perjantai 27. joulukuuta 2013

Kiva joulu takana


Vietin ihanan jouluaaton molempien lasteni kanssa. Poika on naimisissa ja tytär kihloissa. Tämä ilta vietettiin entisen aviomiehen ja hänen "vaimokkeensa" luona. Ja juhlaan osallistui tietysti lastenlapseni Esther 4,5 kuukautta.Arvaa kuka sai eniten paketteja.

Seuraavana päivänä katselin kotonani Tavarataivas -dokumentin ja 10 vuorokautta on vielä katselu aikaa jäljellä YleAreenassa. Täältä pääset sitä katsomaan. FB - kaverin idean varastan nyt. Päätin että ensi vuonna vähennän 365 tavaraa kodistani. On aivan liikaa tavaraa. Enkä ole yksin tämän ongelman kanssa. Toisen FB -kaverin lastenlapsi, poika 7 v. oli sanonut hänelle " Mummi, sinulla on kyllä aivan liikaa tavaraa". 

 Näistä en kuitenkaan luvu!
Syksyllä kuvasin Peuhun kauniita, vanhoja heloja, koukkuja, saranoita ja vetimiä jne.













  Viimeisenä lempisalpani.  Niin hienoa työtä, enkä tallaista ole ennen nähnyt. 

Lukittuna
ja  näin avaat sen.

Hyvää loppuvuotta kaikille teille toivoo
Peuhun emäntä.


lauantai 14. joulukuuta 2013

Kummitädin lahja



Serkkuni toi syyskuussa tällaisen emalipannun minulle.

Se löytyi hänen äitinsä, minun kummitätini, kellarista kun olivat etsimässä rikki menneen kahvinkeittimen lasikannun tilalle toisen. Kummitätini nähtävästi säästää kannut jos kone hajoaa.

 Nostin kannen. Oho!


  Nostin reiitetyn väliosan. Oho, oho!!


   Niskajumppaa. Kuva kieltäytyy kääntymästä vaikka se näyttää kääntyvän.


Ihana kannu joka luultavasti on Ranskasta. Sieltä Alsacesta kummitätini on kotoisin. Vai olemmeko aivan väärässä. Oletko tällaisen nähnyt! En ole vielä tätä käyttänyt.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pian paistetaan perunatuuvinkiä

Ihana, ihana itsenäisyysviikonloppu Peuhussa. Lunta olikin jo 11 cm perjantaina ja melkeinpä 20 cm jo tänään. Kuin satumaa. Paitsi että on vähän hiirenkakkaa siellä sun täällä keittiön puolella. Naapuri kävi auraamassa kun huomasi että olin ilmestynyt. Tai oikeastaan kuulin että toinen naapuri oli kertonut hänelle. Kun kaartelin kampaajalta kodin parkkipaikalleni niin siellähän Jukka, 87, olikin. Avasi  traktorin ikkunan ja huuteli: "No mitäs' tytöt?"  Ystävättäreni 79 v. Hesasta totesi että pitää ajaa Kääpälään asti nykyään, jotta joku niin kivasti moikkaisi. Meikäläinen, 57 v. nyökkäsi.

Kirjoittajana en pääse valokuitukaapelin vauhtiin.
Ohjelmaa on iltaisin ollut niin paljon etten millään pääse mielipuhaani, eli blogin kirjoittaimiseen. Mutta minun on myös nukuttava kunnolla, koska päivätyöni on niin vaikea. Ja hirmuisen kiinnostava. Ja se vaatii iltaisin niin paljon lukemista etten edes ehdi kirjojakaan enää lukea. Siitä enemmän sitten keskitalvella kun Peuhussa ei enää tapahadu mitään. Koska vielä tapahtuu. 

Kuitua, kuitua!
















Ja minä idiootti. Olin paikan päällä valvomassa että kaikki menisi oikein. Oli niiiiiin hurmaava ja hyvin kasvatettu kohtelias nuori asentaja, että täysin unohdin miksi olin paikalla. Minun piti opastaa mihin se rasia tulee. Ja valvoa työn jälkeä. Sanoin vaan että pitää tulla samaan tasoon kuin pistorasia - olla linjassa. En älynnyt kysellä minkälainen se rasia on ja miten piuhat menevät. Viime tingassa saimme pelastetuksi edes vähän. Koska lattialistani ovat noin 10 cm korkeat joudun sitten tekemään loven rasian kohdalla. Olen minä aika tyhmä. Ihailkaamme kaikki nyt vielä yhdessä näitä keltaisia kaapeleita. Ja niiden jämäkkää laatua. Nämä langat pojan Napoleon- koira puree poikki hetkessä. 
APUA! Blogini lukee useampi teollinen muotoilija. Sen tiedän. Tehkää herran tähden jotain! Ja äkkiä. Näkisitte sen modeemilaatikon.

