Edellisen tekstin julkaise- nappia jäi painamatta 29.7 .

Nyt sitten uuteen tekstiin. Lyhyt tämän kerran. Siivosimme siis joitakin viikkoja sitten navetan osittain ja tehtiin "uudet" lattiat sinne. Mutta myös löysimme taas ihania juttuja mm. 60 -luvulta olevan Stihlin vanhan moottorisahan, jonka annoin metsurille. Hän kertoi että se lähti toisella nykäisyllä käyntiin. Ja oli todella vanhat bensat siinä moottorissa. Olen kuullut pelkkää hyvää Stihlin tuotteista ja kun hankin itselleni raivaussahan merkki lienee Stihl.

Alla näkyy missä pölyssä me kaksi astmaatikkoa ( poikani ja minä) sekä miniä teimme työtä.

Itse ei ihan taivaallisesti ilahdu vanhasta aika tehottomasta moottorisahasta mutta sitä enemmän sitten ao. löydöistä.

Koska kukaan ei halua museossa asua päätin repäistä ja hankin tuttavan kautta lepohetkiä varten uuden ajan pihakeinun. Se on ihan älyttömän ihana ja mukava. Huomaatte varmaan myös miten hyvin nurmikko on kasvanut. Olen vaan unohtanut kuvata.

Pojan piti tietysti kokeilla keinuani ääriasentoja. Ja hyvin se keinuu.

Miniän kanssa nauratti kun Max pyysi/rukoili apuamme. Mutta hän ei tosiaan päässyt pois tästä. Mikään vaaratilannetta ei ollut mutta kun vatsalihakset eivät ole kunnossa niin meidän piti mennä kiepsauttamaan tuolin takaisin perusasentoon.

 Tänään oli paljon arvovieraita. Naapurini Liisa ja Jukka Laurila ( s. 1927) sekä myös Villstedtin Onni ( s. 1922 ) poikansa kanssa. Ja Juuman Eila päivällisellä. Paljon lisätietoa sain heiltä. Onni kertoi että aikoinaan oli pihallani myös pärehöyläämö/hiomo?, joka oli osittain avoinainen "lato". Joskus 30 luvulla kun hän renkinä oli viemässä useita hevosia ( naapurin) jonnekin laitumille kun nousi kamala myrsky ja hevoiset hakivat hänestä suojaa ja tallasivat häntä. Myrsky pyyhkäisi kylän yli ja vei ladon siten että se vaan rullasi pois. Myrsky vei myös kattoja ja siirsi peräti yhden mökin savupiippuineen kokonaan muutaman metrin. Savuhormi oli niin hyvin muurattu että talo pysyi kasassa,se vaan siirtyi. 

Sitä edellisessä kuvassa oli myös reki. Jukka L. katsasti kirkkorekeäni ja totesi että etuosasta puuttuu vanerilevy joka suojaa talvisin tierasta. Elävä ? = minä taas ihmetteli mitä tämä sana on. Jäätiera on tarkempi sana. Selitys tulee vasta Napoleonin kuvan alapuolella jotta ehtisit vähän miettiä.

Suomen kielen oppitunti numero xx:  HUOM! voi olla myös vaan täkäläistä suomenkieltä. Siis ei minun vaan paikkakunnan (selvennykseksi eli  kirjoittajan kommentti) .

Jäätiera on sitä mikä hevosen kaviosta nousee talvisin rekeheen ja jäätyy sinne.  Wikipediasta kun etsii joutuu Kalevala. nimistöön ja törmää nimeen Iku-Tiera Nieranpoikaan . Kuura,Tuura ja  Teura ovat on muunnoksia tästä Tierasta myös.  

Reki sanan taivuttaminen oli kyllä todella vaikeata. Siksi varasti jostain joululaulusta oman illatiivimuodon tästä hankalasta suomenkielen sanasta. Ja lienee sekin väärin?

Sekalaiset tunnelmat työleirin lepohetkistä.

Lepopaikoista yksi niistä tärkeimmistä on tietysti huussi. Tämän kuva sain pojalta heidän lomansa jälkeen.

