Ihana joulu

Ensin tuli Klaus Haapaniemi Helsinkiin POP UP -myymälänsä kanssa ja ostin itselleni joululahjan - uuden päiväpeitteen kaupunkikotiini. Sinkkuna suon itselleni yhden joululahjan joka vuosi. Osoitteella Unioninkatu 27 tammikuun loppuun asti myymälä on siellä.

En ole mikään sininen ihminen mutta tämä sopikin niin hyvin makkariini. Ohuen ohutta villaa.
                                   Itse aatto
Aaton vietin poikani ja miniäni luona. Teimme alkupalaksi sushia/ makirullia, söimme mätiä ja lohta. Kyytipojaksi kuohuviiniä. Äitini maksapateeta ja Aitokaupan luomukinkkua jonka poika paistoi täydelliseksi. Sekä luomubataatti/perunalaatikkoa ja juustoja. Kyytipojaksi punkkua. Jälkkäriksi miniän tekemä puolukka/valkosuklaalime/tuorejuustokakkua. Hyvää...

Joulupukki oli vähän innostunut. Yhden ainoan asian olin toivonut joululahjaksi, uudet punaiset Nokia-kumisaappat. Sainpas ne. Nastaa. 
Ekassa paketissa oli makea, neulottu  sjaali, jonka tytär oli tehnyt. Se on nyt nojatuolissa takan edessä täällä Kääpälässä. Toisessa paketissa oli mahtavan värinen, kangaspuilla kudottu sjaali; Eeva - ystävättären tekemä ja se on täällä toisessa nojatuolissani. Kolmannen paketin päällä luki "Top of the trash" ja siinäpäs oli , kyllä, kolmas sjaali. Repesin täysin ja nauratti pitkään. Kolmas sjaali on kotona, se on kierrätetty, kaunis japanilainen ja huivinomainen sjaali joka käytetään takin kanssa. Sama asia ja kuitenkin aivan eri tarpeeseen. Nappisuoritus kaikilta.

Moni muukin lahja tuli vaikkei pitänyt. Tai oikeastaan minä en oikein muistanut kenen kanssa oli sovittu ettei anneta lahjoja. Joten ei mennyt ihan putkeen. Siksi ensi vuonna kirjaan ylös mitä oli kenen kanssa sovittu. Tai jospa ensi vuonna pääsisi jo siihen ettei lainkaan anneta lahjoja. Epäilen ettei onnistu. Olisin itse siihen valmis.  Liittynee enemmän ikään kuin aatteeseen. Tai olenko valmis siihen. Muutama paketti on kyllä aika kiva juttu.

Pimeydessä Peuhussa on ihanaa olla. Pian lähden kyläilemään uusimpien asukkaiden luokse heidän rääppiäisiin. Vienpäs mukanani valokuvia nuoruudestani. Näytän talon emännälle kuvia hänen sisarenpojasta, kahden kuukauden ikäisenä asunnossani Hesassa  ja yhden vuoden ikäisenä lapsen kodissa Kouvolassa. Kesällähän selvisi että uuden kyläläisen isosisko on opiskeluajan tuttavani ja entisen mieheni kaverin exvaimo! Vieläkin ihmetyttää. Paremmaksi veti kuitenkin uuden kyläläisen anoppi joka asuu Lappeenrannassa. Hän oli napurilleen siellä kertonut lähtevänsä taas  Kääpälään. Naapuri kertoi olevansa sieltä kotoisin. Kävi ilmi että oli asunut viereisessä talossa missä tämän poika nyt asuu. Tässä kylässä asuu 183 ihmistä, joten aikamoinen sattuma oli.