sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ei menny ja sitten meni kuin Strömsössä!


Piti kirjoittaa siitä huonekalusta mutta hätä ei lue lakia. Työlista oli pitkä tälle viikonlopulle. Lauantaina se muuttui aika lailla. Sytytin tulet puuhellaan ja se rupesi savuamaan sisään. Toiselta sivulta savusi! Oli pakko toimia nopeasti. Äkkiä kuistille hakemaan tuhkaämpäriä. Ja palavat puut ulos sieltä. Pihtejä en löytänyt joten homma hoitui käsin pudottamalla ne sankoon. Toinen palikka oli aika kuuma. Onneksi osuin ämpäriin edes. Äkkiä ämpäri ulos ja vedet päälle.
Kuvassa näkyy sisään päin kaatunut seinä.

 Kokeilin nosta se takaisin paikalleen mutta huomasin ettei se ollut tiivis. Ja etukulmasta näkyi jotain massa. Ja muistin että jokinlaisia pieniä massapaloja on tuhkien mukaan tullut. Enpä ollut sitä liiemmin miettinyt. Kaupunkilainen!


Sitten olikin pakko juosta kalakunnan vuosikokoukseen jossa opin kolme uutta sanaa. Siitä enemmän joskus. Kokouksessa tiedustelin vähän mitä nyt pitäisi tehdä, kun valurautauunin toinen sivu on pudonnut tulipesään. Tarvitsen kuulemma muurarin. Sellaistakaan ei enää kylästä löydy. 
No, hyvä taas kun suunsa avaa. Sain tietää että tällainen voi itse korjata. Toinen kyläläinen kertoi kuinka hän muisti miten äiti säännöllisesti  tulipesän sisäpuolta tulenkestävällä laastilla käsitteli Yhdellä kyläläisellä oli 25 kg sitä. Kipaisin sitä hakemaan ja sitten vaan ryhdyin hommiin. No ei nyt ihan niin. Se saakelin säkki oli niin raskas että melkein itketti kun kiroilemalla sen nostin / pudotin autosta suoraan kottikärryyn. 

Itse homma ei niin vaikea ollut. Likaista kyllä. 
Samalla harjasin metalliharjalla renkaat ruosteesta ja noesta koska edessä on liesimustauskin joka tapauksessa. Metallinen grilliharja oli loistava siinä hommassa. Kuten kuvasta näkyy tämän olisi pitänyt tehdä jo viime vuonna. Kuten massakäsittelykin. Koko ajan oppii lisää.


Ihan hyvä siitä tuli. Nyt pellit ja kansi auki ja kuivumaan ainakin viikon verran. Riittänee koska alue on niin pieni. Sitten on jännä nähdä pysyykö se siellä.  Laastin pakkauksen päällä luki ettei saa armoroida, eli suoraan sinne seinälle vaan sitä taputtelin. Tyytyväinen kun tietää mitä armorointi on. (Kiitos nuoruuden poikaystävälle joka opetti sen kun raksalla oli duunissa.) 
Vähän epätasaista jälkeä on kyllä tullut, mutta ei oikein ollut oikeita työkaluja. Tämän tein siis puolelta päivin tänään ja nyt on kello puoli kymmenen. Ei se ainakaan vielä ole romahtanut vaan kuivuu nätisti. Huolehdin myös tarkasti siitä että arinan ( vapiskaa ruotsinkieliset ystäväni, tämänkin sanan opin jo monta vuotta sitten) reiät pysyivät auki.
Sitä vaan ihmettelen miten nokikolari (joka ei ole suutari vaan joku muu, aina se sana unohtuu) ei tätä huomannut. Olen ihan varma että paloja puuttui kun hän kesällä kävi. 
Jos tämä pysyy tiedän miten korjata se vanha puuhellanikin. Ja tulevaisuudessa olen varovaisempi, enkä enää änkeä sinne väkisin vähän lian isoja puupalikoita. Että sellainen tällä kertaa. Tekevälle sattuu. 
Huomenna töihin täältä suoraan. Vaikka käytin öljynkäsittelyhanskoja kädet ovat aivan mustat ( ehkä juuri siksi). Onneksi ei ole asiakastapaamisia huomenna.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Eiköhän se pyhä on jo mennyt

Kun katselee ympärilleensä huomaa että joulu on jäänyt taas roikkumaan. Ensi yönnä siirrytään kesäaikaan,  jo on aika korjata pimeys pois.

