Pirkan sukkahousuniksiko!

Suomen kieli on kyllä tavattoman hauska ja kätevä. Kaksi sanaa otsikossa olisi ruotsiksi suurin piirteien "Kanske ett Pirkka - strumbyxtips"! Suomeksi 2 sanaa. 
                                 Talvi lähestyy
Varustaudun talven tuloon. Koska elämäntilanteeni ensimmäisen kerrran elämässäni suo minulle mahdollisuuden eräänlaiseen sapattilomaan vielä jonkin aikaa puuhailen täällä maalla. Käväisen vaan Helsingissä. Ulkotuleni vanha kaasulämmitin oli niin kaunis tänään.

Oviverho tuli myös ison tuvan puolelle vetoa estämään. Sille puolelle koska en tässä talossa kestä tuijottaa mustaa verhoa. Ei näytä kauniilta. Ei tdellakaan.Verhotanko on yksi niistä vanhoista. Sain sen viekkaudella ylös ja varmaan se eräänä päivänä tulee ryminällä alas.

Veto on silti aika kova. Ovi on jotenkin vinossa enkä saa siihen ovieristettä. Mailasin tänään Kouvolan Eurokangas- kauppaan ja kyselin olisiko heillä lisää sitä vihreätä villakangasta. Taidan laittaa verhon vielä keittiönkin puolelle. 

                                            Ovityyny

Uusimmassa Tuuma-lehdessä ( Rakennusperinteen ystävät) oli maininta pääkirjoituksessa myös ovityynyistä. Ja vinkki että niitä saisi heidän puodista. Hinta oli aika kova, 10 e/kpl. Koska en omista ompelukonetta ja pitäähän yhdistyksiä tukea tilasin sieltä. Kaksi kaunista pellavaputkiloa tuli.

Tänään pistin töpinäksi. Mutta eilen olin jo ostanut Kääpälän kaupan ainoat sukkahousut. Olivat kuulemma olleet siellä niin monta vuotta että sain ne ilmaiseksi! 

                            Näin ehkä et tekisi ovityynyä!

Ohjeiden mukaan sääret kuului leikata irti mahdollisimman ylhäältä. Se oli kaikkein helpoin juttu. 

Näyttää kaukaa melkein muotivaatteelta!

 Sitten piti pujottaa toinen sukkahoususääri toisen päälle. En tajua miksi tein näin. Älä vaan tee! Vedä se sukka omaan jalkaasi (jos olet mies tee se kun vaimo ei ole kotona)  ja sen päälle toinen. Olisi varmaan ollut huomattavan paljon helpompi tapa kuin pujottaa käden päälle. Jokseenkin tyhmästi tehty.

Sen jälkeen piti ruveta täyttämään sukkahousut joko jyvillä, riisillä tai hiekalla. En vaan uskalla hiirien pelossa käyttää muuta kuin hiekkaa. 
Oli mahdottoman hankalaa tunkea se hiekka siihen sääreen. Keksin ottaa käyttöön pienen muovisen kukkaruukun jonka päälle pujotin sen hiivatin sukkahousutuplasäären. Ruukun pohjassa oli eri kokoisia reikiä jotka samalla toimivat eräänlaisena sihtiniä. Se idea sentään toimi. 
Siinä istuin oviaukossa ja lapion kuin pikku lapsi hiekkaa sukkahousuhin. Jumalattoman sotkun sain aikaiseksi. 
Aina välillä piti mitata onko jo tarpeeksi hiekkaa. Jos joku luuulee että hiekka asettuu suoraan pötköön niin unohda se. Sehän kerääntyy sukkahousun kärkeen joka leviää leviämistään. Joten koko hiivatin makkara pitää muokata pullamaiseksi. Hiekkaa oli kaikkialla.Kun nostin pötkön syliin housutkin olivat ihan hiekassa. 

Jos oli hiekan täyttäminen hankalaa niin tosi hankalaa oli sitten pujottaa lötkö sukkahousumakkara vastahakoiseen pellavapötköön. Kitkakerroin oli varmaan maailman suurin. Ei millän suostunut. 

Mutta sain kuin sainkin homman hoidetuksi. Ja pötkö on asetettu keittiön ja kuistin välisen oven eteen. 

