Pitkän tauon aikana olin mm. unohtanut blogini salasanan.

Moni muukin asia on päässyt unohtumaan. Kävin talolla edellisen kerran tammikuun alussa kun piti ottaa kuvia erään lehden tammikuun juttuun. Siinä kerron entisen metsänomistajan tarinani ( uudet lukijat voi tsekata viime vuoden toukokuun juttua..).

Tammikuussa vielä pääsi huusiin :)  -  nyt se ei enää ollut mahdollista :(.

Entinen metsänomistaja seisoo vakavana ( ja kohmeessa, lakkia en edelleenkän juuri ikinä käytä, ehkä sitten kun täytän 60) tyyppillisen tilanteen edessä. Kaksi puuta kasvaa aivan liian lähellä toisiaan. Olen vaan maan luokituksen näkökulmasta entinen metsänomistaja. Koko tila on saman kokoinen edelleen mutta metsänomistajaksi "vaaditaan" metsää 2 hehtaaria ja minullahan oli "vain" 1,86 hehtaaria. Jos pääomavero palautuu tämä uusi luokitus lienee parempi vaihtoehto.

Takaisin viime torstain työmaakokoukseen.

Valkoiseksi maalattua Luvian puun helmiponttipaneelia on siis laitettu alakatoksi. Paneelit tulivat varastotavarana 4,50 pituisina paneleina. Halusin ehjät  panelit ja tämä tuli tietysti nyt vähän kalliiksi. Koska hukkaan meni aika paljon. Kunnes tajusin että kuistikin tarvitsee panelointia joskus ja ikkunat ovat tosi matalalla. Kaikki materiaali  tulee käyttöön. Sekä ylimääräiset pitkät että "hukkapalat". Voidaan myös rakentaa liudan pieniä valkiosia laatikoita, koska paloja on aika paljon.

Talven keskellä muurarikin tuli käymään.


Työmaakokuksessa suunnittelimme uuden hellan muurausta. Olen vuoden aikaan kerännyt Lantliv lehdestä ( siskoni vanhoista lehdistä) kuvia erilaisista muuratuista valurauta/ keittolevy + uuniratkaisuista. Muurari osoittautui todella miellyttäväksi. Ihanan rauhallinen, kokenut, pilke silmissä , kuunteli ja kyseli. On kuulemma todella hyvä muurari.  Sekä arkkitehti että kirvesmies suosittelivat. Soitin jo vuosi sitten ekan kerran, siten hän kävi työmaalla toukokuussa.  Soitin syksyllä kerran ja sovittiin että hänen allakkaansa merkitään minun työmaani  huhtikuulle ja että soitan helmikuun alussa uudestaan. Helmikuun alussa sovittin työmaapäiväksi 24.2. ja siinä sitten oltiin. Nämä työmaakokoukset ovat todella kivoja ja tärkeitä hetkiä. Sinnikäs pitää olla jotta pysyy ihmisten allakoissa. Tämä koskee kirvesmiehiä, sähkäreitä, muurareita jne. Onneksi rakastan ihmisiä ja ihmiskontakteja.

Sitä luulee olevansi niin moderni mutta muurarilla oli 3 D - kamera!
En edes tiennyt niiden olemassa olosta.
Nyt jostain syystä kursori ei enää suostu menemään vasempaan laitaan.
Joten keskytän taas toviksi tämän blogini.

Kohmeiset terveiset Kääpälästä

Pitkä hiljaisuus on katkaistu. Keskellä sydäntalvea joku sentään kömpii kolostaan.
Ei suinkaan minä vaan :

Eli Kai Vasara, joka taas aloitti hommat talossani.

Perille oli vaikeata päästä. Naapuripariskunta kertoi ettei näin paljon lunta ole vuosikymmeniin ollut kylässä.

Alla oleva kuva on otettu 3.1.2011. Etenkiin kuistin edestä näkee ettei vielä ollut kovinkaan paljon lunta..

Ja alla oleva on otettu 24.2 ..

Viime viikolla on siis tehty panelointityötä.

Ja paneleiden loppusjoituspaikkana on:

ALAKATOT.

Olen nähtävästi edelleen joko jäässä tai ruostunut. Ongelmia on kuvien laataamisessa joten palaan asiaan kun saan tekniset asiat hoidetuksi. Auf Wiedersehen. Uskomatonto joka tapauksessa miten paljon valoisammaksi huoneet tulivat.