lauantai 24. huhtikuuta 2010

Miltä näyttää vanhan talon perusta

Torstaina imuriauto seisoi kuin norsu pihallani ja imi kärsällään kaiken pois.




Aika vaikuttavan näköistä touhua varmaan. Sääli etten ollut paikalla. 


Olohuoneeni näyttää nyt tällaiselta. Ja taitaa pitää paikkansa että piha on kalliopohjainen.







Takakammari, josta tulee makuuhuone jonain päiävänä näyttää myös aika vaikuttavalta. Tuuletuskanavan aukko näkyy nyt hyvin.







Tulenko todella kuukauden päästä kokkaamaan täällä?







Sen pituinen se tänään lauantai-aamuna. Kaunis ilma pääkaupungissa. Tiedossa nyt aamukahvit, sauvakävely, Tattarisuon kirppishalli ja illalla ystävättären 40- vuotisjuhlat. Olenko todella 14 vuotta häntä vanhempi! Huomenna isän, äidin ja isosiskon kanssa Snappertunaan inventoimaan vanhempien "uuden" kesäpaikan kaikkia romuja. Sitten siellä alkaa valtava siivousurakka. Mutta se talo on rakennettu 60-luvulla . Erittäin hyvin suuunniteltu ja rakennettu talo. Tampereen yliopiston arkkitehtiprofessorin itselleen rakentama erilainen kaunis, silloin moderna, tasakattoinen  talo meren sisäpoukaman rannalla.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Sarjani "Hyvät uutiset" jatkuu

Pääsen sisään ehkä jo toukokuussa

Olin varautunut siihen että vasta juhannuksena voisin yöpyä talossa. Perinnerakentajani Kaitsu on sitä mieltä että pääsen luultavasti jo puolessa välissä toukokuuta yöpymään taloon. Ihana juttu. Vaikka menisi kuun vaihteeseen niin tämä on ainakin 3- 6 viikkoa odotettua  aikaisemmin. Tämänhän jouhtuu siitä ettei betonilaattaa valeta. Se olisi tarvinnut kuivumisaikaa 1 viikko / cm. Ja suunnitteillahan oli 6 cm:n laatta.
Toinen kiva uutinen oli ihana poikani tarjous vähän auttaa blogini kuvien asettelussa. Kuvat kun hyppivät minne tahtovat. Dear son, huomasin juuri että minulla oli se vanha blogger-versio aktivoituna. Ei uusinta versiota. Katsotaan onko jälki nyt parempi.

Tänään olin shoppailemassa

Vaikka on shoppailukielto. Unohdin sen onneksi.  Mutta kun en voi vastustaa Matinkylän kierrätyskeskusta eikä Niittykummun ja Lähderannan Fidaa. Mukaan tarttui sitä sun tätä. OBH Nordican  sähkökäyttöinen 5 -kerroksinen vihannes/sienikuivuri. Käyttämätön, 10 e. Kilta valkoinen teekannu 7,50 e, Kilta vihreä pyöreä reunallinen uunivuoka 3,5 e.

Superlöytö
Tanskalainen messinkinen / opaalis Petronella - polttoöljylamppu  ja se maksoi ainostaan 30 e. Eilen juuri ihastelin sitä erään suunnitttelijan presentaatiossa ja illalla törmäsin siihen netissä JA tänään sitten kierrätyskeskuksessa. Ihmeellistä!




 

Ja löytöjen löytö
Olen nuoresta asti, ennen kuin edes tiesin Arabiasta mitään, ihaillut häntä. Kävi vuosia jo sitten ilmi että olen pienenä käynyt hänen studiossa Kauniasissa, isoäitini vei minut sinne. Se oli unohtumaton kokemus. Muistan edelleen miltä siellä näytti. Omistan ennestäään 2 hänen työtään. Olen saanut ne syntymäpäivälahjoiksi vanhemmilta. Molemmat esineet olivat heidän häälahjoja vuodelta 1953. Yritön aina muistuttaa äidille, ettei minulle saisi ostaa uutta, joku vanha esine käy hyvin.
Nyt löysin 3 kpl aivan virheetöntä jumalattoman kaunista Marita Lybeckin keraamiikka vatia a 3,5 e /kpl. Kaunis vihreä lasite ei toistu vanhalla kamerallani.



Sekä apua, taas 5 lasia, 1 tosi vanha paksu, käsinpuristettu Frankin Kartio-lasi, jonka pohjassa hiottu punttelin jälki,  2 e. Ja 5 jumalallista hiottua lasia a  euron per tsibale.

Nyt siivoamaan.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Lisää juttuja menneisyydestä

Eli Pirjon äidin tarina jatkuu:

Palanut mikä palanut

Isä oli poissa ja me jäimme mökkiin asumaan, äiti ja neljä pientä lasta. Elämä oli hyvin vaikeata. Äiti jaksoi kuitenkin ottaa osaa kylän yhteisiin rientoihin. Äiti joutui olemaan myös töissä ihmisten pelloilla, kun ei ollut mitään tuloja, ja useimmiten palkka maksettiin oravannahkoina, eli viljana, maitona, voina.

