Pöytä, hassu lahja, myrsky ja vihreä joulu

Tosi lyhyen joululoman jälkeen piipahdus Peuhussa. Pitäähän remonttivuoden lopettaa samalla tavalla kun se alkoi, eli siivoten :).
Viime käynnillä en ollut huomannut että isossa tuvassa oli taas syntynyt uusi sotku kun viimeiset listat pätkittiinja laitettiin paikoilleen.
Onnistuin täyttämään 2 pölynimuripussia. Onneksi ostin kesällä halvan remppapölynimurin joka sai tehdä nyt kovasti töitä. Lisää siivottavaa odottaa sitten keväällä kun voin kantaa kaikki ylijäämälistat liiteriin. Sitä sahanpurua on edelleen aika paljon siellä jäljellä.

Korjausmaalattu art deco-pöytäni

Tämän pöydän lunastin kahden muun esineen rinnalla noin vuonna 1986 isoisäni lapsuudenkodin jäämistöstä kun suorat perilliset olivat saanet minkä halusivat. Valtava huvila vuodelta 1907 meni myyntiin kun kellään suvussa ei ollut varaa sitä lunastaa. Uudet omistajat ovat juuri oikeanlaiset, pistivät kauniin puuhuvilan  monen vuoden täysremonttiin ja talo on todella hienossa kunnossa nykyään.  Se siitä. No, ei oikein onnistunut nyt tämä pöydän pinnan maalaus, olisi pitänyt ruiskumaalata. Mutta se tehdään sitten seuraavan kerran kun se kunnostetaan. Kelpaa nyt tällaisena minulle.

 Yllättävin joululahja

Ystävätär Eeva yllätti erikoisella lahjalla. Tiedän että moni ihmettelee että olen yksin tähän projektiin ryhtynyt. Pärjään kuulemma kuin mies. Kunnon naurut sain kun paketin avasin:

Eeva väitti että paketit menivät sekaisin..

Myrsky aiheuttu 27.12 Kääpälässä ehkä 8-10 sähkökatkosta joista pisin kesti noin 30 minuuttia. Jotain hyötyä on siitä Karjalan brikaatissa. Nopeasti tulee armeijan sähköt takaisin kun 2300 miestä lymyää lähistöllä. Sekä Kotkan misiilit. Vähän erilainen tilanne on mualla.Ystävät Nauvossa ovat olleet jo 3 vrk ilman sähköä ja vettä.Tsemppiä sinne.

 Pikkuinen myrskyvahinko 

Vintiltä meni yksi ikkuna rikki. Onneksi huomasin sen aamulla. Erään kyläläisen Elmo-lastenlapsi auttoi kun kuistin kattoaukon levyn kaikki ruuvit oli saatava auki, tikkaat ylös, paksut muovit nastakoneella kiinni  ikkunan eteen jottei sataisi lunta sisään jos joskus rupeaa sitäkin näkyymään. Sitten iso levy taas ruuveilla kiinni. Koko homma meni vajaassa tunnissa. Ruuveja oli aika paljon. 

Joulun väri on vihreä

Vihrein uuden vuoden terveisin kiitän vielä toistamiseen menneestä vuodesta. Aika yllättävä näky.

Lampi on sentään jäässä.

 

Joulun alla kamerasta löytyneet viimeiset kuvat

Ehdin loppusiivouksen tehdä viime viikolla. Lattiat pesty, huonekalut paikoillaan. Osa tavaroista nätisti hyllyissä ja punainen liina pöydällä. Tuo jääkaappi lähtee talosta ensi keväänä. Silloin vien kotiini jääkaappi/pakastinkaappini, koska kotona oleva on niin huono. Peuhuun hankin tilalle sidebyside -ratkaisun; LG luultavasti. Odotan vaan nyt kärsivällisesti hyviä tarjouksia ja isken kun löydän sellaisen.

 

Ainoa joulukoriste joka ehti kranssin lisäksi perille jouluksi ovat pienet venäläiset puuhahmot ( kärpäsenpaskan kokoisina kuvassa  pullojen edessä). Ne ovat muutaman vuoden takainen mieluinen moskovalainen joululahja bonus/muovilapselta perheineen.

Se ostokielto

 Se nyt sitten taas vähän epäonnistui marraskuussa kun erehdyksessä ostin vanhan leivinpöydän timpuriltani. Mutta on se ihana. Hän muuten kunnostaa aina välillä mööpeleitä ja tulen laittamaan ensi vuonna pari kuvaa teille, jos joku olisi kiinnostunut ostamaan jotain hänellä on. Hinnat ovat enemmän kuin kohtulliset. Todella.