Joulukuusi valaisi viimeisen yön. 
Sireenipensaan pallomeri katoaa tänään myös laatikkoon.
 Ihmeellisen keltaiset muuten kaikki muut kuvani.
 Joulutähden ripustin ikkunaan,sytytin sen kai kaksi kertaa. Tämä on kyllä väärä paikka sille. Ensi vuonna toiseen ikkunaan. 

Sähkökynttelikkö
Tämän otan aina esille itsenäisyyspäivänä. On kyllä aika ruma mutta tähän taloon se jotenkin. 
Minulla on joskus hassuja päähänpistoja. Alkuperäisen pakkauksen päälle olen jostain syystä merkannut muistiin hintalapun alle: Köpt till julen -95. 
Stockmannin hintalappu kertoo hinnaksi 335,00 ( siis markkaa).
 Ja tämä ulkooven koriste lähtee aina viimeisenä säilöön. Sillä on lyhyin matka. Oma kesäkoukku on oven sisäpuolella, ei sentään ovessa.
Ja tältä näyttää ulkona juuri nyt kello 9.15.


Aamiainen syöty aikoja sitten. Kaikissa kolmessa tulipesässä on tuli. Patterin termostaatit laskettu viiteentoista asteeseen. Sen yläpuolella lämmitän puulla. Lammaspata on jo porissut uunissa tunnin. Odotan että Eeva saapuu kuormineen Kääpälän vanhaan kouluun. Hän yöpyy luonani ja rupeaa sitten pikku hiljaa isoon projektiin, ison puise kansakoulun lämmittämiseen talven jäljiltä. Se vasta vaatii kärsivällisyyttä ja sen jälkeen lisää kärsivällisyyttä.

Seuraava postaukseni = viimeiset kuvat viime sunnuntain retkestä. Luvassa tarinallinen huonekalu. 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Viime sunnuntain retken saldoa , osa 2/3.


Talossa jossa kävin löytyy kivoja yksityiskohtia vaikka kuinka paljon. Keittiön yhteen nurkkaan oli rakennettu fiksusti komero.

Nyt vasta huomaan että paneeli onkin hauskasti likainen avaimen kohdalla.

 Yhteen käytävään oli ovelasti rakennettu iso sähkökaappi piiloon näin kauniisti. Tämä kukkatapetti oli aivan ihana.
Keittiön ja pienen kamarin välisessä ovessa on ollut tällainen reikä ainakin siitä lähtien kun tuttavan isä talon osti 50 -luvulla.

Leivinuuni oli iso ja oli ollut osittain huonossa kunnossa. Korjattiin siten että uunin hyötypinta-ala oli pienennetty. Kuvasta näkee hyvin miten se on korjattu. Nyt on taas käyttökunnossa. Saapi nähdä joudunko itse samalla lailla korjaamaan. Toivottavasti minun pystytään jollain tavalla korjaamaan.  Se selviää tänä vuonna.
Pikkukamarin seinällä roikkui kaunis käsityö.
Vanha sanonta kuuluisi talon omistajan mukaan nykyään: 
"De unga skall man ära, de gamla skall man lära".

Uusi versio liittyi yhä haastavampaan tekniikkaan, joka on yli 70 vuotiaille aika suuri mörkö. Koska minulla on kunnia työskennellä neljän IT- nörttien kanssa, oma tilanteeni ei ole yhtä hälyttävä. Mutta melkein päivittäin on edelleen eri ohjelmien/ratkaisujen kanssa vähän höntti olo. 

Jos pitää unelmoida jostain materiaalisesta, unelmoisin tällaisesta piharakennuksesta. 


Säästin yhden herkkupalan vielä seuraavaan kirjoitukseen.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Pian, pian pääsen taas hommiin

Sitä odotellessani lähdin tänään länteenpäin katsomaan ihanan naisen taloa. Talo on ollut perheen omistuksessa vuodesta 1955/1956 ja vuonna 2009 alkoi hänen oma remppansa, kun perinnönjaon koukerot oli saatu päätöksen. Totesimme, että samaan aikaan suunnilleen aloitimme ja 10 vuoden projekti on molemmilla. Talot ovat suuunnilleen saman ikäiset. Tämä hänen vaan on valtavan paljon isompi.


