Paineita

People will forget what you said,

people will forget what you did,

but they will never forget how you made them feel.

Yläverenpaine nousi 170:een. Laske nopeasti, laske. Vuosi sitten olin 2 viikkoa sairaslomalla paljon matalammalla paineella. 

Onneksi viikonloppu lähellä ja ensi viikolla on uusi työviikko.

Onneksi olen tyyppi,joka osaa motivoida itse itseään. Onneksi minua ei noin vaan lannisteta. Uskon edelleen hyviin ihmisiin. Ja rehellisiin. Onneksi maailmassa on kauniita asioita, kuten alla oleva kuva. 

Copyright Martine, France.

Ikkunat maailmalle

Unohdin kertoa että ikkunankorjaaja haki kaikki kuistin 8 ikkunaa ja korjaa ne talven aikana. 30.3 saan ne takaisin.Talvi on hyvä aika tehdä tällaisia hommia.
..

Kuten kuvasta näkyy satoi viime viikonloppuna yhden yön aikana noin 15 cm lunta. Ja edellisen jutun kummitus makaa siinä kuvassa vasemmalla kauniissa mytyssä.

Joulumieli hiipii lähemmäksi. Lempikranssini löysi uuden paikan. Rakastan yksinkertaisia kransseja. Joskus keräiliin niitä. En edes tajua minne ne ovat hävinneet. Olen kai myynyt ne kirpputorilla. Ennen kuin keräsin niitä keräsin harjoja, siis erilaisia lattiaharjoja jne. Onneksi en enää. Nyt olen tullut jonkinlaiseen järkeen. Nauhan voisi kransissa olla parempi. Se vaihdetaan joskus. 

Olen niin pihi ollut etten ole suonut itselleni mitään. Pitkään aikaan Mutta tänään kävin kasvohoidossa ja Gatineaun tuotteet käytettiin. On hyvä mieli ja hyvä olo joten voinen päätellä että hoito onnistui. 

Timpurille heitin tänään pahan. On vähän haasteellinen kohta siinä keittiössä kun kaikki seinät ovat niin vinot. Sanoin vaan että mieti miten haluat sen tehdä ja " tee sellaiseksi että voit olla siitä ylpeä". 

Olen aika tyytyväinen tähän kommenttiin, joka oli aikamoinen veto. Sen huomasin hänen reaktiostaan. 

Mieleeni tuli bonuslapsen tyttären , 5 v. kysymys äidilleen kuukausi sitten ja a.o. sitaatti on tytön äidin FB -kommentista :

"Äiti, mitä on talouselämä?" Alan kakistellen vastausta ja ennen kun pääsen alkua pidemmälle pikkublondi jo huutaa: "Mahtava kysymys multa! Tosi vaikee!"

Vain vähäisiä vaaroja vastaan

Kuuntelkin tänään Rosa Liksomin haastattelua ja hän kertoi aina kiinnittäneensä huomionsa pieniin asioihin. Se kuulemma liittyy kuvalliseen tapaan hahmottaa maailmaa ( vähän oijoin mutkia nyt tässä). Itse teen työtä kuvien, piirustusten, viivojen, yksityiskohtien kanssa jossa yksi millimetri tai yksi aste voi muuttaa esineen "me too"- tuotteesta äärimmäisen kauniksi objektiksi. Divine beauty kuten eräs kollegani viime viikolla sanoi. 
Eilen sattumalta luin tämän lappusen, nauratti ja päässäni rupesi heti pyörimään ajatuksia siitä millainen on vähäinen vaara. Rakastan näitä pieniä viestejäm jotka nykyään yhä useammin ilahduttavat arkeamme:

Minkälainen on vähäinen vaara? Jota vastaan jotain voi olla! Sellainenko olin itselleni tai ympäristölle kun perjantaina timpurin varoittavista sanoista huolimatta astuin Peuhuuni ja näin sen kamalan sotkun. Sotkun, jota timpuri ei ollut ehtinyt siivota.

