perjantai 25. tammikuuta 2013

Höylätty, kaavittu ja putsattu

Voisi kuvitella että kyseinen otsikko on enemmän kuin sopiva  vanhan talon korjaajan työntäytteistä talvea kuvaamaan. Ja alla oleva kuva pistää miettimään onko puuta höylätty.



Täys' huti. Ja tämän jutun kuvitus on nyt valittu ihan tunteella. Yhtäkkiä muistin tämän kuvan ja ajattelin että se tavallaan kuvaa minuakin. Ei kuitenkaan niin dramaattisesti kuin voisi kuvasta päätellä. 

Luuta on höylätty, nivelsiteen rispaantumia on kaavittu ja bursan bursiittia on putsattu. Runsas kalkkimassa poistetu. Ja ahdas olkapää tehty liikkuvaksi.

Olen siis ollut olkapääleikkauksessa eikä mitään hauskaa saa tehdä. Iltapäivän ratoksi olen siksi käynyt kirja-alessa. Kun piti hiihtää. Olin ostanut uudet murtsikkamonot ja ne saavat nyt odottaa helmikuun puolen välin asti. Silloin on vasta olkapääleikkauksen jälkitarkastus. 
Lohdutukseksi olen ostanut 5 keittokirjaa ja yhden ihastuksen: "Hem till gården."  Koska pitää syödä järkevämmin ja liikkua enemmän ja pudottaa 4 - 6 kiloa ja siten saada kaikki arvot kohdallaan. Hoho, aloitan 1.2. 2013. Se "Hem till gården"-kirjan kansi oli vaan niin kaunis. Ja keittokirjoista vaan 2 liittyvät terveelliseen elämään. 

Vasen olkapää on vaivannut niin monta vuotta etten oikein edes muista kuinka monta tulehduskipukuuria olen syönyt. Jokunen kortisoonipiikkikin taisi siihen mennä. 
Suuri varoitus. Älkää niin tehkö. Siis jossain vaiheessa pitää puhaltaa peli poikki. 
Itse sen puhalsin ja menin yksityislääkärille ja 1,5 viikon jälkeen makaisin leikkauspöydällä.

Nyt käsi liikkuu hyvin. Ompeleet poistettiin tänään. Ainoa asia jota en saa pois on iholaastarin mustia liimoja. Sairaanhoitaja yritti poistaa myös. Ensi desifiointiaineella, sitten korvavaha-öljyllä??  Ei onnistunut. Joululahjaksi sain savikuorintavoiteen ja lienee seuraava kokeilemisen arvoinen aine.

Mieli on nyt tosi korkealla. Ihminen tottuu kipuun ja kipukynnys nousee. Olen tajunnut että monen vuoden kivut yhdistettynä  vaihdevuosien mielialan äkkikäännöksiin on monen mielenkiintoisen äänekkään "vuoropuhelun" taustalla. 
Muutenkin olen hirmuisen onnellinen ihminen. Ensi viikolla olen 100% vapaa tehdä ihan mitä itsee haluan. Kukaan ei enää määräile, määrittele  tai rajoita osaamistani vaan yhdessä luodaan. Kaikkien osaamista hyödynnetään.Rajattomasti. Uuden maailman ja sosiaalisen sukupolven tapa tehdä työtä ja hakea uusia uria. Niin pidän siitä. 

Rakkaat ihmiset. Meillä on kaikilla paljon osaamista. Joskus kannattaa kääntää osaamisensa eri tarkastelukulmaan. Ei tehdä sitä mitä on tehnyt vaan käyttää osaamisensa ja tehdä sen minkä osaa mutta eri yhtälössä. Niin yritän nyt tehdä.  Saapi nähdä onnistuuko!

Ja se pahkapuu on siis yhtä tuskaisen näköinen kun oli olkapääniveleni. Puun sijainti on salaisuuteni.




10 kommenttia:

  1. Voi, juuri sitä viestiä,mitä nyt tarvitsen! Kipuun tottuu ja hieoa,että olet yt noin toipumassa. Itsellei tulee ylläripyllärileikkaus 13.2. Hyvä,että niinkin nopeasti.
    Samoi tuota yhdessä tekemistä vapaasti ja väljästi olen virittämässä.
    Kärsivällisyyttä toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onnea leikkaukseen. Kyllä se siitä. Hyvin edistyy paranemiseni ainakin.

      Poista
  2. Kipu on omituista, kun sen kanssa elää, siihen sulautuu ja se on osa elämää... vaikka kipua ei pitäis kenenkään tuntea...
    Tuo kirjoituksesi alku kuulosti kuin mun polvelta, siellä on hiottu ja höylätty ja sheivattu ja bursiittia putsattu ja tehty kaikki kommervenkit... ja silti polvi on kipeä kuten ennenkin :( Sama homma pitäis tehdä olkapäähän, toistaiseksi olen pärjännyt ilman, muutaman kerran on joutunut kortisonipiiki hakemaan, vaikka niitä koetan välttää viimeiseen asti.

    Jumppaa hyvin ja pysy pirteällä mielellä ja vältä hommia, ettet rasita liian aikaisin :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa. Jumpattu on ja hyvin liikkuu olkpaää. Vaikeinta on olla käyttämättää muuhun kuin kevyeen kotityöhön. viime yönä särki sen verran paljon että piti ottaa särkylääkettä.

      Poista
    2. Särkylääkettä on viisasta ottaa, sillä särky ei vie toipumista eteenpäin. Vaikeinta on malttaa olla, tehdä sopivasti muttei liikaa. Kärsivällisyttä opetetaan ja paikoillaan pysymistä :)

      Poista
  3. Titte hienoa, että menit sinne yksityislääkärille. Sieltä saa niin nopeasti aina lähetteen eteenpäin. Tuntuu, että juuri nyt useat ystäväni ovat samassa tilanteessa. Ehkä se kertoo myös iästämme. Itse olen nyt tammikuun hoitanut sylkirauhastulehdustani. Ensi viikolla on vielä ultrakuvaus HYKSissä.

    Hassua, olen onnellinen onnellisuudestasi. Uusi sukupolvi siirtää meidät kilpailuyhteiskunnasta yhdessä tekemisen menttaliteettiin. Sellainen meininki innostaa minuakin suunnattomasti.

    Käy hakemassa tunnustus ja haaste blogistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene. Viikko takana uudessä yhteisössä. Mielenkiintoista ja voi että muka modernit yhtiöt ovat vanhanaikaisia. UUsi sukupolvi todellla opettaa meille paljon.

      Poista
    2. ja jatkeeksi vielä kiitos haasteesta. Vaatii vähän miettimistä. Keksin suoralta kädeltä vaan yhden , koska edesmennyt ystävätär kommentoi sen...
      Sylkirauhastulehdus on jo sinällään aika omituinen tauti. En ole ennen moisesta kuullutkaan. Toivottavasti kaikki nyt ok.

      Poista
  4. Hyvä Titte! Ihanaa, että olkapää on leikattu ja helmikuussa voi jo tuntea kevään ja uudet tuulet.

    VastaaPoista
  5. Ihanalle Lotalle kiito skun kommentoit. Löysin takaisin blogisi luo. Ai ai ai se PApercut. Kipeäksi tekee..

    VastaaPoista