sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Pönttöuuni toimii ja todella hyvin ja neuvoja vailla olen

 Ihanaa kunnostettua pönttöuunia on nyt kaksi viikonloppua lämmitetty. Yritin pari viikkoa aikaisemmin käynnistää sisäänpolttamisen muttei onnistunut koska ulko- ja sisätilan lämpötilanero oli liian pieni. Vähintään 5 astetta pitää olla kylmempi ulkona jotta kunnolla vetäisi.  Kertoi muurari.
Nyt on onnistunut ja liiankin hyvin. Vaikka vaan  2-3  pesällistä poltin niin oli pakko jättää  pellit auki yöksi koska tuli liian kuuma. Viime yönä poltin vaan 1 ½ pesällistä ja silti oli liian kuuma. Tämä vaattii nyt vähän harjoittelua. Haaste tuottaa  nukkumatapani, koska nukun aina ikkuna auki, läpi vuoden. Silti huoneessa pitää olla jonkinlaista lämpöä. Jatkan harjoittelemista. 
Toinen haaste on että peltien malli pitää vaihtaa, niissä on nyt nuppi päässä. Ne ovat niin korkealla etten niihin yllä. Pitäisi löytää ketjulliset kiskomallit tai vaihtaa sellaisiin joissa on reikä päässä, että saan sinne jonkinlaisen "kepin".Vihjeitä saisi laittaa minulle. 

Toinen haaste oli lattian suojaaminen. Alla kun on vanha puulattia. Olen erilaisia suorakulmamalleja kokeillut mutta pitäisi minusta olla ihan eri mallinen messinki/ kuparilevy suojana. Löytyykö kaarevia malleja. Onko vihjeitä!!

Lahja ( luulen) sähkömieheltä.

 Sähkömies toi yllä olevan lampun oikeastaan ulko-oven yläpuolelle sijoitettavaksi. Siihen se oli liian iso. Mutta tästä tulee tulevan parkkipaikan tai valaistetun liiterin lamppu. Joskus kun rikastun ja taas kaivan pihan auki.

Sitkeät pelargonit
Kuistilla pelargonit ovat vähän kärsineet. Ainoa, joka viihtyi oli Eilan äidin vanhoista pelargoineista otettu pistoke . Ovat ainakin 40 --50 v. vanhat ne alkuperäiset Eilan äidin kasvit, jos nyt niin voi sanoa. Sekin menestyi koska sain sen niin myöhään kesällä. Omat tuoksupelargonit jotka hankin  pitämään ampiaiset kaukana eivät oikein ensin jaksaneet kukkia ja ne tulivat vähän aneemisen näköiseksi. Alussa oli kai liian pimeätä, kun siirsin ulos, rupesivat kukkimaan , mutta sitten en vaan muistanut niitä kastella. Uusi haaste on talvehtiminen. Ehkä voin viedä maakellariin, siinä on noin 5 astetta talvellakin. Kärsiikö olla siellä, tietääkö kukaan? 


On niin mont asiaa jota en ole, ja yksi niistä on viherpeukalo. Mutta kaksi viikkoa sitten pensaskrasseni rupesi sentään kukkimaan. Parempi myöhään kuin ei "silloinkaan". 

 Enempää en jaksa kirjoittaa. Tänään olen istunut ratin takana 6 tuntia kun tulin maalta kaupunkiin, hain pojan ja miniän, ajoimme Snappertunaan isän 80 v - päivää viettämään ydinperheen kanssa ja siitä sitten takaisin 3,5 tunnin lounaan jälkeen.

Ydinperhe on meillä lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset. Siis eri määritelmä kuin Suomen valtiolla. Meitä oli 27 vaikka puuttui  noin 6 ihmistä. Näin käy kun on sikiävää laatua. 
Minulla on 2 sisarta ja 2 veljeä. 
Ja 2 lasta ja  1 miniä. 
Ainoa tytär 33 v.  tänään kertoi että muuttaa Kööpenhaminaan miesystävänsä luokse asumaan. Kiva juttu hänelle. Kokelas oli minulle mieluinen ja hyvä kokki, hän oli julkaisukierroksella täällä muutama viikkoa sitten.

EDIT; korjasin tyttäreni ikä kolmesta 33:een.

torstai 15. syyskuuta 2011

Pientä edistymistä taas ja 49 vuoden kammon voittaminen


 Kuva yllä on viime vuoden kesästä. Kaivoin sen esille jotta näkisimme mitä Max teki vanhan keittiöpuolen palomuurille. Ensin hän poisti tyypillisen 50 ja 60 -luvun sinisen muovisen "kaakeliseinän". Lapsuudenkodissamme oli kylpyhuoneessa vastaavanlainen "muovikaakeli". Äiti aikoinaan kertoi ettei Arava-taloon saanut 50- luvulla laittaa kaakelia kylppäriin, siksi he päätyivät jäljitelmään. Peuhun vastaavanlainen on ollut kuumassa paikassa, eikä ole sulannut. Aika hyvää materiaalia. Nuohooja oli aika järkyttynyt kun näki muovia puuhellan takana.