 Sotkun, jonka siivosin onneksi teollisuusimurilla, jonka timpurin toistamiseen pyysi että hakisin hänen luota. Hyvä että hain. Hiivatin hyvä. Oli muuten hankala sotku.

Purin hampaita kiinni ja totesin että keittiö siivotaan puoliksi ja sitten joko makkari tai olkkari. Olkkari oli pienempi juttu. Keittiön sotku johtui siitä että timpurille tuli äkkilähtö palaveriin. 
Ja siitä etten tiennyt että hän korjaa  kahden huoneen liittymä-kohdan. Tähän moni kaveri on jo kompastunut tai tavallaan astunut ilmaan, kun toinen huone oli muutama sentti matalammalla. Sellainen pienikin askelpudotus voi olla erittäin vaarallinen. Teidän erään tyypin jolta meni välilevy, mies suoraan sairaalaan ja heti leikkauspöydälle. Nopea leikkaus pelasti halvaantumiselta. 

Jos olisin tiennyt tästä yllättävästä lisätyöstä ja mitä se toi mukanansa olisin tietysti aivan toisella tavalla suojannut tavaroitani. Nyt sitä sahanpurua oli kaikkialla ja jokaisessa lattianraossa. Ja jokaisella pinnalla. Sen lisäksi oli erikokoisia puunpaljoa listoista, jotka koko ajan tukki sen himskatin imuriletkun. Keräsin ne lopulta käsin lattialta ja niitä oli sadoittain.
Teollisuusimuri oli periaatteesssa hyvä , vaan aivan liian lyhyt varsi eikä mitään suutinta. Lötkö letku vaan. Imuroi nyt sitten sillä lötköllä letkulla lattiatasolta. Tänään on takareidet kahden siivouspäivän jäljiltä kamalan kipeät. Aivan kuten olisin istunut marjapensaan takan kyykyssä kaksi päivää. Selkähoitajani ei tästä ilahdu! Tai muuten , ehkä sittenkin ilahtuupi kun takareisiihakset vihdoin ovat venyneet. Hermoja raastava homma oli. Mutta ei kannata suuttua kun kukaan ei ole kohteena.  Se teollisuusimuri ei ole ikinä nähnyt kunnon naissiivoojaa. Voisin heti parannella tuotetta mutamalla hyvällä kommentilla.

                               Jääkapin yllätys

Hyvä ruoka yleensä auttaa harmiin. Oli vaan päässyt täysin unohtumaan että tyhjensin jääkaapin kun viimeksi lähdin kaupunkiin koska edessä oli muutaman viikon remonttitauko kaupungissa. Herkullinen perjantai-illan ateriani koostui sitten pakastekaapin jääpalalaatikosta löytyvästä antimista. Se on tosi litteä laatikko. Olohuoneen sekasotkusta löytyi avattu glögipullo ja mukaan olin ottanut avatun viinipullon sekä salaattia. Ilta oli pelastettu.

7 kpl Lidl- minibraatwurstia sulatin kun siivosin. Otin ensin vähän vuosikertaglögiä, joka ei tänä vuonna kyllä glögiltä maistunut lainkaan. Ja se Perelada-punkku on minusta hyvä. Ei ihan parhaimmillaan mikrouunissa lämmitettyjen bratwurstien kanssa, kuiteskaan. On mihin verrata koska tarjosin runsas kuukausi sitten
lammasta tämän viinin kanssa veljelleni ja kälylle. Oli selkeästi parempi kombinaattio. 

Ilta menikin sitten ihan rattoisasti siivotessa. 4 tuntia yhteensä. 
Yksi ystävättäristä, jonka asunto aina on ihan tip top, kertoi aikoinaan noin 20 vuotta sitten että hän aina ottaa Camparin kun siivoaa. Siten siivoaminen ei ole niin tylsää. Toinen kaveri vaan huomautti hänelle että "sinä olet sellainen siivoushullu, että tuuletat vyötkin".

