Aina on syy hiljaisuuteen. Ainakin minun. Henkisesti tuli niin kova takapakki 3 viikkoa edellisen kirjoituksen jälkeen etten oikein ole jaksanut mitään tehdä. Tai sanotaan että jokainen asia minkä teen kestää niin kauan, ettei voimia jäänyt kirjoittamisen.
Juhannus on takana.
Vilinää oli kun Esther, elokuussa 4 ja Knut, pian vuosi ja yhdeksän kuukautta pistävät töpinäksi. Rauhalliset lapset ovat ja silti kun ei ole tottunut niin elämä on heidän kanssa niin kokonaisvaltaista.
Koska leivinuuni ja takka ovat ekan kesän toimintakunnossa isossa tuvassa on nyt tilaa olla leikkiä ja nauttia. Vaikka sataisikin ulkona.
Poika perheineen lähti muutama tunti sitten. Ja ukkonen tuli tilalle ja salamoi ja taas rupesi satamaan. Ei ole
tarvinnut kastella kasvimaata noin kahteen viikkoon ainakin.
Liiterin uusi tulo
Naapurin ja kylähelpin avustuksella vanha liiteri pääsi eroon pressuseinästä. Ja naapuri oli sitä mieltä että tilaa saa lattiankin. Itse olisin kyllä tyytynyt maalattiaan. Tästäkin tuli suurempi projekti kuin mitä piti. Koska lahovaurioita oli niin paljon. Pikku hiljaa joudun nähtävästi rakennuttamaan koko liiterin uudestan, niin pahat ovat osa hirreista lahonneet.
Niin - se minun takapakkini:
Polviongelmat sen kuin jatkuvat ja pahenevat. 28.4 sain diagnoosin AVN ; avaskuläärinen nekroosi. Tarkoittaa että reisiluuhini on iskenyt kuolio; jos joku on lääetieteisiin päin niin femurkondyylin kantavaan pintaan on tullut 3 cm pitkä ja 1,5 leveä alue, joka on kuollut.
Joten nyt kuljen sitten taas kahdella kyynärsauvalla eikä vasempaan jalkaan saa kuin korkeintaan laittaa sen jalan paino. Hauska on edes hetkellisesti ollut, kun uteliaisudesta olen kävellyt kahden vaa'an yli ja yrittänyt saada selville paljonko koko vasen jalka kokonaisuudessaan painaa. Päädyin noin 12,8 kiloon. En kyllä sillä tiedolla tee mitään, mutta hauskaa oli.
No, tämä ei ole mikään kuoleman tauti mutta kun teen väärän liikkeen sattuu todella paljon ja samalla kamala väsymys iski myös. Olen käynyt akupunktiossa, hankkinut Bemer-patjan, noudatan tiukkaa ruokavaliota ja yritän saada veren kiertämään luustossa. Akupunktio ja tiukka ruokavalio auttoivat todella paljon väsymykseen.
Syy miksi luuston solut kuolevat on huonosti toimiva mikroverenkierto luustossa siinä vammaisessa polvessa. Miksi sellainen tulee on edelleen hämärän peitossa!
Harmillisesti melkein kaikki uimahallit menivät kiinni, kävin vesijuoksemassa 3-5 kertaa viikossa ja koska se on ollut ainoa liikunta jonka avulla saan koko kehoni liikkeelle niin kaipaan sitä todella paljon.
Järvivesi on niin kylmä, sieltä ei juokse kuin pois. Sekin hankalaa, kun on kyynärsauvat mukana. Käyn kuitenkin melkein joka aamu järvessä.
Olen pitkällä sairaslomalla. Siitä ei ole paljoakaan iloa kun ei juuri mitään voi tehdä. Mutta sain nähdä kun valtava syreenipensas rupesi kukkimaan. Ja se tuoksu.
Pian (20.7 on ortopedillä vastaanottoaika) näen missä mennään. Onko tapahtunut edistymistä, on kuolio pysähtynyt vai onko peräti vähän parantunut?
Jospa putki olisi nyt auki. Innostuin kun kirjoitin. Ihanaa kesää kaikille.
Ja seinä on kyllä valmis mutta jätetään nyt jotain seuraavaan postaukseen.