Tämän viikonlopun työlistalta näyttää kohtalaisen helpolta koska olen yksin maalla. Aloitan blogista.

Syyskuun viimeinen viikonloppu ja niin lämmintä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan syksyä. Siinä on koko elämän kaari. Luopuminen, valmistautuminen vaikeisiin aikoihin (talvi), uuden elämän valmistautuminen ( sipulien ja perennasiementen istuttaminen),  haikeutta ja kauneutta. Syksystä, etenkin tällaisesta, onkin tulossa lempi vuodenaikani; melkein. Kesä on sentään kesä.

 

 Sumuiset aamut ovat kauniita ja vaarallisia.

 Ihana naapurini on eka kerta moneen vuoteen pitkällä lomalla. Ennen sitä hän kävi läpi puuvarastoni ja löysi tarpeeksi puutavaraa ovilistaprojektiini.

 Tarkalla silmällä hän tsekkaa onko puu suora. Ei ollut. Ei haittaa, hän sanoi, jos itse puu on suora ja vaan vinoon sahattu.  Minulla on sirkkeli. Jos itse puutavara on vino, silloin ei voi käyttää. Tämänkin voin itse nykyään tarkistaa . Kaiken voi oppia.

 Naapuri on niin tarkka. Hän ei hyväksynyt minun ja poikani käden jälkeä. Hän spakklaa ja hioo uudelleen meidän valmistelemia listoja. Nöyrät kiitokset. Tupa on kyllä aika kaottisessa tilassa.

Ikkunakarmien paikkamaalaus. 

Viime viikolla ystävätär näytti miten saan paikkamaalatuksi uusia puuosia. Värin sekoitti Mia Meller @mias måleri Tammisaaressa. Ikkunakorjaajani hoiti sen ja toi maalipurkinkin sieltä. Tuli pieni väärinkäsitys. Piti tulla noin dl verran maalia. Sain ison purkin. 

Ihanat nämä värien nimet.

Tältä näytti ekan käsittelyn jälkeen. Aika pahalta. Mutta nyt jo , siitä enemmän seuraavassa postauksessa, näyttää jo paremmalta. Tähän hommaan menee useampi viikonloppu. 

 Tiistaisin käyn lastenlapseni luona. Hän sai kuumekouristuksen täällä maalla kuukausi sitten ja tilanne oli aika kamala. Nyt kun tiistaina sai pienen kuumeen vanhemmat tietysti olivat tarkkoja. Hön itsekin salaa leikki "lääkäriä" ja kertoi meille " minä mittaan".

 Hän rakastaa tehdä ruokaa meille ja nukelleen.

 Ja hän osaa nauttia ja viihtyy myös yksin. Ihana lapsi. 2 v ja 5 viikkoa vanhaa nyt. Viikon päästä han saa pikkuveljen.

Kaksi kaunista viikonloppua

Ja tänään sääjumalat olivat erittäin suotuisat kun tein ulkotöitä vieraani kanssa. 21 astetta varjossa syyskuun lopussa on harvinaista herkkua.

Ahkera ja monitaitoinen ja vieras talossani. Voiko parempaa flaxia olla!  Kuvassa hän poistaa poltetulla salvialla talosta huonot energiat. Niiden vuoksi hän oli nukkunut yön huonosti.

 Ikkkunarempan viimeinen vaihe eli karmien uusien puupalojen sävyttäminen alkoi. Hän opetti minulle miten tehdä. Konservaattori oli entinen poikaystävä. Kuulemma voi tehdä melkein mitä vaan kunhan käyttää oikeita aineita. Lopputulos on se mikä ratkaisee. Minähän luulin, että kaikki valmistuisi tänään mutta ei. Minulta menee ainakin kolme viikonloppua kun taas pitää odottaa että  pellavaöljy kuivuu. Ja sitten maalataan, annetaan kuivua, hiotaan varovasti, maalataan ja skrapataan kunnes on tyytyväinen.

                Hän korjasi tyylikkäästi ja nopeasti rikki menneen ulkotuolin. 

 Hän skrapasi mattoveitsen terällä leikkuulautani molemmin puolin, hioi, putsasi ja öljysi.

 

 Lopetimme kello 14.00 tänään lounastamalla ulkona 21 asteen lämmössä.

 Ruokapöydässä vieraili tämä hassu perhonen. Vai onko se joku muu insekti?

Ja työlistamme saatoin loppuun asti. Ainoa joka jäi tekemättä oli perennojen siementen istuttaminen. 
Istutin 128 sipulia, 10 jäi kun takamus ilmoitti että nyt riittää tämä kyykkyasento.