Muovin postamisen jälkeen  Max käsitteli parin kertaan Tikkurilan Tunto Hieno:lla seinän sen jälkeen kun oli soodalla pessyt sen. Hieno työtä teki. Hän kertoi että oli aika mielenkiintoista kun aloitti; hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli tekemässä ja ohjeet annoin aika ylimalkaisesti kerran paikan päällä ja kerrran puhelimitse. Kaikki työkalut jotka olin hankkinut olivat käyttökelvottomat. Loppujen lopuksi hän pensselillä veti tämän pinnoitteen seinään. Pinnoite oli urakoitsijan suosittelema. Kolibri oli toinen vaihtoehto, mutta sitä ei löytynyt Prismasta. 


Viime viikonloppuna kävi muutamia vieraita. Ensin tulivat 2 ystävätärtä. Yhdessä suunnittelimme kuten kuvasta näkyy hyvinkin tarkasti mihin asetetaan 5 kpl Led-ulkovaloa. Hyvin mietitty on puoleksi tehty! Raija pohtii ja Ritva odottaa tuloksia. 
Yöt ovat jo sen verran pimeät että pitää saadä vähän osviittaa mihin päin huussi on jos yöllä pitää  sinne mennä.


Asettelu toimi hyvin. Paitis että päiväsaikaan tietysti kompastuin yhteen koska valkoapilat ovat jo ylipitkät eikä valo näy päiväsaikaan. 

Kuten kuvasta näkyi nurmikko on kasvanut hyvin ja etenkin valkoapilani. Piti leikata nurmikko, mutta koska on 2 viikkoa satanut niin paljon, maa on niin pehmeä että kaikki tulisi juurineen ylös.  Toivottavasti voisin lauantaina jo leikata.  

Tuliaisiksi  ladyt toivat herkkua eri muodossa ja nyt pääsemme sitten viime korjoituksen cliffhangeriin. 

Mitä yhteistä on muikuilla, perunoilla ja omenoilla?

Raija kertoi juuri ennenkuin kerkesin ääneen hihkaista riemusta, että "pärekori ei kuulu lahjaan". Siksi koska hänen enonsa  Ilomantsissa pesi aina muikut tällaisessa pärekorissa. Raija on koipioinut enonsa pesutavan, mutta hän pesee tässä korissaan uudet perunat. 

Ja toi minulle nyt omenat tässä korissa . Ne ovat ihana makuiset.   Enkä niitä lainkaan pese. Syön omenat kuorineen päivineen, jäljelle jää ainoastaan se pieni pala josta omena roikkuu. Kaikki muu menee vatsaani. Kuituja pitää saada.




Kun kävin edellisellä viikolla sienimetsässä kuvasin tämän mielenkiintoisen paikan kännykkäkamerallani. Joku eläin ( hirvi?)  oli kävellyt puun ympäri aika monta kertaa ja tehnyt sammaleeseen hienon ympyrän puun ympärille. Sen jälkeen se oli varmaan mennyt makaamaan yöksi; minusta jäljestä päätellen siellä on maannut hirvi ( kuvassa vasemmalta, kun klikkaat kuvan päälle saa suuremmaksi sen). 




Tietoa menneisyydestä

Viikonlopun toinen vieras oli Peuhin entinen omistaja, eli nainen jolta talon ostin. Minua jännitti vähän miten hän reagoisi. 

Eka reaktio oli ihana; pihalla jo sanoi etten ole paljoakaan muuttanut pihalla . Kuten en olekaan.  Piha on vaan laskettu ja rehevä nurmikko kasvoi kuten ennen - nyt van aivan liian pitkänä. Piha oli niin ihana kun talon ostin ja ainoastaan yhden ison sireenin olen joutunut poistamaan. Ja vähän kasveja. Mutta minulla on hyvin tallessa mitä on tuhonnut, koska älysin omistajalta avaintenluovutustilaisuudessa vuonna 2009 kysyä niiistä. Ja piirsin pihasta hätäisen kartan  jonne merkkaisin nimet muistiin.  


Tarja kertoi että keittiön ja makkarin räsymadot on kudottu kylässä , sainpas kutojan nimenkin. Olkkarin iso räsymatto on kudottu Artjärvellä. Ja hän toi lahjaksi hienon ilmakuvan  tilastani josta näkyy kaikki ulkorakennukset jotka ovat noin 60 - 70 vuotta sitten pihalla seisseet. Aikamoinen määrä!
Kun muistan ottaa sen töihin, skannaan sen  ja saan siten kuvan jonka voin tänne lisätä. Kiitos sinulle Tarja, oli kiva että kävit.

