Osa teistä muistaa ehkä kun lupasin vuosi sitten että nyt muuttuu tahti. Tavaraa on liikaa ja innoittajana oli YLE:n esittämä
dokumenttielokuva. Täältä löydät postaukseni aiheesta 27.12.2013.
Miten sitten on mennyt?
Tammikuun
ekana päivänä kirjoitin että olen jo neljä tuntia luopunut tavaroista
ja listalla on kymmenen esinettä. Eli nihkeä alku oli.
Loin sitten itselleni omat säännöt. Vaatteet
ja lehdet eivät kelpaa listalle. Liian helppoa. Myös jouduin toteamaan
ettei ruoka kelpaa poismenevien listalle mutten myöskään laita niitä
eikä juomia sisään tulevien listalle.
Meikkejä, joita en enää käyttänyt, kelpasivat listalle.
Sain lahjaksi ihorasvoja, en laittanut listalle koska olisin muuten
joutunut ostamaan niitä. Eli ideana oli, että sen jonka käytän pois ei
vähennä varastoja, mutta korvaavat eivät kasvata sisään tulevien listaa.Turhat, joista luovun tai joita heitän, pääsevät listalle.
Seuranta
Seuranta on kiva kun mittarit ja seurantatyökalu
on kunnossa. Minulla oli 2 exeltaulukkoa. Toiseen dokumentoin jokaisen
esineen josta luovuin. Toiseen kirjasin jokaisen esineen, joka tuli
sisään elämääni. Ja perhana että niitä tuli. Vaikka niin taistelin
vastaan. Synttärit ja joulu tietysti vähän vaikutti. Mutta minulla on keräilytauti, joka ei helpolla lähde.
Toisalta olen hyvin ylepä siitä, että olen myynyt ja lahjoittanut edelleen hienojakin esineitä kokoelmistani ja tavaroistani.
Tilinpäätös.
Ulos
lähti 365 esinettä. Kun lista tuli täyteen oli vielä täytettävä toinen
lista. Sisään tuli 141 esinettä. Vuodessa! Sehän on jukuliste 0,38 esine
päivässä. Eli sellainen määrä lisää tavaroita oli saatava ulos.
Onnistuin siinäkin.
Ulos lähti lisää vielä 183 esinettä. Eli saldoksi jäi: -365 + 141 -183 = - 407 esinettä. Fanfaarit soivat. Hyvä minä.
Mutta miksi tuli niin paljon sisään?
Oli pakko sortata tämä liimakäpälän exeltaulukko ja tutkia mitä kaikkea tulikin sisään.
Suurin yhtenäinen luku on 23. 23 osaa Arabian punaraita -astiasto. Yritin olla ostamatta,
mutta vähän jäi tilanteeseen etten voinut kieltäytyä. Kaveri vaati,
että autan toista kaveria hädässä. Harvoin olen ollut niin sinnikkäästi
sanomassa ei, mutta hävisin. Eli hyväntekeväisyyttä, vaikka kirpaisi taulukossa enemmän kuin lompakossa.
14 juomalasia ostin kirpparilta. Sitten sain kirjoja, ostin kirppareilta lasisia vanhoja viilikulhoja, löysin puuttuvan Festivo-kynttiläjalan jne jne. Nopeasti on 141 esinettä kasassa.
Mistä sitten luovuin?
Paljon
annoin pois ja vähän möin. Tytär sai Annaleena Hakatien Kupla-lasit.
Karahvin ja yhden lasin möin. Möin Citterio 2000 aterimia. Vein
CD-levyjä kierrätyskesuksen. Hyviä kirjoja annoin eteenpäin kavereille
ja vein kirjaston vaihtovaunuun. Kierrätyskeskukseen vein toimivaa elektroniikka. 17 vanhaa sarjakuvalehteä -50 luvulta ( Tarzan ruotsiksi) annoin jouluaattona takaisin isän veljelle, kenen ne olivatkin olleet aikoinaan. Hän oli aika yllättynyt.
Kivi-
kynttilälyhtyjä olen antanut keräilijöille, Block-lampun tyttärelle,
toisen lampun ystävättärelle. Nappivalikoiman kävin läpi ja hienoja
nappeja noin 15 meni keräilijälle. Rumat uudet postikortit, turhat
luottokortit, jäsenkortit, surkeat kynät, ne menivät roskikseen.
Hienoja iittalan tuotteita möin parempiin koteihin.
Elämä rikkoi muutaman lasin ja lautasen. Lastenlapseni rummutti rikki salaattiottimet. Jne, jne.
Mitä sitten opin?
Ei
ole helppoa luopua. Mutta kun tavara löytää oikean uuden omistajan
tunne on sen mukainen. Olen paljon iloa levittänyt. Olen saanut
myydyistä tuotteista satoja euroja. Reippasti yli 500 euroa. En ole
dokumentoinut mutta 1000 e ei menyt rikki.
Opin
miettimään moneen kertaan ennenkuin ostin jotain. Tarvitsenko
todellakin? Monesti vastasin EN, mutta edelleen sorruin. Silti sisään
tulevien listalla on vaan yksi esine, josta ehkä luovun. Listalla on
myös kolmet uudet korvakorut. Joista tykkään. Yksi uusi käsilaukku.
Jonka ostin eilen 28.1.2 marimekon alennusmyynnisä. Ihana se on.
Miten tästä eteenpäin?
Päätin
jatkaa vuonna 2015. Mietin vielä, sallinko nyt vaatteet mukaan
listalle. Muuten jatkan samoilla sääännöillä. Maalla on paljon
pikkutavaraa josta vielä voin luopua. Osa on jo kerätty valmiiksi mutten
vaan löytänyt sopivaa kohdetta niille. Olen jo löytänyt ostajan
Citterio 96 alkuruokalusikoilleni. Eli uusi listaa syntyy pian.