 Kaakelikin on valittu. Ihan tohkeissani olen. Ihanaa krakleerantunutta keramikkaa.Koska tulevat niin kaukaa saan ne vasta maalis/huhtikuussa. Hinta =kamala, onneksi tarvitsen alle 1,5 neliötä. Hmm, muistin juuri etten ole edes muistanut tilata niitä. Se  tehdään heti tämän kirjoituksen jälkeen.

Ja lopuksi kranssin uusi nauha. 

Tällä kuvalla toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua ja tuhannet kiitokset kannustavista viesteistä ja ihanasta palautteesta jonka olen saanut. Nauha on vaihdettu vähän siistimpään isosiskoni kehotuksesta.

Listat paikoillaan

Viikko sitten siivousurakan jälkeen sain dokumentoiduksi vähän vertailukuvia töiden edistymisestä. Tiesin että mennellä viikolla viimeistely jatkuu ja työt lopetetaan nyt vähäksi ajaksi. 
 Jatkui myös siivoaminen. Mutta nyt oli pitkäksi ajaksi viimeinen siivoaminen, toivon ainakin. 
Laskin Irene-lukijan innoittamana että tänä vuonna on mennyt noin 15 -18 päivää siivotessa. Peuhussa. Sen päälle kodin siivoamiset mutta en kehtaa edes kertoa miten harvoin se on tapahtunut. Ikkunat jäivät tänä vuonna kaupunkiasunnossa pesemättä. En ole mikään yli-ihminen ja olen aina rakastanut sanontaa:

"Hellre litet skit i hörnen än ett rent helvete!

Kun keittiö ja förstugan ( porstua??) yhdistettiin niin tarvittiin  tukipilari. .

Aukko siistitiin lankuilla. Tykkään niin kun ruuvit piilotetaan näillä puutapeilla.

Tämä on hankala kohta. Seinä on niin vino joka suuntaan.

Eilen näytti tältä:

Aukko kohtuullisen kauniina ja mattojen alta kurkistaa vinolista joka aiheutti sen  kamalan siivousurakan.

Aukko on siisti. Ovilistat aukon ympärillä näyttävät kivalta. Vasemmalla puolella oleva pystyhirsi on siellä vaan tasapainon vuoksi. Oikealla puolella ( kuvan ulkopuolella) on se pystyhirsi joka todella tarvittiin. Tulen keväällä petsamaan ne samanvärisiksi kuin kattopalkit. 

Pikkuinen moka

 Ikkunalista ovat paikoillaan mutta tässä kuvassa vielä naulanjäljet näkyvät.

Mokani oli ettenollut älynnyt mitata patterin ja ikkunan välistä tilaa. Vähän tiukalle meni. Nämä ikkunalistat ovat nyt joka tapauksessa siellä. Ne ovat väliaikaisia listoja ainoastaan noin 5 -10:ksi vuodeksi. Kun joskus rikastun hoidan kuntoon ulkovuorauksen, maalaan talon ja samaan syssyyn ikkunat palautetaan alkuperäiseen ulkoasuun. Silloin tämä moka korjataan. 

Kattolistat  ovat paikoillaan. Ja kaikki naulat maalattu piiloon. Se ei toisiaan vielä näy näistä kolmesta seuraavasta kuvasta.

 

Enää muutama kuva jäljellä. Säästän ne seuravaan kirjoitukseeni.

Paineita

People will forget what you said,

people will forget what you did,

but they will never forget how you made them feel.

Yläverenpaine nousi 170:een. Laske nopeasti, laske. Vuosi sitten olin 2 viikkoa sairaslomalla paljon matalammalla paineella. 

Onneksi viikonloppu lähellä ja ensi viikolla on uusi työviikko.

Onneksi olen tyyppi,joka osaa motivoida itse itseään. Onneksi minua ei noin vaan lannisteta. Uskon edelleen hyviin ihmisiin. Ja rehellisiin. Onneksi maailmassa on kauniita asioita, kuten alla oleva kuva. 

Copyright Martine, France.

Ikkunat maailmalle

Unohdin kertoa että ikkunankorjaaja haki kaikki kuistin 8 ikkunaa ja korjaa ne talven aikana. 30.3 saan ne takaisin.Talvi on hyvä aika tehdä tällaisia hommia.
..

Kuten kuvasta näkyy satoi viime viikonloppuna yhden yön aikana noin 15 cm lunta. Ja edellisen jutun kummitus makaa siinä kuvassa vasemmalla kauniissa mytyssä.