49:n vuoden pelko  voitettu. 
  
Kuusivuotiaana salaa otimme serkkutytön kanssa ison kirveen ja ryhdyimme puita halkomaan. Meidän piti lämmittää sauna yllätykseksi vanhemmille kai. Minusta palat olivat tarpeeksi pienet mutta serkkutyttö oli erimieltä. 
Ja niinhän siinä kävi että hän iski ja minä otin silloin puupalan pois. Ja oikean käden peukalo meni halki pituussuunnassa ekaan niveleen asti. Hyvin se korjattiin, vähän ruma se on muttei ole menoa haitannut. Mutta kirveeseen en ole sen jälkeen koskenut. Kunnes Ritva tuli kylään viikko sitten

Koska Ritva osaa melkein kaiken niin pyysin hänet opettajaksi. Ja  parempaa opettajaa ei voi olla...

Aseta halkopala tukevasti pölkylle, jalat tukevasti maahan (noin 40 cm toisistaan oli hyvä asento mulle),  päätä mihin isket, seuraa loppuun asti silmät auki ja .. siinä se oli kahdessa palassa. 

Kokeilimme erilaisia palkoja ja minä osasin. En pelkää enää, kunnioitan vaan tätä asetta. Kirves oli Fiskarsin uusi halkaisukirves mallia X11, 44 cm pitkä . Pikkutöille tarkoitettu. 

Hankin seuraavaksi mallin X17, joka on 58 cm pitkä. Tämä on liian pieni jos halua vähän isompia halkoja halkaista. Ja ne suurimmat Max saa sitten hoitat kunhan olen ensin opettanut. Hyvää yötä sanooo sitten varsinn tyytyväisen näköinen halonhakkuupelonsa voittanut meikäläinen. 

maanantai 12. syyskuuta 2011

Romusta valoon

  
Kuten viime kerralla lupasin näytän kuvia retkestäni romuliikkeeseen. Kääpälän taiteilijan innoittamanahan sinne lähdin. Kuljin paikasta toiseen ja yritin päästä luovaan fiilikseen. Toisella yrittäjällä oli tavarat vähän miten sattuu.


Toisella yrittäjällä oli ihan eri mentaliteetti ja tapa toimia.  Te jotka minut tunnette tietävät että ryntäsin suorien rivien


 ohi nopeasti ja tutkin sotkuja aika tarkasti. Puolen tunnin etsimisen jälkeen, josta iso aika meni myyjän etsimiseen,  tein ensimmäisen hankintani. Esine on noin 70 cm korkea.


Ihana esine. En tietysti tiennyt mikä se oli, jotenka kysyin. Tämä on sitten alunperin ollut öljykamina. Onhan se parempia päiviä nähnyt mutta tiesin heti että tästä tulee upea pihalyhty. Hintakin oli ihan kohtuullinen, yhden käden eurot. Koeajettu on kahdesti, toisella kerralla ulkosoihdulla ja toisella kerralla LED lampulla. Huonon  kamerani vuoksi en ole vielä onnistunut nappaamaan yökuvaa tästä. Kaunis on käytössä, sen lupaan. Ja mahtavan kauniisti sopii kuistin ilmeeseen.
Toinen ostokseni oli sen verran hintava että yön yli piti nukkua. Ja sitten lähdettiin siis takaisin romuliikkeeseen. Hankin takan edessä olevan oikeanpuoleisen kupariastian. Hinta askarrutti, 5 e /kg ja astian paino on kaksilukuinen. Mutta onneksi ostin.Se on niin kaunis, paksua kuparia ja kaunista käsityötä. Vasemmanpuoleinen on aikaisempi hutihankinta, kuitenkin ihan kiva. Takassa on iittalan uutuustuote,Sisustustakka Kaasa; design Ilkka Suppanen. On muuten ihana tuote, kauppoihin tuli viime viikolla kolmessa värissä.
Jostain ihmeen syystä kuvan alla on noin 30 tyhjää riviä jota en saa pois joten skrollaa alaspäin vaan, juttu jatkuu.





















Elokuussa hankin erikoiselta naiselta mielenkiintoisen lampun. Varjo ja lasi oli kunnossa. Sähkömiehen piti vaihtaa siihen uuudet piuhat. Tietysti vanha posliinipesä mureni ja kolme ruuvia oli ruostunut kiinni. Sähköjohdon putki oli kadoksissa mutta loistava Jukka löysi Kouvolasta oikeanlaisen ja -kokoisen putken (todellisuudessa peräti 6 m, josta tarvittiin siis vaan runsaan metrin) oikeilla kierteillä. Ja perjantaina komistus oli koottu ja se ripustettiin keittöpöydän yläpuolelle. Oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut.



