Osa teistä muistaa ehkä kun lupasin vuosi sitten että nyt muuttuu tahti. Tavaraa on liikaa ja innoittajana oli YLE:n esittämä
dokumenttielokuva. Täältä löydät postaukseni aiheesta 27.12.2013.
Miten sitten on mennyt?
Tammikuun
ekana päivänä kirjoitin että olen jo neljä tuntia luopunut tavaroista
ja listalla on kymmenen esinettä. Eli nihkeä alku oli.
Loin sitten itselleni omat säännöt. Vaatteet
ja lehdet eivät kelpaa listalle. Liian helppoa. Myös jouduin toteamaan
ettei ruoka kelpaa poismenevien listalle mutten myöskään laita niitä
eikä juomia sisään tulevien listalle.
Meikkejä, joita en enää käyttänyt, kelpasivat listalle.
Sain lahjaksi ihorasvoja, en laittanut listalle koska olisin muuten
joutunut ostamaan niitä. Eli ideana oli, että sen jonka käytän pois ei
vähennä varastoja, mutta korvaavat eivät kasvata sisään tulevien listaa.Turhat, joista luovun tai joita heitän, pääsevät listalle.
Seuranta
Seuranta on kiva kun mittarit ja seurantatyökalu
on kunnossa. Minulla oli 2 exeltaulukkoa. Toiseen dokumentoin jokaisen
esineen josta luovuin. Toiseen kirjasin jokaisen esineen, joka tuli
sisään elämääni. Ja perhana että niitä tuli. Vaikka niin taistelin
vastaan. Synttärit ja joulu tietysti vähän vaikutti. Mutta minulla on keräilytauti, joka ei helpolla lähde.
Toisalta olen hyvin ylepä siitä, että olen myynyt ja lahjoittanut edelleen hienojakin esineitä kokoelmistani ja tavaroistani.
Tilinpäätös.
Ulos
lähti 365 esinettä. Kun lista tuli täyteen oli vielä täytettävä toinen
lista. Sisään tuli 141 esinettä. Vuodessa! Sehän on jukuliste 0,38 esine
päivässä. Eli sellainen määrä lisää tavaroita oli saatava ulos.
Onnistuin siinäkin.
Ulos lähti lisää vielä 183 esinettä. Eli saldoksi jäi: -365 + 141 -183 = - 407 esinettä. Fanfaarit soivat. Hyvä minä.
Mutta miksi tuli niin paljon sisään?
Oli pakko sortata tämä liimakäpälän exeltaulukko ja tutkia mitä kaikkea tulikin sisään.
Suurin yhtenäinen luku on 23. 23 osaa Arabian punaraita -astiasto. Yritin olla ostamatta,
mutta vähän jäi tilanteeseen etten voinut kieltäytyä. Kaveri vaati,
että autan toista kaveria hädässä. Harvoin olen ollut niin sinnikkäästi
sanomassa ei, mutta hävisin. Eli hyväntekeväisyyttä, vaikka kirpaisi taulukossa enemmän kuin lompakossa.
14 juomalasia ostin kirpparilta. Sitten sain kirjoja, ostin kirppareilta lasisia vanhoja viilikulhoja, löysin puuttuvan Festivo-kynttiläjalan jne jne. Nopeasti on 141 esinettä kasassa.
Mistä sitten luovuin?
Paljon
annoin pois ja vähän möin. Tytär sai Annaleena Hakatien Kupla-lasit.
Karahvin ja yhden lasin möin. Möin Citterio 2000 aterimia. Vein
CD-levyjä kierrätyskesuksen. Hyviä kirjoja annoin eteenpäin kavereille
ja vein kirjaston vaihtovaunuun. Kierrätyskeskukseen vein toimivaa elektroniikka. 17 vanhaa sarjakuvalehteä -50 luvulta ( Tarzan ruotsiksi) annoin jouluaattona takaisin isän veljelle, kenen ne olivatkin olleet aikoinaan. Hän oli aika yllättynyt.
Kivi-
kynttilälyhtyjä olen antanut keräilijöille, Block-lampun tyttärelle,
toisen lampun ystävättärelle. Nappivalikoiman kävin läpi ja hienoja
nappeja noin 15 meni keräilijälle. Rumat uudet postikortit, turhat
luottokortit, jäsenkortit, surkeat kynät, ne menivät roskikseen.
Hienoja iittalan tuotteita möin parempiin koteihin.
