maanantai 28. toukokuuta 2012

Ihana viikonloppu takana ja täydessä touhussa taas.

                                  Tervasin kirkkoreen
Oli kiva työ johon ryhdyin heti kun poika,miniä ja koirat olivat lähteneet. He teki polttopuita, siirsivät kaappeja, pesivät vesityunnyreitä, leikkasi nurmikon ja trimmasi marjapuutarhan jo aika pitkäksi kasvanutta ruohoa. Palkkioksi oli mainio seurani ja todella hyvää ruokaa.





Viikolla oli käynyt kaivurimies. Ryteikkö liiterin takana sai häädön ja pikku hiljaa kunhan vaan löydän sopivanlaista maata se nostetaan. Ja siirrän liiterin oven tälle eteläpuolelle.



Napoleon ja Amelie ottivat kakien riemun irti villistä viikonlopusta maalla.
 Viikolla oli laatoitettu. Varsin surullinen tarina. Siitä lisää myöhemmin. Olin ylpeä että painoin asian unholaan ja osasin nauttia viikonlopusta. Kaksi haastetta on minulle tullut ja vastaan niihin, lupaan sen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Sadekoura


Toissaviikolla naapurin ikkunasta nämä pilvet synnyttivät mielenkiintoisen keskustelun. Malli on kuulemma nimeltään sadekoura ja jossain sadekoira. Entelevät sadetta. Ja viisi tuntia myöhemmin satoi.

Pitkän talven jälkeen oli helatorstaina aikaa tehdä hommia. Ja sain jomottavan päänsäryn ja väsytti ihan kamalasti. Illalla salamoi vähän ja satoi aivan kamalasti. Joten en paljoakaan tehnyt. Vähän sisähommia. Kaapin avain oli nyt mukana ja sain järjesteltyä tavaroita. Ja sain ison määrän tavaroita kiertoon, peräti ylimääräinen sänky. Enää ei ole kuin ihan vähän tarpeetonta tavaraa jäljellä ja ne vien kierrätyskeskukseen.

                                 Metsähoitoyhdistyksen mies kävi

Juteltiin eri tavoista hoitaa ryteikköäni. Illalla kävi toinen puumies. Ja tiedän nyt mitä teen. Kaikki selkeytyy kun vaan joku kysyy oikeat kysymykset. Silloin osaan itse esittää omani. Ja palat loksahtavat kauniisti paikoilleen. Olen myös 1,5 aikana tilannut ( se ei vielä riitää) ja lukenut ( se auttaa) mainiota Skogsbruket-lehteä ja siitäkin oppinut paljon.



Tämä kohta on tosi kaunis luonnossa, ei vaan nyt kuvassa.
Suurennan koivikkoni koska se käy helposti, myyn isot ja pienet näkymää pilaavat rumat kuuset pois.  Pikku hiljaa yksi rekallinen vuodessa harvennetaan harmaaleppiä ja annetaan kuusien saapua mukaan peliin itsestään.  Siihen menee aika monta vuotta.
                                    Viimeiset ikkunat paikoilleen



Suurin osa heloista vaihdoin itse mutta poralla heiluminen tikkailla ei ole mulla vielä hallussa.
Opiskelin moottorisahan käytön saloja. Minun tekemät klapit.


Opettaja oli vähän empiväinen mutta tulos hyväksyttiin. Nyt tiedän miten tuen sahan vasemmalla jalallani sivulta ja toisella jalalla päädystä. Ja mihin puun pitää osua ja se liike; hosumatta yhtenäinen liike ,alas ja ylös. Alas ja ylös. Alas ja ylös. Se pitää saada selkäytimeen. Vielä kuulemma olin liian nopea. Se on vaarallista.
Perjantain päätteeksi palkkasin siksi tehokkaan, ripeän  miehen, hänen poikansa ja he tulevat traktorillaan, sirkkelisahallaan ja klapikoneellaan tekemään kaikesta puustani klapeja. 35 cm pitkiä. Viisas veto, tiedän. En halua vaivata kavereita ja kyläläisiä. Ihmissuhteet ovat elämän tärkeimpiä asioita.