Kääpälään rakennettiin hyppyrimäkeä sinä päivänä, kun meidän mökki paloi tammikuussa 1937. Oli kaunis aurinkoinen päivä ja velikin oli hyppyrimäkeä tekemässä eikä jäänyt päähän edes hattua. Kaikki paloi, mökki paloi kivijalkaa myöten. Kaivot olivat jäässä, vettä ei saanut mistään. Siihen aikaan eivät olleet vakuutuksessa kenenkään talot ja mökit. Koskaan ei selvinnyt, miten tulipalo syttyi, menivätkö sinne pikkupojat tupakalle vai mistä se syttyi. Ei syttymissyytä kukaan yrittänytkään selvittää. Palanut mikä palanut.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Hyviä uutisia

Illalla menin nukkumaan budjettivaje mielessäni. Silti nukahdin hyvin. Aamulla kirvesmieheni soitti ja kertoi että; Minulla olisi sinulle hyviä uutisia. Hän oli puhunut arkkitehdin kanssa siitä vaikeasta lattiaratkaisusta, jonka aluemuseon talontutkija halusi että tehdään. Ratkaisu oli hankala ja hidas ja kallis. Arkkitehti puhui virkailijan kanssa ja koska en saanut mitään tukirahaa oletan että asia siksi järjestyi. Onneksi kirvesmieheni ajattelee ja kyseenalaistaa oikeita asioita. Kiitos kenelle kunnia kuuluu, eli Kaitsulle.

Nyt muutetaan vanha multapenkkipiohja rossipohjaksi. Ja säästöä tulee noin 5000 e. Koska ei tarvitse betoniautoa 6 cm:n betonilaattaa valaamaan.

Eli ongelmani on pienentynyt aika paljon. Odotettavissa ei ole sitten kai enää suurta onnea rakkaudessa , kun raha-asiat yhtäkkiä ovat melkein kunnossa. Onneksi sellainen pieni ihastukseen menevä budjettivaje vielä on.

Torstaina tulee imuauto!

Porstuasta, keittiöstä ja kahdesta kammarista imetään torstaina pois kaikki maat/hiekat kunnes kai maa tulee näkyviin ja sitten ruvetaan rossipohjaa luomaan.



Ainakin 35 kuutiota maata siinä lienee. Siitä tulee sitten autoni kääntöpaikan täytemaa.

Taas kerran isot kiitokset paikallisväelle joka auttaa.

Kiitos, Veikko, kun kävit talolla katsomassa millaista hiekkaa siellä oli, sopimassa minne se viedään ja vielä pyytämässä toista naapuria apuun maan tasoittamisessa kun kuorma on purettu.

Olemme kyllä täysin vieraantuneet lähimmäis"rakkaudesta" täällä Hesassa. En ole vielä edes Veikkoa tavannut. Olemme vain mailitse kommunikoineet.

Kyläläiset ovat olleet aivan fantastisia meitä kahta naista kohtaan. Eeva - ystävättäreni tarvitsee alussa aika paljon neuvoja ja apua kun totuttelee kansakoulussa elämään ja minä , no , olettehan huomanneet mikä on lähtötasoni!

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Museovirasto ei ymmärtänyt taloni arvoa


Budjettivaje jo nyt!


Ei pennin hyrrää tullut Museovirastolta. Ja huutokaupassa ollut esine ei mennyt kaupaksi. On 7000 euron vaje budjetissa. Se oli tämän päivän marina. Hehe..

Mutta hyvääkin kuului.Löysin postilaatikkopuuulieden.


Ympäri maailmaa kun on näitä ihania ystäviä sattunut kohdalle niin nyt nappasi erehdyksessä. Ihailin Ruotsissa asuvan kaverini puuliettä ja hän sanoi että tietää vielä paremman jonka voisi järkätä halvalla minulle.

Olen siis löytänyt ihana puuulieden. Tämä aarre löyty Pohjois-Ruotsista. On kuulemma hienossa kunnossa ja sain sen melkein ilmaiseksi ja peräti Suomeen kuljetettuna. Koska nyt kaveri päättikin tulla kylään ensi kesänä ja ajaa Haaparannan kautta läpi Suomen ja poiketa Kouvolan kautta Helsinkiin. Kaveri sai lomansa ajaksi asuntoni lainaksi Hesasta. Minä saan lieden.






Nyt on tietysti aivan väärä ajankohta ostaa näitä. Mutta jos puuulieden luukun päällä lukee Breven ( kirjeet) niin onhan se pakko ostaa.

God natt.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kevään ensimmäinen sitruunaperhonen



Kävin taloani taas katsastamassa ja kevät on tullut kylään. Ensimmäinen sitruunaperhonen on varma kevään merkki. Kun tarkasti katsot näet sen kyllä kuvassa.

Mikä olisi kevät ilman huhtikuun lumisadetta. Kylässäni tuli 10 -15 cm lunta viime yönä. Onneksi oli talvirenkaat alla vielä , koska muutaman km:n sisällä oli kolme ojaan ajoa.