Kun väsyneenä kömmin sänkyyn olkkarissa näytti jo kohtuullisen lupaavalta:

Vähän vaikeata oli ensin rentoutua kun vintillä kummitteli. Ihmeellisiä ääniä kuului. Mutta uni maistui nopeasti ja pitkästi. 9 tunnin yöunen jälkeen heräsin pirteänä ja oli satanut ainakin 15 cm lunta. Aamulla kummitteli taas kerran ja silloin satuin katsomaan ulos. Katolta tippui iso lumikinos.Sellainen kummitus se.

 

Se vähäinen vaara

Mistä moinen lause? Lappunen tippui muovipussista josta otin esille tällaiset.

 Niiden avulla pystyin lunta kolaamaan. Muuten vähäinen vaara olisi ollut että sormet olisivat jäätynyt. Olin unohtanut kaikki sormikkaa ja lapaset kotiin. Onneksi pussissa oli 20 paria. Niitä pieniä puupaloja ei näillä voinut kerätä, sen verran isot käsineet ovat  etten saanut pihtiotetta aikaiseksi.Jatkoa seuraa...

Adapterit osa kaksi ja keittiön tapetit

Edestakaisin työmaalle lauantaina 3.12. Kyydissä oli Eeva -ystävätär, jonka syy on että harrastan remontoimista. Hänhän osti kesällä 2009 vanhan kansakoulun ja oli lievässä paniikissa muuttolaatikoiden kanssa. Lähdin yhteisen ystävättären kanssa auttamaan ja viikko myöhemmin omistin Peuhuni. Uskon vahvasti siihen että koko elämä on aika lailla sattumista kiinni ja sattumalta tännekin jouduin. Kun syliin tulee talo täynnä yllätyksiä on sitten vaan itsestäni kiinni mitä sille ja sillä teen.

Ystävättären kärry tulossa mukaan kotiin, joten oli saatava oma adapteri.

Lähdin uudestaan adapteriseikkailemaan. Lupasin tuoda maalta mukaan ystävättären peräkärryn, jossa on vanha 7-napainen malli. Motonet, uusi tuttavuus, melkein yhtä ihana kuin Claes Olsson, joka muuten Ruotissa kulkee nimellä" Gubbdagis" (Ukkojen päiväkoti). 
Motonet:iin siis ja adapteri myyjän ohjeiden mukaan valittuna kassan kautta ulos. Ei sopinut. Takaisin sisään, nyt olin tarkasti napoja laskenut. 13 kpl. Sain uuden myyjän auttamaan. Uusi adapteri, ja nyt kysyin erikseen: "Oletko varmaan että tämä sopii, koska autossa on 13 napaa! Minusta tämä ei sovi, kuvan mukaan autossa pitää olla 7 napaa ja kärryssä 13! Myyjä väitti, että on oikea, vaihtokuitti ja ulos kokeilemaan. Ei sopinut. Takaisin sisään. Nyt itse valitsin sen, joka omasta mielestäni oli se Oikea ja kassan kautta taas ulos. Kyllähän nainen tietää milloin on sen Oikean löytänyt. Ja halpa oli, sain peräti 3 euroa nyt takaisin. Kolmas kerta toden sanoo sanoin kassaneidille. Meillä oli jo aika hauskaa. Kokeilematta jäi vielä 4 -5 muuta mallia. Siinä olisi saanut hyvin koko lauantain kulumaan.

Listat tuvasta sisään lämpenemään

Kolme naista ja hetkessä homma oli hoidettu. Ensin ikkuna- ja oviaukon listat. 

Haasteellisin homma oli kattolistat. Piti matoista rakentaa tasaisen alustan ja sitten vaan ison nipun kimppuun ja sisään.

