lauantai 28. tammikuuta 2017

Uusi vuosi alkoi yllätyksellä ja miten meni tavaranvähentämisprojektin kanssa.!

Niin paljon kun olin sairastellut viime vuonna oletin että pohja oli nähty. Ja pyh! Alemmaksi vielä vajosin. Kamala norovirus iski 2.1 ja olin heikossa hapessa monta päivää. Oli vieraita tulossa vaikka oli maanantai, entisiä työkavereita. Ruuat oli tehty melkein valmiiksi . Ja jouduin peruuttamaan. Yksi niistä ei edes asu Suomessa. Harmillista.

Nyt on - 28.1- enää neljä päivää jäljellä polvileikkauksen jälkitarkastukseen enkä vieläkään kävele kunnolla. Minunhan piti tanssia sisään vastaanotolle. Niin sanoin kirurgille.

Mutta parempi se on. Nilkassa 2 niveltä oli jämähtänyt kiinni väärään asentoon. Kun ne avattiin jalka rupesi taipumaan ja askeleen ottaminen helpottui. 
Mutta koska polvi oli edelleen turvoksissa tavallaan luovutin, ja kaivoin esille viime syksyn Pronaxen -tulehduskipu/nivellääkkeen. Laskin että on yhdeksän päivän kuurille lääkkeitä jäljellä. 
Kahden päivän jälkeen turvotus rupesi laskemaan. Tänään aamulla polvi näytti melkein normaalilta.

Sain uudet vaativat reisilihasliikeet tiistaina ja nyt tuntuu että koko jalka rupeaa tottelemaan. Mutta hidasta tämä on. Pyöräilen, jumppaan  ja käyn 2-3 kertaa viikossa vesijuoksussa. Jumppaan eteisessä ja joogamattoni peittää kauniin turkkilasien mattoni . Mutta olen niin mukavuudenhaluinen että minun on pakko jättää se sinne näkyviin silmieni eteen. Muuten keksin 100 syytä miksen voi jumpata.


Heitin viikko sitten nurkkaan toisenkin kyynärsauvan. Kävelen ontuen 200 metriä. Mutta sentään kävelen. Kaikki kivut, joita oli ennen leikkausta, ovat kadonneet. Eli leikkaus oli kai onnistunut. Nämä muut ovat kai seuraus pitkästä kyynärsauvavaiheesta.
Vasen reisilihas on aivan voimaton. Mutta tsemppaan. Itse tämä on tehtävä eikä löydy oikotietä.

Tavaroiden vähentämisprojektin kolmas vuosi 
on myös takana.

Ja mitenköhän se meni. No ainakin yksi vanha mätä hirsisauna katosi.  Ja hyvinhän siinä meni. 
Saldona oli 521 esinettä + yksi sauna vähemmän. Paras suoritus tähän asti. Vuoden 2015 nettotulos oli - 423 esinettä ja vuonna 2014 oli 410 vähemmän. Eli suunta on ylöspäin.
Kiinnostava on miten hämmästyttävän paljon tavaraa tulee sisään, vaikka tarkasti arvioi minkä hankkii. Vuonna 2015 141 tuli koteihini minulle uutta esinettä, vuonna 2015 - 210 ja viime vuonna 174. 

Teen tarkkaa seurantaa kaikista mitä tulee sisään, kirjaan myös hinnat jos olen siitä joutunut maksamaan . 
Karmealla summalla ostin tavaraa, eli 2449 euroa siihen meni. Minun palkalla aivan iso summa. Sain 331 euroa tavaroista joita möin.  Nettosumma oli siis 2118 e. .  