Joulumieli hiipii lähemmäksi. Lempikranssini löysi uuden paikan. Rakastan yksinkertaisia kransseja. Joskus keräiliin niitä. En edes tajua minne ne ovat hävinneet. Olen kai myynyt ne kirpputorilla. Ennen kuin keräsin niitä keräsin harjoja, siis erilaisia lattiaharjoja jne. Onneksi en enää. Nyt olen tullut jonkinlaiseen järkeen. Nauhan voisi kransissa olla parempi. Se vaihdetaan joskus. 

Olen niin pihi ollut etten ole suonut itselleni mitään. Pitkään aikaan Mutta tänään kävin kasvohoidossa ja Gatineaun tuotteet käytettiin. On hyvä mieli ja hyvä olo joten voinen päätellä että hoito onnistui. 

Timpurille heitin tänään pahan. On vähän haasteellinen kohta siinä keittiössä kun kaikki seinät ovat niin vinot. Sanoin vaan että mieti miten haluat sen tehdä ja " tee sellaiseksi että voit olla siitä ylpeä". 

Olen aika tyytyväinen tähän kommenttiin, joka oli aikamoinen veto. Sen huomasin hänen reaktiostaan. 

Mieleeni tuli bonuslapsen tyttären , 5 v. kysymys äidilleen kuukausi sitten ja a.o. sitaatti on tytön äidin FB -kommentista :

"Äiti, mitä on talouselämä?" Alan kakistellen vastausta ja ennen kun pääsen alkua pidemmälle pikkublondi jo huutaa: "Mahtava kysymys multa! Tosi vaikee!"

Vain vähäisiä vaaroja vastaan

Kuuntelkin tänään Rosa Liksomin haastattelua ja hän kertoi aina kiinnittäneensä huomionsa pieniin asioihin. Se kuulemma liittyy kuvalliseen tapaan hahmottaa maailmaa ( vähän oijoin mutkia nyt tässä). Itse teen työtä kuvien, piirustusten, viivojen, yksityiskohtien kanssa jossa yksi millimetri tai yksi aste voi muuttaa esineen "me too"- tuotteesta äärimmäisen kauniksi objektiksi. Divine beauty kuten eräs kollegani viime viikolla sanoi. 
Eilen sattumalta luin tämän lappusen, nauratti ja päässäni rupesi heti pyörimään ajatuksia siitä millainen on vähäinen vaara. Rakastan näitä pieniä viestejäm jotka nykyään yhä useammin ilahduttavat arkeamme:

Minkälainen on vähäinen vaara? Jota vastaan jotain voi olla! Sellainenko olin itselleni tai ympäristölle kun perjantaina timpurin varoittavista sanoista huolimatta astuin Peuhuuni ja näin sen kamalan sotkun. Sotkun, jota timpuri ei ollut ehtinyt siivota.

 Sotkun, jonka siivosin onneksi teollisuusimurilla, jonka timpurin toistamiseen pyysi että hakisin hänen luota. Hyvä että hain. Hiivatin hyvä. Oli muuten hankala sotku.

Purin hampaita kiinni ja totesin että keittiö siivotaan puoliksi ja sitten joko makkari tai olkkari. Olkkari oli pienempi juttu. Keittiön sotku johtui siitä että timpurille tuli äkkilähtö palaveriin. 
Ja siitä etten tiennyt että hän korjaa  kahden huoneen liittymä-kohdan. Tähän moni kaveri on jo kompastunut tai tavallaan astunut ilmaan, kun toinen huone oli muutama sentti matalammalla. Sellainen pienikin askelpudotus voi olla erittäin vaarallinen. Teidän erään tyypin jolta meni välilevy, mies suoraan sairaalaan ja heti leikkauspöydälle. Nopea leikkaus pelasti halvaantumiselta. 