Olimme sopineet etukäteen timpurin kanssa mihin listat asennetaan. Oli muuten ainoa paikka johon sopivat. Tämä koska en enää suostunut taas tyhjentämään kaikki huonekalut pois huoneista. On vaan aivan liian raskasta minulle siirtää ne koko ajan edes takaisin. Hiukkasen hidastaa timpurin töitä mutta  yhdessä näin sovimme. Nämä iloiset naiset auttoivat kantamisessa.

Aivan ihana kuva ihanista naisista. Polvikin melkein näkyy.

Keittiön tapetti

Keittiön tapetti oli ensimmäinen jonka valitsin. Sain tapisseeraajalta tämän vinkin ja ihastuin heti. Lim och Handtryck Ruotsista. Nimi on hassu.Tarkoittaa suomeksi Koiranputki mutta ruotsinkielinen lyhennys Hundlokasta on Loka. Tapetti EI ole vanha tyylitapetti, koska en halua että talosta tulee museo. Siinä pitää olla vähän särmääkin. 

Taas oli aivan mahdotonta kuvata. Joko se näytti pinkiltä, roosalta. Mutta kun se on maanläheisen kaunis ja pehmeä mattaoranssi. Varokaa, kuvista pelästyy. Ja kaikki seinät on nyt muuten maalattu.

En muuten antanut asentaa kattolistoja palkkeja pitkin.Ainoastaan seiniä pitkin. Toivottavasti päätin oikein. Timpuri oli sitä mieltä että niin pitää tehdä. Minusta tulee liikaa listoja. Ja se palkki istuu niin nätisti siihen helmiponttipaneeliin. 

Kun katso näitä kuvia näyttää aika värikkäältä ja kuviolliselta. Jotenkin kuvat valehtelevat kovasti. Kaikki sävyt ova liian vahvat näissä kuvissa. Jokainen väri on hyvin hillitty. Se heitä yhdistää ja että kuvio on valkoinen tai valkoisen sävy. Keittiössä kolme seinää on maalattu taitetulla valkoisella ja myös makkarissa on kolme maalattua seinää, taitettu valkoinen,

Adaptereiden ihmeellinen maailma

Ihmeellisen kiirettä on ollut iltaisin etten ole edes ehtinyt koneeni ääreen. Viime kerralla lupasin vielä palata peräkärryhaasteisiin.
Olin googlannut peräkärryjen perään ( hehe) ja totesin nopeasti että hintakartelli toimii myös tällä alalla.  Päädyin kuomulliseen malliin ja teknisistä tiedoista kävi ilmi että koko ihanuus on noin  4 m pitkä. Muistin että kattolistojen pituus oli 4 -4,5. Varasin vaunun ja se oli tosi moka. 
Kun tulen paikalle niin ensinnäkin vaunun sisämitta ei ole lähelläkään 4 metriä, koska aisakin laskettiin mukaan. 
En edes tiennyt mitä aisa on:

Muille hurreille tiedoksi että aisa on se osa joka kuvassa auton ja kärryn välissä. Sen  päälle saa laittaa  tavaraa. Mutta pitää huolehtia siitä että vaunu kääntyy  kulmaan asti osumatta auton puskuriin.

Eikä sisämitta ollut 258 cm kuten teknisissä tiedoissa oli ilmoitettu. Lava oli kai sateessa kutistunut  238 cm:n mittaiseksi. Soitto Erikoishöyläykseen. 
Ja silloin kävi ilmi että listat ovatkin 5 metriä pitkät. Tajusin sentään kysyä miten paljon saa roikua reunan yli. 

Tiedoksenne että tieliikennalaki sallii siis 2 metrin ylimenon lavan takan sisältäen punaisen varoituslipun. Se lippujuttu on mietityttänyt minua siitä lähtien. Jos lippu on iso, vedetäänkö se siis vakaasuoraan ja aloitetaan/tai lopetetaan mittaaminen siitä/siihen. Ihmeellinen juttu. Olisi kiva nähdä miten se lainkirjoittaja asian mietti tai paperille piirsi kun muotoili tämän rivin lakiin.