Vaatteisiin käytin 1992 e. Ja muihin tavaroihin 456 e. 
Siitä iso osa meni tähän ihanaan kynttelikköön. Tämä oli projekti, jonka itse käynnistin ennen kuin heikolla itsetunnolla varustettu pomo lemppasi minut ulos iittalasta kesäkuussa 2012. Se on niin kaunis ja Matti Klenell on hurmaava ihminen. Kuva lainattu netistä.
Se ilahduttaa minua kaupunkikodissani 

Kun ostan -miten ostan

1. Yritän keskittyä laatuun. Ostin tammikuussa 2016 alennusmyynnistä MaxMara Weekendin talvitakin. Edellinen oli samasta paikasta ja yli 10 vuoden ikäinen. Ja ihan loppu. 
Kolme ulkomaan matkaa neljään maahan yhteensä teki pahaa jälkeä. Syksyn Kanadan matkan aikana ostin vaatteita 492 eurolla.  Oi, oi, oi. Muun muassa kaksi ihanaa kesäleninkiä, yhdet housut, joissa olen elänyt monta kuukautta, yhden rennon collegepuserokankaasta tehdyn blazerin ....ja paljon muuta.

Ostin vuonna 2016 myös kahdet kengät; Oezy-kengat, jotka möin viikon jälkeen kun eivät sopineet lainkaan laskeneen jalkaholvini vuoksi. Toiset olivat Icebug- kengät. Ne ostin 31.12. puoleen hintaan. 2 pari avaan on aika hyvä suoritus entiseltä kenkäfriikiltä.

2. Ostan käytettynä. Koska olen patologinen kirpputorifriikki. 
ainoa hyvä puoli polviongelmien kanssa oli etten juuri syksyllä päässyt mihinkään.

3. Saan lahjaksi Sellaisia esineitä oli 74 viime vuonna. Eli vaan 100:sta maksoin jotain.
                    
                 Kun vähennän tavaraa, mihin katoavat? 
Kierrätyskeskukseen meni 93 esinettä, 239 esinettä meni roskiin, 
ja loput, eli 189 esinettä annoin edelleen. 
                 Projekti jatkuu - neljäs vuosi alkoi jo 
Tämä vuosi on alkanut aika huonosti. Muutama Matti Klenellin Lempilasi livahti sisään ja juuri ostin 6 mukia maalle. Sain yhden ihanan maton lahjaksi. Mutta projekti jatkuu ja paljon voi vielä vähentää.

Kun homma sitten joskus ei enää suju, luen Marie Kondon kirjan:  
KonMari, Siivouksen elämänmullistava taika. 
Tähän asti olen pärjännyt ilman sitä. 

Kevättä rinnassa 
Odotan, odotan että kevät tulee. Tänä vuonna meinaan laajentaa viljelyjäni muutamalla lavakauluspetillä. Sain (pyysin) ihanan kirjan tyttäreltäni joululahjaksi. Tämän kun lukee uskaltaa tehdä mitä vaan puutarhassa.


Jos osaat Ruotsia ja tykkäät viljellä mutta luulet ettet osaa, niin lempiblogi, vlogi sekä podcast on saman naisen työtä.

Tässä on linkki blogiin.
Tässä on eka linkki youtube - videoihin.
Tässä on toinen linkki hänen youtube videoihin.
Ja tässä hänen Facebook - sivulle.

Ja tässä on linkki vielä hänen ja Farbror Grönin yhteiseen podcastiin.  Suosittelen lämpimästi tätä. Se on niin hauskakin.

Farbror Grön on myös ihana:   

Tässä hänen Facebook-sivunsa.
Ja klikkaa nyt nin pääset hänen blogin sivulle.

Molemmilla on loistavia ruokaohjeita paljon. Paljon vihannesruokaa. en ole mitään kokeillut. Vaan kuolannut.  
Kuulumisiin!











Palautettu kirjoitus. Julkaistu 14.1.2017 Hyvää alkanutta vuotta

Viime vuosi oli terveyden näkökulmasta kohtalaisen heikkoa tasoa: 3 katkennutta kylkiluuta, 3 keuhkoputkentulehdusta, joista viimeinen välipäivinä, yksi  nyrjähtänyt nilkka, joka tulehtui moneksi kuukaudeksi, polvivamma joka vaivasi heinäkuusta kokovuoden loppuun asti ja sen päälle polvileikkaus.  Olettta voi, että tästä on suuntana vaan ylöspäin.



