Noiduttu juusto ja ruosteiset ruuvit.

Kaksi noitaa lähti Kääpälään uudella autollani. Mukavaa oli ajaa. En ollut huomannut ettei mallissa ollut vakionopeuden säädintä joten kaasujalan kanssa pitää nyt  olla varovainen. Exä kutsui minut Kaasu Kakeksi. 2 noitaa, aika vähän tavaraa, talvirenkaat alla ja ajovauhtina 80 - 105 km/h . Keskikulutus 5,1 litraa satasella. Ja Suomen halvin diesel Lapinjärvellä. 1,409 e/l.
                            
                                 Noiduttu juusto
Kaksi ihana vuorokautta auringonpaisteessa. Kun noidat on liikkeellä keritään paljon kahdessa vuorokaudessa ja kahdessa tunnissa. Miinus se kesäaikaan siirto. Heti ekaksi luomenluontia huussiin asti, sitten lounas, naapureiden luokse kahville, siivoaminen ja siivoaminen ja talon lämmittäminen. Ihana päivä joka hitaasti laskeutui iltaan ja ruokailuhetkeen. Jälkkäriksi oli säästetty juuri lahjaksi saatu juusto Ranskasta. Juusto vaati kyllä vähän rohkeutta. Se oli niin omituisen näköinen ja hajuinen. Mutta noitahan ei pelkää mitään. Kun leikkasin se tuntui koostumukseltaan aika omituiselta. Aika epämiellyttävä fiilis tuli. Ystävätär ihmetteli, että se on aivan tumma sisältään.

Aterian loppuhuipennukseksi suunniteltu juusto osoittautuikin meetvurstiksi! Ja ihan perhanan tuliseksi sellaiseksi. Noidat nauroivat usemman kerran pyhän aikana täälle "juustomuistolle".  

 Pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen ongelmakaapin kimppuun. 

Kaapin ovi on ja pysyy lukossa eikä ovea millään saa auki. Avainta ei ole. Ainoa mahdollisuus on enää uuden kannen irrottaminen. Kansi on kiinnitetty kolmella upotetulla, vinoon vedetyllä, ruostuneella ruuvilla. 2 ruuvia ei liiku mihinkään, yksi pyörii. Ei saatu pois. Lankkuja ei voi irrottaa koska ovat puutapeilla ja hienoilla käsintehdyillä nauloilla kiinnitetty. Tunnin ahertamisen jälkeen luovutimme. Kätevä nainen tai mies sai nyt kutsun kylään. Tervetuloa.

Ja lähdimme kävelylle. Kuin ihmeen kaupalla osuimme juuri sopivasti tuoreeseen piirakkaan kun yllätysvierailijoina koputimme yhtä talon ovea. Kunnon kyläluutia onnistaa aina! Ja mitkä tarjoilut. Ja se pöytä. Unelmoin sellaisesta. Kylän lasitaiteilijan korujen sekundatuotanto päättyi pöydän pinnaksi. Ihan älyttömän makean näköinen luonnossa.Ei mikään scare Finnish Design vaan ihan reippahasti värejä ja iloa. 

Kotiin klenkkasin kipeällä jalalla. Morton iski oikeaan ja nyt vasen kantapää kiusaa kolmatta viikkoa jo. Lisää lumitöitä, nyt piti päästä puuliiteriin. Sieltähän löytyi potkukelkkani.

 Lunta on jonkin verran vielä jäljellä. Ainahan se joskus sulaa, ennemmin tai myöhemmin. Tänä vuonna varmaan myöhemmin.

Sitten iltapäivänokosille. Pääsiäiseen kuuluu minusta päiväunet. En maltannut nukkkua vaan  lataisin yli 20 erilaista appsia koko sen tunnin aikan puhelimeeni. 

                        Kyläkeikka numero 3 ja neljä
Ja puoli kolmeksi taas kylään pääsiäisateriaa syömään. Hyvässä seurassa tunnit menivät nopeasti ja oli taas ilta. 
Iltapalaksi sitä hyvää"juustoa " ja vähän konjakkia, joka olikin viskiä konjakkipullossa. Pääsiäinenhän on teemapyhä.

Aikaisin taas nukkumaan. Mulla on ainoastan yhden ystävättären kanssa ihan sama rytmi, viimistään kello kymmenen on ihan rätti. Ja aamulla sitten aikaisin ylös.
Joten aamukävelyllä lähdimme jo yhdeksältä ihailemaan muun muassa tätä kaunista mäntyä. Se on kerran katkennut ja lähtenyt kasvamaan monihaaraiseksi!

Ja taas piipahdimme kylään, kello 10.05 sunnuntaiaamuna. Hesaassa ei uskaltaisi. Mutta isäntä oli pihalla siksi uskalsimme. 

Lounas ja iso tiski. Ja siinä oli 2 päivää jo mennyt. Kotona taas ja purin kaikki kamat.  Mieli teki hetki sitten palasen metvurstia. Jaoimme sen kahtia ennenkuin pakkaisimme tavaroitamme. Se minun palaseni on jäänyt keittön pöydälle hiiriä viihdyttämään. Noiduttu metvursti. Saa nähdä maistuuko pippurimetvursti hiireille. 

