Nyt flunssa iski minuunkin

Oi, oi,oi. Kamala olo  ja silti uskon että mulla menee paremmin kuin monella muulla  flunssaa sairastavaa. Koska lääkevarastoni on niin hyvä olkapääleikkauksen jäljiltä. Tujuaa tavaraa tämä Burana 600 - 800 sekä Panacod. Moni on sitä mieltä ettei saisi näitä napsia. Mutta kun pää oli halkeamispisteessä en enää kestänyt. Olen torkahdellut pitkin päivää ja samalla harmittelen vietävästi etten päässyt flunssan takia hyvän ystävätären 60 - v. juhliin. Enkä tärkeään kokouseen. Vähän tällainen olo on.

Minulla ei ole vuosiin ollut minkäänlaisia flunssia. Nukun aina ikkuna auki ja kylmässä. Mutta nyt kun istuu pienessä konttorissa aivan uuden rodun kanssa, pöpöt lentävät. Eikä kylmä makkari enää riitä. Kaiken kukkuraksi olen sairastunut joitakin vuosia sitten astmaan ja tämä on eka flunssa astmaatikkona. Tuntuu aika erilaiselta. 
                                            Se uusi rotu.
Se uusi rotu on sekava, ihana porukka nörttejä ympäri maailmaa. Ihan kuin eri planeetalta vaikka Telluksen asukkaita oomme kaikki.  Nuori, innostuneita, ihania. Joka kerta kun en jotain osaa, he kärsivällisesti näyttävät. Kun sanon että tunnen itseni tyhmäksi koska en vieläkään hahmota tätä Google+ ja Google -drive, Googlen Circles, mitä jaetaan kenelle ja miten kolmen eri sähköposiosoitteen välillä hyppätään sotkeutumatta omaan nokkeluuteensa, he nätisti sanovat että se on vähän hankalaa.  

Viime viikolla sain isot halaukset kahdelta mieskollegalta kun lähdin kotiin. Harvinaisen sitoutunutta porukkaa. Kovia tekemään työtä, fiksuja, älykkäitä ja hauskoja. Asenne niin kohdallaan. Luovat jotain uutta ja saan olla mukana sitä tekemässä. Rahaa ei ole, joten kaikki elävät minimipalkalla. Jos silläkään. Itse saan huipputason uutta osaamista säästörahoillani.  Terveiset vaan Niinistölle, joka vähensi palkkansa 160 000 eurolla. 

Tiiviin porukan työilo muistuttaa sitä tekemisen meininkiä minkä olen joskus kokenut myös entisissä työpaikoissa. Naurua, riemua, hurraamista ja ahaa-elämyksiä. Kun asiakas kehuu että teette jotain aivan upeata, jota ei ole missään. Silloin se tunne, YES. Vielä kuukausi tai kaksi, sitten "we can go public". Tuote vaan ei näy kuluttajille koska se on softaa.

Tule, tule hyvä olo, mene paha flunssa! Kuume nousee taas ja menen mielikuvituksessa halaamaan  jääkarhuja. Se auttaa aina. Ja samalla mietin, miten on mahdollista että se Berlinin Knut- jääkarhu hukkui. Luin notiisin siitä tänään Hesarissa. Ja tuollainen nenäritilä olisi aika kätevä kun henki ei oikein kulje.

Edellisen  kuvan örkkimaski ja yllä oleva jääkarhu löytyvät Oopperan tarvikevarastosta. Kävin siellä toissa viikolla. 

Odotan että pääsisin saumaamaan kaakeleita, suunnittelemaan tiskiallas/työtasokokonaisuutta maalle. Harmaaleppälankut odottavat sahaajaa!!!

Niin vaan haluan kirjoittaa

Vanhan talon korjaamiseen ei kuuluu juuri mitään uuttaa. Harmittavasti. Odotan, odotan, odotan kevättä. Lunta on taas kamalan paljon. Tule kaunis kevät, äkkiä ja sulata lumet pois!
Mutta on aika mukavaa kun on tiskikone ja lämmintä vettä tulee kraanasta. Pyyheliinoja menee aika lailla vähemmän ja silityspino on aika pieni.

                                   Mitä muuta!
Viimeiset neljä viikkoa on mennyt kuin viikossa.  Uudet tuulet puhaltavat.  Olen nyt "neuvonantajana" start up- yrityksessä.  Jotain oli pakko ruveta tekemään. Neuvoja annan vaikka en edes osaa koko sosiaalisen median alaa! Hauskaa. Paljon hyötyä on kuitenkin meikäläisestä. Koska oma verkosto on niin tajuttoman iso. Sitä en ollut ymmärtänyt ennenkuin ryhdyin kontakteja etsimään. Ainoa joka puhuu suomea. Joku voisi väittää ettei se minunkaan versio ihan oikeata suomea ole. 
"Työkaverit" Uudesta Seelannista, Meksikosta, Romaniasta, Espanjasta ja Skotlannista. Olen niin väsynyt iltaisin kun koko ajan puhun huonoa englantia ja opin uusia asioita.

                       Edelläkävijäisä
Isompikin verkostoni olisi voinut olla, jos olisin isääni kuunnellut jo 70 -luvulla. Hän kehotti osallistumaan aktiivisesti Hankenin ylioppilaselämään, etenkin osakuntatyöhön. Mutta minähän tiesin sillon kaiken paremmin kuin joku isää enkä suostunut. Tyhmää puuhaa, ajattelin silloin. Isäni oli siis 45 vuotta edellä aikaansa. Nyt kontakteja kerätään LinkedIn:ssä ja Facebokissa. Ja kun osaajia tarvitaan niin em. mediat ovat kullan arvoiset. Ennen oli oma muisti ja käyntikortit.  Nyt on huono muisti ja LinkedIn. Onneksi ihmiset sentään laittavat kuvansa mukaan. Se vähän helpottaa.
                        Muutto edessä taas

Oma isä oli pari viikkoa sairaalassa ja pelästytti kovasti koko sukuamme. Mutta parani ja piristyi ja on nyt kotona. Pisti taas omat arvoni oikeaan järjestykseen. Laitoin  eilen asuntoni myyntiin.  Jos joku lukijoistani haluaa muuttaa Aurinkolahteen niin tervetuloa katsomaan. Olisipa paukku jos meni näin kaupaksi.

Kun katsoin tätä kuvaa piti mennä taulua suoristamaan eilen.

Muutan lähemmäks vanhempiani.Viimeistään kesäkuun alussa. Jos kämppä menee kaupaksi. Äitikin täytti 80 v. lauantaina ja kaikki jälkeläiset siippoineen olivat paikalla. Puuttui ainoastaan 6. Silti meitä oli 27 henkeä. Ennen osattiin lapsia tehdä. Nykyään 2 on jo saavutus. 3 huippua. Harva tekee 5!

Olkapääni on parantunut ja saan aloittaa esim. hiihtämisen. Uudet monot odottavat hyllyssä. Torstaina lääkäri totesi että paraneminen on kuukausi edellä aikatalua. Käsi toimii melkein normaalisti ja liikkuu 95 % kivuttomasti. Aika kivaa.

Palataan taas asiaan kun on jotain järkevää kerrottavaa. Hmm...