Homma toimii kyllä. Vähän mietityttää se hiekka. Osa varmaan valuu siitä ulos ja sotkee. Toisaalta, kuten kuvasta näkyy, niin olen tähän mennessä kuvannut vaan kauniit, valmiit kohdat talossani. Siihen ei kuulu tämä rähjäinen ovi, jota aikaisemman asukkaan kissa on raapinut.Eikä kamalan näköiset kynnykset. Niitä en tule vaihtamaan ellei ole pakko, korjautan ja maalaan vaan.

                   Mitä opin tästä:

1. Ohje oli helppo. Yhtä helppo kuin ruuanlaitossa" paista kunnes on kypsä". Puolet ohjeista siis puuttui.

2. Pujota ne sukkahoususääret omaan jalkaan, ei käsivarteen.

3. Älä käytä 20 den sukkahousuja. Ehdotan 60 den. Ei ehkä vuoda eikä sotke yhtä pahasti.

4. Jos voi vaikuttaa kankaan laatuun sellainen ilman struktuuria helpottaisi kovasti hiekkakäärön pujottamisen itse ovityynyyn. 

Kesti hämmästyttävän kauan tämä operaatio. Onneksi olen vapaa kuin taivaan lintu. 

Olen muutenkin ollut ahkera tänään. Kohta "råttgiftet" peruttiin. Täällä hiippailee kissoja. En voi sitä käyttää  ilman sitä rottalaatikkoa. Enkä sitä uskalla avata enää koska se on ollut koko kesän liiterissä. Keräilen vähän rohkeutta ensin.

Enää pitää maksaa 2 laskua, tehdä tilitys ELY-keskukselle ja siivota pikkutavarat makkarin lipastosta kaappikeisarinnan uuteen ihastukseen.

Laskuja voin maksaa vihdoin. Java oli kadonnut koneestani ja jouduin asentamaan sen uudestaan. Ja asensin myös uuden printterini. Jonka mukaan tuli liian vanha versio. Joten piti hakea uusimpia ohjlemia jne jne. Kun kaikki taas toimi koin olevani pieni nero. Soitin äidillenikin ja kerroin sein. Ja nauroimme makeasti. Minulla on joskus aika hauska äiti.

Kyllä kansa tietää milloin ensi lumi tulee.

Lähdin pariksi päiväksi kotiin Hesaan. Ennen sitä kannoin sisään puuta, sitähän on. Täytin kaikki klapiastiat.

 Onneksi tein niin. Kun saavuin takaisin eilen oli aika kylmää.

Minusasteita ja kylmää oli. Mutta halla tuo mukaansa paljon kauneutta.

                                Tankojumpan voittaja 
Edellisessä kirjoituksessani kerroin verhotankojumpastani. Hain sitten "Ukkojen lastentarhasta" ( "gubbdagisen" = Clas Ohlson) aivan uuden verhotangon. 
Kiinnitin sen kaksi kertaa seinään. Ensi mukaan tulleilla ruuveilla. Niistä ei ollut mihinkän. Sitten omilla. Hyvää tuli.
Ja minulla on nyt oviverho keittiön/kuistin oven edessä. 
Villakangas on nimeltään Mikaela, Eurokangas, 9,90 e /m. Pidikkeet ovat vanhat. En voinut tankoa ylemmäksi laittaa koska silloin jää jälkiä seinään. Kun ovilistat ovat paikoillaan voin nostaa tämän ylemmäksi.

Ruttuiseksi meni käsittelyksessäni mutta kyllähän se siitä oikenee. Kahdessa päivässä lämpötila sisällä oli laskenut ainoastaan kolmella asteella. Patterit olivat säädetty kaikki n. 12 asteeseen ja talossa oli 15 kun tulin.Vaan 1 patteri makkarissa oli vähän lämmin. Olen sitä mieltä että se patteri ei ole oikein kalibrioitu. Se reagoi aina eri lailla kun muut. 

                               Ensi lumi
Vanhan kansa tiedon mukaan ensi lumi sataa n. 9 viikkoa syyskuun viimeisten ukkosten jälkeen. Tarkistimme viikko sitten naapurin kanssa tästä allakasta, jonne kaikki merkataan, milloin ne ukkoset olivatkaan. 