Kolmas runsasluminen talvi

Aika ison lumikasan takana on vanha liiterin ovi

Kamalasti on taas lunta Kääpälässä. Ja enemmänkin oli ollut mutta oli jo ehtinyt vähän painua. Onneksi tehtiin uusi päätyseinä ovineen.

Ihana, ihana naapuri oli taas aurannut tien auki ja myös väylän pihalle. Ja lapioinut pienen polun ( ei oikein näy kuvasta) ovelle asti. Naapuri on 85 v. 

Ihastuin niin näkymään että oli pakko ottaa kuva ennen kuin omat jalanjälkeni pilaavat kuvan. Siksi se kori on kuvassa. 

Sisällä en ihastunut yhtä paljon. Keskellä mattoa henkensä heittänyt hiiri. 

Olin pakannut kaikki kuivamuonat peltilaatikoihin. Naapuri arveli että hiiri kuoli järkytyksestä kun mistään ei löytynyt ruokaa.  Oli eka hiiri sisällä. Oletan ettei viimeinen.

Edelleen tippuu hiekkaa yläkerrasta aina siihen samaan paikkaan. 

Ihana toiskätinen nukke on marionetti; entisen appiukon tekemä. Sillä on kyllä kaverikin. Herätyskello on entisen omistajan, keskellä oleva tavara kirpputorilöytöjä. Nukke on aivan hurmaava.

Mitä valitsen otsikoksi?

Otsikon toinen vaihtoehto olisi ollut : 

"Toivottavasti auto tekee sinut onnelliseksi!" 
Näin kirjoitti minulle tunti sitten erään päivälehden autotoimittaja. Onkohan onnellinen miehen auton vaatimuslistalla?  Minun listallani ei ollut yhtään  kuvaavaa ilmaisua. Ihan hölmö olin. Tylsä lista.

Listallani oli:
Farmariauto, noin 1,6 l moottori ja tarpeeksi hevosvoimia ( kun en sitä vääntöä tajunnut), valmistusvuosi 2010 tai sen jälkeen, max. 25 000 km ajettu, lohkolämmitin, vetokoukku ja diesel. Ja unohdin ajonautinto" vaikka se oli alitajunnassa valintaperusteena koeajon ainakaan. 

Listani olisi voinut kuulostaa tältä:
Pitkulainen, tehokas, nuori, sisäänajettu, lämmin, vetävä ja taloudellinen. Mutta unohdin onnellinen! Eihän tuo  edes autolta kuulosta. Ja nyt tajuan yhtäkkiä miksi miehet rakastavat autojaan. Moni sanoo että ne ovat miehelle attribuutteja. Mutta ei, auto on adjektiivejä täynnä. 

Tai sitten otsikko olisi voinut olla: 

"Huoleton on hevoseton mies!" kuten ystävätär sunnuntaina aamulla sanoi. Siihen hänellä oli konkreettinen syy. 

Ostin tällaisen:

Kia Cee'd 1,4, farmari, vuosimallia 2013. Ihana auto. Olen siis ehkä onnellinen nyt! Olin kyllä ennenkin. 

Syy lausahdukseen oli tämä:

     Sain lainauton käyttööni kunnes oma auto tulee. Menin ystävättären luo juhlimaan. Aurinko paistoi kun tulin. Ja kun lähdin seraavana aamuna. Tai yritin lähteä. Myyjä oli unohtanut kertoa että tässä mallissa pitää painaa kaksi kertaa avainta jotta valotkin menevät pois päältä. Oli valoisaa ulkona. En huomannut että valot jäivät päälle. Ja aamulla akku oli tyhjä! Ottaen huomioon että nainen vasemmalla aamulla 9.35 saa ruveta auton akkua siskonsa vieraalle akkulaturilla lataamaan niin " Huoleton on hevoseton mies" ainoana kommenttina oli aika mahtava suoritus. 

Kiitos. Oma auto tulee pääsiäiseksi.This is what friends are for.

Kun äiti auton osti...

Tai ei hän ihan ostanut vielä.
Entisenä etuoikeutettuna naisena minulla on aina ollut työsuhdeauto. Kun koeajoin työsuhdeauton niin 20 min. riitti ja sitten olen päätökseni tehnyt. Nyt on omat rahat 100 % kiinni menossa joten vakavampi suhtautuminen on paikallaan.

Taustatyö kunniaan
Yli kaksi viikkoa  perehtymistä on nyt takana. Totesin menneellä viikolla ystävälle että vanhan talon remppaaminen on minusta helpompi juttu kuin käytetyn auton ostaminen. 

Olen käynyt läpi Oikotien, Nettiauton, A1.fi ja tori. fin autotarjontaa jo useamman viikon aikana. Lukenut virhetilastoja, tulliraportteja  ja saksalaisia raportteja. Perehtynyt diesellaskureihin, hinnastoihin, lisävarusteisiin ja moneen muuhun asiaan. Tutkinut miten auton hinta laskee ja miten paljon tietyillä merkeillä ajetaan. Ja sen päälle vielä verolaskelmat, päästöt, moottoritilavuus, Kwh/ hevosvoimaa ja kiihdytys 0 -100. 