Elämä rikkoi muutaman lasin ja lautasen. Lastenlapseni rummutti rikki salaattiottimet. Jne, jne.
Mitä sitten opin?
Ei
ole helppoa luopua. Mutta kun tavara löytää oikean uuden omistajan
tunne on sen mukainen. Olen paljon iloa levittänyt. Olen saanut
myydyistä tuotteista satoja euroja. Reippasti yli 500 euroa. En ole
dokumentoinut mutta 1000 e ei menyt rikki.
Opin
miettimään moneen kertaan ennenkuin ostin jotain. Tarvitsenko
todellakin? Monesti vastasin EN, mutta edelleen sorruin. Silti sisään
tulevien listalla on vaan yksi esine, josta ehkä luovun. Listalla on
myös kolmet uudet korvakorut. Joista tykkään. Yksi uusi käsilaukku.
Jonka ostin eilen 28.1.2 marimekon alennusmyynnisä. Ihana se on.
Miten tästä eteenpäin?
Päätin
jatkaa vuonna 2015. Mietin vielä, sallinko nyt vaatteet mukaan
listalle. Muuten jatkan samoilla sääännöillä. Maalla on paljon
pikkutavaraa josta vielä voin luopua. Osa on jo kerätty valmiiksi mutten
vaan löytänyt sopivaa kohdetta niille. Olen jo löytänyt ostajan
Citterio 96 alkuruokalusikoilleni. Eli uusi listaa syntyy pian.
Ihanaa uutta vuotta teille! Kiitos menneestä vuodesta. Ja kaikista kommenteista. Ja kannustuksesta. Olen kutenkin paljon laiskempi miltä näyttää.
Nauttikaamme vuodesta 2015!
Vanhimmat kuvat kadonneet sähköpostimuutoksen yhteydessä. Pikku hiljaa palautan ne yksi kuva kerrallaan. Puuttuu vajaat 3 vuotta !!! Kaupunkilaisnainen osti heinäkuussa 2009 kauniin 1850-luvulta olevan hirsitalon. Täydellinen peruskorjaus alkoi huhtikuussa 2010 ja edessä on noin 10 vuoden urakka. Voit seurata remonttini edistymistä, onnistumisia, yllätyksiä, hölmöilyjä, vastoinkäymisiä, talkoohenkeä sekä hetkiä elämästäni Kääpälässä.
maanantai 29. joulukuuta 2014
lauantai 27. joulukuuta 2014
Ikkunarempan viimeisestä puristuksesta vuonna 2014
Viimeiksi marraskuun kuvat eivät suostuneet latautumaan ja sitten tuli joulun aikaa ja joulun taikaa. Vähän sitäkin on jäljellä. Olipa ihana joulu, valkoinen, rauhallinen, ystävällinen. Sukuloitiin. Ja paljon on mulla myös omaa aikaa ja rauhaa. Siksi ehdin vihdoin houkutella kuvat mukaan tähän blogiin. Nyt olivatkin vähän yhteistyökykyisemmät kuin viimeiksi.
Piti ensin rakentaa tukevampi alusta.
Niin nätisti asettui koloonsa.
Mutta vielä on säätämistä kevääksi.
Lounastauko. Ja aina kotiin syömään vaimon ruokia.
Smyygilaudat paikoilleen väliaikaisesti talven yli.
En lakkaa ihmettelemästä ja ihailemasta miehen kirveenkäyttötaitoja.
Alakarmin alla on myös väliaikainen lipparatkaisu. Tärkeintä kuitenkin ettei talvi pääse tuhoja tekemään.
Ja sitten kolmas ikkuna.
Tässäpä tuli iso yllätys. Emme ymmärrä mitä on tapahtunut. Kauhistuin ja arvelin että pitää reklamoida. "Ei tarvitse soittaa. Minä korjaan keväällä sivuilta. Pikkujuttu. Ei näy missän." Pakko kai on uskoa.
Kaikki tehdään vähän hassussa järjestyksessä mutta sen olette kai jo huomanneet. Sen mukaan mitä rahaa on ja tekijöitä löytää. Keväällä kaikki ikkunat laitetaan kunnolla lopullisesti paikoilleen, listoja, vanhat putsataan, ja kaikki maalataan. Sisäpuolelle olisi löydettävä oikea sävy jolla voisin maalata uudet karmiosat.