Kuvia siitä miten työ eteni viikon aikana


Kävin siis 9 ja 17.4 talossani ja otin kuvia työn etenemisestä.


Siitä kun viimeiksi kävin talossa oli 9.4. kadonnut se kaunis puulattia. 17.4 oli kadonnut myös takakammarista sahanpurut, osa pinkopahveista koska löytyi hometta niiden allta.












Vanha puulattia oli kiinnitetty ilman nauloja

Takakammarista ei löytynyt kreosiittiä eikä löytynyt naulojakaan.

Urakoitsija näytti millä lattioita ennen kiinnitettiin ilman nauloja:











Lahot hirret korvataan uusilla takakammarissa
ja porstuassa


Näiden lisäksi löytyi pari lahoa kohtaa kuistin seinästä.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Metsänomistaja

Vaiheikas päivä tänään.

Juuri kun eilen olin pääkaupunkiseudun naismetsänomistajien opintopiirissä, niin vajaa vuorokausi sen jälkeen en ole enää oikea metsänomistaja. En myynyt metsiäni, vaan taikatemppu hoitui soittamalla verovirastoon.

Kun vihdoin luovutin aamulla vasta noin 20 minuutin puhelinjonottamisen jälkeen ja palasin asiaan iltapäivällä asiat selvisivät nopeasti. Verovirasto on muuten toiminut niin hyvin viimeisten vuosien aikan, palvelu on todella hyvä sekä Hesassa että Kouvolassa.

Vähän epäselväksi edelleen jäi olisiko minun todella pitänyt palauttaa niitä lomakkeita vai ei . Mutta se joka ei jäänyt epäselväksi oli, että metsänomistaja sinusta tulee kun omistat 2 ha metsää. Veroviraston kirjoissa oli että metsää 1,87 ha. Eli en ole metsänomistaja vaikka omistan metsää. Kas vaan , ihan selkeä juttu!

Viikonloppuna lammasjuhlat

Aamun laho- ja homejutun sekä metsänmenetyksen jälkeen oli aika harrastaa kulttuuria, hakea lampaanlihat siskoni luota, viedä ne kotiin, viedä ystävättäreni kotiin ja samalla lukita itseni ulos. Älykääpiön homma tämä viimeinen juttu. Olin ihan tyytyväinen kun kädessä oli jotain kun menin autooni. Valitettavasti vasikankyljyksillä ovi ei aukea! Soitin naapurini ovikelloa ja joimme lasin punkkua odotellessa.

Huomenna keitän lammaspataa joka syödään lauantaina kylässä. Niin moni naapuri on auttanut meitä, kahvittanut ja ruokkinut minua että nyt on minun, toisen kyläluudan vuoro tarjota.

Ja lopuksi jo kuolleen kyläläisen muistelmista:

Vanhan koulun paikalla oli siihen aikaan (v. 1918) Uudenpaikan riihi. Kun punaiset olivat hävinneet sisällissodan, punaisten perheet lähtivät karkuun kuka minnekin, koska valkoiset vangitsivat kaikki punaiset, jotka löysivät. Meidän perhekin oli karussa metsässä Toikkalan tienoilla, ja siellä oli paljon perheitä myös Valkealan kirkolta. Isä ei ollut mukana Toikkalassa vaan jossain muualla metsässä ja kun tulimme vihdoin kotiin, hän halusi tulla meitä tapaamaan. Muistan sen päivän kuin eilisen. Olin 6-vuotias ja olin mahallani keinussa mökin takana, siellä oli narukeinu, olin niin pieni, etten vielä ylettänyt sinne istumaan, vaan keinuin siinä mahallani. Suojeluskuntalaiset olivat piilossa Uudenpaikan riihessä ja kun isä tuli kotiin, he olivat heti isän kimpussa ja vangitsivat hänet, veivät hänet pois ja sen jälkeen ei isää nähty eikä hänestä kuultu mitään.

Isä oli poissa ja me jäimme mökkiin asumaan, äiti ja neljä pientä lasta. Elämä oli hyvin vaikeata. Äiti jaksoi kuitenkin ottaa osaa kylän yhteisiin rientoihin. Äiti joutui olemaan myös töissä ihmisten pelloilla, kun ei ollut mitään tuloja, ja useimmiten palkka maksettiin oravannahkoina, eli viljana, maitona, voina, jne.

Hiljaseksi vetää.

Ekat huonot uutiset

Urakoitsija soittu juuri. Porstuan ja kamarin välinen seinä on laho latttiasta kattoon asti. Tapetit uudempien alla olivat homeessa. Syytä ei löydy ylhäältä. Lattia on auki, sahanpurut poissa ja betonilaattakin mutta vielä ei ole syytä löytynyt. Kerroin hänelle että siinä huoneessa poikani ja minä emme voineet nukkua välillä viime kesänä siellä koska reagoitiin johonkin. Sitten hänkin muistin että kerroin sen.