Ja tänään minulle kerrottiin että vääntö onkin tärkeämpi kuin hevosvoima. Vääntäkohdan yli hyppäsin luetteloissa aina koska en ymmärtänyt mitä siellä väännettiin! 

Suppilon kautta kolmeen vaihtoehtoon
Pikku hiljaa tajusin että haluan dieselfarmariauton, 1,6l moottori, lohkolämmitin pitää olla ja alle 30 000 km ajettu. Ja sitten se maxhintani sen päälle. 
Päädyin kolmeen merkkiin: Volvo v50, Skoda Oktavia ja Kia Cee'd.

Koeajelulle
Preferenssit kuten yllä, Volvo ykkösenä. Ja lähdin sitten viime lauantaina koeajelulle. Kaunis valkoinen Volvo, innostuin. Todella ihan auto. Kuulemma ei tarvinnut välittää varoitusmerkeistä liittyen moottoriin, se on etuajassa huollettu. Iloisesti lähdin  tunnin ajelulle. Ekat 30 minuuttia menivät hyvin. Sitten rupesi nykimään ja tehot katosivat. Ajattelin että on väärä vaihde. Kokeilin mitä vaan. Auto senkun nyki. Ajoin bussipysäkille ja pysähdyin.  
Ja vähän ajan pääsät uudestaan liikenteeseen ja auto toimi taas. Hetken. Kolmannen kerran kun tämä tapahtui olin Kaivokselan Shellin lähellä ja ajoin sinne. Soitin Länsiauto/Pekkalan automyyjälle joka tuli kaverinsa kanssa hakemaan. Odotellessani luin kaikki paperit ja perehdyin huoltomerkintöihin. Paluumatkalla selvisi että autoon oli asennettu dieselkäyttöinen lämmitin (hyvä). Väärin asennettuna se aiheutti ongelmia. Kysyin miksei ollut jarrunesteitä vaihdettu kahden vuoden huollossa. En saanut vastausta!  Ei myöskään oikeastaan anteeksipyyntöä koko seikkailusta. Minulle se autokauppa riitti. Huono maku jäi ja vähän hihitti illalla. Meikäläinen lähti autoa ostamaan ja jäin tien varteen.

Auto numero 2
No, hyppäsin vuokra-autooni heti ja jatkoin matkaa Porvooseen. Koeajoin Skoda Oktavian. Ihan kiva auto, mutta kovat ja kapean oloiset penkit. Eturuudussa 2 kiven aiheuttamaa pahaa jälkeä. Auto oli ihan ok, mutta vähän kankea. Ei oikein lähtenyt kunnolla kiihtymään. Ja jotenkin se oli vähän klumppinen. Vaikka tiedän että kaikki sanovat että se on hyvä auto niin en ihan innostunut.

Auto numero 3
Tänään oli sitten Kia Cee'd vuoro. Kuusivaihteinen ja sitä vääntöä löytyi. Otin nyt miestyökaverin mukaan ( hän tarjoutui) ja emme voineet molemmat kuin ihailla sitä autoa. Pehmeä meno, vääntöä, siisti, kaunis, tehokas. Hyvin varustettu jne.. kaikki kohdallaan. Ihana auto. 

Eli listani viimeinen olikin sitten paras. ( Ainoa syy miksi Volvo pääsi listalleni olikin että oli tuontiauto Saksasta ja puutteellisesti varustettu. Siksi mahtui hintahaarukkaani.)  Ja Kian hinta on aika kohdallaan. Tiedän, se on korealainen. Mutta uskon että moni on  turhan ennakkoluuloinen. Nuoruudessani jos jotain oli tehty Japanissa se oli huono juttu. Piti olla Made in Germany. Niin se maailma muuttuu. Nyt lienee Made in Japan ainakin Toyotan osalta taas huonommassa maineessa. Niin  paljon virheitä heille on sattunut.

Nyt siis jatkan ja keskityn Kian Cee'd:iin.  Se onkin ollut suosittu auto. Löytyykin siksi aika hyvin valikoima oikein hyviä vaihtoautoja. Nyt tutkimaan kilometrejä, valmistusvuosia, jne jne..

Tuomari Lönnegrenin vanha navetta.

Kompastuin jossain aivan ihanaa videoon. En muista missä ja miksi.

Ja olen nyt tässä yrittänyt lisätä sen siten, että se filmiruutu näkyisi keskellä tekstiäni.
No, enhän osaa. Olen sentään saanut linkin tähän tekstiin. 

En tiedä, kumpi on suloisempi, navetta vaiko se vanha mies. 

parin minuutin matka taaksepäin


Nyt lähden koeajaamaan Volvo V50:sen ja Skoda Oktavian. Autottoman elämän loppui kuuden viikon kokeiluun. Enempää ei tarvitse sanoa. Ja sitten menee kai viikko ennenkuin saan auton. Ostan tietysti käytetyn dieselauton. Kilometrejä kun tulee vuodessa kuitenkin noin 25 000 - 27 000. 