Ja pyh! Polvi vaivaa edelleen paljon. Onneksi jo vähän epätoivoinen fysioterapeutti löysi torstaina syyn siihen; nilkassa ja jalassa 2 niveltä ihan jumissa. Ne on sitten vapautettu torstaina ja heti tuntuu siltä että käveleminen helpottui.



Mutta, mutta  maanantaina 2.1 sain elämäni ensimmäisen noroviruksen! Aika kamala tauti. Jääkaappi oli täynnä ruokaa, lahjat paketoitu, kuohuviinit jääkaapissa. Illalla piti tulla 5 entistä rakasta työkaveria illalliselle. Oksensin 11 kertaa 17 tunnin aikanA. Rakkaat lastenlapset antoivat minulle tämän uudenvuodenlahjan. Juhlat tietysti peruuntuivat. Niin heikossa hapessa olin että ruuatkin menivät piloille ennenkuin perjantaina pääsin jaloilleni.



Mutta nyt ole ollut töissä viikon. Ja onpa ihanaa.



Syksyllä tapahtui  Peuhussa asioita joista en ole kirjoittanut mitään.



Muutama vuosi sitten joudun purkamaan ja osittaan kumoon peräti ajamaan täysin lahonneen vanhan saunan. Piti purkaa se ja ottaa talteen hirsiä mutta lahot hirret olivatkin kova yllätys. Täältä löydät jutun siitä, toukokuussa vuonna 2014

Kääpälän ja Tuohikotin kylät ovat yhdessä palkanneet Kyläavustajan vuodeksi.TE-toimistoilla oli Kylähelppi-projekti ja jotkut fiksut ihmiset kylässä huomasi sen.  Saimme erittäin ahkeran nuoren miehen kyläavustajaksi ja hänpäs pisti luonani töpinäksi.



Tilaisin hänen avustamana kontin. Olin aika yllättynyt kun se tuli Kamalan iso. 


 Päätimme että sinne laitetaan yksinomaan puutavaraa. Siten ei tarvitse maksaa mitään jätemaksuja.



 Työ oli erittäin raskasta. Oma mootorisaha ei tietysti suostunut käynnistymään. Mutta sain kaverilta lainaksi. Pitää muistaa keväällä ostaa hänelle uuden ketjun kiitokseksi. 

Ekan työpävän jälkeen toinen kundi tuli avuksi. Homma oli sen verran raskas.




Kahden päivän jälkeen kasa oli selkeästi pienentynyt.








Olin turhaan ollut huolissani siit että 36 kuution lava olisi liian suuri.



Lava oli aika lailla täynnä kun homma  kolmannen työpäivän jälkeen oli pulkassa.  Ja se onneton tuplavuodevanerisänky joka vuonna 2013 aiheutti oikan käden jänteen rispautuminen ( kun kannoin sen itse ja ote lipesi enkä tajunnut antaa mennä) sai mennä. Siitä oli vaan pahat muistot ja kalliissa leikkauksessa kokonaan katkaistu jänne, sekä kramppaava lihas.
Kiva kylähelppimme oli jättänyt minulle pienen tervehdyksen. 

Jonkun vanha lelu sieltä löyty. Saapi nähdä löytyykö alkuperäinen omistaja vai siirtyykö tämä lastenlapsilleni.


Viime vuonna jatkoin kolmannen vuoden peräkkäin tavaroiden vähentämisprojektini. Tavoitteena 365 vähemmän esinettä kun vuosi 2016 oli loppu. Miten siinä kävi. Ainakin on yksi saunakasa vähemmän. Laskin sen yhdeksi esineeksi.