Olen muuten viime viikolla saanut tietää että minulla on astma, eipä ihme että reagoin tähän homeen hajuun. Ja että olen monta kertaa haistanut homeen muiden taloissa. Hmm.. mutten omassani.

Jatkoa seuraa. Juuri nyt olen jonottanut 16 minuuttia Kouvolan verotoimison metsäveroosaston linjoilla. Olisi pakko saada uudet lomakkeet ja äkkiä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Onnekas ilta Spruce Budwormin kannoilla ja hommage to my daughter

Onneksi on tuttavia ja ystäviä

Suurkiitokset Gunille, joka ehdotti että tulisin mukaan naismetsänomistajien opintopiiriin ( studiecirkel). Blogissani 8.4 kerroin miten minusta ensin tuli tiluksenomistaja ja sitten verottaja teki minusta metsänomistaja. Minä kun vain ostin kesäpaikan!
Joka tapauksessa sain verovirastolta tammikuussa nipun lomakkeita, joita lukemisen jälkeen revin ja heitin roskikseen. Päättelin etteivät ne koske minua kun en ole metsää myynyt. Onnenkantamoinen oli että osallistuin tämäniltaiseen opintopiiriin. Ja onneksi uskallan esittää tyhmiä kysymyksiä.
Kävipäs ilmi että metsänomista ja nähtävästi myös nykyään ryteikönomistajat joutuvat joka vuosi tekemään erillisen veroilmoituksen viimeistään helmikuussa. No lomakkeeni ovat varmaan jo kauan sitten muuttuneet Helsingin Sanomiksi paperinkeräyksen ansiokkaan työn kautta. Ja vappu lähestyy jo eli vähän myöhässä olen. Huomenna soitan jonnekin Kouvolaan ja pyydän uudet lomakkeet. Ihanaa kun joka päivää oppii uutta.

Spruce Budworm on kanadalainen tuttavuus

Opintopiiriissä käytiin läpi ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia metsiimme. Tämä sarjakuvahahmolta haiskahteleva kanadalainen on eräänlainen paha toukka ja on tehnyt paljon tuhoa Klippiga Bergenin länsipuolella. Minulle ei ihan valjennut miksi esimerkit olivat Kanadasta kun metsänomistajien metsät ovat täällä Suomessa.
Vähän vääntämällä saa tästä uudelle Marvel-hahmolle yksityisnimen, eli Bruce Spudworm. Tämä vääntö oli lahjani ja kunnianosoitukseni sinulle, rakkaalle tyttärelleni.


Tänään piti nopeasti vastata mihin saa viedä perustuksesta poistettava hiekkapitoinen maa-aines. Selitin myös muurarille puhelimitse minkälaisen puuulieden olen ehkä ostamassa Ruotsista. Ei niin helppo juttu kun en ole edes sitä nähnyt. Se on kuulemma aika iso ja kaunis ja peräisin kansakoulusta.
Ei paljon auttanut muuraria kun sen lisäksi en tänään muistanut edes sanaa "valurautainen". Joskus tämä suomenkieli vaan tökkii. En millään tahdo muistaa niitä sanoja, etenkin tukalassa tilanteessa. Ihana oli muurari, kärsivällinen. Toissa vuoden Finlandia- palkinnon voittajakirja kuvaa takan muuraamista ja siihen vaadittava kärsivällisyys. Muurari on varmaan ihan oikealla alalla.




Tämä ihana uuni on 2,6 x 2,6 m , hyvin korkea ja siinä on panko. Toivottavastimuurari voi sen korjata kohtuulliseen hintaan.

Ja sitten taas vähän historiaa

Paikkakuntalaisen jälkeläisen kertomuksesta uusi ote ja anteeksi. En saa millään näitä alleviivauksia nyt pois!

Isä oli perustanut paikkakunnalle työväenyhdistyksen ja sai kaikkien vihat päällensä, koska se ei ollut ollenkaan laillista siihen aikaan. Isä ehti järjestää iltamatkin Kääpälässä jossain vuokratalossa, Työväenyhdistyksen tanssit. Isä oli hyvin edistyksellinen ihminen ja halusi järjestää Työväenyhdistyksen puitteissa monenlaisia kulttuuririentoja. Kyläläiset perustivat näytelmäkerhon ja näyttelivät näytöskappaleita koululla, siis Peuhun tuvassa.


Peuhuni on siis taloni nimi.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen käynti talossa remontin alkamisen jälkeen

Ihana viikonloppu takanapäin

Ja teknisiä ongelmia. En pysty lisämään kuvia nyt tähän. Teen sen kun ongelma on ratkaistu.
Ne tulvat pikku hiljaa mukaan vippaskonstein. Rupean olemaan pikkunörtti.

Viikonloppu vietetty kesäkylässäni kyläilemällä. Viikonloppu alkoi siten että oli urakoitsijan kanssa työmaapalaveri perjantaina ystävättäreni kansakoulussa, jonka jälkeen sitten mentiin talooni. Jännitti jo vähän. Tehokkaat miehet, nämä Lapin pojat. Kuvassa Kaitsu oikealla ja hänen velipoikansa.