Ja lauantaina tuli eka vauva kylään. Suloinen Lauri,tyttäreni kummipoika, vajaat 4 kuukautta. Ihana rauhallinen lapsi.Laurin vanhemmat ja vauvan anoppi ovat myös aika mukavaa porukkaa.  Toistan:  Ihmissuhteet ovat elämän tärkeimpiä asioita. Ja terveys. Ja tarpeeksi ruokaa. Sitä oli.


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpaivälahjan sain


                Lauantaina aamiaisella ja kivaa seuraa ikkunan ulkopuolella. 




Lupasin kertoa mihin kirjoitin kuvatekstejä. Uusimmassa Iiris-lehdessä  ( nro 3) on sivuilla 84 -87 kahden aukeaman juttu projektistani. Lehti ilmestyi pari päivää sitten. Muutenkin aika kiva lehti joka ei näytä langanlaihoja malleja ja kirjoita muodista. Siksi olen kai päässyt lehteen. Kesäkuun numerossa lienee sitten juttu tosiahkerasta Johanna-tyttärestäni, joka asuu Ruotsissa.
                                   
                                       Ketjut hankittu.
Uudestaan sitten lauantaina aamulla aikaisin K-Rautaan moottorisahan kanssa. Suuret kiitokset hyvästä palvelusta, ei usein saa sitä Kouvolan K-Raudasta mutta nyt sain. Nuori mies etsi oikeata ketjua, ei tahtonut millään löytyä ja lopuksi hän avasi teräsuojan. JA SIELTÄ ALTA löytyivät ne kaikki tarvittavat tiedot, minkä pituinen  laippa on, hammasmäärät jne. jne.
Se 1,3 mm  luku jota mietin pari päivää sitten oli laipan urasyvyys ketjuja varten. Otin kaksi ketjua koska tämä koko tuntui olevan vähän harvinaisempaa kamaa. Ja lopuksi nuori herra kysyy tarvitsenko jotain vielä?
Minähän tarvitsin, sitä sun tätä. .kuumailmapuhaltimen jolla itse voin nyt poistaa maalit ovista ja listoilta. Mutta innostuksissani unohdin lupaukseni itselleni etten osta mitään ennenkuin vertaan hintoja. Joka tapauksessa hankittuna on nyt Bosch:n aika tehokas puhallin. Kiinalaista en uskaltanut ostaa.    
                                  
                                         Äitienpäivälahja.
Tänään äitienpäivänä sain lapetikkaat paikoilleen. Tarkistin moneen kertaan että herralla varmaan on vakuutus voimassa ja oli. Entistä peltiseppää ei todellakaan huimaa.



Kun yritin pyytää laskua tai maksaa vastaus oli :"Tämä on äitienpäivälahja". Todella hieno lahja. Kiitos.
                               
                      Krakleerantuneet kaakelit saapunet.

Kauniit kaakelini ovat nyt myös saapuneet. Toin ne mukani perjantaina. Arkin koko n 30 x 30 c. Mallasin miltä näyttää. Ja sain toselta kyläläiseltä vinkin siitä miten saan reunan kauniiksi yläpuolella. Pitää antaa ylimmän rivin mennä kaakelin  paksuuden verran reunan yli ( siis suoraan ylös) , siten voin laatoittaa myös kapean reunan ilman että joudun tujoittamaan kaakelin reunaa kun kokkaan. Hieno vinkki. Ehkä joku tajusi.



 Tosi hieno väri. Minä joka en pidä vihreästä, nyt on vihreät kaakelit. En pidä myöskään kukista ja on Koiranputkitapetti keittiössä. Ja olen kerännyt vanhoja pitsilakanoita, ääntelen ihmeellisesti kun joku kertoo että on saanut lantakasan. Kyllä mailma on muuttunut.
Vaikka kello on vasta puoli kymmenen menen nyt nukkumaan. Aamulla aikaisin ylös, ajo takaisin kotiin ja haastavan työprojektin kimppuun etänä kotona. Jos jään tänne en malta olla menemättä puutarhahommiin. Tänään olen istuttanut taimia, joita olen saanut lahjaksi kyläläiseltä, poistanut rikkaruohoja ja kukkiakin erehdyksessä kukkapenkistä. Se sama kyläläinen onneksi tuli viime tipassa käymän ja samalla joutui neuvomaan mikä on rikkaruohoa ja mikä ei ennenkuin olin suurempaa tuhoa saanut aikaan. Vain muutama kukka kohtasi ennenaikaisen kuoleman. God natt. Hyvää yötä.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Miten moottorisahan ketjua ei osteta

Jotkut asiat on sitten tehty seuraamaan jotain logiikka joka ei mene naisen päähän.