 Näin ne miehet kääntävät päämme ja järki lähtee. Jälkeenpäin joku kysyi multa kumpi versio asennettiin. Multa ei kysytty mitään En tiennyt että oli vaihtoehtoja. Saa nähdä keväällä mitä sieltä tulee siitä rasiasta! Ainoa asia mikä minulta kysyttiin oli haluanko 2 tai 5 metriä kaapelia. Ja olisi kuulemma pitänyt allekirjoittaa jonkun paperin. Mutta taidan olla sen verran hurmaava naikkonen tai kamala, että nuorimies unohti sen.  

 Hidasta rikastumista.
Maadoituskaapelia jäi vähän yli ja otin talteen kuparilankaa. Muistin, että se on arvotavaraa. Voisin vaikkapa rikastua! Tiedoksi että pitää olla vähintään 20 kg myytävää per kerta. Puuttuu enää noin 19, 7 kg. Koska tämä tie rikastumiseen on hidas, lottoan. Kaksi vikkoa peräkkäin on ollut 4 oikein. 9.60 + 6.60. Laskekaapas itse yhteen. Hidas on tämäkin tie.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Dittan och dattan


Olisi asiaa vaikka kuinka paljon. Mutta tunti vaan on aikaa. 

Lupasin viime postauksen kommentissa lisätä kuvia miltä ikkuna"Aukot" näyttävät nyt kun pokat on korjattavana. Ei ole kauneudella pilattu ainakaan. Vesivaneria jonka alla on muovia. Kamalalla vaivalla leikattiin jätesäkkejä kun kunnon muovia ei löytynyt. Kun kaikki oli valmista ja vein rojuja liiteriin löysinkin kokonaisen rullan paksua tukevaa muovia. Syvä huokaus!




Maanantaina naapuri tuli huolestuneena katsomaan yläkerran ikkunaa josta jo entuudestaan puuttui yksi ruutu. Pitää ottaa pois, hän sanoi.

 Nyt toinenkin oli irronnut Eino hampaissa. Ryhdyttiin hommiin. Luukku pois ja vintille. Joka kerta iso juttu. Naapuri kertoi että hän tekee minulle luukun. "Pitää ensin suunnitella". Hän luultavasti tekee sen kahdessa osassa, saranoituna. Minulla on vaikka kuinka paljon helmiponttipaneelia jäljellä , vaan ei niin kaunista kuin entisajan paneelia. Asiasta sovittiin, tehdään joskus. Hän in niin ihana ihminen, aina pitää ensin miettiä ja sitten suunnitella ja sitten tehdä. Ja jälki on täydellistä.

Hän poisti ikkunan sinä aikana kun leikkasin liiterissä siitä löytynestä :) rullasta oikean kokoisen muovipalan ja etsin sopivia rimoja. Onneksi en enää uskalla heittää juuri mitään pois joten löysin heti mitä tarvitsimme. Syksyn syy = tummat kuvat.




 Näyttää hassulta mutta tarkka piti olla ettei mene yhtään vettä sisään.
Ennenkuin väliaikainen muovius tehtiin oli pakko otta kuva naapuritalosta. En ole sitä ennen tästä kulmasta nähnyt.
Koska minusta ei koka ajan ollut hyötyä tutkin taas mitä vintiltä löytyy! Löysin lastenkengän.
Ikkuna alas ja kuntotarkistus heti.

  No hooho!! Vähän oli huono se alin rima.
 Vintillä kuvasin myös sinne jätetyt tiilet. Vuonna 2015 tehdään uusi savupiippu ja korjataan tuvan pankkouuni. Timpurini kävi tänään ja tilasin työn hänen kautta. Samalla varasin pari viikkoa syksylle 2015 muihin hommiin. Hän on myynyt aikansa siihen asti täyteen nyt jo.
Näitä tiilejä olikin melkein jo sata kun kaikki pinot laskin läpi. . Ei ne pitkälle riitä mutta parempi kuin ei mitään.
Eino repi hajalle myös vanhan saunan kattopressun ja nyt sataa vähän sisään puretun savupiipun kautta. Ei paljon enää haittaa. Sauna puretaan ja -hirret numeroidaan ensi vuonna. 2,5 seinää on lahonnut, 1,5 on ok kunnossa.

Piristin itseäni ostamalla Kääpälän kaupasta uuden pipon. 
Olen onnellinen 57,5 vuotias, mutta surkea on kuntoni. Kunnon kohotus on vuoden 2014:n ohjelmassa. 