 Perhoset saapuivat vihdoin joukolla pari viikkoa sitten. Niitä oli valtavasti tässä kauniissa kukassani, jonka nimi on ruotsiksi Kärleksört ( Rakkausyrtti). Suomeksi Iso maksaruoho!

Aika rientää ja elokuukin meni

Pakko oli palata töihin tyttären häiden jälkeen. 

En saanutkaan tänä vuonna vaihtaa lomarahat vapaaksi joten kahden viime vuoden kolmen päivän viikonloput ( 10 kpl ovat muisto vaan. Ja työt etenee niin hitaasti siksi.

Elokuu oli ihana ja niin on tämä gintonicini jonka nautin tätä kirjoittaessani.  Viikonloppuisin oli aikaa perehtyä ikkunaremppaan taas ja viimeistelytöihin. Seuraavat neljä kuvaa kertoo mitä lipsahduksia korjasin auringossa.

Talon eteläpuoli on aika korkea. Kun piti korjauksia tehdä tikkaiden ylimmät askeleet olivat käytössä. En viihdy niin korkealla.

 Kaikki  paikkausmaalaukset on tehty ja jäljellä on enää kolmen karmikohdan sävyttäminen. Museoviraston tutkija halusi etten maalaisi karmeja kokonaan vaan yritän värittää/sävyttää vaihdetut kohdat mahdollisimman lähelle vanhaa sävyä. Ja pitää jättää sauma näkyväksi, jotta jälkipolvi näkee missä korjaukset on tehty,. Sopii minulle. Kolme kuva näyttää mitä on tulossa vielä.

                        Mutta on kyllä mulla hienot ikkunat nyt.

Sitten aloitimme pojan ansiosta seuraavan projektin. Eli lattia ja ovilistojen kunnostaminen. Tämän olisi lykännyt seuraavaan vuoteen mutta poika painosti sen verran nätisti että pistin hänet  vaimoineen hommiin. 

Ensin listojen inventointi ja järjesteleminen huoneittan. Olimme sopineet että listat koodataan purkuvaiheessa arkkitehdin piirrustuksessa olevien huonenumeroiden mukaan. Ja pyh! Eka kerta kun on moitittavaa. Olipa unohtunut Kaitsultani tämä homma. 

Eka yllätys oli ettei löytynyt jalkalistoja kuin yhteen huoneeseen. En voinut tajuta miksi. Sitten muistin parin päivän päästä että vanhat olivat aika huonot ja olimme päättäneet vetää sähköt jalkalistojen takaa. Siksi pitikin hankkia uusia. Mutta kun sähkömies tuli hän sai minut upottamaan sähköjohdot ( jonka kadun). Eli lattialistojen takaisinlaittoa ei tullut kysymykseen ja olisin voinut vuosia sitten hoitaa homman pois. 

Nyt on edessä oikean toimittajan löytäminen. Tämä on toinen malli, ja sitten jossain on pala toisesta korkeammasta mallista. Olen vaan nyt "misplaced " it. Sekä palan että kuvan. 

Alkoi siksi ovilistojen kunnostaminen ihanassa säässä ulkona. Kaikki listat olivat saman malliset mutta maalikerroksia oli vaihtelevasti.

 

 Valtavan työn teki poikani ja miniäni ymmärtääkseni auttoi soodapesemällä listoja.  Ja sitten my dear Son liimasi, korjasi ja pohjamaalasi kaikki listat. 

Ja sitten astuu kuvaan taas ihana naapurini. Jokaiseen oviaukkoon ja niitä on siis 3 + 2 yksipuolista eli yhteensä 8 pitää tehdä lista karmin ja peitelistan väliin. Ja kun talo on vanha ja vino jokainen lista tehdään mittatyönä. Poika kertoi että naapuri on niin tarkka että vaikka on 1 mm liikaa niin lankku takaisin ja se mm poistetaan. Äänessä oli enimmäkseen  ihailua kun hän sen kertoi.  Tässä on hyvä esimerkki . Huom! Vaihekuva, mutta vasemman puolen lista on paljon oikeaa paksumpi.

                        Tässä eka eka sivu joka on valmis.

                                       Ja ovi kuistille

                         Sitten puukittiä, kuivaaminen ja hiominen.

   Ja meitä kaikkia ihastuttaa tempuillaan tämä ihana pieni, notkea Esther .

Sen pituinen tällä kertaa. Nyt syön Västerbottenpaj -jämän eilisestä. Ystävättäret olivat perinteisessä rapujuhlassa luonani.