sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Paljon touhua

Tänään nousin kuudelta ja ajoin pääkaupunkiseudulle. Poika ja miniä muuttivat. Miniäni vanhemmat ja veli sekä meikäläinen hoiti muuton aika ripeästi ja hyvässä hengessä. Koiratkin pysyivät kohtullisen rauhallisina. Peräkärry on täynnä hyvää tavaraa joka menee kiertoon täällä kylässä.

Puuprojektini alkoi toden teolla.
Kun miniä ja poika olivat tällä toissa viikonloppuna aloitimme puiden pinomisen. Kun he lähtivät tilanne liiterissä oli tämä:

Sitten pistin töpinäksi.
Tein uuden rivin vanhan eteen ja kun se oli tarpeeksi korkea pystyin tikkailta täyttämään taaimmaisen rivin katonrajaan asti.
Sain todella mukavat yllätysvieraat. Toinen "vanha" tuttu ainakin 51 vuoden takaa ja hänen vaimonsa ihana, miellyttävä uusi tuttavuus. Linkin teko alla epäonnistui vähän mutta tätä miellyttävää ja viisasta herraa voi kuunnella Vegalta per eilen. "Samtal om livet" 14.7.2012.
 http://areena.yle.fi/radio/1585752.

Ja aina kun vaan ehtii niin kärrään puita nyt kottikärryllä ja maitokärryllä liiteriin ja rakennan uusia pinoja. Haluaisin lämmittää taloni mahdollisimman paljon puilla. Ja em. vieraalta opin että kriittisimmät hetket kondensaatiohaasteiden kanssa ovat syksyn ja kevään aikana; ei talvena. Mietin ehkä uudestaan talviajan peruslämpötilan. Todella odotan valokuitukaapelia jolloin saisin tämänkin asian kaukoohjaukseen. 

 Ja yllä on jo kolme riviä. Ei ole helppoa huomata surkean kuvan vuoksi  mutta jos tarkistaa oikean puolen pystylaudoista niin huomaa että siinä onkin kolme riviä peräkkäin. (Se banaanilaatikko-tekniikka jää edelleen teille mysteeriksi, koska vasta (ehkä) tiistaina saan kännykkäkuvani pois puhelinmotista.) 
Eilen tein melkein viisi tuntia puuhommia. Paljon aikaa mene kun täyttää kärryt ja myös tuhrasin aikaa kun yritin ja lopuksi onnistuin naulaamaan pystytukilaudat kiinni. Oli mahdottoman hankalaa kun voimaa ei ole tarpeeksi. Ei tapahtunut mitään kun yritin naulata kunnon naulat paksuun puuhuun.Kävin naapurin luona apua hakemassa ja soitin yhdelle kyläläläiselle mutta kukaan ei ollut kotona.  
Puumies käytti tuppeen sahattuja "kakkosnelosia"( kiitos Vanhaselle että tämä lauta on tuttu). Itse käytin ohuita,vanhoja,melkeinpä lahoja  lankkuja ja paneleita. Ja sain ne ylös. Aika makean tuntuista kun tasapainoilee tikkailla naulat suussa ja vasara toisessa kädessä ja lankku toisessa. Alussa oli vaikeata ja yhtäkkiä lankku, lauta tai paneli on kiinni hirressä ja työ voi jatkua.

Ja pieni arvoitus loppupiristykseksi.  Päätin valmistaa herkkua ajatuksella; "Ei kai se nin vaikeata voi olla että pitää kaivaa keittokirja esille." Kyllä vaan oli. Tuloksena limaiset otukset quesadillojeni vieressä. 
Quesadilloja kälyni tapaan: taco pannulle ilman rasvaa, juustoraastetta ja tuoretta korianteria väliin, toinen taco päälle  ja sitten vaan lämmitetään aika kuumalla, painellaan noin 3 - 4 minuutttia yhteensä molemmin puolin. Oikein hyvää. Parhaat ovat kokojyväsiet tai pinaattitacot mutta nämäkin menettelevät. Mutta ilman "toukkia" olisi pärjännyt. Palkitsin ruuanlaitton pohjanoteeraukseni jätksillä mustaherukkaliköörin kera. Oli hyvää.


 Näin paljon on vielä pinoamatta ja vielä on runkoja jäljellä. Tervetuloa talkoisiin!


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Laani, lankku ja lauta

Uusi hieno parkkipaikka liitäntäalueineen kutsuttiin toissailtana laaniksi. Laani on täällä tasainen alue jossa usein käsitellään puuta; klapeja esim. Ja täällä alkoi alkuviikolla klapien teko ja kesän voimannäytön projekti. Eilen tulivat sateetkin ja tänäänkin tuli vähän vettä. Muuten on ollut aivan mahtavan kauniit säätä täällä Kääpälässä.Muualla Suomessa nähtävästi sataa koska FB kaverit valittavat kovasti huonosta säästä.