Palautettu teksti. Kirjoitettu 31.12.2016 Henkisesti vähän raskas syksy takana

Melkein nolottaa myöntää että syksy oli rankka. Polveni joka rupesi kiukuttelemaan heinäkuussa hoidettiin 15.8  alkaen väärin. Joten söin tulehduskipulääkettä 9 viikkoa ja sain 4 kortisonipiikkiä vasempaan sääreen ja polveen, joista 1 lonkkaan ja kolme polveen.
Käväisin Niagara Fallsilla , meitä oli 16 serkkua 21:stä isän puolesta joilla oli tapaaminen siellä. Edellinen oli viisi vuotta sitten Ahvenanmaalla. Oli aika hauskaa. Selfietä en vieläkään osaa ottaa.
 Enimmäkseen nauroimme.

Eihän se polvi siitä parantunut. Vaihdoin ortopedin toiseen joka lähetti minut kolmanteen. Samalla rupesin jumppaamaan ( jonka olisin pitänyt aloittaa Käypä hoitosuosituksen mukaan heti elokuun lopulla viimeistään ja kuusi viikkoa) ja siirsin kolmannen ortopedin ajan eteenpäin.

Maalla en oikein pärjännyt enää kyynärsauvoilla. Kun pitää tietää etukäteen milloin on vessahätä, luovia räsimattojen ohi, ettei kompastu, laittaa ulkokengät jalkaan ja kiiruhtaa kyynärsauvoilla huussiiin, kun ulkona on liukasta ja hämäräää. Ei mun hommia. 

Ihana naapuri kuitenkin vaihtoi päätylaudat uusiin.

 Syksy olikin alkanut matkan jälkeen.
 Tein hillottuja vihreitä tomaatteja. On hyvää.
Nostin viimeiset porkkanat lokakuussa. 
Isomaksaruoho /Kärleksörten onnistui tänä vuonnakin ihanasti.
Onneksi sain muutamia ihania iltoja korjatun leivunuunin edessä. Yksin tai seurassa.
Ja syysilta on Peuhussa ihana. 
24.11 luovutin polveni kanssa ja vahvistin Diacoriin että tulen vara-ajallani leikkaukseen 29.11. Leikkaus oli todella aiheellinen sanoi ortopedi ja sen päälle kolmen viikon sairasloma. Jumppaan ja pyöräilen mutten saa sitä polvea kuntoon. Joulun alla  2 viikkoa lisää sairaslomaa. Aika masentavaa. Näen mielessäni kun juoksen rappuja alas tai kävelen reippaasti huussiin. No sitä en tee vielä vähän aikaan.  Hyvä fysioterpaeutti ja työnantajan työkykyvakuutus tekee sen ettei lompakko kevenee tästä. Erittäin suuri ilo.
Sairastuin sopivasti leikkauksen alla vielä poskeloonletulehdukseen ja joulupäivänä edelleen päällä olevaan keuhkoputkitulehdukseen. Eilen sain yskänlääkettä kun oli mennyt pari yötä valvoen. 

Varoitettiin että alkoholi yhdessä yskänlääkkeen kanssa tekee todella väsyneeksi, joten marssin tietysti kahden kamalan valvotun yön jälkeen suoraan Alkoon ja ostin valkkaria. Otin 2 lasia ja sitten kahteen kertaan iltapäivällä  ja kerran yöllä sitä lääkettä. 
Aamulla ihmettelin miten 200 ml:n pullossa on niin vähän jäljellä kun pitää ottaa vaan 2,5 - 5 ml / kertaa maks. kolme kertaa päivässä. Tutkin mittakuppia, ja olipa sattunut aikamoinen mittausvirhe minulta. Olin ottanut 3 x 25 ml , enkä 3 x 2.5 ml.
Olin myös nukkunut sikeästi melkein 11 tuntia ja heräsin vaan kaksi kertaa. Sen pituinen se.