Nyt flunssa iski minuunkin

Oi, oi,oi. Kamala olo  ja silti uskon että mulla menee paremmin kuin monella muulla  flunssaa sairastavaa. Koska lääkevarastoni on niin hyvä olkapääleikkauksen jäljiltä. Tujuaa tavaraa tämä Burana 600 - 800 sekä Panacod. Moni on sitä mieltä ettei saisi näitä napsia. Mutta kun pää oli halkeamispisteessä en enää kestänyt. Olen torkahdellut pitkin päivää ja samalla harmittelen vietävästi etten päässyt flunssan takia hyvän ystävätären 60 - v. juhliin. Enkä tärkeään kokouseen. Vähän tällainen olo on.

Minulla ei ole vuosiin ollut minkäänlaisia flunssia. Nukun aina ikkuna auki ja kylmässä. Mutta nyt kun istuu pienessä konttorissa aivan uuden rodun kanssa, pöpöt lentävät. Eikä kylmä makkari enää riitä. Kaiken kukkuraksi olen sairastunut joitakin vuosia sitten astmaan ja tämä on eka flunssa astmaatikkona. Tuntuu aika erilaiselta. 
                                            Se uusi rotu.
Se uusi rotu on sekava, ihana porukka nörttejä ympäri maailmaa. Ihan kuin eri planeetalta vaikka Telluksen asukkaita oomme kaikki.  Nuori, innostuneita, ihania. Joka kerta kun en jotain osaa, he kärsivällisesti näyttävät. Kun sanon että tunnen itseni tyhmäksi koska en vieläkään hahmota tätä Google+ ja Google -drive, Googlen Circles, mitä jaetaan kenelle ja miten kolmen eri sähköposiosoitteen välillä hyppätään sotkeutumatta omaan nokkeluuteensa, he nätisti sanovat että se on vähän hankalaa.  

Viime viikolla sain isot halaukset kahdelta mieskollegalta kun lähdin kotiin. Harvinaisen sitoutunutta porukkaa. Kovia tekemään työtä, fiksuja, älykkäitä ja hauskoja. Asenne niin kohdallaan. Luovat jotain uutta ja saan olla mukana sitä tekemässä. Rahaa ei ole, joten kaikki elävät minimipalkalla. Jos silläkään. Itse saan huipputason uutta osaamista säästörahoillani.  Terveiset vaan Niinistölle, joka vähensi palkkansa 160 000 eurolla. 

Tiiviin porukan työilo muistuttaa sitä tekemisen meininkiä minkä olen joskus kokenut myös entisissä työpaikoissa. Naurua, riemua, hurraamista ja ahaa-elämyksiä. Kun asiakas kehuu että teette jotain aivan upeata, jota ei ole missään. Silloin se tunne, YES. Vielä kuukausi tai kaksi, sitten "we can go public". Tuote vaan ei näy kuluttajille koska se on softaa.

Tule, tule hyvä olo, mene paha flunssa! Kuume nousee taas ja menen mielikuvituksessa halaamaan  jääkarhuja. Se auttaa aina. Ja samalla mietin, miten on mahdollista että se Berlinin Knut- jääkarhu hukkui. Luin notiisin siitä tänään Hesarissa. Ja tuollainen nenäritilä olisi aika kätevä kun henki ei oikein kulje.

Edellisen  kuvan örkkimaski ja yllä oleva jääkarhu löytyvät Oopperan tarvikevarastosta. Kävin siellä toissa viikolla. 

Odotan että pääsisin saumaamaan kaakeleita, suunnittelemaan tiskiallas/työtasokokonaisuutta maalle. Harmaaleppälankut odottavat sahaajaa!!!

Niin vaan haluan kirjoittaa

Vanhan talon korjaamiseen ei kuuluu juuri mitään uuttaa. Harmittavasti. Odotan, odotan, odotan kevättä. Lunta on taas kamalan paljon. Tule kaunis kevät, äkkiä ja sulata lumet pois!
Mutta on aika mukavaa kun on tiskikone ja lämmintä vettä tulee kraanasta. Pyyheliinoja menee aika lailla vähemmän ja silityspino on aika pieni.

                                   Mitä muuta!
Viimeiset neljä viikkoa on mennyt kuin viikossa.  Uudet tuulet puhaltavat.  Olen nyt "neuvonantajana" start up- yrityksessä.  Jotain oli pakko ruveta tekemään. Neuvoja annan vaikka en edes osaa koko sosiaalisen median alaa! Hauskaa. Paljon hyötyä on kuitenkin meikäläisestä. Koska oma verkosto on niin tajuttoman iso. Sitä en ollut ymmärtänyt ennenkuin ryhdyin kontakteja etsimään. Ainoa joka puhuu suomea. Joku voisi väittää ettei se minunkaan versio ihan oikeata suomea ole. 
"Työkaverit" Uudesta Seelannista, Meksikosta, Romaniasta, Espanjasta ja Skotlannista. Olen niin väsynyt iltaisin kun koko ajan puhun huonoa englantia ja opin uusia asioita.