Kivoja hommia tulossa.
torstai 11. joulukuuta 2014
Viimeinen rutistus ennen pimeyden, kylmyyden ja joulun tuloa
Hiukkasen laahaa blogini. Työt, harrastukset ja muut velvollisuudet vieneet aika paljon aikaa tänä syksynä. Silti remppa etenee.
Olen puolentoista vuoden harkinnan jälkeen ruvannut koukun kiinni oikeaan paikkaan. Toisaalta, kesäkuun alussahan vasta se pilari maalattiin, joten kuusi kuukautta se vaan kesti. Koukun ostin 2 vuotta sitten.
Koska sadevesi jäätyi en voi enää saunoa kuten ennen. Luntakaan kun ei ole mitä sulattaa. Kun menin sänkyyn eräänä iltana en enää ollutkaan yksin. Pikästä aikaa karvaista seuraa. Hiiri muutti sisään.
No niin, sitten kuvat eivät suostu siirtymään kännykästä mihinkään kun kaikkialla ole: out of memory space.
Yleistä löpinää sitten. Mitä olen muka touhunut sitten koko syksyn?
Maanantaisin ASAHI -tunti( aamun sarasteessa alan hoitaa itseäni), tiistaina ilta lastenlapsen perheen luona ANTON & ANTON:n herkullisen ekoruokakassin kera,
keskiviikkona joogatunti.
Torstai-ilta on sitten ollut ainoa vapaa ilta, joista yksi kukaudess aon mennyt elokuva-iltaan kivojen kavereiden kanssa
pe - su on mennyt rempassa.
Tänä syksynä olen myös saanut kunnian olla sparraajana ja neuvonantajana ja SOMEmarkkinointinaisena eräälle nuorelle lahjaakkaalle naiselle, joka potkaisi testimyyntiin Ornamon joulumyyjäsiin uuden brändinsä tuotteet. Aika paljon kuitenkin on mennyt aikaa siihenkin pitkin syksyä. Tänään oli tunnin keskustelu Finnveran asiantuntijan kanssa ja paljon tuli miettimistä.
Työssä on ollut mielenkiintoinen vaihe joka huomenna perjantaina ratkeaa TEKESin mailiin. Sitten taas ollaan viisampia, onnettomina tai onnellisiina.
Kävin tyttäreni luona Malmössä katsastamassa hänen uutta asuntoaan, ensi vuoden vihkimispaikkaa jne. Yes, kesähäät tulossa. Mieluisen tanskalaisen miehen kanssa. Vahva yksilö, joka pärjää tyttäreni kanssa. Yksi päivä meni meiltä Köpiksessä kuljeskellen. Tivoli, joulun alla. Ihanaa. Ostin joulukoristeita. Juuri sellaisia olin monta vuotta etsinyt. Unohdin ne Köpisen rautatieaseman vessaan.
perjantai 7. marraskuuta 2014
Edistymistä, jumalaton määrä kuvia ja jo vilahtaa
Kaikki karmit on korjattu. Voipi vaan olla että se aivan ensimmäinen karmi irrotetaan ja korjataan nyt sitten vielä viidennen kerran. Ensi keväänä. Siinä on jotain omituista vielä.
Neljäs karmi oli kuulemma helppo juttu. En ollut paikallaan.
Viides taas yllätti. Näytti niin hyvältä mutta kun oikein kunnolla tarkasti niin puukko upposi hirteen ja korjauskeikka taas edessä. Karmia ei tarvinnut irrottaa lainkaan. Hieno juttu. Iloitsimme siitä.
Neljäs karmi oli kuulemma helppo juttu. En ollut paikallaan.
Viides taas yllätti. Näytti niin hyvältä mutta kun oikein kunnolla tarkasti niin puukko upposi hirteen ja korjauskeikka taas edessä. Karmia ei tarvinnut irrottaa lainkaan. Hieno juttu. Iloitsimme siitä.
Uusi hirsipala on paikoillaan ja kaikki kunnolla tiivistetty.
Jännä hetki, ekan ikkkunan istutus. Muut ikkunat on poissa ollessani sovitettu ja mitat olleet kunnossa.
Nyt päätettiin, että tehdään loppuun asti tämä ikkunaukko. Arveltiin, että max tunnin homma edessä ja saamme saranatkin kiinni. Hohoijaa! Vähän meni pieleen tämä arviointi.
Mitä hitto! Ei näytä hyvältä.
Ei ongelmia, hiotaan vähän.
Ja vuollaan vähän.
Ja hiottiin ja mitattiin ja vatupassilla tarkistettiin.
Ei mahtunut!