Hyvää uuttaa vuotta toivoo pikkuinen Knut, nyt 1 v 3 kk.  Ensin kuvalla joka on otettu yksivuotispäivän tienoolla. Niin on iloinen poika ja tämä kuva saa minut aina hyvälle tuulelle.
 Ja äsken sanoin hei sitten hänelle ja isosiskollea Kävimme vähän heiluttamassa tähtitikkuja miniäni ja hänen vanhempien kanssa, poika oli töissä.  Avoimesti Knut katsoo uuteen vuoteen. Toivon, että tulee hyvä vuosi ja paljon terveyttä kaikille. Ja rauha maan päälle. Kuulemisiiin.



Palautettu postaus Kirjoitettu 9.9.2016 Lupatarkastajankin mielestä totto on nyt valmis

Vihdoin, vihdoin, vihdoin. Pari viikkoa sitten. Saapui nosturi, saapui piipun pellit ja savupellit, saapui muurari ja saapui lupatarkastaja. Ja minä palaan blogini ihanaan maailmaan.Oli vaan aika rankka kesä monesta eri syystä, siksi aikamoista hiljaiseloa ollut. Edelleen on ongelmia polven kanssa mutta kai nyt sitten 1 + 3 kortisoonipiikkiä pikku hiljaa tainuttaa pahimmatkin tulehdukset. 


Uusi savupiippu on hankalassa paikassa eikä mulla ollut edes kattosiltoja. Joten kaksi kertaa nosturi on ollut pakko tuoda paikan päälle.








 Yksi lommohan sinne tuli , mutten ole huomaavinani sitä. Kun katto maalataan näkynee vähemmän. Koska minäkään en ole täydellinen, miten sellaista voisikaan savupiipun pellistä vaatia.


Lupatarkastaja kun tuli pihalle, hän sanoi;  oho tämähän on vanha talo. Kerroin että se on 166 vuotta. Ja kun hän astui tupaan sisään niin kertoi että luuli tulevansa aika uuden talon uutta piippua tarkistamaan. 


 Ihmeteltiin vintillä miten ennen osattiin taloja rakentaa. Nykyään nämä ratkaisut eivät menisi läpi. Ja talo on pysynyt hyvin pystyssä 166 vuotta. Yläkerta tosin vaan 116 vuotta.







 Iloisesti syttyi ja paloi.


 Alussa.


Ja sitten kun muurari lähti alkoivat ongelmat .



Mitä vaan tein niin jostain tuli salakavalasti savua sisään. Emme kohtaa  löytäneet. Viikon päästä sattumalta tuli toinen emeritus muurari kylään. Tutki ja antoi neuvoja. Sytytimme leivinuunin ja sitten takan. Savusi sisään. Ei paljon mutta kuitenkin. No siinä sitten istuttiin läpivedossa takan edessä ja joimme single malta. Takkakin veti hyvin ja nojatulissa oli ihanaa keinua ja rupatella. 

Seuraavana iltana taas sama juttu. Jostain tuli savua tupaan. Ja miniä löysi kohdan.  Ja muurari tuli takaisin ja löysi syynkin. 



Piippu on aika uusi ja oli aika märkä. Mutta se ei ollut pääsyy. 



Tämä takka on vaan poltettava oikeassa järjestyksessä. Ensin avotakka, kunnes piippu on lämmin. Sitten avotakan pellit kiinni. Sitten vasta saa sytyttää leivinuunia. Ja luukkua ei saa käyttää. Vaikka me kaikki luulimme että se onnistuisi. Reikä aukon yläpuolella on vaan niin pieni ettei se jaksa vetää kaikkia savuja ulos jos luukku on kiinni. Savu oli löytänyt pienen reiän sivuseinästä, ja tuli ulos aukosta, joka on takan ja palomuurin välissä. Molemmat muurarit olivat sitä mieltä että sinne laitetaan palovillaa ja että se tila suljetaan kokonaan. Viime viikonloppuna poltin takassa kauan, eikä savua tullut enää sisään. 

Mutta leivinuunia en ehtinyt sytyttää. Se on sitten edessä ensi kerralla;  ensin takka, anna palaa loppuun kun piippu on lämmin, sulje pelti ja sitten vasta on leivinuunin vuoro.