Piti osta uusi ketju moottorisahelleni; koska taitamaton oli sahannut vinoon.
1. Otin mallikilvestä hienon kuvan - itseeni hyvin tyytyväisenä-  ja ajoin Motonettiin. Siitä kuvasta ei ollut mitään apua, miten vaan vertailin lukuja ei löytynyt yhtään arvoa joka olisi sopinut pakkauselosteisiin. Väärä strategia siis.
Onneksi ystävätär oli jyrsijähankintamatkalla ja meikäläinen kuskina peräkärryn kanssa mukana. Mentiin erikoiskoneliikkeeseen ja siellähän timpurini oli. Aikamoinen tuuri.
2. Kerroin murheestani ja hän neuvoi ensin sanoin, sitten mentiin moottorisahojen luo ja hän näytti kädestä pitäen mistä löytää ne tarpeelliset tiedot. Hienoa! Laipassa on alue johon on printattu kaikki tarvittavat tiedot.
3. Kotiin ja liiteriin ja laipan kaikki tekstit talteen. Ja Hesassa sitten pari päivää myöhemmin K-Rautaan kello 7.15 aamulla numerosarjoineen. Hehe, ei onnistunut. Oli aivan liian vähän tietoa, mutta kun laipalla ei ollut enempää. Muistin brändin ja mallinumeron ulkoa ja katsottiin pienestä ohjekirjasesta mikä sopisi. Siis todella pienestä. Minulla oli lukulasit kotona ja myyjälläkin huono näkö. Aika pateettista hommaa. Joku luku mikä mulla oli 1,3 tai 130 oli nyt tämä keskeinen ongelma. Heillä oli vaan joku 1,5 !! MIkä sie mitta kuvasi jäi mysteeriksi.
Vakavissan myyjä sanoi että minun pitäisi tuoda vanha ketju kauppaan. Tai tuo sitten koko kone, herra sanoi! Ei voi olla näin hankalaa.


                        Kevennykseksi vähän joulukukkia jotka nyt kasvavat puutarhassani! Aika samea kuva!




4. Yritän vielä katsoa manuaalista ja sitten vielä erikseen netistä. Ellei löydy kai minun on vietävä se pirskatin kone Hesaan. Pitäisikö sitä putsata etukäteen - hammasharjalla . Se on aika roskainen. Mitenköhän miehet toimivat ja miten he löytävät oikean ketjun! Ehkä he eivät kerro epäonnistumisistaa näin julkisesti. Mutta illan filosoofinen pohdinnan aihe on todella mielenkiintoinen: putsaavatko koneensa ennenkuin vievät sen toisen miehen silmien alle. Tällaista pohdiskellaan perjantai-iltana nojatuolissa.


Lumi on sulannut. Viimeinen kasa on kadonnut menneellä viikolla. Ja kaksi muuta kukkaa tullut. Helmihyasintti ja joku pieni keltainen kukka.






Ja kaivurikonemies kävi. Siisti tyyppi, niin miellyttävä, kohtelias ja mukava.  Hän kaivaa, kuin maa vähän kuivaa, leveällä 1,2 m kauhalla maahan vanhoja mätiä kantoja, tasaa maan ja muokkaa liiterin takan maan tasaiseksi, täyttää vanhan kaivon kokonaan ja ajaa pienet hiekkakasani täytteeksi.
Nyt pitäisi löytää joku soramonttu josta voisi ajaa hiekkaa. Tai joku jolla on ylimääräistä täytemaata. Maa-alue liiterin takana pitää  nostaa noin 60 cm. Joudun siirtämään liiterin oven toiselle puolelle. On ihan mahdotonta muuten talvella olla täällä koska auraus tukkii liiterin sisäänkäynnin ja lumetkin putovat katosta. Kun täällä ei ole joka päivä lunta luomassa tästä on tullut ongelma.