                       Edelläkävijäisä
Isompikin verkostoni olisi voinut olla, jos olisin isääni kuunnellut jo 70 -luvulla. Hän kehotti osallistumaan aktiivisesti Hankenin ylioppilaselämään, etenkin osakuntatyöhön. Mutta minähän tiesin sillon kaiken paremmin kuin joku isää enkä suostunut. Tyhmää puuhaa, ajattelin silloin. Isäni oli siis 45 vuotta edellä aikaansa. Nyt kontakteja kerätään LinkedIn:ssä ja Facebokissa. Ja kun osaajia tarvitaan niin em. mediat ovat kullan arvoiset. Ennen oli oma muisti ja käyntikortit.  Nyt on huono muisti ja LinkedIn. Onneksi ihmiset sentään laittavat kuvansa mukaan. Se vähän helpottaa.
                        Muutto edessä taas

Oma isä oli pari viikkoa sairaalassa ja pelästytti kovasti koko sukuamme. Mutta parani ja piristyi ja on nyt kotona. Pisti taas omat arvoni oikeaan järjestykseen. Laitoin  eilen asuntoni myyntiin.  Jos joku lukijoistani haluaa muuttaa Aurinkolahteen niin tervetuloa katsomaan. Olisipa paukku jos meni näin kaupaksi.

Kun katsoin tätä kuvaa piti mennä taulua suoristamaan eilen.

Muutan lähemmäks vanhempiani.Viimeistään kesäkuun alussa. Jos kämppä menee kaupaksi. Äitikin täytti 80 v. lauantaina ja kaikki jälkeläiset siippoineen olivat paikalla. Puuttui ainoastaan 6. Silti meitä oli 27 henkeä. Ennen osattiin lapsia tehdä. Nykyään 2 on jo saavutus. 3 huippua. Harva tekee 5!

Olkapääni on parantunut ja saan aloittaa esim. hiihtämisen. Uudet monot odottavat hyllyssä. Torstaina lääkäri totesi että paraneminen on kuukausi edellä aikatalua. Käsi toimii melkein normaalisti ja liikkuu 95 % kivuttomasti. Aika kivaa.

Palataan taas asiaan kun on jotain järkevää kerrottavaa. Hmm... 

Höylätty, kaavittu ja putsattu

Voisi kuvitella että kyseinen otsikko on enemmän kuin sopiva  vanhan talon korjaajan työntäytteistä talvea kuvaamaan. Ja alla oleva kuva pistää miettimään onko puuta höylätty.

Täys' huti. Ja tämän jutun kuvitus on nyt valittu ihan tunteella. Yhtäkkiä muistin tämän kuvan ja ajattelin että se tavallaan kuvaa minuakin. Ei kuitenkaan niin dramaattisesti kuin voisi kuvasta päätellä. 

Luuta on höylätty, nivelsiteen rispaantumia on kaavittu ja bursan bursiittia on putsattu. Runsas kalkkimassa poistetu. Ja ahdas olkapää tehty liikkuvaksi.

Olen siis ollut olkapääleikkauksessa eikä mitään hauskaa saa tehdä. Iltapäivän ratoksi olen siksi käynyt kirja-alessa. Kun piti hiihtää. Olin ostanut uudet murtsikkamonot ja ne saavat nyt odottaa helmikuun puolen välin asti. Silloin on vasta olkapääleikkauksen jälkitarkastus. 
Lohdutukseksi olen ostanut 5 keittokirjaa ja yhden ihastuksen: "Hem till gården."  Koska pitää syödä järkevämmin ja liikkua enemmän ja pudottaa 4 - 6 kiloa ja siten saada kaikki arvot kohdallaan. Hoho, aloitan 1.2. 2013. Se "Hem till gården"-kirjan kansi oli vaan niin kaunis. Ja keittokirjoista vaan 2 liittyvät terveelliseen elämään. 

Vasen olkapää on vaivannut niin monta vuotta etten oikein edes muista kuinka monta tulehduskipukuuria olen syönyt. Jokunen kortisoonipiikkikin taisi siihen mennä. 
Suuri varoitus. Älkää niin tehkö. Siis jossain vaiheessa pitää puhaltaa peli poikki. 
Itse sen puhalsin ja menin yksityislääkärille ja 1,5 viikon jälkeen makaisin leikkauspöydällä.

Nyt käsi liikkuu hyvin. Ompeleet poistettiin tänään. Ainoa asia jota en saa pois on iholaastarin mustia liimoja. Sairaanhoitaja yritti poistaa myös. Ensi desifiointiaineella, sitten korvavaha-öljyllä??  Ei onnistunut. Joululahjaksi sain savikuorintavoiteen ja lienee seuraava kokeilemisen arvoinen aine.

Mieli on nyt tosi korkealla. Ihminen tottuu kipuun ja kipukynnys nousee. Olen tajunnut että monen vuoden kivut yhdistettynä  vaihdevuosien mielialan äkkikäännöksiin on monen mielenkiintoisen äänekkään "vuoropuhelun" taustalla. 
Muutenkin olen hirmuisen onnellinen ihminen. Ensi viikolla olen 100% vapaa tehdä ihan mitä itsee haluan. Kukaan ei enää määräile, määrittele  tai rajoita osaamistani vaan yhdessä luodaan. Kaikkien osaamista hyödynnetään.Rajattomasti. Uuden maailman ja sosiaalisen sukupolven tapa tehdä työtä ja hakea uusia uria. Niin pidän siitä. 