Hyvää palvelua Shellillä.
Ja takapakkia. Todettiin yhdessä ihanan ja avuliaan Shell Itäkeskus- huoltoaseman nuoren miehen kanssa että varmaan mahtuu kamat lavalle, koska etuaisakin on käytössä. Vaan ei auennut tämän mallin etupääty lainkaan. Mahtavaa palvelua sain kuitenkin. Nuori Shelliläläinen etsi kaikista Itä-Hesan Shelleistä vapaan kärryn ja tasan yksi löytyi, Hankunilasta. Lavan pituus jopa 2,70 ja etureunan sai pois. 

Sinne lähdin heti. Vuokrasin sen avokaupalla jos jostain syystä tulisi ongelmia listojen kanssa. Tunnin sisällä piti olla takaisinm niin ei tarvitsisi mitään maksaa. Kytkin peräkärrny autooni - tai yritin. Ensin en edes löytänyt koko pistorasiaa. Shellin mies löysi sen. Se olikin piilotettu auton alle ja ylös nostettu vielä ja sen piti vetää ensin alas ja sitten ulos. Shell Hakunilan nuori mies palveli hyvin. Kiitin ja kundi meni muita palvelemaan. Koska sanoin että olen ennen kytkenyt peräkärryjä joten sen ainakin osasin tehdä. Luulin!
En millään saanut sähköjohtoa kiinni. Vaikka mitä tein.  Koukussa oli 13 metallitikkua ja vaunun rasiassa paljon vähemmän , 7 kpl.

Soitin automyyjälle - onneksi olin aloittanut tämän keikan jo kello kaksi iltapäivällä - ja kysyin mitä nyt teen kun kärryn pistorasia ei sovi vetokoukun pistorasiaan.  Hän kertoi että minulla on niin uusi koukkumalli että pitää aina pyytää adapteri mukaan kun vuokraa kärryn. Standardi on kuulemma muuttunut. Olisi voinut kertoa sen kun sain sen vetokoukun. Saakelin automyyjä. Sitä koukkuakin odotin 8 viikkoa.  Mutta - onnistuin sitten kytkemisessä kun olin saanut adapterin. Joka onneksi löytyi kassalta.

Listanhaku ja -ajo
Sitten Tapanilaan ja siellä listani odottivat. Listafirmoissa on mielenkiintoisia miehiä.Tässä firmassa palveli hauska tyyppi jolla oli sellaiset viikset etten miestä ikinä unohda. Aikamoiset krumeluurit viiksien päässä. Ja varmaan aika paljon pomadaa niissä jotta pysyisivät siinä asennossa arvelen.
Kolme herraa kantoi ja kiinnitti noin 120 metriä listaa lavalle ja hyvin tekivät sen. 
Sittenpä lähdin ajelemaan ja perille pääsin. 

Oli todella pimeätä kun saavuin joten sisäänkanto sai jäädä seuravaan päivään.
Ja kuvakin oli jotenkin vahingoittunut matkalla kännykästä mailiini. Kummallinen harmaa palkki siinä kuvassa. Eipä haittaa, soraa olette varmaan nähneet ennenkin.

Toinen takaisku 

En millään seuraavana aamuna saanut niitä kiristysremmejä auki.Vaikka kuinka tutkin en tajunnut miten sain kiristysasennon pois päältä. Piti antaa periksi ja pyytää napurin miestä auttamaan.
Hän näytti miten se tehdään ja eka remmi saatiin pois. Toisen kohdalla sanoin hänelle että haluan nyt itse irrottaa remmin. Muuten en ikinä muista miten se tehtiin. Yritin ja yritin. Mutta oli niin kovalla paineella ettei sorimivahvudet riittäneet. Ei vaan riittänyt voimani. Ärsyttävää.  Yhdessä kannoimme kaiken sisään kylmään mutta kuivaan tupaan. 
Kun palasin kotiini sunnuntain illalla kaikki viimeiset huonekalut olin ensin  siirtänyt  pois seiniltä myös keittiöstä ja makkarista.