Jos olisin tiennyt tästä yllättävästä lisätyöstä ja mitä se toi mukanansa olisin tietysti aivan toisella tavalla suojannut tavaroitani. Nyt sitä sahanpurua oli kaikkialla ja jokaisessa lattianraossa. Ja jokaisella pinnalla. Sen lisäksi oli erikokoisia puunpaljoa listoista, jotka koko ajan tukki sen himskatin imuriletkun. Keräsin ne lopulta käsin lattialta ja niitä oli sadoittain.
Teollisuusimuri oli periaatteesssa hyvä , vaan aivan liian lyhyt varsi eikä mitään suutinta. Lötkö letku vaan. Imuroi nyt sitten sillä lötköllä letkulla lattiatasolta. Tänään on takareidet kahden siivouspäivän jäljiltä kamalan kipeät. Aivan kuten olisin istunut marjapensaan takan kyykyssä kaksi päivää. Selkähoitajani ei tästä ilahdu! Tai muuten , ehkä sittenkin ilahtuupi kun takareisiihakset vihdoin ovat venyneet. Hermoja raastava homma oli. Mutta ei kannata suuttua kun kukaan ei ole kohteena.  Se teollisuusimuri ei ole ikinä nähnyt kunnon naissiivoojaa. Voisin heti parannella tuotetta mutamalla hyvällä kommentilla.

                               Jääkapin yllätys

Hyvä ruoka yleensä auttaa harmiin. Oli vaan päässyt täysin unohtumaan että tyhjensin jääkaapin kun viimeksi lähdin kaupunkiin koska edessä oli muutaman viikon remonttitauko kaupungissa. Herkullinen perjantai-illan ateriani koostui sitten pakastekaapin jääpalalaatikosta löytyvästä antimista. Se on tosi litteä laatikko. Olohuoneen sekasotkusta löytyi avattu glögipullo ja mukaan olin ottanut avatun viinipullon sekä salaattia. Ilta oli pelastettu.

7 kpl Lidl- minibraatwurstia sulatin kun siivosin. Otin ensin vähän vuosikertaglögiä, joka ei tänä vuonna kyllä glögiltä maistunut lainkaan. Ja se Perelada-punkku on minusta hyvä. Ei ihan parhaimmillaan mikrouunissa lämmitettyjen bratwurstien kanssa, kuiteskaan. On mihin verrata koska tarjosin runsas kuukausi sitten
lammasta tämän viinin kanssa veljelleni ja kälylle. Oli selkeästi parempi kombinaattio. 

Ilta menikin sitten ihan rattoisasti siivotessa. 4 tuntia yhteensä. 
Yksi ystävättäristä, jonka asunto aina on ihan tip top, kertoi aikoinaan noin 20 vuotta sitten että hän aina ottaa Camparin kun siivoaa. Siten siivoaminen ei ole niin tylsää. Toinen kaveri vaan huomautti hänelle että "sinä olet sellainen siivoushullu, että tuuletat vyötkin".

Kun väsyneenä kömmin sänkyyn olkkarissa näytti jo kohtuullisen lupaavalta:

Vähän vaikeata oli ensin rentoutua kun vintillä kummitteli. Ihmeellisiä ääniä kuului. Mutta uni maistui nopeasti ja pitkästi. 9 tunnin yöunen jälkeen heräsin pirteänä ja oli satanut ainakin 15 cm lunta. Aamulla kummitteli taas kerran ja silloin satuin katsomaan ulos. Katolta tippui iso lumikinos.Sellainen kummitus se.

 

Se vähäinen vaara

Mistä moinen lause? Lappunen tippui muovipussista josta otin esille tällaiset.

 Niiden avulla pystyin lunta kolaamaan. Muuten vähäinen vaara olisi ollut että sormet olisivat jäätynyt. Olin unohtanut kaikki sormikkaa ja lapaset kotiin. Onneksi pussissa oli 20 paria. Niitä pieniä puupaloja ei näillä voinut kerätä, sen verran isot käsineet ovat  etten saanut pihtiotetta aikaiseksi.Jatkoa seuraa...

Adapterit osa kaksi ja keittiön tapetit

Edestakaisin työmaalle lauantaina 3.12. Kyydissä oli Eeva -ystävätär, jonka syy on että harrastan remontoimista. Hänhän osti kesällä 2009 vanhan kansakoulun ja oli lievässä paniikissa muuttolaatikoiden kanssa. Lähdin yhteisen ystävättären kanssa auttamaan ja viikko myöhemmin omistin Peuhuni. Uskon vahvasti siihen että koko elämä on aika lailla sattumista kiinni ja sattumalta tännekin jouduin. Kun syliin tulee talo täynnä yllätyksiä on sitten vaan itsestäni kiinni mitä sille ja sillä teen.

Ystävättären kärry tulossa mukaan kotiin, joten oli saatava oma adapteri.

