Noiduttu juusto ja ruosteiset ruuvit.

Kaksi noitaa lähti Kääpälään uudella autollani. Mukavaa oli ajaa. En ollut huomannut ettei mallissa ollut vakionopeuden säädintä joten kaasujalan kanssa pitää nyt  olla varovainen. Exä kutsui minut Kaasu Kakeksi. 2 noitaa, aika vähän tavaraa, talvirenkaat alla ja ajovauhtina 80 - 105 km/h . Keskikulutus 5,1 litraa satasella. Ja Suomen halvin diesel Lapinjärvellä. 1,409 e/l.
                            
                                 Noiduttu juusto
Kaksi ihana vuorokautta auringonpaisteessa. Kun noidat on liikkeellä keritään paljon kahdessa vuorokaudessa ja kahdessa tunnissa. Miinus se kesäaikaan siirto. Heti ekaksi luomenluontia huussiin asti, sitten lounas, naapureiden luokse kahville, siivoaminen ja siivoaminen ja talon lämmittäminen. Ihana päivä joka hitaasti laskeutui iltaan ja ruokailuhetkeen. Jälkkäriksi oli säästetty juuri lahjaksi saatu juusto Ranskasta. Juusto vaati kyllä vähän rohkeutta. Se oli niin omituisen näköinen ja hajuinen. Mutta noitahan ei pelkää mitään. Kun leikkasin se tuntui koostumukseltaan aika omituiselta. Aika epämiellyttävä fiilis tuli. Ystävätär ihmetteli, että se on aivan tumma sisältään.

Aterian loppuhuipennukseksi suunniteltu juusto osoittautuikin meetvurstiksi! Ja ihan perhanan tuliseksi sellaiseksi. Noidat nauroivat usemman kerran pyhän aikana täälle "juustomuistolle".  

 Pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen ongelmakaapin kimppuun. 

Kaapin ovi on ja pysyy lukossa eikä ovea millään saa auki. Avainta ei ole. Ainoa mahdollisuus on enää uuden kannen irrottaminen. Kansi on kiinnitetty kolmella upotetulla, vinoon vedetyllä, ruostuneella ruuvilla. 2 ruuvia ei liiku mihinkään, yksi pyörii. Ei saatu pois. Lankkuja ei voi irrottaa koska ovat puutapeilla ja hienoilla käsintehdyillä nauloilla kiinnitetty. Tunnin ahertamisen jälkeen luovutimme. Kätevä nainen tai mies sai nyt kutsun kylään. Tervetuloa.

Ja lähdimme kävelylle. Kuin ihmeen kaupalla osuimme juuri sopivasti tuoreeseen piirakkaan kun yllätysvierailijoina koputimme yhtä talon ovea. Kunnon kyläluutia onnistaa aina! Ja mitkä tarjoilut. Ja se pöytä. Unelmoin sellaisesta. Kylän lasitaiteilijan korujen sekundatuotanto päättyi pöydän pinnaksi. Ihan älyttömän makean näköinen luonnossa.Ei mikään scare Finnish Design vaan ihan reippahasti värejä ja iloa. 

Kotiin klenkkasin kipeällä jalalla. Morton iski oikeaan ja nyt vasen kantapää kiusaa kolmatta viikkoa jo. Lisää lumitöitä, nyt piti päästä puuliiteriin. Sieltähän löytyi potkukelkkani.

 Lunta on jonkin verran vielä jäljellä. Ainahan se joskus sulaa, ennemmin tai myöhemmin. Tänä vuonna varmaan myöhemmin.

Sitten iltapäivänokosille. Pääsiäiseen kuuluu minusta päiväunet. En maltannut nukkkua vaan  lataisin yli 20 erilaista appsia koko sen tunnin aikan puhelimeeni. 

                        Kyläkeikka numero 3 ja neljä
Ja puoli kolmeksi taas kylään pääsiäisateriaa syömään. Hyvässä seurassa tunnit menivät nopeasti ja oli taas ilta. 
Iltapalaksi sitä hyvää"juustoa " ja vähän konjakkia, joka olikin viskiä konjakkipullossa. Pääsiäinenhän on teemapyhä.

Aikaisin taas nukkumaan. Mulla on ainoastan yhden ystävättären kanssa ihan sama rytmi, viimistään kello kymmenen on ihan rätti. Ja aamulla sitten aikaisin ylös.
Joten aamukävelyllä lähdimme jo yhdeksältä ihailemaan muun muassa tätä kaunista mäntyä. Se on kerran katkennut ja lähtenyt kasvamaan monihaaraiseksi!

Ja taas piipahdimme kylään, kello 10.05 sunnuntaiaamuna. Hesaassa ei uskaltaisi. Mutta isäntä oli pihalla siksi uskalsimme. 

Lounas ja iso tiski. Ja siinä oli 2 päivää jo mennyt. Kotona taas ja purin kaikki kamat.  Mieli teki hetki sitten palasen metvurstia. Jaoimme sen kahtia ennenkuin pakkaisimme tavaroitamme. Se minun palaseni on jäänyt keittön pöydälle hiiriä viihdyttämään. Noiduttu metvursti. Saa nähdä maistuuko pippurimetvursti hiireille. 