Edessä oli keittiön tapetointi ja maalaaminen  sekä makkarin kolmen seinän maalaaminen. Siitä kuvia seuraavalla kerralla. Tähän hommaan palkkasin siis ammattilaisen koska en lähde mokaamaan enemmän.
Kuvat ovat jo olemassa kamerassani mutta nyt pitää tehdä suppilovahverotahnaa. Olen menossa veljeni ja kälyni Secret Santa Partyyn. Viime vuonna siellä oli ihmisiä kai kymmenestä eri maasta. Kaikki tuovat yhden ruuan oman maan valikoimasta ja sitten syödään herkkua. Kiva idea. Lisäksi keräätään yhteen päiväkotiin Perussa vähän rahaa jotta lapset saisivat joululahjoja. Yksi kälyni neljästä veljeksistä on siinä tukihenkilönä. Ja älykäs päättelee että veljen vaimo lienee perulainen. Hän on asunut pian 2 vuotta Suomessa, käynyt integraatiokurssin vuoden, hankkinut itselleen työpaikan ja oppinut aika paljon suomeakin. Hurja nainen.

Tapettien ihmeellinen maailma

Valon ja varjon leikki

 Tämä lause saa minut aina nauramaan. Olen oppinut että kun arkkitehdillä tai muotoilijalla ei ole muita argumentteja niin tämä heitetään kehään. Sitähän se kuva esittää..
Kaksi kolmesta tapetista on seinässä. Onnistuin nappaamaan varsin hienon varjoleikin.Odotin koko viikonlopun että tulisi sellainen valo että saisin tapetit kuvissakin näyttämään " oikeilta". Ei vaan tullut.

Olohuone - joka samalla on vierashuone

Miten vaan kuvasin niin harmaa väri on aivan liian tumma. Tapetti on Cole & Son Dorset- niminen tapetti. Mink/pale grey lukee värimääritelmänä. Ja se on niin kauniin vaalean harmaa. Ehkä kesällä saan otettua oikeanlaisen kuvan. Tuli vähän liian hieno olkkari nyt. Mutta kun ihastuu, niin ihastuu.

 Dorestista Pergolaan

Jos Dorset om empiretyyppinen niin Pergola samasta Cole & Son- firmalta on ihanaa Gaudimaista jugendia. Luulen ainakin. En ihan hallitse näitä tyylisuuntia. 
Olkkari menee todella vaaleanharmaan sävyyn. Makuuhuoneessa on todella hieno vanha puulattia joka joskus hiotaan ja öljytään. Siksi päädyin tapettiin joka ainakin sävyltään on loistava.Ihana paperinruskea jossa kuidut näkyvät.

Kuvio on tosi iso , ja luonnossa aivan mahtava. 

 

IPad ei saavu jouluksi

 

Olen niin paatunut sinkkunainen että joululahjankin annan aina itselleni. Ostan joka vuosi itselleni yhden mieluisan joulalahjan jonka käärin pakettiin. Rakastan paketteja. Yleensä paketissa lukee "Hyvää Joulua toivoo Mr X" . Toivossa on hyvä elää. Parasta tässä on kuitenkin se että aina saa minkä haluaa. 

Tänä vuonna olin valinnut itselleni IPadin.En nähtävästi edes tiedä miten se kirjoitetaan. Eikä paljon haittaa. En sitä saa tänä vuonna. 

Jos ihastuu johonkin pitää ensin kysyä hintaa ennenkuin kiintyy. Joten joululahjani on sitten tapettini. Voin siten nauttia joululahjasta monta vuotta. Juuri Ipadin hinnalla tapetit ylittivät budjettini.

