Tämä blogini kertoo talostani, ei työstäni. Mutta kai vaan Islannissa voi käydä näin. Kun tapaan muotoilijan ja pitäisi saada nähdä hänen työkansionsa niin hän kaivaakin esille isoisänsä savustetun lampaanviulun sekä pienen hopeisen bajonetin jonka ojentaa minulle. Sillä minun kuuluu napata lampaanlihapalasen suoraan hänen veitseltä kunhan hän ensin jostain tämän lampaan kolosta on leikannut mulle palasen. Hän oli unohtanut tietokoneensa autoonsa mutta lampaanviulu - se oli mukana. Oli miellyttävä ihminen.
Seinäkoriste pienessä kuppilassa
Ihmeellinen maa. Ehkä kirjoitan siitäkin vähän enemmän.Kamera vaan jäi kotiin, joten kännykän kamera on ainoa mahdollisuus. Nyt nukkumaan. Huomenna tapaan tämä saaren presidentin. Ja Suomen suurlähetystön seinällä on Tarjan kuva edelleen; Saulin virallinen kuva kun ei ole vielä valmis.