Kahdessä päivässä oli 4 huoneen lattialankut irottettu, numeroitu ja viety suojaan. Koolaukset oli poistettu. 1 ovikarmi oli poistettu ja verannan raput vinttiin sekä siihen kuuluvat kaapit olivat viety pihalle pinoon. Pari osittain lahoa hirttä löytyi verannan sisäseinästä, muttei pahasta paikasta.

Takaisin viime syksyyn

Lokakuussa 2009 oli varattu viikko peruskartoituksen tekemiseen. Jokaisesta huoneesta poistettiin muovimatot ja avattiin kriittisimmistä kohdista lattiat auki niin paljon kun tarvetta oli. Lisäksi muissakin kohdissa piti vauriotarkastuksia tehdä ja irtokaappeja purkaa. Myös oli ohjelmassa vanhan saunan katon suojaaminen, koska sauna osoittautui taloa ehkä vanhemmaksi. Ja se on nähtävästi siirretty tälle paikalle jostain. Mistä on jäänyt mysteeriksi. Luultavasti vaan pihapiirin sisällä. Asutusta tässä paikassa on ollut ainakin vuodesta 1736 vanhjojen kirjojen mukaan.

Maanantaina lokakuussa 2009 alkoivat työt klo 06.00 ja tiistaina 15.30 tulee soitto Kaitsu-urakoitsijaltani: " Me nyt ollaan täällä lopettamassa tältä viikolta". Sydämeni pysähtyi. Näinkö kävi jo heti ekalla viikolla? Kyselin rohkeasti miksi ja vastaus kuului: " No kun ei me olla mitään pahaa löydetty. On niin hienosti rakannettu talo. Ainoastaan kuistin lattia jouduttiin kokonaan purkamaan, se oli niin huonossa kunnossa. Piha syöttää liikaa vettä sen alle.Saunan katto juuri nyt suojataan ja piippu oli pakko purkaa. Ja samalla purettiin se laho välitila saunan ja navetan välistä koska se lahotti saunan seinää, kun sen painunut katto syötti sadevettä suoraan saunan seinään". Ja heti perään: " Haluatko että jätelava haetaan nyt vaiko viikonlopun jälkeen? Siellä olisi vielä vähän tilaa". Tietysti vastasin että vasta viikonlopun jälkeen.


Porstuan ulkoseinä tarkistettiin sisältä, koska lumi makaa päällä juuri tässä kohdassa. Lattian alta näytti hyvältä. Minusta näytti kamalalta.








Eka kiva yllätys tuli porstuasta. Takanurkassa olikin
joskus ollut jonkinlainen kamina. Hormia ei ollut .Tiesin että talosta puuttuu toinen hormi, koska toisen kamarin pönttöuunia ei siksi saanut käyttää.
Tämä kamina olikin joskus kuulunut samaan hormikanavaan.

Sama linja jatkui. Ei pahempia vaurioita missään. Takakamarin tuuletuskanava oli lamaannettu 20-luvulla kun oli valettu kevytbetonivälipohja.Tämä näytti kuulemma myös hyvältä.

Ja takakamarista löytyi toinen ihana yllätys.
Todella hienossa kunnossa oleva käsittelemätön puulattia.


Alla toisen kamarin pitkä ulkoseinä


Tietysti löytyi myös jotain pahaa


Luultavasti siinä 1920- luvun paikkeilla lämmöneristyksen vuoksi on siis valettu ohut, aivan liian ohut betonilaatta. Sen päältä löytyi kreosiittiä. Se näyttää tältä. Jos itse teet purkutöitä varo tätä!
Kreosiittilla on monta nimeä mm kivihiilipikeänäkin tunnetaan. Se on PAH-yhdiste ja vaatii erittäin hyvät suojaimet kun sitä puretaan. Saman tasoiset kuin asbesti-purkauksessa käytetään. Älä leiki terveytesi kanssa!



Verannan eli kuistin kuvat











Ison tuvan isommat lattivauriot
Suurempia vaurioita löytyi isosta tuvasta. Talo seisoo multapenkkipohjan päällä, ei rossipohjan. Molemmissa tapauksissa tarvitaan toimivat tuuletuskanavat, joita ei saa tukkia. Niitä pitää talveksi sulkea ja avata kun jäät lähtevät. Iso tupa on onneksi ollut horrostilassa noin 60 vuotta. Tilaa ei ole käytetty lainkaan. Siksi se onkin säilynyt niin hyvin. Talon vanha huopakatto, jonka alla on vielä pärekattokin ei ole vuotanut kovinkaan paljon tähän tilaan. 90- luvulla talon päälle on laitettu peltikatto. Löysimme 2 pientä hirsivauriota mutta "huolto"lankut jotka kiertävät lattian ulkoseiniä olivat huonossa tai erittäin huonossa kunnossa. Multapenkkipohja on eräänlainen maalämpö ja pohjaa pitää huoltaa ylläpitämällä tarpeeksi maatäyettää siinä. HUOM! Siis en osaa näitä kaikkia oikeita ammattisanoja - vielä. Kerron sillä tasolla kun osaan ja ymmärrän itse.