Seuraavasti on edessä keittiön seinän tapetoiminen ja kolmen seinän maalaaminen. Sekä makuuhuoneen kolmen seinän maalaaminen. Onneksi sentään olin päättänyt tapetoida vaan yhden seinän ja maalata kolme sekä makkarissa että keittiössä.

Sen jälkeen mm. kattolistojen kiinnittäminen. Ai niin, minunhan piti kertoa peräkärryseikkailuista. Unohdin .. se jää seuraavaan kertaan.

Päivä konttorilla

“I’ve learned that people will forget what you said, 

people will forget what you did, 

but people will never forget how you made them feel.”

 

Se oli tämän työpäivän saldo.

Vieraat kävivät kylässä

On todella kivaa kuin käy vieraita. Etenkin jos olen kotona. Toissa sunnuntaina ystävällinen perunanviljelijä, joka kesällä toi minulle käyttövedet, kävi vaimoineen. He toivat itse tehdyt muffinsit. Sanoin tietysti että : keitänkö kahvit? Eivät halunneet, ehdotin mehua , ei tarvinnut keittää. Siinä me istuimme pöydän ympärillä ja juteltiin mukavia ja näytin Peuhuni rouvalle. Jälkeenpäin vaan muistin että minulle oli aivan selkeästi kerrottu että he juovat teetä. Tuntui hassulta istua pöydän ympärillä ilman kahvia tai teetä. Ja ne muffinsit vaivasivat minua koska olen niin perso leivonnaisille. Söin ensimmäisen heti kun auton takavalot olivat kadonneet mäen päältä. Loput kolme jälkkääriksi pari tuntia myöhemmin. Todella hyvänmakuiset muffinsit. Ja minä karppaillen mukan. Vyötärönympärysmitta on taas täysin karannut käsistä tai oikeastaan pitäisi kai sanoa selkärangasta. 

Onko ei ei, ehkä vaiko kyllä?

Onkohan niin että täälläpäin Suomea pitää kysyä monta kertaa tai keittää vaikka vieraat sanovat etteivät halua. En hallitse vielä ihan Itä-Suomen sosiaalisia koukeroita.Työkaveri väitti että näin on. Sillloin olen siis mokannut, mutta ei haittaa.Seuraavan kerran rupean vaan keittämään, kysymättä.

Toisenlaiset vieraat
 Tällaiset terveiset oli jätetty pari viikkoa sitten kuistin penkille.

Ja uuden palomuurin kohdalta tippuu etenkin kun en ole paikalla mujua  keittotasolle, taitaa olla reikiä vintille asti edelleen. Timpuri lupasi tilkitä joulukuussa. Selviän jotenkuten käärmeen kanssa etenkin jos se on vähän jumissa hirsien välillä mutta nämä pienet hiiret ovat minulle vähän haasteelliset.

Olen ostanut lossan, täkäläisittäin. Ja liskun sikäläisittäin, eli Kolarin - murteella. Kirvesmiehenii on sieltä kotoisin ja häneltä oppii aina uusia sanoja.
Kun lossa on viritetty ja osuma tullut niin siirryn taajuustorjuntaan.
Olen siis taas oppinut uusia suomenkielen sanoja.  


Hammaslääkärini, jonka kanssa parikymmentä vuotta sitten puhuin lapsista, mutta ne kasvoivat aikuiseksi, sitten hammashoidostaa  ja nyt vanhojen talojen korjaamisesta sain hyviä vihjeitä hiirien torjuntaan. Ensin on aatava pois sisällä olevat hiiret loukuilla, sitten estetään korkeilla taajuuksilla niiden tuloa. Saapi nähdä toimiiko. Hammaslääkärini on rempannut vanhan tilan jo kymmenen vuotta. Ja harrastanut erittäin tiiviisti  keväisin ja syksyisin hiiren torjuntaa.