Viime vuonna ärsytti  käsienpesupaikan epäkäytännöllisyys. Oli erittäin matala pöytä, jonka päällä oli pesuvati ja sanko. Mutta kun paljon raataa ja kun takana on jo yksi välilevypullistuma vuodelta 2005 asialle piti tehdä jotain.  En uskaltanut enää luottaa siihen että väsyneenä aina muistan kiristää sisäisen korsetin kun pitäisi nojata alas käsiä pesemään. Claes Ohlsonista löysin istutuspöydän joka sopi mainiosti myös käsienpesupaikaksi. Olin jo talvella löytänyt KRaudsta pronssivärisen vesiastian hanalla. Ja eräs vieräs toi mansikka-aikaan romanttisen sangon täynnä mansikoita. Siitä tuli sitten maljakko ei niin romanttiseen paikkaan. Käsienpesu on minusta ollut selkeästi paremmin hoidossa mikä on kuumana kesänä erittäin tärkeä asia.

Söimme myös hyvin ja miniäni teki perästi kahdesti mozzarellaterriinin joka oli kuulemma helppo tehdä. Maukas se oli.

Aina kun ruokaa tekee kaksi mäyräkoiraa seuraa , jos.....Oikeastaan tämä on vähän ärsyttävää koska olen itse aika nopealiikkeinen enkä aina muista että ne pirulaiset siellä takanani ovat. Pariin kertaan melkein kompastuin niiden päälle.

En ole juuri lainkaa kirjoja ehtinyt lukea. Minä joka yleensä lomalla lukee toistakymmentä kirjaa.

Nyt on vaan niin väsynyt ollut iltaisin. Mutta onneksi Napoleon eli Nappe huolehtii siittä ettei perheen sivistystaso laskee.

Gin Tonic tauolla ja hengityssuoja  kaulassa on todisteena siitä ettei tauko ole pitkä.

Tuvan seiniltä löytyi erilaisia viestejä menneestä . mm ao kirjoitus, jssa lukee 19.päivänä kesäkuuta 1916. Myös "kirkkovene"kuva löytyi. Kaikki on säästetty.

Rakas poikani Max.

Paljon hyvää syötiin ja grillatiin lihaa. Max osoittautui aikamoiseksi virtuoosiksi. Aina vaan hän tiesi milloin erilaiset ruuat olivat valmiina. Minäkin kokeilin, kerran. En vaan tiennyt millloin oli valmis.

Todella sääli hienoa lammaslihaa. En enää grillaile. Lupaan ettei kukaan jäänyt tätä herkkuakin kaipaamaan.

Mutta kaipamaan jäi aina Napoleon kun Max ja Saara lähtivät uimaan, kauppaan tai Kotkaan Merimuseo Vellamoa ihastelemaan. Tämä koira ei tykkää kun omistajat poistuvat näköpiiristä. Aika surkea ilmestys.

Nyt makaan sängyssä ja odotan ulonilman alkua. Saapi nähdä tuleeko edes!

Ihmeellinen herätys

Eräänä aamuna kun tyättäreni vielä oli täällä heräsimme siihen että joku koputti ulkoovea. Klo 8.20 aamulla. Itse olin nähnyt unta siitä että poikani Napoleon-koiran häntä hakkasi ulkoovea ( se on aika kova höäntä). Nousin ja menin muka avaamaan ja huomasin että ääni tulikin hormista. Totesin unenpöpperöisenä  tyttärelleni että "taitaa olla joku lintu joka on jäänyt jumiin hormiin". En muuten yleensä nuku näin myöhään mutta natoni oli miniänsä kanssa ja tyttäreni Peuhussa käymässä  ja kai olimme vähän juhlistaneet tätä tosi harvinaista tapahtumaa. Tytär kun asuu Ruotsissa ja oikeastaan exnato kasvamassa kiinni Myrskylän mökkiinsä.
Katosin ulos ja huomasin että uudet tikkaat olivat viritettyinä katolle ja tajusin että peltimies olikin päättänyt toimittáa savupiipun pellit kolme päivää käyntinsä jälkeen.