Jo yli kuukausi sitten naapurin emäntä ( yli 80 v.) kertoi minulle ensimmäisen kerran että ensi lumi tulee 24 - 28.10. Tänään 27 satoi lunta ja maa on valkoinen.  Mykistyttävä suoritus rouvalta! Voisihan meteorologitkin vähän tiedustella osaajilta.
Kalenterin leikkaamisella oli oma verbi joka alkoi s-kirjaimella. Vaan hukkaisin tietysti sen lapun jonne verbin muistiin kirjoitin. Osaako kukaan lukijoista kertoa miten kulmien poislekkaaminen ilmaistaan yhdellä sanalla?

                                   Liiterin ovi
Puut ovat sisällä. Liiterissä uusi seinä ja uusi ovi. Ovi oli tehty ja asennettu niinä kahtena päivänä kun olin poissa. 

Dramaattinen kuva otettu tänään kun päätin että kirjoitan tänään. Aurinko oli juuri laskeutumassa. 
Istun takan edessä. Odotan hiilloksia. Meinaan grillata Suomen suosituointa vihannesta ( HK bleu), vuorata se Auran väkevällä sinapilla ja juoda kaljaa suoraan pullosta. Aika kauaksi ovat hienostelupilvet karanneet. Elämä on ihanaa - elämä on! 

Iso hiki ja tankojumppaa

Ei pidä liittää kuvia blogiin keskiyöllä. Ei ihme ettei karmia näkynyt kuvassa. Oli väärä kuva. Lohdutukseksi tulee kaksi kuvaa. Karmi näkyy hyvin.

                         Ajattele positiivisesti
Sataa todella paljon. Viime yönä tuli taas 11 mm. Mutta niskaojani talon edessä toimii. Nurmikko on kuivin lähellä taloa. Ei ole myöskään yhtään hyttysiä, ei ampiaisia, ei kärpäsiä. Ei liiemmin hämähäkkejä. Eikä liian kuuma ainakaan ulkona.
                           
                       Iso vilu ja iso hiki
Olen lämmittänyt taloni nyt kunnolla. Vähän liiankin kunnolla. Lämpötila nousi melkein 23 asteeseen. Aika kamalaa. Vaatii nähtävästi vähän harjoittelua tämäkin. Viime yönä palelin sängyssä niin etten oikein voinut edes kääntyä, koska silloin tuli vilunväristyksiä. Olin liian vähän puita polttanut makkarin pönttöuunissa. Tai oikeastaan kai aloitin liian myöhään. Joten lämpö valtasi makkarin vasta aamuyöllä. Aamulla oli jo liian kuumaa. Niin tai näin - aina väärin päin. Hassua. 
                        Maalaisen tankojumppa
Tänään olen lukenut business caseja koko illan. Mielenkiintoista. Yritin päivällä myös asentaa oviverhoja. Ei onnistunut. Minulla on 12 erilaista verhotankoa, joista 11 ovat vanhoja messinkisiä.  En yhtäkään saanut ylös. Osa ovat ruostuneet kiinni pahasti, toisilta puuttuu osia. Seinäkiinnikkeitä on mutta ovat kaikki jotenkin vialliset. Yritin yhdistää osia keskenään, ei onnistunut. Yksi uusi tanko on, mutta se tulee liian lähelle ovea. Verho ei kulje. 
Huomenna Clas Ohlson ja uusi väliaikainen ratkaisu kunnes ovilistat ovat paikallaan.  Ja silloin minulla on 13 tankoa. Hassua. 
Oma renki voisi kyllä olla aika hyvä juttu. Pistetään harkintaan. Vaatii todella pitkää harkintaa.

SPA muutti sisätiloihin

Blogin ja Facebook- palautteen perusteella tämä on siis sahdin- tai kaljanteko-astia. ) kuva valitettavasti kadonnut)

Jos joku tällaisen kaipaa voin hankkia. Todennäköisesti kohtuuhintaankin heti keväällä. Ja alla olevakin - jonkinlainen tupakkakone.

Liiterin oviaukko sai ovikarmin -vaikka se näkyykin ihmeellisen huonosti kuvassa. Kuvaajassahan ei ole vikaa. 

