maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ikkunallista tekstiä

                  Lauantaina sain kuistin ikkunani takaisin

Entuudestaan paikallaan olivat jo viime vuodesta kuistin oikean päädyn ikkunat.

Nyt tuli kaikki puuttuvat ikkunat , 8 ikkuna joissa kussakin 15 ruutua. Aikamoinen työ entisöijälle, koska tavallaan entisöit 15 ikkunaa kun korjat yhden ikkunan. Moni teistä ehkä ymmärrätte miten paljon hommaa tässä projektissa on ollut. Onneksi päätin etten mene kursseille enkä korjaa itse.



Todettiin entisöijän kanssa että nyt tuli aivan väärät kiinnikkeet. Liian isot ja väärän väriset. Mietin vähän ja puhun timpurini kanssa joka on monessa projektissa ollut mukana. Kysymyksenä on nyt pitääkö ottaa pienemmät valkoiset tai ehkä ruuvata ikkunat kiinni. Tai listalla kiinnittää!

Viimeiset korjaukset ja sitten yllätys. Otettiin alas yksi ikkuna.
Kehys oli jollain lailla päässyt vääntymään vähän ja entisöijä halusi korjata sen.




Ja sitten viime vuonna tulleet ikkunat otettiin alas. Kakki nämä kolme takaisin entisöijälle koska hän ilmoitti ettei viime vuoden työn jälki ollut tarpeeksi hyvä ja siinä oli joku erehdys joka tulee näkymään muutaman vuoden päästä.
On siis tarkka mies ja jos lukijoistani joku kaipaa pääkaupunkiseudulla ikkunaentisjöijää niin voin antaa yhteystiedot.

Toinen mielenkiintoinen löytö tuli värimaailmasta. Jos oikein tarkkaan katsoo niin ikkunaa ympäröivä lista on joskus ollut vaalenapunainen. Hyvinkin kaunis roosa.  Tällä hetkellä uskon että talosta joskus tulee kustavilaisharmaa punamullattuine nurkkineen ja ikkunapuitteineen. Tämä roosa sävy voisi tuoda vielä kauniin lisäsävyn kokonaisuuteen. No, on muutama vuosi miettiä tätä.
Nyt nukkumaan. On vappuaatto ja koko keho jomottaa jo kolmatta päivää. On vähän kanneltu painavia ovia. Miksi? Selviää ensi kerralla. Hauskaa vappua teille. Pitäkää kiinni huivistanne ja ilmapalloistanne Tatjanat siellä!


lauantai 28. huhtikuuta 2012

Pumpusta huussiin

Pumpun ohjekirja ei tietystikään ollu siellä missä sen piti olla. Mutta nyt on.  Ja olen saavuttanut uuden itsenäisyyden asteen:

Pumpun kytkentä = uusi vapaus= I can do!
Kello puoli kymmenen  on pumppu käynnissä, saunan saavit pesty, vesisäiliö täytetty. Huussi tyhjennetty ja siivottu. Käsienpesupaikka viritetty käyttöön talven jälkeen. Nyt eka tauko tänään. Ja ikkunankorjaaja soitti ja hän on täällä puolen päivän maissa. Seuraavalla kerralla siis kuvia korjatusta kuisti-ikkuinoista.





perjantai 27. huhtikuuta 2012

Lehmänlantaa ja ouruvedet

On sitten tämäkin päivä koittanut.
Kyläläinen kertoo  illallisella että heillä on lavallinen lehmänlantaa pihalla.
Ja kurkkuni muodostaa  hassuja ääniä, huokaisen ihastuksesta  ja suuni sanoo: Voi ihanaa.!!
Pitää kai ruveta uskomaan johonkin korkeampaan tahoon. En jukulauta itse tätä reaktiota ohjannut.


Kyläkauppias täytti pyöreitä,  on kukitettu ja lahjottu. Tunnelmallista ja itkin vähän. Itken aika herkästi. Ja sitten naurettiin.