Rakkaat ihmiset. Meillä on kaikilla paljon osaamista. Joskus kannattaa kääntää osaamisensa eri tarkastelukulmaan. Ei tehdä sitä mitä on tehnyt vaan käyttää osaamisensa ja tehdä sen minkä osaa mutta eri yhtälössä. Niin yritän nyt tehdä.  Saapi nähdä onnistuuko!

Ja se pahkapuu on siis yhtä tuskaisen näköinen kun oli olkapääniveleni. Puun sijainti on salaisuuteni.

Kaupatta ja tabloiditta

Kääpälän kauppa on minulle erittäin tärkeä monesta eri syystä.
Ruokakauppa 500 metrin etäisyydellä maaseudulla on ylellistä. Mitä ei ole, kauppias hankkii. Kääpälän kaupassa on pyöreä pöytä jonka ympärille erilaiset ritarit kokoontuvat n. kello 11 arkisin. Silloin posti tulee. Tuttavapiiri tippuisi ilman kauppaa 80 %:lla. Olen sieltä saanut arvokkaita neuvoja, muurarin mielestä maailman parhaan apumiehen, makeat naurut, maailmanpolitiikan arkipäivän päivitystä jne. jne. Oletan että kauppa on aina siellä, en tuo kaikkea tarpeellista mukanani kaupunkikodistani. 
Ja nyt kauppias on kaatunut niin pahasti ja toinen käsi on ihan sökönä. Toivottavasti voimme yhteispelillä jollain lailla Paulaamme auttaa. Eihän voi mitään nostaa varmaan kuukauteen! Toivottavasti tämä tarkoittaa kaupan uutta nousua eikä tuhoa!

Uusi vuosi - uusi koko
Tänään ilmestyi Hesari ekan kerran tabloidina. Se on siellä kotona odottamassa minua. Ehkä pitää lähteä "Visualisen saasteen " -edustajan luo (lue ABC, en kestä heidän logoaan) hakemaan oman kappaleen. Pakko olisi myös saada maitoa. 

Loppiainen uudella tavalla
Kun olin lapsi oli loppiaisena aina sukujuhlat. Niistä ei voinut laistaa. Kerran sain kovan ihottuman kesken juhlia ja lääkärisetä totesi "nokkosihottuma, moni meistä on allerginen sukujuhliin".
Nyt loppiaisena pelattiin uudella porukalla Mah Jongia. Ennen sitä pari kirpputoria ja Osto/myyntiliikettä. Tein monta löytöä, joista alla yksi.

Uusi, todella siisti laskiämpärini, viisi euroa.

Olen suomalainen

Natoltani, jonka luona pelasimme Mah Jongia kello kahdesta kello puoli kahteentoista (sis. kahvi ja illallistauko) sain ihanan lahjan. Ihailin yhtä peltilaatikkoa ja hups.. se oliki minun. Kiitos P.

The beauty of imperfection

                            Hassu nimi?   
Mulle on jo muutama vuosi tullut Valkealan Sanomat. Olen sitä mieltä että niin kauan kun rahat riittävät pitää yrittää tukea paikallisia yrittäjiä. 
Kääpälän lähellä on kaunis kylä Selänpää. Uusimmassa lehdessä kerrotaan "perinteisestä soihtukulkueesta Selänpäässä  joka kääntyi Paskervieruntielle". Ja koko ajan luen sen Baskervillentieksi. Ihmeellinen suomenkielinen sana Paskervieru. Jospa joku osaisi kertoa mistä se tulee?

Ikuinen optimisti

Uusi vuosi meni hyvien ystävättärien seurassa. Päätin jäädä kaverin luo Helsingin keskustaan yöksi. Kun tein petin sohvalle kyselin ystävättäreltä: Mistä suunnasta aurinko nousee? En halua että se paistaa silmiin aamulla"! Ystävätär tuijotti minua - kauan - ja sanoi: "Aikamoinen optimisti, eihän se niin tee tammikuussa! Tuskin edes paista".

Räväkät naurut saimme yömyssyksi!

Remppa tauolla

 Koska remppa on vähän tauolla nyt keskitalvella siivoan nurkkia ja tiedostoja.  Vanhoja kuvia sain aikoinaan edelliseltä omistajalta, jonka sähköposti jäi työpaikan tietokoneeseen!!

Vuonna tila 1963 näytti tältä.

Mietityttää toinen ikkuna oikealta. Suurensin kuvan ja huomasin ettei siinä ole ristikkoa. Olikohan ikkuna joskus mennyt rikki ja tilalle laitettu tavallinen ikkuna?                 

 

Vuonna 1974:

Kiva kun on kuva aidastakin.

Vuosi  1976 

Hyvin näkyy yllä  ja alla olevissa kuvissa kaunis yhdeksänosainen ikkuna kuistilta vasemmalle. Kun olen rikastunut teetän tämän näköisen ikkunan. Ensin olisi tietysti saatava kiva työpaikka tai lottovoitto. Tai molemmat! Olenhan optimisti. Polkupyörä on edelleen olemassa. Vielä pistän senkin kuntoon.

Vuonna 1989 talon vasemmalla puolella, aika lähellä taloa, oli vielä isoja pihakoivuja. 

Sen pituinen se tällä kerralla.