Ihanaa uutta vuotta teille! Kiitos menneestä vuodesta. Ja kaikista kommenteista. Ja kannustuksesta. Olen kutenkin paljon laiskempi miltä näyttää.
Nauttikaamme vuodesta 2015!
Vanhimmat kuvat kadonneet sähköpostimuutoksen yhteydessä. Pikku hiljaa palautan ne yksi kuva kerrallaan. Puuttuu vajaat 3 vuotta !!! Kaupunkilaisnainen osti heinäkuussa 2009 kauniin 1850-luvulta olevan hirsitalon. Täydellinen peruskorjaus alkoi huhtikuussa 2010 ja edessä on noin 10 vuoden urakka. Voit seurata remonttini edistymistä, onnistumisia, yllätyksiä, hölmöilyjä, vastoinkäymisiä, talkoohenkeä sekä hetkiä elämästäni Kääpälässä.
maanantai 29. joulukuuta 2014
lauantai 27. joulukuuta 2014
Ikkunarempan viimeisestä puristuksesta vuonna 2014
Viimeiksi marraskuun kuvat eivät suostuneet latautumaan ja sitten tuli joulun aikaa ja joulun taikaa. Vähän sitäkin on jäljellä. Olipa ihana joulu, valkoinen, rauhallinen, ystävällinen. Sukuloitiin. Ja paljon on mulla myös omaa aikaa ja rauhaa. Siksi ehdin vihdoin houkutella kuvat mukaan tähän blogiin. Nyt olivatkin vähän yhteistyökykyisemmät kuin viimeiksi.
Piti ensin rakentaa tukevampi alusta.
Niin nätisti asettui koloonsa.
Mutta vielä on säätämistä kevääksi.
Lounastauko. Ja aina kotiin syömään vaimon ruokia.
Smyygilaudat paikoilleen väliaikaisesti talven yli.
En lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta miehen kirveenkäyttötaitoja.
Alakarmin alla on myös väliaikainen lipparatkaisu. Tärkeintä kuitenkin ettei talvi pääse tuhoja tekemään.
Ja sitten kolmas ikkuna.
Tässäpä tuli iso yllätys. Emme ymmärrä mitä on tapahtunut. Kauhistuin ja arvelin että pitää reklamoida. "Ei tarvitse soittaa. Minä korjaan keväällä sivuilta. Pikkujuttu. Ei näy missän." Pakko kai on uskoa.
Kaikki tehdään vähän hassussa järjestyksessä mutta sen olette kai jo huomanneet. Sen mukaan mitä rahaa on ja tekijöitä löytää. Keväällä kaikki ikkunat laitetaan kunnolla lopullisesti paikoilleen, listoja, vanhat putsataan, ja kaikki maalataan. Sisäpuolelle olisi löydettävä oikea sävy jolla voisin maalata uudet karmiosat.
Kivoja hommia tulossa.
torstai 11. joulukuuta 2014
Viimeinen rutistus ennen pimeyden, kylmyyden ja joulun tuloa
Hiukkasen laahaa blogini. Työt, harrastukset ja muut velvollisuudet vieneet aika paljon aikaa tänä syksynä. Silti remppa etenee.
Olen puolentoista vuoden harkinnan jälkeen ruvannut koukun kiinni oikeaan paikkaan. Toisaalta, kesäkuun alussahan vasta se pilari maalattiin, joten kuusi kuukautta se vaan kesti. Koukun ostin 2 vuotta sitten.
Koska sadevesi jäätyi en voi enää saunoa kuten ennen. Luntakaan kun ei ole mitä sulattaa. Kun menin sänkyyn eräänä iltana en enää ollutkaan yksin. Pikästä aikaa karvaista seuraa. Hiiri muutti sisään.
No niin, sitten kuvat eivät suostu siirtymään kännykästä mihinkään kun kaikkialla ole: out of memory space.
Yleistä löpinää sitten. Mitä olen muka touhunut sitten koko syksyn?
Maanantaisin ASAHI -tunti( aamun sarasteessa alan hoitaa itseäni), tiistaina ilta lastenlapsen perheen luona ANTON & ANTON:n herkullisen ekoruokakassin kera,
keskiviikkona joogatunti.
Torstai-ilta on sitten ollut ainoa vapaa ilta, joista yksi kukaudess aon mennyt elokuva-iltaan kivojen kavereiden kanssa
pe - su on mennyt rempassa.
Tänä syksynä olen myös saanut kunnian olla sparraajana ja neuvonantajana ja SOMEmarkkinointinaisena eräälle nuorelle lahjaakkaalle naiselle, joka potkaisi testimyyntiin Ornamon joulumyyjäsiin uuden brändinsä tuotteet. Aika paljon kuitenkin on mennyt aikaa siihenkin pitkin syksyä. Tänään oli tunnin keskustelu Finnveran asiantuntijan kanssa ja paljon tuli miettimistä.
Työssä on ollut mielenkiintoinen vaihe joka huomenna perjantaina ratkeaa TEKESin mailiin. Sitten taas ollaan viisampia, onnettomina tai onnellisiina.
Kävin tyttäreni luona Malmössä katsastamassa hänen uutta asuntoaan, ensi vuoden vihkimispaikkaa jne. Yes, kesähäät tulossa. Mieluisen tanskalaisen miehen kanssa. Vahva yksilö, joka pärjää tyttäreni kanssa. Yksi päivä meni meiltä Köpiksessä kuljeskellen. Tivoli, joulun alla. Ihanaa. Ostin joulukoristeita. Juuri sellaisia olin monta vuotta etsinyt. Unohdin ne Köpisen rautatieaseman vessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)