Mielestäni ikuistin tapahtuman mutta kuvat ovat kadonneet jonnekin. Joten nuohooja saa y.o. kuvassa toimia peltimiehen stuntmanina. Kukaan muu kuin minä ja he eivät näe mitään eroa kerta kuvakin on niin surkea. He tuskin blogiani lukevat.

Sotare ei ole suutari suomeksi.

Joka kertaa kun pitäisi sanoa nuohooja sanon suutari. Murare on muurari, timmerman on timpuri, målare on maalari mutta sotare on nuohooja. En millään tahdo muista sitä sanaa ne harvat kerrat kun sen tarvitsen. Tulee suutarin sanan jälkeen seuraavaksi aina päähäni sana nokikolari joka lienee Aatamin aikainen sana. Oikea kuitenkin.

Tämä nuohooja oli niin laihaa sorttia että olisi itse mahtunut piippuun. Ja mukava mies oli myös.

Hauska poikani yllätti myös omine varusteineen. Mulla oli hanskat , saappaat, vanhat housut ja paita.

Edessä oli huussin tyhjennys.

Sen jälkeen rentoilin vähän. Ja poika otti kuvan. Joskus minullakin oli niin kauniit sääret. Joskus hyvinkin kauan sitten. Nyt maan vetovoima on kyllä päässyt yllättämään jokaista ruumiini osaa. Oikein nauratti kun kaukainen tuttava kävi kylässä ja mies otti meistä kuvia. Totesin niitä kärsiessäni että "hitto että olemme vanhentuneet". Tapasin hänet edellisen kerran toista vuotta sitten ja ennen sitä noin 30 vuotta sitten.

Viime maanantaina oltiin kaislatalkoissa.

Uimaranta oli päässyt pahasti kaisliintumaan. Kyläyhdistys oli saanut vähän rahaa kaupungilta ja saimme ( muutama kuvaa alaspäin näkyvän) leikkurin sillä rahalla käyttöömme. Kun oli leikattu , leikkuujätteet ajettiin alla olevalla häkkyrällä maahan josta "tarttumasaksilla" varustettu kone niitä nosti traktoin lavalle.

Sen jälkeen jätskille Kääpälän kauppaan.

Minun piti oikeastaan tänään näyttää kuvia tuvan pöydän pesemisestä mutta kameran akku oli niin tyhjä että se jää seuraavaan kertaa. Olen myös istuttanut joitakin kukkia joiden nimet ovat kadonneet jonnekin kuistin sotkuun.Kun nimipussit löytyvät laitan myös kuvat yleiseiksi naurun aiheeksi.

Nyt nukkumaan. Olen taas, runsaan kahden viikon todella tiivin yhteiselon poikani, miniäni ja heidän kahden koiransa kanssa , onnellisesti yksin. Olen elänyt 10 vuotta yksin ja huomaan että hiljaisuus ja yksinäisyys ja tilaa itselleeni vaan on niin ihana juttu. En oikein ole tajunnutkaan miten olen vieraantunut yhteiselosta. Vaikka kaikki meni kohtuullisen hyvin. Paljon tekivät töitä, paljon söimme, hyviä viinejä maistelimme  ja koko kevän karppaillut taisi palata vyötärölleni.

Ja eka perunsato on nostettu!

Suomenkielen koulu; nato on siis miehen sisar. Kun koivonoksilla huiskii  niin täällä muistaakseni liuhdottiin tai jotain sinne päin.

Hiljainen aamu

Eilisen ärhäkkäät sadekuurot illalla toivat mukanansa ihanan sumuisen aamun.

Kun miniä kanssa aloitimme tuvan pesemisen poikani rakensi pyynnöstäni isomman sahapukin. Huumorimiehiä oltiin.

Saaran ja Maxin kanssa siirsimme ensin kaikki kamat navettaan tai sitten liiteriin. Liiteriin menivät kierrätyskeskuksen tulevat lahjukset. Jäljelle jäävät siirrettiin toiselle puolelle tupaa.

                                                         JA SITTEN TÖIHIN.

 Ensin katto ja seinä puhdistettiin pitkillä koivunoksilla joita oli helppo kerätä juuri kaadetusta koivuista. Ja sitten huiskimaan.

