Höylätty, kaavittu ja putsattu

Voisi kuvitella että kyseinen otsikko on enemmän kuin sopiva  vanhan talon korjaajan työntäytteistä talvea kuvaamaan. Ja alla oleva kuva pistää miettimään onko puuta höylätty.

Täys' huti. Ja tämän jutun kuvitus on nyt valittu ihan tunteella. Yhtäkkiä muistin tämän kuvan ja ajattelin että se tavallaan kuvaa minuakin. Ei kuitenkaan niin dramaattisesti kuin voisi kuvasta päätellä. 

Luuta on höylätty, nivelsiteen rispaantumia on kaavittu ja bursan bursiittia on putsattu. Runsas kalkkimassa poistetu. Ja ahdas olkapää tehty liikkuvaksi.

Olen siis ollut olkapääleikkauksessa eikä mitään hauskaa saa tehdä. Iltapäivän ratoksi olen siksi käynyt kirja-alessa. Kun piti hiihtää. Olin ostanut uudet murtsikkamonot ja ne saavat nyt odottaa helmikuun puolen välin asti. Silloin on vasta olkapääleikkauksen jälkitarkastus. 
Lohdutukseksi olen ostanut 5 keittokirjaa ja yhden ihastuksen: "Hem till gården."  Koska pitää syödä järkevämmin ja liikkua enemmän ja pudottaa 4 - 6 kiloa ja siten saada kaikki arvot kohdallaan. Hoho, aloitan 1.2. 2013. Se "Hem till gården"-kirjan kansi oli vaan niin kaunis. Ja keittokirjoista vaan 2 liittyvät terveelliseen elämään. 

Vasen olkapää on vaivannut niin monta vuotta etten oikein edes muista kuinka monta tulehduskipukuuria olen syönyt. Jokunen kortisoonipiikkikin taisi siihen mennä. 
Suuri varoitus. Älkää niin tehkö. Siis jossain vaiheessa pitää puhaltaa peli poikki. 
Itse sen puhalsin ja menin yksityislääkärille ja 1,5 viikon jälkeen makaisin leikkauspöydällä.

Nyt käsi liikkuu hyvin. Ompeleet poistettiin tänään. Ainoa asia jota en saa pois on iholaastarin mustia liimoja. Sairaanhoitaja yritti poistaa myös. Ensi desifiointiaineella, sitten korvavaha-öljyllä??  Ei onnistunut. Joululahjaksi sain savikuorintavoiteen ja lienee seuraava kokeilemisen arvoinen aine.

Mieli on nyt tosi korkealla. Ihminen tottuu kipuun ja kipukynnys nousee. Olen tajunnut että monen vuoden kivut yhdistettynä  vaihdevuosien mielialan äkkikäännöksiin on monen mielenkiintoisen äänekkään "vuoropuhelun" taustalla. 
Muutenkin olen hirmuisen onnellinen ihminen. Ensi viikolla olen 100% vapaa tehdä ihan mitä itsee haluan. Kukaan ei enää määräile, määrittele  tai rajoita osaamistani vaan yhdessä luodaan. Kaikkien osaamista hyödynnetään.Rajattomasti. Uuden maailman ja sosiaalisen sukupolven tapa tehdä työtä ja hakea uusia uria. Niin pidän siitä. 

Rakkaat ihmiset. Meillä on kaikilla paljon osaamista. Joskus kannattaa kääntää osaamisensa eri tarkastelukulmaan. Ei tehdä sitä mitä on tehnyt vaan käyttää osaamisensa ja tehdä sen minkä osaa mutta eri yhtälössä. Niin yritän nyt tehdä.  Saapi nähdä onnistuuko!

Ja se pahkapuu on siis yhtä tuskaisen näköinen kun oli olkapääniveleni. Puun sijainti on salaisuuteni.