Lähdin uudestaan adapteriseikkailemaan. Lupasin tuoda maalta mukaan ystävättären peräkärryn, jossa on vanha 7-napainen malli. Motonet, uusi tuttavuus, melkein yhtä ihana kuin Claes Olsson, joka muuten Ruotissa kulkee nimellä" Gubbdagis" (Ukkojen päiväkoti). 
Motonet:iin siis ja adapteri myyjän ohjeiden mukaan valittuna kassan kautta ulos. Ei sopinut. Takaisin sisään, nyt olin tarkasti napoja laskenut. 13 kpl. Sain uuden myyjän auttamaan. Uusi adapteri, ja nyt kysyin erikseen: "Oletko varmaan että tämä sopii, koska autossa on 13 napaa! Minusta tämä ei sovi, kuvan mukaan autossa pitää olla 7 napaa ja kärryssä 13! Myyjä väitti, että on oikea, vaihtokuitti ja ulos kokeilemaan. Ei sopinut. Takaisin sisään. Nyt itse valitsin sen, joka omasta mielestäni oli se Oikea ja kassan kautta taas ulos. Kyllähän nainen tietää milloin on sen Oikean löytänyt. Ja halpa oli, sain peräti 3 euroa nyt takaisin. Kolmas kerta toden sanoo sanoin kassaneidille. Meillä oli jo aika hauskaa. Kokeilematta jäi vielä 4 -5 muuta mallia. Siinä olisi saanut hyvin koko lauantain kulumaan.

Listat tuvasta sisään lämpenemään

Kolme naista ja hetkessä homma oli hoidettu. Ensin ikkuna- ja oviaukon listat. 

Haasteellisin homma oli kattolistat. Piti matoista rakentaa tasaisen alustan ja sitten vaan ison nipun kimppuun ja sisään.

Olimme sopineet etukäteen timpurin kanssa mihin listat asennetaan. Oli muuten ainoa paikka johon sopivat. Tämä koska en enää suostunut taas tyhjentämään kaikki huonekalut pois huoneista. On vaan aivan liian raskasta minulle siirtää ne koko ajan edes takaisin. Hiukkasen hidastaa timpurin töitä mutta  yhdessä näin sovimme. Nämä iloiset naiset auttoivat kantamisessa.

Aivan ihana kuva ihanista naisista. Polvikin melkein näkyy.

Keittiön tapetti

Keittiön tapetti oli ensimmäinen jonka valitsin. Sain tapisseeraajalta tämän vinkin ja ihastuin heti. Lim och Handtryck Ruotsista. Nimi on hassu.Tarkoittaa suomeksi Koiranputki mutta ruotsinkielinen lyhennys Hundlokasta on Loka. Tapetti EI ole vanha tyylitapetti, koska en halua että talosta tulee museo. Siinä pitää olla vähän särmääkin. 

Taas oli aivan mahdotonta kuvata. Joko se näytti pinkiltä, roosalta. Mutta kun se on maanläheisen kaunis ja pehmeä mattaoranssi. Varokaa, kuvista pelästyy. Ja kaikki seinät on nyt muuten maalattu.

En muuten antanut asentaa kattolistoja palkkeja pitkin.Ainoastaan seiniä pitkin. Toivottavasti päätin oikein. Timpuri oli sitä mieltä että niin pitää tehdä. Minusta tulee liikaa listoja. Ja se palkki istuu niin nätisti siihen helmiponttipaneeliin. 

Kun katso näitä kuvia näyttää aika värikkäältä ja kuviolliselta. Jotenkin kuvat valehtelevat kovasti. Kaikki sävyt ova liian vahvat näissä kuvissa. Jokainen väri on hyvin hillitty. Se heitä yhdistää ja että kuvio on valkoinen tai valkoisen sävy. Keittiössä kolme seinää on maalattu taitetulla valkoisella ja myös makkarissa on kolme maalattua seinää, taitettu valkoinen,

Adaptereiden ihmeellinen maailma

Ihmeellisen kiirettä on ollut iltaisin etten ole edes ehtinyt koneeni ääreen. Viime kerralla lupasin vielä palata peräkärryhaasteisiin.
Olin googlannut peräkärryjen perään ( hehe) ja totesin nopeasti että hintakartelli toimii myös tällä alalla.  Päädyin kuomulliseen malliin ja teknisistä tiedoista kävi ilmi että koko ihanuus on noin  4 m pitkä. Muistin että kattolistojen pituus oli 4 -4,5. Varasin vaunun ja se oli tosi moka. 
Kun tulen paikalle niin ensinnäkin vaunun sisämitta ei ole lähelläkään 4 metriä, koska aisakin laskettiin mukaan. 
En edes tiennyt mitä aisa on:

Muille hurreille tiedoksi että aisa on se osa joka kuvassa auton ja kärryn välissä. Sen  päälle saa laittaa  tavaraa. Mutta pitää huolehtia siitä että vaunu kääntyy  kulmaan asti osumatta auton puskuriin.

