Niin vaan haluan kirjoittaa

Vanhan talon korjaamiseen ei kuuluu juuri mitään uuttaa. Harmittavasti. Odotan, odotan, odotan kevättä. Lunta on taas kamalan paljon. Tule kaunis kevät, äkkiä ja sulata lumet pois!
Mutta on aika mukavaa kun on tiskikone ja lämmintä vettä tulee kraanasta. Pyyheliinoja menee aika lailla vähemmän ja silityspino on aika pieni.

                                   Mitä muuta!
Viimeiset neljä viikkoa on mennyt kuin viikossa.  Uudet tuulet puhaltavat.  Olen nyt "neuvonantajana" start up- yrityksessä.  Jotain oli pakko ruveta tekemään. Neuvoja annan vaikka en edes osaa koko sosiaalisen median alaa! Hauskaa. Paljon hyötyä on kuitenkin meikäläisestä. Koska oma verkosto on niin tajuttoman iso. Sitä en ollut ymmärtänyt ennenkuin ryhdyin kontakteja etsimään. Ainoa joka puhuu suomea. Joku voisi väittää ettei se minunkaan versio ihan oikeata suomea ole. 
"Työkaverit" Uudesta Seelannista, Meksikosta, Romaniasta, Espanjasta ja Skotlannista. Olen niin väsynyt iltaisin kun koko ajan puhun huonoa englantia ja opin uusia asioita.

                       Edelläkävijäisä
Isompikin verkostoni olisi voinut olla, jos olisin isääni kuunnellut jo 70 -luvulla. Hän kehotti osallistumaan aktiivisesti Hankenin ylioppilaselämään, etenkin osakuntatyöhön. Mutta minähän tiesin sillon kaiken paremmin kuin joku isää enkä suostunut. Tyhmää puuhaa, ajattelin silloin. Isäni oli siis 45 vuotta edellä aikaansa. Nyt kontakteja kerätään LinkedIn:ssä ja Facebokissa. Ja kun osaajia tarvitaan niin em. mediat ovat kullan arvoiset. Ennen oli oma muisti ja käyntikortit.  Nyt on huono muisti ja LinkedIn. Onneksi ihmiset sentään laittavat kuvansa mukaan. Se vähän helpottaa.
                        Muutto edessä taas

Oma isä oli pari viikkoa sairaalassa ja pelästytti kovasti koko sukuamme. Mutta parani ja piristyi ja on nyt kotona. Pisti taas omat arvoni oikeaan järjestykseen. Laitoin  eilen asuntoni myyntiin.  Jos joku lukijoistani haluaa muuttaa Aurinkolahteen niin tervetuloa katsomaan. Olisipa paukku jos meni näin kaupaksi.

Kun katsoin tätä kuvaa piti mennä taulua suoristamaan eilen.

Muutan lähemmäks vanhempiani.Viimeistään kesäkuun alussa. Jos kämppä menee kaupaksi. Äitikin täytti 80 v. lauantaina ja kaikki jälkeläiset siippoineen olivat paikalla. Puuttui ainoastaan 6. Silti meitä oli 27 henkeä. Ennen osattiin lapsia tehdä. Nykyään 2 on jo saavutus. 3 huippua. Harva tekee 5!

Olkapääni on parantunut ja saan aloittaa esim. hiihtämisen. Uudet monot odottavat hyllyssä. Torstaina lääkäri totesi että paraneminen on kuukausi edellä aikatalua. Käsi toimii melkein normaalisti ja liikkuu 95 % kivuttomasti. Aika kivaa.

Palataan taas asiaan kun on jotain järkevää kerrottavaa. Hmm...