                                           
                                  Lumitilanne



Sentään vähenee

 Olin kahvitustilaisuudessa kertonut että lapetikkaani ovat irronneet katolta ja osittain tippuneet jo katolta. Ja että ne olivat lumikinon ansiosta vielä pystyssä. Joku kyläläinen oli jossain välissä käynyt nostamassa ne alas ettei satu vahinkoja jos lumi sulaa nopeasti. Että tällaista tässä kylässä. Kiitokset. Huomenna tai sunnuntaina tullaan kiinnittämään ne uudestaan.

Maitokärryt odottavat pumppua. Koska kuistin toisessakin nurkassa on paljon lunta ja kiinni jäättynyt kaatunut sireenin oksa pitää kiertää koko taloa. Sksi tarvitsen kärryt koska niin pitkää matkaa en jaksa pumppua kantaa.

 Opin myös uuden sanan "ouruvedet". Nyt vaan ehkä pääsi unohtumaan vähän mitä se tarkoitti. Luulen että se oli pintavedet. Että sana tuli esille siitä kun keskusteltiin kyläkaupassa saven tuomisesta kaivoni ympärille; jottei ouruvedet menisi kaivoon. Savet saan ehkä kesäkuun alussa. Nyt on minun vastuulla muistaa soittaa saven tuojalle.

Yritin päästä vajaani. Ei onnistunut ja siinä on kotti- ja maitokärryt. Toiset olisin tarvinnut jotta saisin pumpun alas kaivon luo. Liiterin ovi on tippunut kiskoilta ja maa on niin jäässä ettei se ovi liiku mihinkään.

Kuitenkin huomenna tulee myös kuistin korjatut ikkunat ja jos kaikki menee putkeen on kaksi miestä paikalla samaan aikaan ja saamme se nostetuksi takaisin kiskolle. Sain kuin sainkin ovirakosesta ongittu haravat ulos ja kerkesin kukkapenkin haravoimaan. Sitten ilmestyi jostain viiden minuutin myrsky ja puhalsi lehdet takaisin lähtöasemaan. Sainpas nyt ainakin vähän liikuntaa. Sen jälkeen ei ole tuullut.

Kävin naapurilla lainaamassa maitokärry, nostin pumpun niihin  ja vein alas kaivon luo. Aika painava pumppu mutta olen jo aika vahva.



                        
Päätin että tänä vuonna hoidan tämän käynnistämisen itse. Kytkin putket. Mietin minne vein viime vuonna sen sähköjohdon ja päätin joka tapauksessa kytkeä pumpun sähköjohdon pistorasiaan. Suureksi hämmästykseksseni pumppu käynnistyi. Olin täysin  unohtanut että olimme kaivaneet alas ne kiinteät johdot jo viime kesänä. Ei mitään jatkojohtoa enää tarvita.
Mutta paine ei noussut ja muistaakseni pitää "siemen vedet" laittaa jonnekin. Joten irrotin nopeasti pistorasiasta ettei vaan mene rikki.
Koska ei ollut työkaluja mukana tämä homma saa jäädä huomiseksi. Luulen tietäväni missä käyttöohje on ja tsekkaan varmuuden vuoksi siitä etten tee mitään tyhmää.
Aika lailla annoin glooriaa pojalle kun viime vuonna homman hoiti. Huomasin nyt että aika pikkuisesta hommasta tuli aika paljon kehuja. Mutta muistaakseni myös poika sanoi rehellisenä miehenä viime vuonna että oli ihan helppo homma. Oikeassa oli. Halloo, tämän osaa kuka tahansa. Toivottavasti saan paineet nousemaan siinä huomenna. Ellen, perun edellisen väitteeni.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Lunta ja kompostointia

Sunnuntaina viikko sitten eli 15.4 lumitilanne  oli edelleen aika "mahtava".

Lumi oli kuitenkin jo sulannut aika hyvin niistä harvoista paikoista,  jossa oli aurattu. Päätin etten valita, vaikka kevät on viime vuoteen verrattuna nyt vähän myöhässä.  Siis vahvistin tyttärelle että seuraava viikonloppu vietetään Tukholmassa. Paremmin lumi sulaa kun en ole sitä katsomassa.