Kunnon sarana

Heikkona näihin
Mikä katto!

 Kunnon hella
Talon alkuperäishylly
Niin toimiva kaappi, nelikulmaiset laatikot vetävät isojakin tavaroita

Ihanan iso  kynttilänjalkaa

Kaunis ovi




Pieni lukko
Pieni avain
Fiksusti korjattu seinän alaosa
Jättäisin näin mutta aina ei voi olla samaa mieltä.
Kaunis matto
 Ja paljon muuta.  Ei makkeeta mahaa täyteen!


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Lahopää

Ikkunapuitteet olivat lahonneet ja niin on nähtävästi meikäläisen pääkin.

Hienon värimallilistan olin saanut. Ainoana tehtävänä oli viikonlopun aikana  vertailla ja päättää millä värillä tuvan ikkunoiden sisäpuoli maalataan. Peuhussa sitten oikein kymmenellä silmällä tutkailimme värimalleja lauantaina. Ja sulassa sovussa päätöksen teimme.

Ja sinnehän se lista jäi. Enkä muistanut ottaa kuvaa siitä. Enkä siitä hienosta kattoluukusta jonka naapuri oli tehnyt.
Enkä lumen vähyydestä. Enkä siis mistään. Nautiskelin vaan hyvästä seurasta, kivoista naapureista, hyvästä ruuasta ja lumen vähyydestä. 

Olkapääleikkaus edelleen estää tekemästä lihasvoimisteluliikkeitä, joten aika passiivinen sai olla. Sain yhden kottikärryllisen puita sisään, mutta enempää en uskaltanut tehdä.


Liiterissä sentään pää toimi hetken ja kuvasin naapurin tekemän väliaikaisen ikkunakorjauksen- yläkerroksen länsipäädyn rikki menneen ikkunan. Sillä mennään nyt muutama vuosi.


Uusi muurari on luultavasti löytynyt ja vuonna 2015 on sitten ohjelmassa ison tuvan pankouunin korjaaminen. Peräti kaksi hyvää muuraria lienee tiedossa, joka osaisi tämän leivinuunin korjata. Sekän pankon korjata ja itse tulipesän paikka ja sitten vielä palauttaa piipun omalle paikalleen. Uunin mitat 2,60 x 2,64. 



                       Mitä sitten tehdään tänä vuonna!
  Tänä vuonna on ohjelmassa sisätiloissa ehkäpä ovilistojen kunnostaminen ja maalaminen, kahden oven maalin poisto ( keittiön sisäpuolet sekä kamareiden välinen ovi), maalaustöitä keittiössä, kattopalkin putsaaminen vanhoista pahveista keittiössä, keittiölaattojen saumaaminen, laatoitustyötä keittiön hellan puuvaraston alla,  (saakeli etten sitä tehnyt heti),  ison tuvan korjattujen ikkunoiden takaisin asentamainen karmien korjauksineen, ison tuvan lattian peseminen pellavaöljysaippualla. Muutto kesäksi kamarista isoon tupaan nukkumaan. 
Sekä navetta/liiterin alahirsien vaihto, takaseinän rakentaminen, liiterin katon maalaminen (ehkä) sekä takaliiterin puuvarastojen lajittelu ja järjesteleminen. 
Sitä taas ei voi tehdä ennenkuin vanha sauna on purettu. Siinä on enää yksi vajaa seinä, jossa on kohtuukuntoisia hirsiä jäljellä. Ne otetaan talteen ja saavat uuden kodin.Tämä työ tehdään ehkä toukokuussa. 
Ja sitten vähän puutarhatöitä ja etenkin taas viherherkkukasvien kasvattaminen.
Ja suuri kysmysmerkki on edelleen kaivoni. Ja tarvitsen siihen kelluvan uppopumpun, jossa moottori on pumpun päässä  joka nostaa vettä ainakin 12 m.! Elleipä enemmän. Mitata pitäisi taas uudestaan . Hukkaisin vaan sen ohjeen millä se tehdään. 

Ehkä jotain jää tekemättä. Se tehdään sitten seuraavana vuonna, tai sitä seuraavana. 2015 on kuitenki muurarin vuosi.