                           Lamppu on Idmanin vanha lamppu. 

Koska valoa ei ollut tarpeeksi samaan tilaan laitoin modernimman lampun joka hämmäsyttävällä tavalla tuskin näkyy. Huonekorkeus on vajaat 3 m ja lamppu jotenkin vaan katoaa sinne palkkien väliin. Lampussa on jotain vanhaa uudella tavalla ja sopi siihen oikein hyvin. Se tullaan käyttämään harvemmin kuin avokeittiön toiset lamput, joissa on enemmän haastetta.




 Keittötilan alkuosaan laitoin 4 lamppu. Löysin ne Kuusankosken kirppikseltä kahdella kympillä neljä lamppua. Olivat aivan ehjät.

Epäilen  että sähkömiehet ovat perustaneet salaliiton sähköyhtiöiden kanssa koska suosivat niin vahvoja lamppuja. Näihin on laitettu tietysti energiasäästölamput ja valo tasoittu häikäisevän valkoisen tasaiseksi vähän ajan päästä. Kuvassa ne on juuri sytytetty.Pakko on vaihtaa heikompiin, en kestä nöin paljon valoa. Ja olen aina inhonnut kattovaloja, mutta tässä talossa niitä on vaan pakko olla.




Olkkariin tuli vanha makuuhuoneeni lamppu, se on joko Lisa Johansson-Pape tai Paavo Tynell.


Ja makkariin oikea kunnin hätäratkaisu  - vihattujen plafondisuunnittelijoiden keskikastia edustava rumilus.
Lupasin sähkömiehelle etten ihan paljasta miten pitkä aika meni tämän ripustamiseen.  Ei mennyt hetkessä kun itsekään en ole vuosiin sitä ripustanut. Oli aivan päässyt unohtumaan kikka jolla se saatiin ylös. Kiinnittäkää huomiota sähkömiehen jalan turvasentoon.


Kuisti- ja ulkovalotkin toimivat ja liiketunnistin. Unohdin vaan ottaa niistä kuvat. 
Loppukevennyksenä saa tällä kertaa toimia uuden ulkoasuni sovittelu. Vähän näytän karhulta.


Jotteivät metsästäjän ampuisi minua lisäsin siihen punaisen pähineeni:

Selkeä parannus. Puhu on hirvikärpäsuojus kokoa xs - xxl samassa vatteessa. Menen Sipoon sienimetsään keskiviikkona ja puku, kaikki saappani ja ulkoilukenkäni ovat Kääpälässä. Eli hankin sitten huomenna uudet saappaat. Ystävät ovat luvanneet viedä minut heidän suppilovahveroapajille. 
Ensi kerralla palomuurien käsittely, miten muikkuja pestiin Ilomantissa ja miten tämä liittyy perunoihin ja omeniin.



tiistai 6. syyskuuta 2011

Salatut kädet jotka kantavat

Kääpälän maamerkki on Jätkän taulutalo. Jos tuplaklikkaat tätä kuvaa niin voit tarkemmin tutkia tätäkin työtä. Presidentti seisoo hyvin ryhtisenä Kääpälä-sienen takana.


Herra Tuppurainen on ITE-taiteilijana hyvinkin tunnettu. Hänen työnsä ovat myös kiertäneet ITE-näyttelyissä Euroopassa. Itse taiteilija esitteli heinäkuussa minulle ja ystävätterelleni  osan töistään. Häntä on kohdannut monenlaisia sairauksia ja vaikuttava, suurin hänen töistä on nimeltään Salatut kädet.


Salatut kädet, koska sellaiset ovat häntä kantaneet vaikeuksien yli eikä niitä käsiä vaan ole nähty.
Veistospihalta löytyy mm. kaikki horoskoopit ja kaino Neitsyt
joka on vähän huonotuulinen.



Luonnonkokoinen hevonen ( arvion teki siis kaupunkilaisminä).
Jotenkin minulle tutumpi on alla oleva hahmo. Jota ei varmaan ole ja joka muistuttaa aika monta erilaista hahmoa lapseni lapsuudesta.



Tuppuraisen innoittama lähdin käymään romuliikkeessä. Ja sehän oli hauskaa. Niin hauska aettä oli pakko mennä seuraavana päivänä uudestaan. Valkealassa on 2 romuliiketta samalla pihalla. Toinen on erikoistunut enemmän koneisiin. Toinen oli ilmiselvästi erikoistunut ihan kaikkeen. Siitä enemmän seuraavalla kerralla koska vaikka Hesassa olen niin netti reistailee.