Kaupatta ja tabloiditta

Kääpälän kauppa on minulle erittäin tärkeä monesta eri syystä.
Ruokakauppa 500 metrin etäisyydellä maaseudulla on ylellistä. Mitä ei ole, kauppias hankkii. Kääpälän kaupassa on pyöreä pöytä jonka ympärille erilaiset ritarit kokoontuvat n. kello 11 arkisin. Silloin posti tulee. Tuttavapiiri tippuisi ilman kauppaa 80 %:lla. Olen sieltä saanut arvokkaita neuvoja, muurarin mielestä maailman parhaan apumiehen, makeat naurut, maailmanpolitiikan arkipäivän päivitystä jne. jne. Oletan että kauppa on aina siellä, en tuo kaikkea tarpeellista mukanani kaupunkikodistani. 
Ja nyt kauppias on kaatunut niin pahasti ja toinen käsi on ihan sökönä. Toivottavasti voimme yhteispelillä jollain lailla Paulaamme auttaa. Eihän voi mitään nostaa varmaan kuukauteen! Toivottavasti tämä tarkoittaa kaupan uutta nousua eikä tuhoa!

Uusi vuosi - uusi koko
Tänään ilmestyi Hesari ekan kerran tabloidina. Se on siellä kotona odottamassa minua. Ehkä pitää lähteä "Visualisen saasteen " -edustajan luo (lue ABC, en kestä heidän logoaan) hakemaan oman kappaleen. Pakko olisi myös saada maitoa. 

Loppiainen uudella tavalla
Kun olin lapsi oli loppiaisena aina sukujuhlat. Niistä ei voinut laistaa. Kerran sain kovan ihottuman kesken juhlia ja lääkärisetä totesi "nokkosihottuma, moni meistä on allerginen sukujuhliin".
Nyt loppiaisena pelattiin uudella porukalla Mah Jongia. Ennen sitä pari kirpputoria ja Osto/myyntiliikettä. Tein monta löytöä, joista alla yksi.

Uusi, todella siisti laskiämpärini, viisi euroa.

Olen suomalainen

Natoltani, jonka luona pelasimme Mah Jongia kello kahdesta kello puoli kahteentoista (sis. kahvi ja illallistauko) sain ihanan lahjan. Ihailin yhtä peltilaatikkoa ja hups.. se oliki minun. Kiitos P.

The beauty of imperfection

                            Hassu nimi?   
Mulle on jo muutama vuosi tullut Valkealan Sanomat. Olen sitä mieltä että niin kauan kun rahat riittävät pitää yrittää tukea paikallisia yrittäjiä. 
Kääpälän lähellä on kaunis kylä Selänpää. Uusimmassa lehdessä kerrotaan "perinteisestä soihtukulkueesta Selänpäässä  joka kääntyi Paskervieruntielle". Ja koko ajan luen sen Baskervillentieksi. Ihmeellinen suomenkielinen sana Paskervieru. Jospa joku osaisi kertoa mistä se tulee?

Ikuinen optimisti

Uusi vuosi meni hyvien ystävättärien seurassa. Päätin jäädä kaverin luo Helsingin keskustaan yöksi. Kun tein petin sohvalle kyselin ystävättäreltä: Mistä suunnasta aurinko nousee? En halua että se paistaa silmiin aamulla"! Ystävätär tuijotti minua - kauan - ja sanoi: "Aikamoinen optimisti, eihän se niin tee tammikuussa! Tuskin edes paista".

Räväkät naurut saimme yömyssyksi!

Remppa tauolla

 Koska remppa on vähän tauolla nyt keskitalvella siivoan nurkkia ja tiedostoja.  Vanhoja kuvia sain aikoinaan edelliseltä omistajalta, jonka sähköposti jäi työpaikan tietokoneeseen!!

Vuonna tila 1963 näytti tältä.

Mietityttää toinen ikkuna oikealta. Suurensin kuvan ja huomasin ettei siinä ole ristikkoa. Olikohan ikkuna joskus mennyt rikki ja tilalle laitettu tavallinen ikkuna?                 

 

Vuonna 1974:

Kiva kun on kuva aidastakin.

Vuosi  1976 

Hyvin näkyy yllä  ja alla olevissa kuvissa kaunis yhdeksänosainen ikkuna kuistilta vasemmalle. Kun olen rikastunut teetän tämän näköisen ikkunan. Ensin olisi tietysti saatava kiva työpaikka tai lottovoitto. Tai molemmat! Olenhan optimisti. Polkupyörä on edelleen olemassa. Vielä pistän senkin kuntoon.

Vuonna 1989 talon vasemmalla puolella, aika lähellä taloa, oli vielä isoja pihakoivuja. 

Sen pituinen se tällä kerralla.