Sitten kun on löytynt maatat ja hiekkaa niin  uudelle alueelle pinta materiaaliksi sopivan kokoista hiekkaa ja petanque -illat voisivat alkaa. Tai se pölkkypeli, sekin oli kiva. Yes, kesä on tulossa joskus.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Pesänrakentamista mm.

Kun tiskaan katselen ikkunasta ulos, yleensä suoraan eteenpäin mutta vappuna erehdyin katsomaan alaspäin. Ja siellä tiainen(?) oli poistamassa omasta mielestään ylimääräistä fyllinkiä verannan  uusien hirsien välistä!


 Keskellä viikkoa piti vielä tehdä pikakeikka maalle koska kaappini jonka ostin 30.3 netin kautta Ruotsista oli saapunut ja piti hakea pois. Huutokaupan paikalliset miehet nostivat sen autooni niin nopeasti ettei kantoapujoukkoani tarvittu. Yhdelle soitin ja sanoin "Lähde mukaan, sulla on kymmenen minuuttia aikaa miettiä kun tällä signeeran papereita". Kahdeksan minuutin päästä joku koputtaa olalleni. Se on ripeä ystävätär 77 v. joka nauraen sanoi että lähtee mukaan yöksi. Harvinainen ihminen, ihana ihminen. Kuinka moni reagoi näin nopeasti ( hän asuu tosiaan noin kahden sadan metrin päästä siitä paikasta missä kappi oli). Autoon hypättiin, Kääpälään ajettiin  ja pakko oli Carlalle näyttää miltä kaappi näyttää.



Lumitilanne 2.5. aamulla klo 6.50 kun olimme lähdössä takaisin Hesaan. 

Mennyt viikonloppu 
 Viikonloppu  on ollut aika tuskallinen omasta syystä. Olen varmaan tehnyt noin  200 työmatkaa ja lähtenyt lentoasemalta yhtä monta kertaa. Ikinä en ole myöhästynyt lennosta. (Kerran vaan unohdin nousta siihen vuonna 1985.) Perjantaina koneen lähtö oli 9.30 enkä tiedä mitä tapahtui mutta 8.20 huomasin että olen edelleen kotona. Ajoin kuin hullu kentälle, ajoin P3:n  ohi erehdyksessä, piti kiertää uudestaan. Parkkipaikkaa ei löytynyt kun -2 kerroksessa. Onneksi olin tsekannut sisään edellisenä iltana. Turvatarkastus meni hienosti ja portti 29 oli sikakaukana. Kävelin ripeästi sinne ja juuri kun viimeisenä matkustajana annan boarding passin tarkastajalle niin minulle sanotaan "Teillä on Blue1:n lento ja se lähtee portilta 12". Siis aivan - se vanhanaikainen.
2 lentoa samaan kohteeseen samaan aikaa ja minä torveilen. Portilleni soitettiin että olen tulossa. Ja ripeästi nyt sinne. Kapeissa, ohuissa korkkareissa tämä läskikasa lähti juoksemaan läpi koko lentoaseman. Olin niin perusteellisen hyvin  meikannut, tehnyt tukkani ja pukeutunut. Koska piti vieraalle joukolle pitää tunnin brieffaus 30 ihmiselle. Juoksin ja  liukastelin eteenpäin. Hikisenä, punaisena, läähättävänä ehdin kuin ehdinkin perille ja koneeseen. Päivä meni hyvin.

Paikat kipeänä
Mutta eilen ja tänään on ollut niin sairaan kipeät kannikat, reidet ihan tukossa, ristiselkä vihottelee, iso rakko on toisessa jalassa. Kun istahdan hetkeksi en pääse ylös. Koko nainen on ihan kankea. Tarvitsisi varmaan nyt ruveta liikkumaan vähän enemmän.
Lauantaina sitten kaapin  kaksi kilttiä kyläläistä kantoi sisään. Ei ole kamalan  painavaa mutta mittaa on 198 x 150 cm ( vaikka piti olla 140 cm leveä, väkisin se saatin peräkärrylle jonka leveys oli 150). Keittiössä se nyt on. Kun ääneen ihmettelin herroille mitä tekisin ilman heitä toinen vastasi heti " Et ostaisi kaappeja".  


