Kevättä kohti mennään

Sitä kukaan ei voi kieltää. Kevät tulee, päivät pitenevät, aurinko paistaa. Ihanaa. Kylmää on, muttei haittaa. 

Eri projektini edistyvät kohtalaisesti. 365 esinettä ulos, listalla on jo 69 esinettä. Sisääntulolistalla on myös muutama esine. Eli olen kova itselleni, jos hankin jotain kotiini se aiheuttaa vastaavan määrän esineiden lähtöä. Mutta ensin kerään ne 365 esinettä.

Kun siivoa alöytää myös. Nämä pelastin isoäitini tavaroista juuri ennenkuin olivat lähdössä roskikseen joskus 1984 ehkä. Ovet muuttaneet kanssani melkein 20 kertaa. Muistaako kukaan? Kommentoikaa!

Kävin ikkunakorjaajan luona pohdiskelemassa. Ulkoiset pokat olivat tehty 1700 - luvun menetelmiä käyttäen. Kahden ikkunakorjaajan sekä Etelä-Kymenlaakson vanhojen talojen tutkijan kommenttien jälkeen ollaan päädytty siihen, että joudun museoimaan ulkoikkunoiden påkat. Niitä ei enää voitu pelastaa. Olisi varmaan 50 vuotta sitten jo pitänyt korjata. Palaan asiaan helmi/maaliskuussa kuvineen.  Osa laseista saimme talteen, osa olivat niin naarmuiset. Onneksi olin saanut vanhoja ikkunalaseja alkusyksyllä ilmaiseksi.Kyllä se tästä. Mutta hinta nousi kun nyt joudun rakentamaan ne yksitellen uudestaan. Vanhat ruostuneet haspit jne. oli putsattu.

Eräänä päivänä tiskasin, nostin päätäni ja pelästyin. Lampilan naiset toivat pieniä herkkuja. Kiva kun tullaan kylään ratsastaen.

              Sain aika ihanan lahjan eräältä kyläläiseltä.

Hyvä alku. Hoho, vapiskaa kaikki muotoiluhistoriani työkaverit. Lähdin runsauden tiellä. Pois minimalismi! Se on niin andefattigt - hengetöntä. Tavoitteena vähän tämän tyyppinen. Ilman piirakkaa ja mehua. Pöytä on jo hankittu. Tämä sininen reuna on niiin kaunis. Enkä edes pidä sinisestä.

 Sen pituinen se. Nauttikaamme talvesta. Olen taas aloittanut uuden elämän. Nyt Jawbone Up kulkee ranteessani joka päivä ja meikäläinen on aloittanut kävelemisen. Yksi kilo kuussa kesään asti on tavoite. Tarkkailen kyllä myös vähän mitä syön. Hyvää tukea saan pojaltani jolla on sama ranneke. Ja tänään tytär liittyi porukkaamme. Hyvä vehje, voi muodostaa tukiryhmiä. Suosittelen. En ole vastaanottanut mitään lahjuksia - tämä oli vaan sponttaani palaute.

365 esinettä ulos

Kuten viimeksi kirjoitin lupasin luopua tavaroista kun uusi vuosi alkaa. Tänään uusi vuosi alkoi.  Joten kaikille toivotan täten 

     Hyvää Uutta Vuotta 2014.

Oletin, että luopumisesta tulee helppoa. Tässä sitä nyt neljättä tuntia on luovuttu ja kasassa on 10 esinettä. Tällä vauhdilla tähän menee 35,5 x 4 tuntia = 142 tuntia, eli vajaa 4 työviikkoa. Pakko olisi muuttaa tekniikka, mutta miten!

Kun kaivaa komeroita löytää ihania asioita. Tästä en luovu ikinä. 

 Hänen nimensä on Lisa. Lapsuuteni nukke. Se on muuttanut kanssani noin 20 kertaa. Nyt Esther - lastenlapseni saa leikkiä sillä luonani kun tulee oikeaan ikään. Lisan nimen taustalla lienee isosiskon nuken nimi, joka oli aika monta tasoa hienompi; TuijaBelisa. Varmaan ilman sitä ekaa i:tä, koska kotikielenä oli ruotsi. Eli Tuja Belisa. 

Näistä oli helppo luopua. 2 CD - alustaa ja kenkätelineen ritilä. Saisi yhden kerroksen lisää itse telineelle,  jos olisi niitä välipaloja. Kyselin Facebookista  joitakin viikkoja sitten, tunnistaako joku mitä nämä omituisen näköiset harmaat muovipalat ovat. Tuli vaan nokkelia vastauksia. Nyt muistinkin. Liian myöhäistä. Heitin ne pois kolme viikkoa sitten kun kukaan ei tiennyt mitä ne olivat.

Sitten seuraavan laatikon kohdalla jäin jumiin. Mummoni miehen jonkinlainen kunniakirja. Mitäköhän siinä lukee? Piti mailata kahdelle tuttavalla, jotka osaavat venäjää.

 Seuraavaksi löytyi vanha konvehtirasia. Aika makea. Piti kirjoittaa Fazerin Facebook -sivulle ja kysyä onko heillä rasiamuseota! Vai kukako näitä keräilee!

Rasian alta löytyi entisen aviomiehen tekemä ikuisuus-syntymäkalenteri. Näitä annoimme joululahjaksi silloin luvuilla. Käsin hän on 80-luvulla Rapido mustekynällä tekstannut jokaisen kuukauden nimen ja jokaisen päivämäärän. Käsin vetänyt jokaisen viivan.

Ja sen alta löytyi toinen aarre, jolle pitää nyt löytää arvoisensa paikan. Yllä ja alla olevat saivat inspiraationsa isoäitieni saman tyyppisistä synttärikalentereista, jotka roikkuivat heidän vessoissa. Nykyään vessojen seinät ovat kaakeloidut eikä niihin mielellään tee reikiä. Alla olevan rakas serkkuni on ristipistoin tehnyt. Ristipistos-osuuden leveys on vain 30 cm. Aika hienoa työtä.

Nyt meinaan täyttää sinne kaikki puuttuvat nimet. En ole vuosiin päivittänyt tätä kalenteria. Tälle pitää keksiä hyvä paikka. Muistan aivan kirkkaasti mummoni kalenterin, jonne hän oli laittanut peräti ensimmäisen jääkaapin ostopäivän. Ja ensimmäisen televisiokin hankintapäivän.
Hitaasti hyvää tulee kuuluu sanonta. Epäilen että joku on erehtynyt. Hitaasti kun ei tulee juuri mitään tehdyksi. 140 tuntia vielä. Voi ei!