Noiduttu juusto ja ruosteiset ruuvit.

Kaksi noitaa lähti Kääpälään uudella autollani. Mukavaa oli ajaa. En ollut huomannut ettei mallissa ollut vakionopeuden säädintä joten kaasujalan kanssa pitää nyt  olla varovainen. Exä kutsui minut Kaasu Kakeksi. 2 noitaa, aika vähän tavaraa, talvirenkaat alla ja ajovauhtina 80 - 105 km/h . Keskikulutus 5,1 litraa satasella. Ja Suomen halvin diesel Lapinjärvellä. 1,409 e/l.
                            
                                 Noiduttu juusto
Kaksi ihana vuorokautta auringonpaisteessa. Kun noidat on liikkeellä keritään paljon kahdessa vuorokaudessa ja kahdessa tunnissa. Miinus se kesäaikaan siirto. Heti ekaksi luomenluontia huussiin asti, sitten lounas, naapureiden luokse kahville, siivoaminen ja siivoaminen ja talon lämmittäminen. Ihana päivä joka hitaasti laskeutui iltaan ja ruokailuhetkeen. Jälkkäriksi oli säästetty juuri lahjaksi saatu juusto Ranskasta. Juusto vaati kyllä vähän rohkeutta. Se oli niin omituisen näköinen ja hajuinen. Mutta noitahan ei pelkää mitään. Kun leikkasin se tuntui koostumukseltaan aika omituiselta. Aika epämiellyttävä fiilis tuli. Ystävätär ihmetteli, että se on aivan tumma sisältään.

Aterian loppuhuipennukseksi suunniteltu juusto osoittautuikin meetvurstiksi! Ja ihan perhanan tuliseksi sellaiseksi. Noidat nauroivat usemman kerran pyhän aikana täälle "juustomuistolle".  

 Pitkän ja hyvin nukutun yön jälkeen ongelmakaapin kimppuun. 

Kaapin ovi on ja pysyy lukossa eikä ovea millään saa auki. Avainta ei ole. Ainoa mahdollisuus on enää uuden kannen irrottaminen. Kansi on kiinnitetty kolmella upotetulla, vinoon vedetyllä, ruostuneella ruuvilla. 2 ruuvia ei liiku mihinkään, yksi pyörii. Ei saatu pois. Lankkuja ei voi irrottaa koska ovat puutapeilla ja hienoilla käsintehdyillä nauloilla kiinnitetty. Tunnin ahertamisen jälkeen luovutimme. Kätevä nainen tai mies sai nyt kutsun kylään. Tervetuloa.

Ja lähdimme kävelylle. Kuin ihmeen kaupalla osuimme juuri sopivasti tuoreeseen piirakkaan kun yllätysvierailijoina koputimme yhtä talon ovea. Kunnon kyläluutia onnistaa aina! Ja mitkä tarjoilut. Ja se pöytä. Unelmoin sellaisesta. Kylän lasitaiteilijan korujen sekundatuotanto päättyi pöydän pinnaksi. Ihan älyttömän makean näköinen luonnossa.Ei mikään scare Finnish Design vaan ihan reippahasti värejä ja iloa. 

Kotiin klenkkasin kipeällä jalalla. Morton iski oikeaan ja nyt vasen kantapää kiusaa kolmatta viikkoa jo. Lisää lumitöitä, nyt piti päästä puuliiteriin. Sieltähän löytyi potkukelkkani.

 Lunta on jonkin verran vielä jäljellä. Ainahan se joskus sulaa, ennemmin tai myöhemmin. Tänä vuonna varmaan myöhemmin.

Sitten iltapäivänokosille. Pääsiäiseen kuuluu minusta päiväunet. En maltannut nukkkua vaan  lataisin yli 20 erilaista appsia koko sen tunnin aikan puhelimeeni. 

                        Kyläkeikka numero 3 ja neljä
Ja puoli kolmeksi taas kylään pääsiäisateriaa syömään. Hyvässä seurassa tunnit menivät nopeasti ja oli taas ilta. 
Iltapalaksi sitä hyvää"juustoa " ja vähän konjakkia, joka olikin viskiä konjakkipullossa. Pääsiäinenhän on teemapyhä.

Aikaisin taas nukkumaan. Mulla on ainoastan yhden ystävättären kanssa ihan sama rytmi, viimistään kello kymmenen on ihan rätti. Ja aamulla sitten aikaisin ylös.
Joten aamukävelyllä lähdimme jo yhdeksältä ihailemaan muun muassa tätä kaunista mäntyä. Se on kerran katkennut ja lähtenyt kasvamaan monihaaraiseksi!

Ja taas piipahdimme kylään, kello 10.05 sunnuntaiaamuna. Hesaassa ei uskaltaisi. Mutta isäntä oli pihalla siksi uskalsimme. 

Lounas ja iso tiski. Ja siinä oli 2 päivää jo mennyt. Kotona taas ja purin kaikki kamat.  Mieli teki hetki sitten palasen metvurstia. Jaoimme sen kahtia ennenkuin pakkaisimme tavaroitamme. Se minun palaseni on jäänyt keittön pöydälle hiiriä viihdyttämään. Noiduttu metvursti. Saa nähdä maistuuko pippurimetvursti hiireille.