Olen kahden viime vuoden aikana tutkinut kompostereita ja niiden markkinahintoja. Ja 13.4 iskin kun iso kauppa Tuusulassa möin haluamani malli hyvään hintaan 299 e; sisältäen sekoitin, 2 säkkiä kuoriketta, 1 kanisteri herätettä, tyhjennyskaukalo ja tyhjennyslapio. Liikkeessä oli hyvä palvelu ja komposteri työnnettiin autoni luo. Avulias miesmyyjä oli sitä mieltä ettei se autooni mahdu mutta minähän olen Letukassani jo sitä sun tätä kuljettanut, jotin väitin vastan. Hyvin se sinne meni. Ajo sujui sitten tietysti ainoastaan sivupeilejä käyttämällä muttei se menoa haitannut. 

Aikamoinen haaste vaan olis saada se sieltä takakontista ulos yksin. Kamalan painava ja aivan mahdotonta saada otetta siihen. Mutta sitten keksin peruttaa autoni ylämäkeen. Silloin kompostori liukui heti takakontista ulos kun nostin sen takaluukun reunan yli. Toimi tosi hyvin ja raahasin sen sitten lumen läpi väliaikaiseen paikkaan. Aika hieno on tämä Biolan 220 L:ni.




Tänän siis tulin Tukholmasta jo sitten kotiin. Tyttäreni ja herra A.Ekströmin kirja " Carola - en främling" on nyt sitten julkaistu, arvostelut julkaistu, lukemattomat TV-haastattelut annettu ja kirja enimmäkseen kehuttu. Ne jotka eivät kehuneet olisivat halunneet kirjan joka kertoi laulajattaren elämästä - ei laulajattaresta ilmiönä Ruotsissa.
Olen lukenut kirjan. Se on mielenkiintoinen  ja teksti vie meneessään. En ole ollut Häggiksen ihailija, enkä ole edelleenkään, mutta kunniotukseni häntä kohtaan on kasvanut valtavasti luettuni kirjan. Sairaan tarkkaa työtä kirjailijat ovat tehneet ja ansaitsevat menestyksensä. Grattis kära dotter.

Nyt pitää etsiä vähän remonttikuvia erääseen lehtijuttuun. Kerron enemmän kun lehden julkaisupäivän on tiedossa. Risuralli alkaa ensi viikonloppuna. Ja edessä on pumpun asennus. Tänä vuonna teen sen jo yksin. Uskon ainakin vielä tässä vaiheessa.



perjantai 13. huhtikuuta 2012

Tänään en tee mitään mutta huomenna sitä enemmän.

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.



- Eeva Kilpi -


Eeva Kilpi on loistava,loistava runoilija, kirjailija, nainen.
Jos olisi paljon vettä pesisin pari ikkunaa. Onneksi ei ole paljon vettä, ainostaan paljon lunta. Teen siksi lihapataa ja kutsun pari paikallista syömään. Nostin aivan mystiset lihapalat pakastimestani sulamaan jääkaappiin, lienevät hirveä.
Pitää nauttia tästä viimeisestä lumiviikonlopusta, sen jälkeen ei paljon laiskotella. Ja huomenna teen kaiken kuten runossa. Paitsi saunon, koska ei ole vettä.
















sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Huhtikuu 2010 -2012 ja kaappikeisarinna iski taas

Silloin huhtikuussa 2010 kun tämä projekti toden teolla lähti käyntiin ei ollut paljoakaan lunta. 
Oikealla olevaa timpuriani oli sitäkin enemmän silloin. Hän on nyt kutistunut puolella ja lunta on nyt moninkertaisesti enemmän! Vasemmalla timpurin veli joka lähti takaisin kotiin Lappiin, koska ei kestänyt meluisaa kaupunkia. Hän asui Kouvolassa.


6.4.2011 lunta on selkeästi vähemmän.


Huhtikuu 2012  lumitilanne löytyy pari kirjoitusta taaksepäin.

Ja olen taas ostanut kaapin. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen ostanut kaksi.