Kolmas runsasluminen talvi

Aika ison lumikasan takana on vanha liiterin ovi

Kamalasti on taas lunta Kääpälässä. Ja enemmänkin oli ollut mutta oli jo ehtinyt vähän painua. Onneksi tehtiin uusi päätyseinä ovineen.

Ihana, ihana naapuri oli taas aurannut tien auki ja myös väylän pihalle. Ja lapioinut pienen polun ( ei oikein näy kuvasta) ovelle asti. Naapuri on 85 v. 

Ihastuin niin näkymään että oli pakko ottaa kuva ennen kuin omat jalanjälkeni pilaavat kuvan. Siksi se kori on kuvassa. 

Sisällä en ihastunut yhtä paljon. Keskellä mattoa henkensä heittänyt hiiri. 

Olin pakannut kaikki kuivamuonat peltilaatikoihin. Naapuri arveli että hiiri kuoli järkytyksestä kun mistään ei löytynyt ruokaa.  Oli eka hiiri sisällä. Oletan ettei viimeinen.

Edelleen tippuu hiekkaa yläkerrasta aina siihen samaan paikkaan. 

Ihana toiskätinen nukke on marionetti; entisen appiukon tekemä. Sillä on kyllä kaverikin. Herätyskello on entisen omistajan, keskellä oleva tavara kirpputorilöytöjä. Nukke on aivan hurmaava.

Mitä valitsen otsikoksi?

Otsikon toinen vaihtoehto olisi ollut : 

"Toivottavasti auto tekee sinut onnelliseksi!" 
Näin kirjoitti minulle tunti sitten erään päivälehden autotoimittaja. Onkohan onnellinen miehen auton vaatimuslistalla?  Minun listallani ei ollut yhtään  kuvaavaa ilmaisua. Ihan hölmö olin. Tylsä lista.

Listallani oli:
Farmariauto, noin 1,6 l moottori ja tarpeeksi hevosvoimia ( kun en sitä vääntöä tajunnut), valmistusvuosi 2010 tai sen jälkeen, max. 25 000 km ajettu, lohkolämmitin, vetokoukku ja diesel. Ja unohdin ajonautinto" vaikka se oli alitajunnassa valintaperusteena koeajon ainakaan. 

Listani olisi voinut kuulostaa tältä:
Pitkulainen, tehokas, nuori, sisäänajettu, lämmin, vetävä ja taloudellinen. Mutta unohdin onnellinen! Eihän tuo  edes autolta kuulosta. Ja nyt tajuan yhtäkkiä miksi miehet rakastavat autojaan. Moni sanoo että ne ovat miehelle attribuutteja. Mutta ei, auto on adjektiivejä täynnä. 

Tai sitten otsikko olisi voinut olla: 

"Huoleton on hevoseton mies!" kuten ystävätär sunnuntaina aamulla sanoi. Siihen hänellä oli konkreettinen syy. 

Ostin tällaisen:

Kia Cee'd 1,4, farmari, vuosimallia 2013. Ihana auto. Olen siis ehkä onnellinen nyt! Olin kyllä ennenkin. 

Syy lausahdukseen oli tämä:

     Sain lainauton käyttööni kunnes oma auto tulee. Menin ystävättären luo juhlimaan. Aurinko paistoi kun tulin. Ja kun lähdin seraavana aamuna. Tai yritin lähteä. Myyjä oli unohtanut kertoa että tässä mallissa pitää painaa kaksi kertaa avainta jotta valotkin menevät pois päältä. Oli valoisaa ulkona. En huomannut että valot jäivät päälle. Ja aamulla akku oli tyhjä! Ottaen huomioon että nainen vasemmalla aamulla 9.35 saa ruveta auton akkua siskonsa vieraalle akkulaturilla lataamaan niin " Huoleton on hevoseton mies" ainoana kommenttina oli aika mahtava suoritus. 

Kiitos. Oma auto tulee pääsiäiseksi.This is what friends are for.

Kun äiti auton osti...

Tai ei hän ihan ostanut vielä.
Entisenä etuoikeutettuna naisena minulla on aina ollut työsuhdeauto. Kun koeajoin työsuhdeauton niin 20 min. riitti ja sitten olen päätökseni tehnyt. Nyt on omat rahat 100 % kiinni menossa joten vakavampi suhtautuminen on paikallaan.

Taustatyö kunniaan
Yli kaksi viikkoa  perehtymistä on nyt takana. Totesin menneellä viikolla ystävälle että vanhan talon remppaaminen on minusta helpompi juttu kuin käytetyn auton ostaminen. 

Olen käynyt läpi Oikotien, Nettiauton, A1.fi ja tori. fin autotarjontaa jo useamman viikon aikana. Lukenut virhetilastoja, tulliraportteja  ja saksalaisia raportteja. Perehtynyt diesellaskureihin, hinnastoihin, lisävarusteisiin ja moneen muuhun asiaan. Tutkinut miten auton hinta laskee ja miten paljon tietyillä merkeillä ajetaan. Ja sen päälle vielä verolaskelmat, päästöt, moottoritilavuus, Kwh/ hevosvoimaa ja kiihdytys 0 -100. 