Ja omistuisen vino. Menini ulos katsomaan ja huomasin että huomasin että karmi oli vähän vino. Näet että se valkoiseksi maalattau osuus on kapeampi ylhäällä kuin alhaalla.
Pakko purkaa.
Ja irrotettava koko karmi. Nauroimme! Tämähän oli se karmi, jota ei tarvinnut irrottaa.
Kaikki irti. Missä on piilee se todellinen ongelma?
Väärä on puu, väärä kuten ekassa karmissa. Puu on vääntynyt. Onneksi ei niin paljon kuin ekan aukon kohdalla.
Viivan vasemmalta ( valkoinen alue) puolelta pois kaikki.
Ja tämä taitava käsityöläinen poistaa millin tai kaksi kirveellä - nätisti ja käsi ei erehdy.
Vähän taas hiotaan..
Tässä välissa alakarmi oli kerran sovitettu mutta en ollut tyytyväinen. Ja kirvesmies totesi, että olin oikeassa. Pakko oli ottaa vähän vuorilaudasta pois. Moottorisahalla ulkoa vielä tasoitetaan vuorauslankut, koska yksi oli turhan pitkä. Näyttää siltä kuin ulkolistat tuhotaan mutta taitava mies vaan tasoitti moottorisahalla listojen takana olevien vuorauslankujen päädyt.
Mutta sen jälkeen. Toinen istutus. Ja siinä se on. Aika lupaavalta näyttää.
Tiivistäminen taas. Oli vaikea homma ja jouduin muitakin työkaluja kuin se edellinen käyttämään. Kaksi valtavaa haava sormissani ja verta tulvi. Mutta saimme kiilat takaisin paikoilleen.
Mitataan taas että kaikki on suorassa.
Kiilat katkaistaan. Niitä piti tietystä valmistaa tässä välissä. Edelliset kun oli katkaistu.
Otin kohmeisen selfiekuvan. Pipo on Perusta, Isla Amantanilta, Titicaca-järven eräältä saarelta. Ostin vuonna 2003 mummolta. Ihan lämmin ja kaunis pipo. En enää matkusta, sattuneesta syystä.
Kuva ulkoa.
Vähän joutuu vielä säätämään kuten kuvasta näkyy, mutta olimme aika kohmeessa, lounastauko tuli. Ja sen jälkeen alkoi satamaan. Kaatamalla. Jatketaan vähän ajan päästä taas. Tähän hommaan taisi mennä 3,5 tuntia.
Tämä ikkunamalli on sellainen ettei peitelistaa ole lainkaan ulkopuolella. Tutkin kirjoja viikolla ja niin se vaan on. Ei niitä ole poistettu. Näin se kuuluu olla. Tämä ikkunakuva on yksi yhteen ikkunoitteni kanssa. Itse poka oli mallia 1700 luku. Paitsi että minun ikkunoissani oli lisätty kulmaraudat mallia 1850. Ja kauniit saranat. Ne laitetaan vielä paikoilleen myrskykoukkujen kera.
Että sellaista tällä kertaa.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Ikkunaremppa siirtyi hetkeksi vintille
Ison tuvan karminkorjaukset etenevät naapurin tahdissa. Hilja hyvää tulee, todella hyvää. Ja on kyllä hyvää että lähistöllä on joku joka jotain osaa. Olin viikolla töissä ja rapujuhlissa ja palasin lauantaina taas työmaalleni. Takakontissa oli kaksi yläkerran ikkunaa. Yhden toin toissa viikolla jo. Tänään aamulla ihmettelin miksi pihalla oli niin paljon muovipaloja. Pieni kierros ja syylliseksi paljastui länsi-ikkuna ja erittäin kova tuuli heti kylmien pakkassäiden jälkeen. Pahan näköistä jälkeä oli syntynyt. Onneksi ei ollut satanut vettä.
Koska kätevä naapuri oli Pietarissa käymässä päätin itse korjata jäljet. Vintille ei ole mitään rappusia vielä pitkään aikaan. Hain tikkaat ulkoa ja ensin olisi sitten saatava vinttiluukku auki. Naapurinihan sen rakensi keväällä. Se vaan on niin korkealla ettei aukea jos seison lattialla.