Eikä sisämitta ollut 258 cm kuten teknisissä tiedoissa oli ilmoitettu. Lava oli kai sateessa kutistunut  238 cm:n mittaiseksi. Soitto Erikoishöyläykseen. 
Ja silloin kävi ilmi että listat ovatkin 5 metriä pitkät. Tajusin sentään kysyä miten paljon saa roikua reunan yli. 

Tiedoksenne että tieliikennalaki sallii siis 2 metrin ylimenon lavan takan sisältäen punaisen varoituslipun. Se lippujuttu on mietityttänyt minua siitä lähtien. Jos lippu on iso, vedetäänkö se siis vakaasuoraan ja aloitetaan/tai lopetetaan mittaaminen siitä/siihen. Ihmeellinen juttu. Olisi kiva nähdä miten se lainkirjoittaja asian mietti tai paperille piirsi kun muotoili tämän rivin lakiin.

Hyvää palvelua Shellillä.
Ja takapakkia. Todettiin yhdessä ihanan ja avuliaan Shell Itäkeskus- huoltoaseman nuoren miehen kanssa että varmaan mahtuu kamat lavalle, koska etuaisakin on käytössä. Vaan ei auennut tämän mallin etupääty lainkaan. Mahtavaa palvelua sain kuitenkin. Nuori Shelliläläinen etsi kaikista Itä-Hesan Shelleistä vapaan kärryn ja tasan yksi löytyi, Hankunilasta. Lavan pituus jopa 2,70 ja etureunan sai pois. 

Sinne lähdin heti. Vuokrasin sen avokaupalla jos jostain syystä tulisi ongelmia listojen kanssa. Tunnin sisällä piti olla takaisinm niin ei tarvitsisi mitään maksaa. Kytkin peräkärrny autooni - tai yritin. Ensin en edes löytänyt koko pistorasiaa. Shellin mies löysi sen. Se olikin piilotettu auton alle ja ylös nostettu vielä ja sen piti vetää ensin alas ja sitten ulos. Shell Hakunilan nuori mies palveli hyvin. Kiitin ja kundi meni muita palvelemaan. Koska sanoin että olen ennen kytkenyt peräkärryjä joten sen ainakin osasin tehdä. Luulin!
En millään saanut sähköjohtoa kiinni. Vaikka mitä tein.  Koukussa oli 13 metallitikkua ja vaunun rasiassa paljon vähemmän , 7 kpl.

Soitin automyyjälle - onneksi olin aloittanut tämän keikan jo kello kaksi iltapäivällä - ja kysyin mitä nyt teen kun kärryn pistorasia ei sovi vetokoukun pistorasiaan.  Hän kertoi että minulla on niin uusi koukkumalli että pitää aina pyytää adapteri mukaan kun vuokraa kärryn. Standardi on kuulemma muuttunut. Olisi voinut kertoa sen kun sain sen vetokoukun. Saakelin automyyjä. Sitä koukkuakin odotin 8 viikkoa.  Mutta - onnistuin sitten kytkemisessä kun olin saanut adapterin. Joka onneksi löytyi kassalta.

Listanhaku ja -ajo
Sitten Tapanilaan ja siellä listani odottivat. Listafirmoissa on mielenkiintoisia miehiä.Tässä firmassa palveli hauska tyyppi jolla oli sellaiset viikset etten miestä ikinä unohda. Aikamoiset krumeluurit viiksien päässä. Ja varmaan aika paljon pomadaa niissä jotta pysyisivät siinä asennossa arvelen.
Kolme herraa kantoi ja kiinnitti noin 120 metriä listaa lavalle ja hyvin tekivät sen. 
Sittenpä lähdin ajelemaan ja perille pääsin. 

Oli todella pimeätä kun saavuin joten sisäänkanto sai jäädä seuravaan päivään.
Ja kuvakin oli jotenkin vahingoittunut matkalla kännykästä mailiini. Kummallinen harmaa palkki siinä kuvassa. Eipä haittaa, soraa olette varmaan nähneet ennenkin.