Tässä jo aika lahot lattialankut. Ja muitakin vaurioita.



Muttei haittaa. Tämä tilaa tehdään vasta kun perinteisempi asuinpuoli on valmis.











Ja lopuksi taas vähän historiaa

"Opettajat olivat yleensä juuri seminaarista päässeitä nuoria opettajia ja Kääpälän koulu oli heidän ensimmäinen opetuspaikkansa. Jokainen opettaja oli vain yhden vuoden opettamassa. Ensimmäinen oli Karjalainen, sitten oli Hassinen, sitten Aappula, sitten oli Laukkanen. Minusta Hassinen ei ollut mukava, Tyyne Aappula oli aika mukava ja Tyyne Laukkanen myös.Opettajia pidettiin silmällä. He eivät saaneet seurustella, heidän piti viettää todella nuhteetonta elämää. Jos vaan joku näki, että opettaja rupeaa seurustelemaan niin koko kylä oli opettajan kimpussa ja opettaja-rukka sai varoituksia koulun johtokunnalta ja vaikka mitä. Meillä oli käsityön opettaja miesopettaja, joka kävi vain silloin tällöin Kääpälässä opettamassa ja joskus opettajat lähtivät illalla kävelemään, tämä miesopettaja ja meidän naisopettaja. Vanhemmat pistivät lapset perään vahtimaan, että mitä ne oikein tekevät siellä. Opettajat tietysti tykkäsivät kävellä ulkona kun luonto on kaunista, ja lapsilauma perässä vahtimassa, etteivät vaan pidä toisiaan kädestä tms."



Sen pituinen se, tänään.


torstai 8. huhtikuuta 2010

Katselin vitriinissä rahaani


Tämä projekti tulee kuulemma maksamaan. Luulin tekeväni hyvän kaupan kun ostin talon, jota piti vähän kunnostaa. Vähän tämä sinisilmäisyys naurattaa edelleen. Kaupantekotilanteessa selvisi että myyntiesitteessä oli virhe, mutta senhän minä fiksuna naisena olin jo huomannut. Kun välittäjä kertoi ettei talon pinta- ala olekaan 65 m2 vaan 165 m2 niin minulle valkeni että tontin pinta-alassa oli jotain mystistä. ( Matematiikka nyt ei ikinä ollut lempiaineeni, sen jälken kun matikkaopettaja ilmoitti minulle , ettei minun kannata edes ajatella matikkalinjaa. Sen jälkeen en enää oppinut matikkaa.)

(Siis jo kerran kerroin että tämä kauppa tehtiin aika nopeasti ..pieneksi varoitukseksi.)
Nojaa, ihmettelin pienessä päässäni minkä kokoisen tontin olen ostanut, kun arvelin että esitevirhe liittyi juuri pinta-alaan. Laskin ja laskin päässäni ja kyselin varoivaisesti onko todella niin että olen siis tehnyt tarjouksen talosta, joka sijaitsee 34 000 m2:n tontin päällä. Eli 3,4120 hehtaaria. (Minun ongelmani oli että esitteessä luki 0,34120 km2m sitä en osannut muuttaa m2:ksi). Välittäjä vahvisti tämän oikeaksi. Edelleen aika rehellinen välittäjä. Meinasin saada slaagit. Sen jälkeen päätin että olen tiluksen omistaja.

Mutta miksi katselin rahojani?  Koska olen laittanut Bukowskin modern design -huutokauppaan esineen, josta pitäisi tulla rahaa. Ellei tule, en tiedä mitä teen. Peukut pystyyn 18.4.
Ja te ehkä mietitte edelleen, miten en reagoinut talon kokoon. Oletin ettei tupapuolta laskettu mukan koska se oli täysin kylmä tila ja oli toiminut varastona 60 vuotta.

Verottajakin heräsi
Tammikuussa verottajakin oli jo huomannut että olin siirtynyt tiluksenomistajaksi. Tuli A4 kuori ja iso läjä verolomakkeita otsikolla "Metsänomistajan veroilmoitus". Painettu kaunilla vihreällä värillä, väri varmaan valittu kuusen mukaan. Voi halvattu, vain metsänomistaja myös! Näkisitte niitä rytäköitä, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeniin vuosiin. Laitoin paperit pinoon ja viikon päästä rohkenin perehtyä niihin. Onneksi niitä täyttää vaan jos myy puuuta. En edes tajua kuka voisi mennä niitä sinne kaatamaan.