Kuistin nurkassa valitettavasti löytyy sitä sun tätä edelleen ja päätin avata luukun irtovarrella. Luukku aukesi vähän ja tippui tietysti alas, siten että varsi jäi jumiin. Ei hätää, niitä romppeitahan siinä nurkissa oli ja otin käyttöön sitten harjan. Hienosti aukesi, nopeasti sulkeutui ja jumissa oli jo kaksi vartta. Vähän hihitti ja otin kuvan. Että osaakin olla taitamaton.
Kuistin nurkassa valitettavasti löytyy sitä sun tätä edelleen ja päätin avata luukun irtovarrella. Luukku aukesi vähän ja tippui tietysti alas, siten että varsi jäi jumiin. Ei hätää, niitä romppeitahan siinä nurkissa oli ja otin käyttöön sitten harjan. Hienosti aukesi, nopeasti sulkeutui ja jumissa oli jo kaksi vartta. Vähän hihitti ja otin kuvan. Että osaakin olla taitamaton.
Koska nurkasta tavaraa löytyy otin seuraavaksi sinipiian. Varovasti painoin luukkua ja etteikö vaan ne kaksi muuta vartta tippunut alas, luukku pamahti kiinni ja sinipiika oli siinä jumissa.
Nyt nauratti jo ihan kunnolla. Mulla ei ole täällä ikinä tylsää. Joko on vaan yleensä hauskaa ja kivaa tai sitten hauskuutan itseäni torveiluillani
Totesin, että nyt on vaan pakko virittää tikkaat. En niitä käyttänyt heti, koska ne ovat liian pitkät. Mutta kun laitoin ne vinoon, niin että saivat tukea vastapuolen lattialistasta, pääsin ylös ja luukku aukesi. Ja Sinipiika tippui ryminällä alas ja vei mukaansa sitä sun tätä pöydältä. Mitään ei mennyt rikki.
Tihkusade lakkasi ja päätinkin äkkiä kantaa puita saunaan ja sisään. Sinä aikana naapurikin ilmestyi pihalleni. Olivatkin olleet kotona. Mikä onni. Kerroin huoleni ja hän kertoi että tiesi: "Oli kova myrsky. Onko sinulla ikkunoita?" Nyökkäilin ja herra ryhtyi hommiin.
Tihkusade lakkasi ja päätinkin äkkiä kantaa puita saunaan ja sisään. Sinä aikana naapurikin ilmestyi pihalleni. Olivatkin olleet kotona. Mikä onni. Kerroin huoleni ja hän kertoi että tiesi: "Oli kova myrsky. Onko sinulla ikkunoita?" Nyökkäilin ja herra ryhtyi hommiin.
Ikkunat ja me vintille ja eka ikkuna oli parissa minuutissa paikallaan.
Koska vintti on rakentamaton siinä ei ole edes kunnon ikkunakarmia. Siksi oli aika helppo asentaa ikkuna paikalleen.
Seuraavaksi oli etupihan ikkunan vuoro. Kas, hetkessä paikallaan.
Ja lopuksi itäikkuna. Siinä oli vähän enemmän hommia. Se edellinen oli palon jälkeen väsätty paikalleen ja olin nyt teettänyt vähän isomman ikkunan ja samanlaisen kuin länsipäädyssä oli. Ei se ihan aukkoon mahtunut. Vähän piti veistää.
Sehän herralta sujuu kirveellä.
Kymmenen minuuttia myöhemmin:
Ensi keväänä tuli pieni nosturi ja poistamme antennin, maalaamme ulkolistat ja samalla putsaan eteläpuolen rännejä. En millään tikkailla yllä niihin. Talo on rakennettu rinteeseen ja sadekourut ovat niin kamalan korkealla.
Koska jäteauto tulee huomenna ja roskis oli melkein tyhjä päätin lopuksi vielä tehdä isku vanhan saunan jäteläjään. Olen kyllä hirmuisen onnellinen että meillä on nykyään toimiva jätteenkeräyssysteemi jota suurin osa ihmisistä kunnioittaa. Saunarakennuksen liiteristä kun löytyy kaikki maan ja taivaan väliltä - jätteen muodossa. Ymmärrän hyvin ettei ennen kaikkea viety roskikseen eikä kaikilla ollut rahaa. Mutta kun löytyy niitä diabetesruiskuja sieltä sun täältä. Hirvittää! Hyvä puoli on, että viili- ja jogurttipurkit on pinottu siististi sisäkkäin ja laitettu muovipussiin. Nopeuttaa paljon keräämistä. Ison jätesäkin tavaraa sain pois sieltä. Ei näy missään että sieltä olisi jotain kadonnut. Sigh!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)