Ja tänään minulle kerrottiin että vääntö onkin tärkeämpi kuin hevosvoima. Vääntäkohdan yli hyppäsin luetteloissa aina koska en ymmärtänyt mitä siellä väännettiin! 

Suppilon kautta kolmeen vaihtoehtoon
Pikku hiljaa tajusin että haluan dieselfarmariauton, 1,6l moottori, lohkolämmitin pitää olla ja alle 30 000 km ajettu. Ja sitten se maxhintani sen päälle. 
Päädyin kolmeen merkkiin: Volvo v50, Skoda Oktavia ja Kia Cee'd.

Koeajelulle
Preferenssit kuten yllä, Volvo ykkösenä. Ja lähdin sitten viime lauantaina koeajelulle. Kaunis valkoinen Volvo, innostuin. Todella ihan auto. Kuulemma ei tarvinnut välittää varoitusmerkeistä liittyen moottoriin, se on etuajassa huollettu. Iloisesti lähdin  tunnin ajelulle. Ekat 30 minuuttia menivät hyvin. Sitten rupesi nykimään ja tehot katosivat. Ajattelin että on väärä vaihde. Kokeilin mitä vaan. Auto senkun nyki. Ajoin bussipysäkille ja pysähdyin.  
Ja vähän ajan pääsät uudestaan liikenteeseen ja auto toimi taas. Hetken. Kolmannen kerran kun tämä tapahtui olin Kaivokselan Shellin lähellä ja ajoin sinne. Soitin Länsiauto/Pekkalan automyyjälle joka tuli kaverinsa kanssa hakemaan. Odotellessani luin kaikki paperit ja perehdyin huoltomerkintöihin. Paluumatkalla selvisi että autoon oli asennettu dieselkäyttöinen lämmitin (hyvä). Väärin asennettuna se aiheutti ongelmia. Kysyin miksei ollut jarrunesteitä vaihdettu kahden vuoden huollossa. En saanut vastausta!  Ei myöskään oikeastaan anteeksipyyntöä koko seikkailusta. Minulle se autokauppa riitti. Huono maku jäi ja vähän hihitti illalla. Meikäläinen lähti autoa ostamaan ja jäin tien varteen.

Auto numero 2
No, hyppäsin vuokra-autooni heti ja jatkoin matkaa Porvooseen. Koeajoin Skoda Oktavian. Ihan kiva auto, mutta kovat ja kapean oloiset penkit. Eturuudussa 2 kiven aiheuttamaa pahaa jälkeä. Auto oli ihan ok, mutta vähän kankea. Ei oikein lähtenyt kunnolla kiihtymään. Ja jotenkin se oli vähän klumppinen. Vaikka tiedän että kaikki sanovat että se on hyvä auto niin en ihan innostunut.

Auto numero 3
Tänään oli sitten Kia Cee'd vuoro. Kuusivaihteinen ja sitä vääntöä löytyi. Otin nyt miestyökaverin mukaan ( hän tarjoutui) ja emme voineet molemmat kuin ihailla sitä autoa. Pehmeä meno, vääntöä, siisti, kaunis, tehokas. Hyvin varustettu jne.. kaikki kohdallaan. Ihana auto. 

Eli listani viimeinen olikin sitten paras. ( Ainoa syy miksi Volvo pääsi listalleni olikin että oli tuontiauto Saksasta ja puutteellisesti varustettu. Siksi mahtui hintahaarukkaani.)  Ja Kian hinta on aika kohdallaan. Tiedän, se on korealainen. Mutta uskon että moni on  turhan ennakkoluuloinen. Nuoruudessani jos jotain oli tehty Japanissa se oli huono juttu. Piti olla Made in Germany. Niin se maailma muuttuu. Nyt lienee Made in Japan ainakin Toyotan osalta taas huonommassa maineessa. Niin  paljon virheitä heille on sattunut.

Nyt siis jatkan ja keskityn Kian Cee'd:iin.  Se onkin ollut suosittu auto. Löytyykin siksi aika hyvin valikoima oikein hyviä vaihtoautoja. Nyt tutkimaan kilometrejä, valmistusvuosia, jne jne..

Tuomari Lönnegrenin vanha navetta.

Kompastuin jossain aivan ihanaa videoon. En muista missä ja miksi.

Ja olen nyt tässä yrittänyt lisätä sen siten, että se filmiruutu näkyisi keskellä tekstiäni.
No, enhän osaa. Olen sentään saanut linkin tähän tekstiin. 

En tiedä, kumpi on suloisempi, navetta vaiko se vanha mies. 

parin minuutin matka taaksepäin


Nyt lähden koeajaamaan Volvo V50:sen ja Skoda Oktavian. Autottoman elämän loppui kuuden viikon kokeiluun. Enempää ei tarvitse sanoa. Ja sitten menee kai viikko ennenkuin saan auton. Ostan tietysti käytetyn dieselauton. Kilometrejä kun tulee vuodessa kuitenkin noin 25 000 - 27 000.