Toinen takaisku 

En millään seuraavana aamuna saanut niitä kiristysremmejä auki.Vaikka kuinka tutkin en tajunnut miten sain kiristysasennon pois päältä. Piti antaa periksi ja pyytää napurin miestä auttamaan.
Hän näytti miten se tehdään ja eka remmi saatiin pois. Toisen kohdalla sanoin hänelle että haluan nyt itse irrottaa remmin. Muuten en ikinä muista miten se tehtiin. Yritin ja yritin. Mutta oli niin kovalla paineella ettei sorimivahvudet riittäneet. Ei vaan riittänyt voimani. Ärsyttävää.  Yhdessä kannoimme kaiken sisään kylmään mutta kuivaan tupaan. 
Kun palasin kotiini sunnuntain illalla kaikki viimeiset huonekalut olin ensin  siirtänyt  pois seiniltä myös keittiöstä ja makkarista.



Edessä oli keittiön tapetointi ja maalaaminen  sekä makkarin kolmen seinän maalaaminen. Siitä kuvia seuraavalla kerralla. Tähän hommaan palkkasin siis ammattilaisen koska en lähde mokaamaan enemmän.
Kuvat ovat jo olemassa kamerassani mutta nyt pitää tehdä suppilovahverotahnaa. Olen menossa veljeni ja kälyni Secret Santa Partyyn. Viime vuonna siellä oli ihmisiä kai kymmenestä eri maasta. Kaikki tuovat yhden ruuan oman maan valikoimasta ja sitten syödään herkkua. Kiva idea. Lisäksi keräätään yhteen päiväkotiin Perussa vähän rahaa jotta lapset saisivat joululahjoja. Yksi kälyni neljästä veljeksistä on siinä tukihenkilönä. Ja älykäs päättelee että veljen vaimo lienee perulainen. Hän on asunut pian 2 vuotta Suomessa, käynyt integraatiokurssin vuoden, hankkinut itselleen työpaikan ja oppinut aika paljon suomeakin. Hurja nainen.

Tapettien ihmeellinen maailma

Valon ja varjon leikki

 Tämä lause saa minut aina nauramaan. Olen oppinut että kun arkkitehdillä tai muotoilijalla ei ole muita argumentteja niin tämä heitetään kehään. Sitähän se kuva esittää..
Kaksi kolmesta tapetista on seinässä. Onnistuin nappaamaan varsin hienon varjoleikin.Odotin koko viikonlopun että tulisi sellainen valo että saisin tapetit kuvissakin näyttämään " oikeilta". Ei vaan tullut.

Olohuone - joka samalla on vierashuone

Miten vaan kuvasin niin harmaa väri on aivan liian tumma. Tapetti on Cole & Son Dorset- niminen tapetti. Mink/pale grey lukee värimääritelmänä. Ja se on niin kauniin vaalean harmaa. Ehkä kesällä saan otettua oikeanlaisen kuvan. Tuli vähän liian hieno olkkari nyt. Mutta kun ihastuu, niin ihastuu.

 Dorestista Pergolaan

Jos Dorset om empiretyyppinen niin Pergola samasta Cole & Son- firmalta on ihanaa Gaudimaista jugendia. Luulen ainakin. En ihan hallitse näitä tyylisuuntia. 
Olkkari menee todella vaaleanharmaan sävyyn. Makuuhuoneessa on todella hieno vanha puulattia joka joskus hiotaan ja öljytään. Siksi päädyin tapettiin joka ainakin sävyltään on loistava.Ihana paperinruskea jossa kuidut näkyvät.

Kuvio on tosi iso , ja luonnossa aivan mahtava. 

 

IPad ei saavu jouluksi

 

Olen niin paatunut sinkkunainen että joululahjankin annan aina itselleni. Ostan joka vuosi itselleni yhden mieluisan joulalahjan jonka käärin pakettiin. Rakastan paketteja. Yleensä paketissa lukee "Hyvää Joulua toivoo Mr X" . Toivossa on hyvä elää. Parasta tässä on kuitenkin se että aina saa minkä haluaa. 

Tänä vuonna olin valinnut itselleni IPadin.En nähtävästi edes tiedä miten se kirjoitetaan. Eikä paljon haittaa. En sitä saa tänä vuonna. 

Jos ihastuu johonkin pitää ensin kysyä hintaa ennenkuin kiintyy. Joten joululahjani on sitten tapettini. Voin siten nauttia joululahjasta monta vuotta. Juuri Ipadin hinnalla tapetit ylittivät budjettini.

Seuraavasti on edessä keittiön seinän tapetoiminen ja kolmen seinän maalaaminen. Sekä makuuhuoneen kolmen seinän maalaaminen. Onneksi sentään olin päättänyt tapetoida vaan yhden seinän ja maalata kolme sekä makkarissa että keittiössä.

