Tuuletusaukot ja ah Voila!.

Eipä paljoakaan tarvitse tällä kertaa kirjoittaa!

Olen kävellyt lattian päällä. Se kantaa. JOka kohdassa. En ole voinut turvallisesti kävellä koko huoneessa koska tietyissä kohdissa lattia ei kantanut. Nyt ei ole lahoa puuta enäämissään.  Huoneessa on raikas tuoksu. Peuhun tuoksu toki on kadonnut. Ja minä olen saanut oman kesähuoneen. 

Edessä on nyt lattian imuroiminen ja peseminen. Onko ehdotuksia millä sen pesen?  Joku ehdotti että lipeällä pesisin. Ja sen jälkeen aina vaan mäntysuovalla kunnes lattia kaipaa uuden lipeäkäsittelyn.
Heekalla ja vedellä ei enäävoi pestä. Oksanreijät ovat jo niin koholla.Mutta kylässä on ihmisiä jotka nuorena ovat tämän tuvan lattian hiekalla ja vedellä pessyt.

Odotan innolla kommenttejanne. Ja voinko pestä nyt syksyllä? Vai onko pakko odottaa kevääseen.

Multapenkan korjaaminen osa 3

Multapenkan "täytteenä ja lämmikkeenä" pitää olla materiaali jossa ei ole kapillaariefektiä. Veden tai kosteuden ei saa nousta ylös. Vaihtoehtoina oli Lecasora tai sepeliä. Koska Lecasorassa on kiinnittävää aineena liima se joutui kieltolistalle. Minun taloon ei liimaa laiteta lattian alle.

Ahkerat nuoret miehet kärräsivät parkkipaikalta pihan poikki tupaan sepeliä. Niin huomaavainen on timpurini ettei sallinut sepelikasaa lähelle taloa nurmikkoa pilaamaan.

 Kun kaikki reunat on täytetty viimeiset lankut laitettiin paikoilleen ja alkoi loppusilaustyöt.

Ja vihdoin - multapenkka osa kaksi.

 Pölyhyökkäysten vuoksi kävimme myös keuhkojamme puhdistamassa ja samalla keärsimme vähän kanttarelleja Ranskan serkulle. Toisaalla on puhdasta ja kaunista.

     Ja toisaalla ei. Kaikki lattialankut laitettiin nätteihin pinoihin pihalle

  Otin noin 15 kuvaa ennenkuin onnistuin dokumentoimaan miten hiekka lapioitiin ikkunasta ulos. Digikamera on niin hidas.

  Uudet lattian tukihirret asennettiin.

  Vasemmalla näkyy uusi tuuletuskanava

  Seuraava kuva on vähän peukaloitu. 

Oli tilattu soraa vnahan haisevan täytteen tilalle. Multapenkka sai siis uutta soraa, joka käsin lapioitiin kottikärryyn ja siitä sitten vaan reunustoja täyttämään.

Jatkoa seuraa.

Kello seitsemän he aloittivat multapenkan korjaamisen

Ihana perinnekirvesmieheni saapui 2.9 aamulla kello seitsemän , apumiehensä kanssa. Puoli kahdeksan kätevä naapurinikin liittyi porukkaan.
Homman nimi oli siis vihdoin itse ison tuvan multapenkan korjaaminen. Huone on 58 ,5 neliötä ja nurkassa on 2,60 x 2,60 m etrinen uuni leivinuuneineen pankoineen. 
Kukaan meistä ei tiennyt mitä odottaa piti. Koska itse pääsin paikan päälle vasta kello 9 pyysin että eri työvaiheet dokumentoidaan.

Numerointimenetelmä. Ei millään kynällä vaan kunnon merkkaus.

Lankut poistettiin ja Kaitsu oli onnellinen. Kertoi heti kun savuin että kaikki oli paremmassa kunnossa  kuin mitä hän pelkäsi. Itse pohja jonka päällä hirret makaavat olivat tehty kivestä, ei hirsista. Nopeutti töiden edistymistä aika lailla kun ei tarvinnut ruveta kaikkia hirsiä vaihtamaan. 

      Vähän pölyistä hommaa.

Kello yhdeksän ehdon mukaan ranksanserkkuni kanssa. Ja tältä näytti silloin.  

Kahdessä tunnissa herra tolivat nmeroineet lattian, irrottaneet ikkunakehykset neljästä ikkunasta viidestä, ikkunan kautta laskeen t kaikki laudat heinoihin pinoihin. He olivat etsineet käsiinäs kuljetuslavojani ja pressuni, lapioineet aika paljon hiekkaa ikkunoista ulos sekä pitäneet kahvitauon. Kyllä kolmekymmpiset jaksavat vauhtia pitää.  Alla näkyy miten raskas hommi oli.

 Sitten haettiin kohtuullisen  huono moottorisaha, koska kaikkialla oli niin paljon hiekkaa ettei tehokkainta voinut käyttää. Hakijana Kaitsu. Kunnon varusteet pitää olla.

 Kello 12.15 söimme makaroonilaatikkoa puutarhassani. Päivi oli mitä mainioin. Sitten herrat lähtivät kotiin seuravan päivän kuormaa rakentamaan.

 Onnistuin saamaan yhden lapiollisen hiekkaa kuvaan.

 Nyt olen taas niin väsynyt etten voi muuta kuin odottaa että tulee uusi päivä. Sen teen sängyssäni.

Kun en millään ehdi kirjoittaa.

Ei ole ollut yhtään vapaata ilta ja viikonloppukin on ihan kiinni. Siksi laitan vaan vähän kuvia lisää...

Jännitys tiivistyy...

                                   Eli maistiainen.

Sisiliskokin odottaa

Tuvan tyhjennys jatkui lauantaina. Ensin naapurit tulivat hakemaan kaksi ylimääräistä kaappiani. Kaapit olivat minulla työkalukaappeina ja samaa tehtävää lähtivät suorittamaan.

Sitten Kääpälän kauppaan jossa join Mummia koska Famoa ei löytynyt.

 Tyhjennystyöt vein loppun asti eilen. Ulosvedettävä sänky oli karmean painava. Se olikin tehty paksusta vanerista, paljon painavampi materiaali kuin puu. Sain sen saunaan kynnyksen yli, sen jälkeen en jaksanut nostaa sitä. Toinen naapuri tuli auttamaan.

      
                               Loput kamoista kannoimme säilöön.
    

Mmmm, aika hyvä fiilis nyt.

Yllätysvieraat toivat pullaa ja joimme kahvia. Sain ihanan tauon ennenkuin rupesin taas puiya kantamaan. Piti vapauttaa 4 lavaa ja yhden ison pressun työmaata varten. Odotamme nyt yhdessä alla olevan kaverin kanssa rempan alkamista.