               Pienellä vaivalla Max sai kuin saikin yhden ikkunan auki.

Koivunoksien jälkeen seurasi harjalla putsaaminen, ensin kovemmalla sitten pehmeämmällä. Sitten varovainen imurointi. Lopuksi pesimme ensimmäisen seinän karhealla, kostealla (ei märällä) sienellä ja laimealla Koivo Tolu- vedellä.

                      Ja salaa huomasin että sahapukkikin pienentyi. ¨

Nurmikon teko 30 asteen helteessä

16 päivää on kulunut lomaillellen ja ahkeroiden. Heti heinäkuun ekana viikonloppuna oli saatava uusi nurmikko alulle. Vaikka kevät ja syksy on parempi vuodenaika.  

Ahkera ja vahva miniäni oli jyrän kimpussa.

Illalla kaikki näytti siistiltä ja ihanalta.

Projektiani tuli tarkastamaan kyläläinen joka asuu myös tällaisessa vanhassa talossa.

Hän kertoi hauskoja juttuja mm. Lusti-nimisestä kaverista joka oli kyläläisen kanssa tullut omatoimisesti ulos vankilasta "vähän etuajassa". Poliisi kävi talossa kysymässä : Onko Lusti täällä?  Mies pöydän ääressä vastasi:" Viina on loppu ja eukko kuoli viime viikolla, ei täällä ole lustia".

Uusi peltimies saapui myös eräänä keskiviikkona. Tämä oli oikein hyväkuntoinen ja kälyni miniä oli sitä mieltä että miestä sieti katsellakin.

Järkytyin kun herra yhtäkkiä lähti kävelemään aika jyrkkää kattoa suoraan alas. Jähmetyin valitettavasti siitä enkä muistanut että kamera oli kädessä. Joten vasta kun hän saapui palotikkaille heräsin kohmeestani. Pellit luvattiin asentaa noin viikon päästä.

Paljoakaan ei ole ehtinyt kirjoittaa. Vähän aikaa on mennyt GT ( gin tonic) drinksujen sekoittamiseen. Ne kuuluvat kesään. Ja satun omistamaan kolmessa koossa Emsan ihanat 60-luvun värilliset aluminilasit, kuin tehdyt GT:lle. Filmissä Ihanat naiset rannalla juotiin tällaisista. Ja ne kuuluvat myös lapsuuteeni.

GT -tarjotin oli valmiina poikaani ja miniäni odottamassa kun he saapuivat 8.7 kahdeksi viikoksi osittaiselle työleirille.

Täällä odotti myös tyttäreni:

Koska kaivoni edelleen tuottaa savista vettä olemme surutta kastelleet nurmikonviljelyksiämme. Kerran kaivoon menevä johti oli mennyt poikki, pumppuni Helvetinkone ( Einhell) kävi kirjaimellisesti ihan kuumana ja pelkäsin että pitää ostaa uusi pumppu. Onneksi sain sen käyntiin seuraavana päivänä kun se oli vähän viilentynyt. Letkut nyttivät hassuilta kun alipaine ihmi ne litteiksi.

Viikon kastelemisen jälkeen nurmikko näytti jo lupaavalta:

Eka tehtävä oli tänä kesänä navetan osittainen tyhjentäminen. Jotta vosin ison tuvan siivota ja pestä olisi saatava kamat siitä ulos ja sisään suojaan. Ainoa mahdollisuus oli vanha navetta. Ensin oli raivattava oven edestä hirret ja puut pois. Sisäpuolelta löytyi sitten yllätys; yksi hirsi oli pudonnut oven eteen. Siihen loppuivat hommat muutamaksi. tunniksi. Sitten metsuri ilmestyi sopivasti  puita kaatamaan ja aloitti pyynnöstäni navetan hirren katkaisemisella. Ihmeellinen tsäkä ollut mukana tähän asti . 

Ja kesken kaiken ystävällinen kyläläinen toi minulle taas käyttövettä. Juomavedet haen edelleen Kääpälän kaupasta.

Nyt on mentävä purkittamaan viimeiset mustikkahillot. A bientot tai sitten ei!