Sen jälkeen mm. kattolistojen kiinnittäminen. Ai niin, minunhan piti kertoa peräkärryseikkailuista. Unohdin .. se jää seuraavaan kertaan.

Päivä konttorilla

“I’ve learned that people will forget what you said, 

people will forget what you did, 

but people will never forget how you made them feel.”

 

Se oli tämän työpäivän saldo.

Vieraat kävivät kylässä

On todella kivaa kuin käy vieraita. Etenkin jos olen kotona. Toissa sunnuntaina ystävällinen perunanviljelijä, joka kesällä toi minulle käyttövedet, kävi vaimoineen. He toivat itse tehdyt muffinsit. Sanoin tietysti että : keitänkö kahvit? Eivät halunneet, ehdotin mehua , ei tarvinnut keittää. Siinä me istuimme pöydän ympärillä ja juteltiin mukavia ja näytin Peuhuni rouvalle. Jälkeenpäin vaan muistin että minulle oli aivan selkeästi kerrottu että he juovat teetä. Tuntui hassulta istua pöydän ympärillä ilman kahvia tai teetä. Ja ne muffinsit vaivasivat minua koska olen niin perso leivonnaisille. Söin ensimmäisen heti kun auton takavalot olivat kadonneet mäen päältä. Loput kolme jälkkääriksi pari tuntia myöhemmin. Todella hyvänmakuiset muffinsit. Ja minä karppaillen mukan. Vyötärönympärysmitta on taas täysin karannut käsistä tai oikeastaan pitäisi kai sanoa selkärangasta. 

Onko ei ei, ehkä vaiko kyllä?

Onkohan niin että täälläpäin Suomea pitää kysyä monta kertaa tai keittää vaikka vieraat sanovat etteivät halua. En hallitse vielä ihan Itä-Suomen sosiaalisia koukeroita.Työkaveri väitti että näin on. Sillloin olen siis mokannut, mutta ei haittaa.Seuraavan kerran rupean vaan keittämään, kysymättä.

Toisenlaiset vieraat
 Tällaiset terveiset oli jätetty pari viikkoa sitten kuistin penkille.

Ja uuden palomuurin kohdalta tippuu etenkin kun en ole paikalla mujua  keittotasolle, taitaa olla reikiä vintille asti edelleen. Timpuri lupasi tilkitä joulukuussa. Selviän jotenkuten käärmeen kanssa etenkin jos se on vähän jumissa hirsien välillä mutta nämä pienet hiiret ovat minulle vähän haasteelliset.

Olen ostanut lossan, täkäläisittäin. Ja liskun sikäläisittäin, eli Kolarin - murteella. Kirvesmiehenii on sieltä kotoisin ja häneltä oppii aina uusia sanoja.
Kun lossa on viritetty ja osuma tullut niin siirryn taajuustorjuntaan.
Olen siis taas oppinut uusia suomenkielen sanoja.  


Hammaslääkärini, jonka kanssa parikymmentä vuotta sitten puhuin lapsista, mutta ne kasvoivat aikuiseksi, sitten hammashoidostaa  ja nyt vanhojen talojen korjaamisesta sain hyviä vihjeitä hiirien torjuntaan. Ensin on aatava pois sisällä olevat hiiret loukuilla, sitten estetään korkeilla taajuuksilla niiden tuloa. Saapi nähdä toimiiko. Hammaslääkärini on rempannut vanhan tilan jo kymmenen vuotta. Ja harrastanut erittäin tiiviisti  keväisin ja syksyisin hiiren torjuntaa.

Loso ja huullos 
Kirvesmiehen kanssa kun keskustelimme viime lauantaina puuasioista niin opin vielä 2 sanaa. Loso on jättöpuuta, eli se pinta lauta joka jää kun sahaa lankkua tukista. Huullos on sitten niin erikoinen sana etten sitä tunne edes omalla äidinielelläni. Jos olet rempannut vanhoja taloja ehkä osaat sen. Paljastan oikean vastauksen seuraavassa ellei joku kommenteissa osu nappiin.
Kirvesmies kävi siis tyttöystävänsä kanssa lounaalla ja tapasin siten elämäni ensimmäisen siltainsinöörin. Kauniin ja mukavan sellaisen.  Olin muuten nyt ymmärtänyt jo etukäteen kertoa että tarjoan lounaan.

Lopetan kauniiseen kurpitsaan. Se oli aika iso. Kaakelin mitta on 10x 10 cm. Kurpitsan sain naapurilta.