keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Snickarboden hopptrallaa ja ...


Tämän kesän yllätys oli verstas. Poika innostui jämälaudoista  rakentamaan hollantilaistyylisen designseinän. Kiskot seinälle ja hylly kiinni.
Kuistin vanha kaislamatto sai uuden elämän. Kirpputorilla eurolla ostettu, toimiva  työlamppu löysi paikkansa. Vanha bambuverho luo viihtyisyyttä. Ihana, aikuinen poikani rakensi itselleen pakopaikan. Puttuu kuulemma vaan mukava tuoli.

Ainoa toivomukseni oli ne lasipurkit joiden kansia kiinnitettiin hyllyyn alapuolelle. Kätevästi yksi liike ja purkki on auki. Olen aina haaveillut tällaisista purkista johon voisi laittaa ruuveja. Pienet ovat haaveni. Ja sinne mahtuu lisää purkkeja jonoon.


Talon eteläpuolelta hän raivasi pois kaikki turhat pensaat ja ylimäärisen kasvillisuuden. Sain nyt ekan kerran kunnon kuvan siitä miltä talon eteläpuoli voisi näyttää. Sisääntulo on alunperin ollut etelästä. Alkuperäinen ovihan löytyi kuvassä näkyvien kahden ensimmäsetn ikkunoiden välistä. Taidanpa palauttaa tämän sisäänkäynnin jonkinlaisella rappua/kuistiratkaisulla - kun rikastun. Tai saan rikkaan ihailijan. Tai äärimmäsien kätevän.


        Yhteen ainoaan asiaan puutuin. Näihin ei saanut koskea. 
         Ihana, ihana malvani. En ole raaskinut yhtään kerätä maljakkooon. Ovat kauneimmillaan juuri siinä missä kasvavat.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Metrikaupalla jatkoa

Edellisen postaukseni johdosta siihen tuli myös varoittava kommentti miten käy ellei maadoitusta hoideta. Kannattaa käydä lukemassa.
Itse seisoin kaatosateessa kännykkä ensin sisällä ja sitten ulkona kädessä koko kaapeloinninlaskun aikana.





Punaiset suojamuovit ovat kohdassa, jossa on ylimääräistä  kaapelia. Kerroin herroille että kun rahatilanne sallii niin kaivatutan viemäriputket alas. Ja vaikka kuinka suunnittelisi,  niin ne todennäköisesti kulkevat  valokuitukaapelin alta. Siksi on kelattu  ylimääräiset 5 metriä valokuitukaapelia jotta kaivinkone voisi rauhassa kaivaa viemäröinnin. Se tapahtuu siten,  että kaapeli nostetaan  muutaman metrin korkeuteen kaivuun ajaksi. Onneksi olin paikan päällä. Vaikka oli ohjeistettu niin ylimääräiset metrit tulivat ensin väärään kohtaan ja jouduin pyytämään herrat uusimaan homman. Onneksi huomasin sen. Lopuksi kyselin mitä se toinen johto on? Kuparikaapeli on kuulemma maadoitus. Toivottavasti se suojaa meitä tuhoista.
Minulla on hienoja videoitakin mutta pitää ensin kuulemma perustaa YouTube tili ja ladata ne siihen ja sitten vasta tähän. Muuten ei toimi. Lian hankalaa kun elää mokkulan varassa. Siksi saatte vaan kuvia. Seuraavassa kuvasarjassa viritellään ensin kiinni kaapelinlaskuterä  ja sitten pujotetaan myös varoitusnauha paikoilleen. Viimeisestä kuvasta näkee miten kaapeli ja merkkausmuovi kulkevat kanavaa pitkin alas. Mielenkiintoista oli seurata. Ja nämä herrat olivat todella mukavia ja kohteliaita nuoria miehiä. Jaksoivat vastata kaikkiin tyhmiin kysymyksiini.



Satoi kaatamalla koko ajan.


Nyt sitten vaan odotetaan että Pyöriälän kylän kevyen liikenteen valitus käsiteltäisiin. Hirvittää että joku on sellaisen tehnyt. Leikitään koululasten turvallisuuden kanssa.Tuohikotin koulu lakkautettiin vuosi sitten ja lapset siirtyivät Kääpälän kouluun. Matka on erittäin vaarallinen ja mutkikas ja tiellä ajaa armeijan erilaisia kuorm-aautoja, isoja puurekkoja ja muita maantiekiitäjiä. Ja lapset yrittävät siinä samassa sopassa pyöräillä.
Yksi kaikkien ja kaikki yksien puolesta ei oikein toimi. Ei myöskään tässä valokuitukaapeliprojektissa. Aina löytyy niitä jotka yrittävät vetää välistä. Toivottavasti kukaan ei onnistu. Osuuskunnan hieno systeemi on ollut että kaikki maksavat saman hinnan, riippumatta missä asuu. Jotta kaikilla olis mahdollisuus päästä mukaan. 
Tänä kesänä on ollut aivan kamalaa roikkua netissä. Karjalan prikaatissa 4 km:n päässä on nyt 2000 varusmiestä. Jokaisella on nähtävästi älypuhelin ja käyttää samaa väylää ja kapasitettiä. Ja homma tökkii pahasti. Mulla on DNA:n 3 G -mokkula joka ei toimi enää kunnolla. Viime vuonna vielä toimi hyvin. Ja Soneran 3 G (muka  4 G hahha ) kännykkä. Opin miten Ipad:illä puhelimen  kautta pääsee maailmaalle mutta ei Sonerakaa kunnolla toiminut. Tulevina vuosina varuskunnalla on 3000 varusmiestä ja sen jälkeen mitään ei toimi. Syys/lokakuussa luultavasti valokuitukaapeli kytketään. Mutta  ennen sitä seuraava työvaihe on toosan laitto ja sisääntulo!
Kevyenä lopetuksena Amelie- koiran kärsivällinen odotus että joku kuitenkin päästäsi hänet nukkumaan minun huoneeseeni. Miniä lähetti tämän kuvan kännyllä ja kova sydämeni suli. 