Ensin tämän alla oleva, joka ei ole vuodelta 1769 vaan 1800-luvulta. Se on jo isossa tuvassa. MUTTA avainta ei ole, joten en edes saa sitä auki. Vanha avain joka lukkoon menisi pitää olla päässä ontto. Onko ehdotuksia mitä teen jotta saisin sen auki? Voiko jostain lainata avaimia, kunnes se oikea löytyy! (Yhtäkkiä löysin aika monta asiaa jota voisi ensin lainata kunnes se oikea löytyy :) !)
Ihan hölmöä ostaa kaappia johon ei voi laittaa mitään. Oli pieni innostus päällä ja tämä pikkuseikka  jäi vaan nyt aivan huomioimatta. Mutta hyvä juttu on, että luonnossa on kaappi on paljon kauniimpi kuin kuvassa. Helposti innostun! Muistan kun olin ekassa huutokaupassa teini-ikäisenä kummisetäni kanssa.Silloin huudin ällöttävän, nahkaisen, pienen salkun ja kaupan päälle sain oliviivihreän kernisen tyynyn. Kummisetä ihmetteli mitä sillä teen mutta en voinut sanoa etten tiedä. Sanoin kai että salkku on makea. Sitä se ei ollut. Tiedän vaan että innostuin ajatuksesta omistaa salkun, jossa mahdollisesti sisällä olisi jotain jännää! Se oli tyhjä. Onneksi olen siitä ajasta edes vähän edistynyt. Tai sitten en erityisen paljon, kun nyt tarkemmin miettii.




Kun tässä kuun vaihteessa olin työ- ja lomamatkalla Islannissa eräänä iltana maksain hotellissa ja sitten iskin taas. Pari tuttavaa olivat hiukkasen huolissaan siitä miten saan kaapin mukanani sieltä Islannista. Onneksi olivat unohtaneet että eläämme nettiaikakaudessa.

Tämä kaunotar menee olkkariin jos vaan keksin tavan miten saan sen Hesasta Kääpälään. Komistus on nimittäin 140 cm leveä, 198 cm korkea ja 60 cm syvä. Kaikki peräkärryt ovat max. 138 cm leveät.
Mutta ihanahan se on. Ellei kuljetus onnistu kohtuuhintaan  minulla on pakko myydä se.  ONko ehdotuksia miten sen saisin halvalla tänne maalle?




Nyt vasta älyän vielä toivottaa rauhallista pääsiäistä teille kaikille.








Pääsiäinen Peuhussa

Olen vähän toivonut että poika ja miniä olisivat tuleet tänne pääsiäiseksi mutta käyttöveden puute haittaa toisia enemmän kuin toisia. Ja nyt olenkin niin tyytyväinen että saan olla täällä yksin. Koristelin silti pääsiäistä varten. Vähän vaan. Tämän noidan ostin somistajaltamme noin 20 vuotta sitten, koska noita oli niin isoäitini näköinen. Siis karikatyyri isoäidiltäni, joka oli komea, hauska nainen. Puoleksi sveitsiläinen, puoleksi tanskalainen, syntynyt 1907. Hän päätyi kaukaiseen Suomeen ihmeellisellä tavalla 1920 luvulla. Joskus ehkä kerron siitä lisää koska hänen sukujuurensa ovat myös kiinnostavat.





Ulkona näyttää tältä:


Ja tältä:

Koska näkymät eivät ole kovin iloiset keräsin vähän väriä pöytään. Vasemmanpuoleinen hellyttävä  noita on tänä vuonna 30 v. täyttävän poikani tekemä kauan, kauan sitten.

Kuten huomaatte en ole mikään kauniiden asetelmien luoja.

Nyt tuli juuri isältäni niin mielenkiintoinen maili että on pakko lopettaa tämä päivitys tähän. Liittyy nyt hänen isänäitinsä ( oiekastaan pikkusiskon) elämään ,joka oli myös puoleksi tanskalainen. Kuten oli siis isän äidin äitikin. Siitä löytyy syy isoäitini Suomeen tulosta. Menipä monimutkaiseksi. Palaan ehkä asiaan joskus vielä.