Jos tarkasti katsoo niin yksi klapi lentää maahan. Ensin piti kuitenkin korjata liiterin lattia, koska 2 hirttä oli mennyttä.

Liiteri nostettiin ja kaksi hirttä vaihdettiin.

Tämä hirsi oli yksi vanhoista jotka löytyivät toissa vuonna kun liiteri siivottiin. Oli niin tiukkaa tavaraa että moottorisahalla oli tekemistä.




 Ennen ja jälkeen hirsien vaihtoa lapioimme pojan ja miniän kanssa ulos kaikki vanhat heinät, mätääntyneet lattialaudat ja muuta rojua. Kaikki poltetaan ja  teimme kaksi kasaa ettei vaan tule liian isoa kokkoa. Toista poltetaan, toisessa on syötettävää kokkoon. On hyvä muistaa että on turvallisempaa poltaa pienempää kokkoa ettei liekit nouse liian korkealle.Tämän opin jo lapsena joltain.



Hyvin kuvasta näkyy millainen lattia tuli vasemmalle puolelle. Kun kaikki maatuva oli saatu pois, poika kantoi sisään soraa viiden cm:n kerrokseksi. Sen päälle latoin viime vuoden tiilien puulavoja.Onneksi olin säästänyt niitä. Ja eka klapierä saapui toiselta laanilta Valkealasta. 36 banaanilaatikkoa, joita poikani tyhjensi kiitettävällä sitkeydellä. (Banaanilaatikkomenetelmästä lisää heti kun kännykkäni taas alkaa toimimaan, nyt en saa purettua kuviani jostain syystä.)  Sinä aikana miniä ja minä purimme oikeanpuoleisen lattian pois. Aikka rankaa hommaa oli meille kaikille koska ulkona oli 25 - 27 astetta.  Lekalla löin lankut irti tai kammella kampesin, sitten väännettiin ja käännettiin kunnes irtosivat. Kamala pöly koko ajan ja miniä kantoi kaiken ulos. Pieni, sitkeä ja ahkera miniäni. Ja ihana poikani joka ahkeroi aina sitkeästi, kunhan pitkä starttimatka on ohi.


Ja heti kun nuorpari oli lähtenyt kaupunkiin takaisin oli pihalle syntynyt jo aika iso pyramiidi laanilleni.


Eräs naapuri tuli katselmaan näitä puuhia ja lupasi samalla laudoittaa liiterin seiniä elokuun lopulla. Kun keskustelimme puutavarasta erehdyin käyttmään sana lauta. Silloin kohtelias mies kertoi että lauta ei ole tarpeeksi vahvaa pitää olla lankku. Jännää, koko ajan tulee tarkennuksia omaan kielenkäyttöön. Lauta on ohut, lankku paksu. Missä mitassa se mysteerinen muutos tapahtuu jäi epäselväksi. 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kaivuutöitä taas

Parkkipaikka laskettiin 30 cm ja teimme yhtenäisen ison alueen jonne voidaan tuoda iso klapikone. Samalla saan kunnon  käääntöpaikan puiden hakijoille. Puita  kun ei ole moneen kymmeneen vuoteen raivattu ryteiköistäni, joten niitä riittää nyt.  Saa kuulemma paremman hinnan kun runkojen haku on helppoa.Syksyllä lähtevät ensin kaikki kuuset.
Kaivuutyöt alkoivat siten että kaivurinkuljettaja söi kaivuualueen metsämansikat pois. Sain siitä hauskan salakuvan.

Tästä lähdimme.Hieno vanha parkkipaikka oli edesmenneen naapurin tekemä.
Kaunis ja epäkäytännöllinen.
 
Näihin kielsin koskemasta. Kaksi kesää sitten pihalta poiskärrätty multa sisälsi aarteita jotka lähtivät nyt kasvamaan monien vuosien hiljaiselon jälkeen. Pisimmät sormustinkukat ovat melkein 1,5 korkeat ja kantavat todella isoja kukkia. Saavat rauhassa nyt siementää; literin ja parkkipaikan viereen tulee valtava sormustinkukkaniitty.

Oikealla takana näkyy kukat. Valtava kivi kaivettiin ylös.
 
Ennen kuin sorakuorma tuli piti napsia vähän oksia etteivät naarmuta rekkaa. Mies kauhaan ja moottorisaha käyntiin.

13 kuutiota soraa odottaa levittämistä.

Alue on nyt laskettu, tasoitettu ja myös levennetty jonkin verran.Samaan aikaan kun kaivuri teki hommia liiterin korjaaminen alkoi. Siitä lisää seuraavalla kerralla.