Hauska yksityiskohta. Avainta ei ollut. Ilmoituksen mukaan piti olla, muttei ole. Alakaapit sain auki.  Hehe.. Ihana on kaappi. Aivan ihana.

 Lumitilanne tänään.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Vapun ahkerointia osa 2

Tosi haastavaa on ollut päästä netiin mokkulalla tänään.   Vappuna ahkerat vieraat todella pistivät töpinäksi. Toinen ovi otettiin työn alle ja toisenlainen väri löytyi sieltä. Aika vahva sininen.



                 Ylpeät, iloiset , ihanat ystävät ja varmaa aika väsyneet. Ovet keittölle päin ovat nyt puupintaiset. Ja makkarin puolikin.

Kun he ahkeroivat minäkin tein sitä sun tätä. Hain maakellarista pelargonit jotka olivat siellä talvehtimassa. Hyvä että hankin kompostorin ja että se oli jo viritetty käyttövalmiiksi.



Palasin maakellariin kameran kanssa. Taitaa olla seuraava työmaa. Mutta kyllä nämä pisarat katossa on komea näky kameran kautta. Vähän oli eri fiilis paikan päällä. Ja se hattara!!!


                   Onneksi en tänne jättänyt hillojani. Tuuletuksessa taitaa olla parantamisen varaa.


Juuri kun ahkerat vieraat oli lähtötunnelmissä herra löysi oksasakseni ja Fiskars kirveeni mallia X11 ( pieni käsikirves). Ja herra siivosi sireenipensaan!



Weine nicht wenn der Abschied kommt, denn Tränen tun så weh!...
Ja samalla hymyilitti, koska edesmennyt ystävättäreni Musse sanoi aina kun autolla kyläili: "Mitään ei kannata jätää kotiin!

Näillä vierailla on omat peitot ja tyynyt mukana. Tosi hyvä juttu.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Menneen maailman värityksiä


Lauantaina ystävät 36 vuoden takaa saapuivat. Oli ihanaa näyttää miltä Peuhu näyttää nyt, he ovat käyneet täällä viime ja toissakin vuonna. Lupasivat jäädä nyt kahdeksi yöksi ja toivat mukaansa lämpöpuhalluslamppuja. Joten nostimme ensimmäisen ovan saranoiltaan ja herra H:n kanssa kannoin sen ulos. Aika painavaa tavaraa nämä vanhat ovet. Ja pariskunta ryhtyi hommiin.


Itse siivosin saunan kunnolla. Oli kovin tarpeellista. Ja aina välillä juoksin oven luo ja otin kuvia sitä mukaan kuin vanhat värikerrokset paljastuivat.Kun rouva H. ei ovia skrapannut se aina välillä viisasti teki muuta, muun muassa haravoi.

Punertava harmaa ja saven puhuva harmaa
 
Lukkopesä vaihdettu mutta onneksi minulla on yksi ylimääräinen ovi

Vanhin väri oli kaunis vaalena vihreä



Ensimmäinen sivu valmiina


Lounaaksi söimme kylmää moussakaa. Virkistyimme olueella. Ja vedellä vaikka kannu vielä kuvasta puuttuu. Ja sitten vieraat hommiin taas.
Oven toinen sivu osoittautui aika lailla hankalaksi ja maali ei irronut yhtä helposti.

                       Ja terassikausi tietysti alkoi juhlallisin menoin.


Itse järjestelin saunan siivoamisen jälkeen vielä liiterin takaosaa. Aika raskasta hommaa. Siivottu sauna lämmitettiin onneksi, ilman sen rentouttavaa vaikutusta  en olisi varmaan päässyt aamulla sängystä. Illallinen saunan jälkeen Eeva lisävieraana ja söimme melkein kokonaisen lampaanviulun ja pellillisen lohkoperunoita mm. Aikaisin menimme nukkumaan ja simahdimme kai kaikki heti.

Ja keittiön ja makkarisen välinen ovi on nyt tämän näköinen.


Mahtava päivä ja itse tuntui etten oikein tehnyt juuri mitään muuta kuin ruokaa ja kannoin astioita sisään ja ulos. Totesin myös vieraille ettei minusta kyllä saisi herrasväen piiaksi. kädet eivät jaksa kannella raskaita tarjottimia. Ovia kyllä!