Ihana joulu

Ensin tuli Klaus Haapaniemi Helsinkiin POP UP -myymälänsä kanssa ja ostin itselleni joululahjan - uuden päiväpeitteen kaupunkikotiini. Sinkkuna suon itselleni yhden joululahjan joka vuosi. Osoitteella Unioninkatu 27 tammikuun loppuun asti myymälä on siellä.

En ole mikään sininen ihminen mutta tämä sopikin niin hyvin makkariini. Ohuen ohutta villaa.
                                   Itse aatto
Aaton vietin poikani ja miniäni luona. Teimme alkupalaksi sushia/ makirullia, söimme mätiä ja lohta. Kyytipojaksi kuohuviiniä. Äitini maksapateeta ja Aitokaupan luomukinkkua jonka poika paistoi täydelliseksi. Sekä luomubataatti/perunalaatikkoa ja juustoja. Kyytipojaksi punkkua. Jälkkäriksi miniän tekemä puolukka/valkosuklaalime/tuorejuustokakkua. Hyvää...

Joulupukki oli vähän innostunut. Yhden ainoan asian olin toivonut joululahjaksi, uudet punaiset Nokia-kumisaappat. Sainpas ne. Nastaa. 
Ekassa paketissa oli makea, neulottu  sjaali, jonka tytär oli tehnyt. Se on nyt nojatuolissa takan edessä täällä Kääpälässä. Toisessa paketissa oli mahtavan värinen, kangaspuilla kudottu sjaali; Eeva - ystävättären tekemä ja se on täällä toisessa nojatuolissani. Kolmannen paketin päällä luki "Top of the trash" ja siinäpäs oli , kyllä, kolmas sjaali. Repesin täysin ja nauratti pitkään. Kolmas sjaali on kotona, se on kierrätetty, kaunis japanilainen ja huivinomainen sjaali joka käytetään takin kanssa. Sama asia ja kuitenkin aivan eri tarpeeseen. Nappisuoritus kaikilta.

Moni muukin lahja tuli vaikkei pitänyt. Tai oikeastaan minä en oikein muistanut kenen kanssa oli sovittu ettei anneta lahjoja. Joten ei mennyt ihan putkeen. Siksi ensi vuonna kirjaan ylös mitä oli kenen kanssa sovittu. Tai jospa ensi vuonna pääsisi jo siihen ettei lainkaan anneta lahjoja. Epäilen ettei onnistu. Olisin itse siihen valmis.  Liittynee enemmän ikään kuin aatteeseen. Tai olenko valmis siihen. Muutama paketti on kyllä aika kiva juttu.

Pimeydessä Peuhussa on ihanaa olla. Pian lähden kyläilemään uusimpien asukkaiden luokse heidän rääppiäisiin. Vienpäs mukanani valokuvia nuoruudestani. Näytän talon emännälle kuvia hänen sisarenpojasta, kahden kuukauden ikäisenä asunnossani Hesassa  ja yhden vuoden ikäisenä lapsen kodissa Kouvolassa. Kesällähän selvisi että uuden kyläläisen isosisko on opiskeluajan tuttavani ja entisen mieheni kaverin exvaimo! Vieläkin ihmetyttää. Paremmaksi veti kuitenkin uuden kyläläisen anoppi joka asuu Lappeenrannassa. Hän oli napurilleen siellä kertonut lähtevänsä taas  Kääpälään. Naapuri kertoi olevansa sieltä kotoisin. Kävi ilmi että oli asunut viereisessä talossa missä tämän poika nyt asuu. Tässä kylässä asuu 183 ihmistä, joten aikamoinen sattuma oli. 

Joulun rauhaa

Eilen Uutelassa

                      "Vanhan talon korjaaminen" blogin emäntä toivottaa hyvää joulua ja rauhallista, hyvää uutta vuotta!

Viikon poissa vaan

Olin kaupungissa käymässä ja jäin viikoksi sinne. Olin tehnyt lumityöt kunnolla mutta kun palaan kaikki polut olivat kadonneet. Tytär rupesi lunta lapioimaan taloon. Annoin tärkein neuvon: Huussipolku on aina ykkösprioriteettina. Kakkonen talon edessä oleva polku, kolmonen on puuliiteriin. 

                                Vesi väärässä muodossa 

Vesisaavi oli jäänyt epähuomiossa ekan kerran saunassa tyhjentämättä. On niin paljon asioita mitä pitää tehdä ja kun itse pitää kaiken muistaa niin aina hommat eivät mene  ihan putkeen. 
Saavi on mennyttä. Voi, jos se vaan olisi ollut se ainoa.

Talon päädyssä on sadevesisaavi. Sekin oli jäänyt tyhjentämättä silloin monta viikkoa sitten kun pakkaset yllättivät. Kun sen huomasin käänsin sen ylös alas ja päätin odottaa lämpimämpiä aikoja. Vaan oli pohja jäätynyt maahan kiinni. Meikäläinen tempasi reippaasti,, rämps, pohja irtosi. Perhana!  Pohja on nyt hienona renkaana kiinni jäätyneenä nurmikkoon ja saavi on pohjaton.