                                  Tässä kuitenkin kauniit koivut

Rakennustyöselostus on valmistunut
Arkkitehti teki todella ansiokkaasti työtä. Enemmän kuin pyysin ja siinäkin on sitten haasteita miten saadaan rahat riittämään. Mutta huomaan tarkkana naisena että copy/paste toiminto on onneksi ollut parissa kohdassa käytössä hänella, koska kannessakin lukee toukokuu 2009 ja minä ostin talon vasta heinäkuussa. Lisäksi hän on määritellyt minulle 3 eri jäteastiaa. En tiedä kyllä mitä niihin laitan. Yksi oli onneksi lasille, ja ehkä viinipulloja voisi siinä säilyttää. Kunnes käytän ne mehupulloina. Kauppaan kuului aikamoinen puutarhakin..

Leikki sikseen, hän tekee erittäin hyvää työtä. Hän ja urakoitsijani kunnioittavat toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Arkkitehti- ystävättäreni kertoi että sellainen asia on alalla jokseenkin harvinaista, joten olen tyytyväinen. Minulla on nyt 48-sivuinen melkein valmis "Päärakennuksen korhennus- korjaus-ja laajennustyöt - rakennustyöseloste." En ole muuten kertaakaan puhunut mistään laajennuksesta. Ehkä vintin käyttöönottoa luokitellaan laajennukseksi!


Taustoja ja cliffhanger
Vähän taustoja taas tähän loppuun. Mutta ensin olisi saatava Cliffhanger jotta jaksatte pysyä kanavalla.
Seuravalla kerralla eli ehkä vasta maanantaina näytän kuvia miltä näytti,  kun avattiin lokakuussa kaikissa huoneissa lattiat peruskuntokartoistusta varten. Ja kerron mitä siitä löytyi.  Ensi viikolla kerron ja näytän myös mitä tällä viikolla sieltä löytyi. Toivottavasti on jo kahdesta huoneesta lattialankut nostettu ja numeroitu. Ne olivat niin hienossa kunnossa että niitä voidaan käyttää!
 
Kari, erään naapurin serkkupoika, lähetti mailitse minulle jatkosodan ajasta vähän tietoa.
"Yhdessä riihessä oli sota-aikana vankeja, muistaakseni ne oli poliittisia
vankeja jotka tekivät töitä kylän taloissa. Asuivat siinä riihessä ja muistan
kun olin pikkupoika, niin siellä mäellä, riihen vieressä oli vielä vankien
käyttämä riukukäymälä, oli monttu ja riut tallella. Se paikka on luultavasti
jäänyt sen talon alle, joka on siinä mäellä.

Nykyinen vessa on vähän mukavampi:

Kari jatkaa:
Talo todella liittyy läheisesti minun lapsuuteeni ja myös mummoni elämään, sillä sen omisti vielä 30-luvulla mummoni sisko tai täti, en ole aivan varma kumpi, mutta olen pyytänyt Valkealan seurakunnaltasiitä selvitystä, kun saan sen niin kerron. 
Mummoni olisi ollut ainoa perillinen tilalle 1930-luvulla, jolloin sen omistaja kuoli, eikä hällä ollut lapsia. Hänen ainoa poikansa, joka oli vajaamielinen, oli kuollut jo aiemmin. Hän kuitenkin testamenttasi talon
rengilleen, eli Eewaldille, joka sitä hoiti 1950-luvun loppupuolelle asti. Taloon  oli tullut jossain vaiheessa paimenpojaksi talon leskirouvaa 11 vuotta nuorempi Evald. Hän viihtyi talossa hyvin, koska ”talossa on aina ollut paljon kauniita naisia”.



Kauniita naisia talossa on kunhan niitä sinne ensin kutsuu. ( kuva edelleen hakusessa)

Lähinaapurini kertoi että leskirouva testamenttasi tilan Evaldille koska heillä oli pidempi aikainen suhde eikä Anna Sofialla ( =leskirouva) ollut elossa omia lapsia.
Saapi nähdä löydänkö rengin!

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kiitos kannustuksesta

Tytär ehdotti että antaisin aina tekstin "maata" yön yli niin lyöntivirheet löytyvät aamulla aika helposti. Päätin olla noudattamatta hänen neuvonsa. En jaksa millään palata muihin vanhoihin asioihin kuin tähän vanhaan taloon.

Remppa alkaa todella huomenna urakoitsija vahvisti puhelimitse tänään. Ja käyn paikan päällä perjantaina. Nyt pitäisi herraa hurmata jotta hän ottaisi minulle säännöllisin välein valokuvia. Taloni kun sijaitsee 180 km Lauttasaaresta Mikkelin suuntaan.

Viime syksynä tein aika paljon tutkimustyötä. Kävin puoliväkisin vierailulla jokaisessa lähistön talossa. Tutustuin moniin ihmisiin ja sain nimejä ja mailiosoitteita, joiden avulla ja mukavalla yhteistyöllä taustat pikku hiljaa rupesivat selviämään.

Arkkitehti kävi mittauttamassa, teki piirustukset talosta ja rupesi töihin.Lokakuussa valmiina oli kaksi opusta; talon rakennushistoriaselvitys sekä sekä inventointikertomus päärakennuksen kohennus-, korjaus ja restaurointityötä varten.