 Talvi lähestyy. Tuntuu kaikessa. Tuoksuu jo myöhäissyksyltä. Aika lailla viimeiset hanhet lähtivät pari päivää sitten. Aikaisemmin näin ison aurayrityksen. Hanhet ovat liikuttavan huonoja aurojen tekemisessä. Mieleeni tuli omat nuoruuden ryhmävoimisteluesitykset Norjassa Haugesundin stadionilla. Liityin voimistelujoukkueseen ainoastaan siitä syystä että pääsisi "ulkomaille" ilman vanhempia. Olin 14 v. Heti kun matka oli ohi, lopetin voimistelun. Kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Mieleeni tulee kuvasta jostain syystä myös viime viikkoinen aerobic- tunti Kääpälän koulussa. Naurussa oli pitelemistä kun "aerobikkasin". En ole liikunnan taidolla hemmoteltu nainen.

                               
                               Hyvät unen lahjat
Elän elämässäni hienoata aikaa. Nukuin viime viikolla yhden yön peräti10 tuntia. Ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen. Aamulla tosiaan tuntui siltä kuin elintoiminnot olisivat jotenkin lakanneet tai ainakin hidastuneet. Nukun yleensä aika tarkasti 7,5 h. Nyt tänä syksynä kun pimeys tulee niin yöunetkin venyvät.  Ja hyvällä omatunnolla voin mennä nukkumaan milloin huvittaa. Nytkin kello on pian yksi yöllä. Eikä vielä  tarvitse nousta mihin tiettyyn aikaan. Tästä voin todella nyt  nauttia niin kauan kun se kestää. Olen aina ollut hyvä nukkuja. Paitsi nuorena kun kuljin unessa. 

         Kesäkalusteet siirtyivät talvisäilöön. 

Ensin kurkistus: ei kai siellä vaan ole kummituksia tai rottia tms.! 

Ei ikinä voi olla varma. Tänään kyydissäni kun oli kaksi kuollutta karitsaa; onneksi sentään paloiteltuna ja vakumpakkattuna.  

 Ja SPA:kin muutti sisätiloihin. Tässä tunnelmallisessa kuvassa on jotain haikeata ja kaunista. 

 

 

Ihana naapurini

Aina välillä kun ei sada hän rauhallisesti tulee mäkeä alas ja jatkaa hommiaan.

Kotona odottaa vanha isä ja vaimo. Isää ei voi jättää enää yksin. Tänään napurini kertoi että lääkäri oli antanut isän tasapaino-ongelmille diagnoosin  " vanhuus".  Isä kun on 97 vuotias. Ja asuu poikansa ja miniänsä kanssa. Mallia monelle. 

Kylmän yön jälkeen aamu oli tänään ihana. Liiterin seinä on periaateessa tehty. 

Tänään alkoi karmien teko. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Juuri ennen kuin nappurini lopetti hän kertoi että huusin ovi on nyt korjattu. Hän oli viikolla huomannut ettei se mennyt kunnolla kiinni. Eilen hän näytti mulle miksei mennyt. Johtui siitä että huussi oli vähän vino - onneksi sentään sivusuunnassa. Huussi seisoo nyt suorana ja ovi menee aivan ihmeellisen helposti kiinni.

Helpotus on huusissa nyt tuplasti suurempi.

Peräänkuulutus!

Jos joku vielä kertoisi minulle mikä esine on ao. kuvissa. Näin sellaisen lauantaina.

Sateinen viikko takana

Naapuri kertoi että satoi kaatamalla joka ikinen päivä kun olin matkoilla.Joka kerta kun aloitti sai melkein heti lopettaa. 
Silti hän oli jo aika paljon ehtinyt tehdä. 

Komea on hänen sahapukkinsa. Nyt joudun lähtemään Prismaan hakemaan 150 mm nauloja. Onneksi on sunnuntaisin auki. Karmin tekoon tarvitaan niin isoja nauloja kun hirsi on vastassa. 

                        Iso maksaruohoni on niin kaunis. 

Aivan pian näen...