lauantai 20. heinäkuuta 2013

Metrikaupalla asiaa

Lomalla en nähtävästi enää ehdi lainkaan päivittää blogiani. Poika ja miniä  ovat olleet Peuhussa 28.6 lähtien ja aika vaan menee niin nopeasti. Olisi kerrottavaa mutten löydä aikaa. Toissapäivänä kuitenkin tapahtui suuria. Pakko oli dokumentoida.
                     Ensin saapui kaivinkone ja heti se kääntyikin takaisin. Hetken päästä saapui toistamiseen, nyt mukanansa aikamoisen kelan. Vähän päiviteltiin ensin tiellä ja sitten pihalla.Kaapeli vedettiin käsin nurkalle asti. Ylimääräisiä metrejä myös kelattiin maahan jotta viemärin kaivuut onnistuvat tulevaisuudessa katkaisematta. Kun tarvetta on kaapeli nostetaan ylös koska  maan uumenissa kaapelivaraa on nyt mitä nostaa.



Ja sitten hommiin. Ensin kaivinkoneella ja sitten kelanlaskuvehkeillä. Videoita ja lisäkuvia on. Videot eivät suostu pyörimään joten postin ne. Loput kuvista ovat miniän kamerassa mutta miniä ei nyt lähistöllä.






Lopuksi maat takaisin paikoilleen. Ja valmista oli.














maanantai 8. heinäkuuta 2013

Valon nopeus lähestyy!!


Jo tänään tai huomenna pihallani. Toivottavasti tänään koska huomenna olen töissä enkä paikalla ikuistamassa.

Valokuitukaapeli siis saapuu. Osuuskunta Kyläkuitu oli yksi ensimmäisten joukossa muutama vuosi sitten kun päätettiin että kaikilla on oikeus kohtuuhintaisiin hyviin yhteyksiin. Kaapelin kaivetaan alas täällä tällä viikolla. Sitten asennusyhtiö tulee. Ja sitten odotamme pari kuukautta koska aika onneton valitus on tehty liittyen kevytväylään joka ollaan rakentamassa matkalla Tuohikotti - Kääpälä. Vlitus viivästyttää nyt parilla kuukaudella valokuituhankkeen. Ja mitä surullisinta. Valitus myös pakottaa lapset todella turvattomaan koulumatkaan - jo toista vuotta.

 

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Pitkä hiljaisuus on ohi..

 
Ystävätär hankki kanatarhaansa kukon. Hän oli niin kyllästynyt siihen että kanat aina hakeutuivat hänen luokseen. Ei ole kivaa istua kuistilla ja 12 kanaa parveilee ympärillesi. Ja paskoo minne sattuu. Ja rupeaa pesimään kukkaruukkuun. Armas saapui, ei ole paras kukkio tunkiolla, mutta kai hän kehittyy.

Taitaa olla niin että kohdallani rahattomuus ja remppaväsymys iskivät samaan aikaan. Koska työpaikka on start up - tulevaisuus on aina vähän epävarma. Ja pitää tarkasti miettiä mihin pennosensa käyttää. Täytin juhannuksena myös vuosia. Ymmärtäväiset ystävät kylästä toivat minulle koristevadelmaa erikoisessa astiassa. Säälivät kai minua viime syksynä ja alkutalvena kun sateessa piti ulos päästä.
Remppa siis ei oikein nyt edisty. Ihmettelemistä löytyy sitäkin enemmän. Miksi kyläläinen säilyttää jakkaransa puussa!Miksi mustamultani on täynnä muurhaisia? Miksi mustamultani ei ollutkaan puhdas vaan täynnä rikkaruohoa? Ihan oikeesti oli.
Onneksi poika ja miniä saapuivat ja vähän rupesi tapahtumaan. Yleimiesjantunen korjasi  rikki menneen suihkuni juottamalla. Hän ei halunnut mitään korvausta. Kun ei saanut rahaa tarjota annoin pullon punkkua hänelle. Hänen ilmeensä  oli kyllä sanoin kuvaamaton. Oli varmaan eka maksu punkussa.
 Poika viritteli sitten verhon näkösuojaksi. Se on kinnitetty puuakseliin joka on saranoitu, eli koko komeus kääntyy katon alle.

Toisten ahkeruus sai minutkin toimimaan.

 Tervasin taas rekeni ja sepäs on komea nyt. Ja perustin samalla erehdyksessä hautausmaan. 
 Kuoleille ötököille, kärpäsille jne. Poika vaati, että irrotan ne kaikki. En suostunut.
Miniä on öljynnyt kaikki puutarhakalusteet.


Olen ostanut maalit sekä pensselit ja seuraavaksi maalataan pönttöuuni. Sävytetty  maali odottaa. Väri on tylsästi sama kuin kattolistojen valkoinen.  En halunnut kiinteään "huonekaluun" vahvaa väriä . Se ohja liikaa sisustamista. Yksi kysmys kaipaa kuitenkin vastausta:
Maalaanko pensselillä vaiko telalla! Sitä kun en tiedä.

Ja enää viisi viikko ja olen famu. Eka lastenlapsi tulossa. Loma on kuitenkin alkanut ja eka viikko on jo takana. Loma on palkaton ja käyn töissä kerran viikossa. Joustoa riittää.