Tämän vaiheen yli on helppo hypätä, mutta uskon että vaikka maksoi ehkä vähän turhankin paljon niin tämä oli viisas teko. Saapi nähdä, ne menivät myös Museovirastoon ja Ympäristöministeriöön korjausanomukseni liitteinä. Minä päivänä vaan saan tietää tulekoo avustusrahaa. Koska perustyö on hyvin tehty voi olla että minua onnistaa.

En tässä vaiheessa vielä pelkää lomakerallia, joka siitä seuraa. En yleensä pelkää paljoakaan enkä ota turhia huolia etukäteen. Ainoa tie hyviin yöuniin.


Perimätiedon mukaan rakennettu 1850
Mukavan Pirjo-naapurin kautta sain kivoja tarinoita talosta.Niitä oli puhunut nauhalle hänen vanha äitinsä, joka on ollut kuollut jo kai 10 vuotta.. Pieni ote maistiaisiksi ja ajankohta, johon viitataan alussa on vuosi 1900:

Suureen tupaan avattiin myöhemmin koulu …... Tuvassa kävivät koulua kaikki kylän lapset, joita oli siihen aikaan kolmisenkymmentä. Yksi opettaja opetti kaikkia lapsia. Opettaja asui kammarissa. Talo oli tätini Anna Sofian talo…

…Koulu oli kunnon koulu. Verannalta pääsi suureen tupaan, verannalta puhkaistiin uusi ovi koulua varten. Talo on pysynyt samanlaisena kuin silloinkin. .. Pitkä eteinen, eteisen päässä pienoiskeittiö, vasemmalla puolella kaksi kammaria ja oikealla puolella iso tupa. Kuka lie ollut
rakennusmestari siihen aikaan. Työmies-laatikon kanteen tehtiin talopiirustus.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Menipä helposti


Olipa yllättävän helppo aloitus. Vaikka väärä kuva tuli alkuun enkä tajua miten sen korjaan . Mutta eiköhön tämä pikku hiljaa valkenee.








Kiitokset tästä mainiosta ideasta kuuluu Jaakko S:lle, joka kertoi projektistani äidilleen, joka taas haastoi minut mukaan bloggailemaan. Kun osaan enemmän, laitan linkin hänen bloggiinsa. Ja ihme ja kumma että tämä hyvä URL-osoitteeni oli vapaa!! Nyt vielä kuva tuvasta...( jos sen nyt jostain löydän kun käsin lisään kaikki kuvat jotka olivat kadonneet kailki vuosilta 2009-2012.



Viikon sisällä se alkaa!





Tervetuloa uuteen bloggiini. Heti kieliasuvaroitus. Saattaa esiintyä sekä kielivirheitä että lyöntivirheitä. Olen niille ihan sokea.




Rakastuin viime kesänä noin parissa sekunnissa vanhaan taloon. Aurinko paistoi ja oli 24 astetta. Erehdyin paikan päälle koska ystävättäreni oli ostanut kylän vanhan kansakoulun ja minä rakastuin alueen metsiin. Metsiin, joihin en varmaan ehdi seuraavan kymmen vuoden aikana.


Asiaan.

Viikon päästä ensi-ihastuksesta talo oli minun. Itse ostopäätös tapahtui JUURI NIN KUIN EI PITÄISI TALOJA OSTAA. Sentään otin kaksi järkevää ystävätärtä jarruksi mukaan, mutta he ilmoittivat etteivät heillä ole mitään virkaa: "Olet jo päättänyt". Vaikken sisäällä ollut käynytkään.Niin olinkin päättänyt.

Tarjouksen jätin noin 40 minuuttia sen jälkeen kun olin astunut kynnyksen yli. Onneksi sinä päivän satoi kaatamalla. Katto ei vuotanut. Konttaisin kauniin ison tuvan lattialla ja haistelin herkällä homenenälläni enkä mitään löytänyt , kuin verannalta ja porstualta. Siellä haisi pahalle. Muttei ehkä homeelle!

No ja , rohkea rotan syö ( niin luulin 25 vuotta että sanonta kuuluu kunnes minulle kerrottiin että rohkea rokan syö).

Jätin tarjouksen talon keittöpöydän äärellä ja kysyin välittäjältä: Olenko ihan hullu? Olet, hän vastasi. Kerrankin rehellinen välittäjä.


26.7 2009 sain Peuhun avaimet ja seikkailu alkaa. Ja tiedän nyt etten tämän jälkeen ole rahamenongelmia.Eikä vapaa-ajan ongelmia.



Torstaina alkaa remontti. Voi ehkä ajatella että vähän nopeasti. Mutta asuin talossa heinäkuun lopusta kaksi viikkoa yhteen pötköön ja sitten torstai-illasta sunnuntai-iltaan kahden kuukauden aikana ja ehdin miettiä ja haistella taloa ja ympäristöä.


Löysin kuin sattuman kaupalta ihanan urakoitsijan ja kirvesmiehen. Hyvän ja omahyvän arkkitehdin. Museoviraston tutkijan. Innostuneita osaajia kaikki.