Pian olen taas takaisin rakkaassa Peuhussa. Otin viikon vapata kaikesta ja lähdin ystävättäreni luokse Skåneeseen (vai onko se Skåneen)! Ihanaa oli. Olemme tunteneet toisiamme jo yli 30 vuotta ja ystävystyimme ensimmäisellä työpaikallani. Siitä työpaikasta  minulle on jäänyt 3 ystävätärtä. 
Tämä ystävyys on kohtuullisen erilainen. Järjestin hänen häänsä 23 vuotta sitten Helsingissä. Ja silloin hänen pikkusiskonsa päätti tulla mukaan ja mennä naimisiin. Joten järjestin sitten tuplahäät eräänä uuden vuoden aaton aattona Temppeliaukion kirkossa. 
Pikkusiskolla oli molemmat lapset mukana. Pikkuinen Sanna oli silloin 2 v. ja seisoi myös papin edessä. Tylsää oli joten hän katsoi tiukasti pappia ja sano: Skratta! Skratta! ( naura! naura!). 

Kun me muut lauloimme jonkun virren hän lauloi Bä bä vita lamm. Ihana lapsi, joka nyt on oikea kaunotar ja jolla aivan pian  fil.kand paperit taskussa. 

Sitten hyppäsin maanantaina aamulla junaan ja lähdin tyttäreni luokse joka nykyään asuu Kööpenhaminassa rakkaansa luona. Ihania leppoisia päiviä on ollut. Tytär ( uusin Gloria s 102 -106 nimikirjaimen JK) joka elättää itsensä kirjoittamalla, moderoimalla, puhumalla, olemalla tavattoman rohkea ja tekemällä televisio  ja radiota,  antoi minulle useamman päivän laatuaikaa.

Ja vielä sukuilta
Sukurakas kun olen järjestin yhdeksi illaksi nyyttikestit pikkuserkun luona kaupungin keskustassa.  (Join muuten korsikalaista kastanjagrappaa"- samettisen pehmeätä ja hyvänmakuista.) Halusin että tytär tutustuu sukuunsa joka asuu Kööpenhaminassa. Oli niin mukava ilta. Ja tytär sai isomman perheen ja hänen Bjarkensa vielä lisää uusia naamoja muistettavaksi. Kieli oli suomenruotsia ja tanskaa. Nämä uskomattomat pikkuserkut kun edelleen puhuvat suomenruotsia ja hyvin vaikka vanhin on jo eläkkeellä. Eivätkä ne ole ikinä Suomessa asuneet.

Miksi tanskalaisia
Sekä isäni puolelta hänen mummonsa että famonsa olivat tanskalaisia. Ja sitten fafani ainoa sisar meni tanskalaisen kanssa naimiinsin. Ja niin teki hänen tyttärensäkin. Siitä tämä ihana sukuhaara Tanskassa.

Huomenna kirjoitan miltä liiteri näyttää.  Jännittää itse miltä näyttää. 

Luonnon oma spa yllätti sitekeydellään

Tänä kesänä tarkoituksena oli avata Kääpälä Spa:ni. 

Huutokappalöytöni viime syksyltä kuljetettiin Helsingistä paikalle. Paikka pihalla oli tarkasti valittu. 

 
Pitää saada kylpeä rauhassa siksi sireenien suojassa oleva "minilehto" saunan vieressä on paras paikka. 

Sitten vaan odottaman lämpimiä säitä. Ja sitähän odotan vieläkin. Ei pihalla sinkkiammeessa viitsi oikein kylpeä sateessa, sateessa tai sateessa. Kesä tuli ja meni.  

 
Arvelin että elokuu tuo mukaansa kovat helteet. Ei tuonut. Toi vaan lisää vettä. 
Elokuussa iloitsin siitä  että kerrankin on aikaa olla maalla syyskuussa. Ainutlaatuinen mahdollisuus kokea intiaanikesää. 
Ei tullut syyskuussa intiaanikesää. Tuli vettä, vettä ja vettä.
Mutta kultapiisku rupesi kukkimaan. 

Itse kävin joka päivä tyhjentämässä sadevedet pois ammeesta. Aika kaukana todellisuudesta unelmani, lämpimistä kesäkylvyistä kuohuviinalasi kädessa ulkona taivasalla, oli. 

Mutta ensi kesänä taas.  Toisaalta odotan kyllä nyt että lokakuu yllättää intiaanisyksyllä. Optimismi on parantumaton tauti.

             Mutta myönnettävä on että kyllä sade on roikkunut löysänä tänä vuonna.