Onnelliseksi minut teki viime sunnuntaina mieluinen viesti Tanskasta. Tytär kihlaantui ja vävykokelas on hyvinkin mieluinen valinta. Onnelliseksi minut tekee poikani perhe jossa on maailman suloisin 3,5 Esther Maisie - vauva. Ihana tämä ensimmäinen lastenlapseni on.
Perjantaina lasteni serkku väitteli suvereenisesti tohtoriksi lihasrappeumatautien syntyketjuja (en ole ihan vakuuttunut että tämä meni oikein )  käsittelevän väitöskirjansa kautta ( tämä lauserakenne myös ontuu). 
Hänen vaimonsa väitteli korkeimmin arvosanoin tammikuussa. Kaksi nuorta tieteen tekijää joiden seuraava määränpäänä on New York ja uudet haasteet tekee myös onnelliseksi. Onnea Jaakolle ja Mirkalle. Olen ylpeä teistä.  
Iso halaus omille lapsilleni ja heidän rakkaille. Snyft, snyft, viulut melkeinpä vinkuvat.  

Reippahasti eteenpäin. 
Ihana juttu, enää kuukausi jouluun. Ripustin tyttäreni tekemän minihimmelin kuistille ja huolehdin siitä että tontut ovat tarpeeksi lähellä ikkunaani, jotta voisivat seurata miten kiltti olen. Ja nyt Silta -  sarjan viimeinen osa.


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ikkunaremontti osa 2


Eino on riehunut täällä Kääpälän kylässä myös. Sähökatkoja on ollut todella paljon ja useita tunteja sähköt olivat poikki.

                               Ja sitten ikkunoihin
Kovin hitaasti mennään rempassa eteenpäin ja blogini kärsii siitä vähäsen myös. Kuitenkin tapahtuu koko ajan jotain. Olen aika kiireinen viikolla joten kaikki muu jää viikonlopuiksi.
Toissa vuonna kuistin ikkunat korjattiin. Se oli valtava projekti koska ikkunaruutuja oli 150 kpl. 
Nyt on siis tuvan ikkunoiden vuoro. Sama loistava mies auttaa minua kuin silloin kuisti-ikkunoiden kanssa. Poikkeuksellisesti käytän pääkaupunkiseudulla asuva käsityöläinen. Muuten olen käyttänyt paikallista väkeä Kouvolan alueelta. Jos haluat nimen ja sulla on töitä antaa talveksi niin ota yhteyttä minuun. Talvella ikkunoita pitää korjata. Silloin heillä ei ole ruuuhkaa.

Päätin että ensi vuonna korjataan 3 viidestä ikkunasta. Saan isomman veronpalautuksen ja se menee nyt ikkunoihin. Jos rahaa jostain saan lisää korjautan kaikki viisi ensi vuonna. 
Mikko tuli ottamaan ikkunat alas koska se on tehtävä niin kauan kun maassa ei ole lunta. Kun lumi tulee ei pääse enää tarpeeksi lähellä ikkunoita.
Vähän on tummat nämä kuvat. Korjaustyö alkaa ensi vuoden puolella. 

Irroitimme (tai oikeastaan Mikko irroitti)  kaikki vanhat koukut, helat ja saranat. Pelkäsin että minä rikon ne, muuten olisin kyllä osallistunut.  Alla on koukku ja haka tuuletusta varten. Mikko kunnostaa nämä osat ja jokainen joka on tarpeeksi vahva laitetaan takaisin. Yksi ikkuna varustetaan näillä vanhoilla osilla. Muihin hankin vastaavanlaiset mutta uudet.

Tämän linkin takana löysin identtisiä uustuotanto-osia Ruotsista. Ostospaikkana on  Gysinge Byggnadsvård efter-1850
Hintataso halvempi kuin Suomessa etenkin kun toimitus voi tehdä Ruotsiin, tyttäreni toimistoon. Hän ei tästä tiedä ennenkuin tulee tekstissä tähän kohtaan. Saanpas ainakin selville lukeeko hän blogini lainkaan tai kuinka tarkasti.

Aikamoista salapoliisityötä saa tehdä että löytää oikeat mallit. Mutta onneksi löytyvät.  Huomaathan muuten että ikkunoissa on käytetty puutappeja. Alla olevasta kuvasta näet myös esineen nimeltä "kort hasp"  ylävasemmalla. Eli lyhyt haspi. Edellisessä kuvassa oli se lång hasp, eli pitkä haspi. 


Kuvasta alla näkyvät kaksi osaa. 
Vasemmanpuoleiset ovat ruotsiksi nimeltään stjärthake (pyllykoukku lienee väärä sana mutta on suora käännös). Se on se haka johon ikkuna lukitaan itse ikkunalautaan. 
Oikealla ovat gångjärnsstapel, eli ikkunan sarana pujotetaan tämän päälle. Tuntuu vaikealta hahmottaa miten ihmeessä sarana sen päälle asettuu.
Siksi vielä yksi kuva. Tämä erikoinen saranan vastakappale näkyy ihan vähän alla olevasta kuvasta ikkunan vasemmassa alakulmassa.


Kulmaraudat ja itse saranat löytyvät myös Gysingen luettelosta. .  Jos itse haluat tutkia näitä osia tarkemmin niin Gysingen webbikauppa on todella mielenkiintoinen aarrearkku. 
Linkki täällä.