Ihan kun tämä ei riittäisi. Olin kantanut vettä sisään kaikkiin kattiloihin ja ämpäreihin. Koska epäilin että tulee kylmää. 
Mutta olin unohtanut tyhjentää loput vedet tynnyristä. Ja räystäs on nyt jäätynyt siihen kiinni. Koska satoi  ensin ja sitten iski pakkaset sinä aikana kun olin muualla. 

 Olin sentään aloittanut homman ihan kiitettävästi. Pessyt ison tynnyrin ja kääntänyt sen nurin. Tarkka silmää huomaa että pieni saavi on pystyssä, eli siinäkin on paljon jäätä. Varmaan halki sekin. 

En ymmärrä miten tämä pääsi tapahtumaan. Muut vuodet olin tässä hommassa onnistunut ihan helposti. Nyt menevät saavit vaihtoon ja energiajätteeksi.  Ja kaiken kukkuraksi - olin unohtanut yhden ämpärin kuistille joka on kylmä ja sekin oli halki. Onneksi vasta jäätyneenä oli haljennut. Yleensä olen aika tarkka kun lähden muualle vaikkapa päiväksi. Taisi tulla kiire silloin kun mokasin näin paljon. En vaan muista mikä kiire muka oli! Onneksi muovi ei vielä ole ihan kuparin hinnoissa. Mutta tuhlaamistahan tämä on.  Olen saanut läksyni.

Toivotan hyvää joulua ja ihanaa uutta vuotta kaikille. Venytin yrttiruukun kanssa myös turhan pitkään. Ensi vuonna ennakoin paremmin. Pohjasta on hyvä nousta!

Jouluteemana Äiti ja lapsi

Rakas tytär pääsi taas käymään ja viipyi viikon. Hän halusi mielellään landelle ja vietimme 2  hauskaa vuorokautta yhdessä. Aikuiset lapset on aika nasta juttu.  Himmelini houkutteli häntäkin kokeilemaan. Viisas nainen rakensi pienemmän. 

Suloinen se on. Kuten on tytärkin. Ja koska polvesta lapsi aina paranee, tai miten se nyt menikään,  hän rakensi peräti kaksi himmeliä suht' nopeasti. Toisen, hienomman, hän vei rakkaalle pikkuveljelleen.

Päivän makeimmat naurut saimme kun selailin lukemiani blogeja ja ihmettelin ääneen: Miten voi olla niin kaunista ihmisillä?  Tytär tokaisi ettei se mikään iso juttu ole; Otat vaan lähikuvan; joku pytty  ja kukka jne. Kamera oli lähellä ja otin heti kuvan. Meinasimme kuolla nauruun kun tulos oli tällainen.

Kamala sotku! Ja keskellä kuvaa tietysti kertakäyttöisiä vauvan pyyhkeitä - kun ei ole juoksevaa vettä.  

                       Kauneimmat joululaulut
Edellisenä viikonloppuna kävin laulamassa Kuusankosken kirkossa kauneimmat joululaulut ruotsiksi. Löysin Kouvolan Sanomista tiedotteen tästä ja suuntaisin sinne. Kirkossa oli Lucia-kulkue, hihittelevä ruskeasilmäinen ja tummatukkainen, hauska Lucia. 

Monia lauluja en osannut. Mutta 12 ainakin 8 oli tuttua tavaraa. 
Mieleeni oli jäänyt minulle uusi laulu  Carolan "Himlen i min famn", jonka yritin hyräillä naperolleni. En oikein onnistunut. Heti Spotify auki ja yhdessä lauloimme sen hienosta lauluvihosta jonka sai mukaansa kirkosta.  Tytär laulaa hyvin, primavistanakin ja äänen on isältään perinyt.

                           Himlen i din famn
Kävimme sitten kaikkia nettitulkintoja läpi ja ylivoimainen voittaja oli mielestämme Tomi Metsäketo, tuntematon suuruus meille molemmille. Naama kyllä näytti minulle jotenkin tutulta. Tämä laulu on helposti vähän ylimakea ja samalla kuitenkin kaunis. Tyttärenihän on aikamoinen Carola Häggkvist spesialisti, on kirjoittanut tänä vuonna ilmestyneen kirjankin hänestä. Hän kertoi että Carola ei ole monta laulua säveltänyt mutta ne harvat ovat aika laadukasta tavaraa. En oikeastaan ole sietänyt Carolaa mutta kun olin kirjan lukenut oli pakko muuttaa mielipiteeni tästä rautaisesta, keski-ikäisestä ,yksityisyrittäjästä ja ammattilaisesta. Kirja on ilmestynyt ruotsiksi ja norjaksi.
                              
                              Tunnelmakuva 2

Kotiin kun tulin kirkosta valot ulkokuusessa olivat syttyneet.  Tuli niin hassu kuva että on itseoikeutettu "Täydellinen maailmani"  - sarjan jatkumona.

Innostun nyt tästä ei niin täydellisestä elämästä -sarjastani joten ensi kerralla lisää. Aiheena silloin vesi väärässä muodossa.

Rakkaalle, entiselle työkollegalle vein pienen häälahjan tänään. Kahden lapsen jälkeen päättivät laittaa kaikki munat yhteen koriin. Niin minäkin.