Loso ja huullos 
Kirvesmiehen kanssa kun keskustelimme viime lauantaina puuasioista niin opin vielä 2 sanaa. Loso on jättöpuuta, eli se pinta lauta joka jää kun sahaa lankkua tukista. Huullos on sitten niin erikoinen sana etten sitä tunne edes omalla äidinielelläni. Jos olet rempannut vanhoja taloja ehkä osaat sen. Paljastan oikean vastauksen seuraavassa ellei joku kommenteissa osu nappiin.
Kirvesmies kävi siis tyttöystävänsä kanssa lounaalla ja tapasin siten elämäni ensimmäisen siltainsinöörin. Kauniin ja mukavan sellaisen.  Olin muuten nyt ymmärtänyt jo etukäteen kertoa että tarjoan lounaan.

Lopetan kauniiseen kurpitsaan. Se oli aika iso. Kaakelin mitta on 10x 10 cm. Kurpitsan sain naapurilta.

En ihan naulakantaan...

asti mutta melkeinpä. Meinasi sattua tänään pikkainen onnettomuus mutta taas oli onni matkalla.

Olin ystävättären kanssa peittämässä muutama kymmenen kuutiota puuta ja yhtäkkiä vieras esine oli jalan alla. Aikamoinen flaksi oli, kun ruosteinen naula upposi pohjan ja villasukan läpi ja tarkasti ukkovarpaan ja kakkosvarpaan välistä.

20 000 sisäänloggausta  meni rikki.

Tänään tai eilen illalla blogillani on käyty ekasta kirjoituksestani lähtien  jo yli 20 000 kertaa. Minulle ihan tajuton juttu. En olisi tätä uskonut keväällä 2010. Ja hirmuisen hauska että mukana pysytään. Uusia lukijoitakin tuntuu tulevan koko ajan. Ihmeellistä! Kiitos kaikille.

Viikko sitten saapui vihdoin puiden "kerääjä. Olin odottanut tätä syyskuun puolesta välistä lähtien, eli kaksi kuukautta. Odottamisen aika on pitkä. Puut olivat hienoissa pinoissa ja niin kauan kun aurinko paistoi olin ihan tyyynenä. Vähän rupesi rassammaan kun sateet alkoivat.

                   Kun työt alkoi, homma eteni vauhdikkaasti..

Noin viisi tuntia ja melkein kaikki oli jo kasattu. Perinteistä polttopuuta ..

 .. sekä harmaaleppä josta tehdään lankkua tässä jo aivan piakkoin. Lankusta rakennutan muutaman keittiöhuonekalun ensi vuonna.

Seuraavana aamuna viimeiset rungot haettiin metsästä ja lopullinen polttopuupino oli kasassa.

 Taustalla oikealla näkyy myös miten paljon lankkuleppä saimme aikaiseksi.

Lauantaina kävimme Carlan kanssa hakemassa pressuja (ja tapettini jotka olivat saapuneet). Pikkuista haasteta oli siinä että pino oli aika korkea. Carla keksi ratkaisun ja kiinnitimme  molemmin puolin pressun ekaan metallireikään narun, narun sitten keppiin kiinni. Ladyt sitten omalle puolelle pinoa ja lähdimme kepit korkealla vetämään pressu numero 1 pinon yli. Vähän niin kuin Olymppialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä kun itse Olymppialippu tuodaan kentälle. Kun eka oli paikallaan toinen samalla menetelmällä toisesta suuntaan pinon päälle.
Aika hyvin toimi tämä systeemimme.

Pressut kiinni jokaisesta reiästä molemmin puoli ja päälle vähän sellaisia runkoja joita jaksoimme pressujen päälle asettaa. Paikka ei ole niin tuulinen. Pressu tietysti loppu, eli yksi osa on vielä peittämättä. 

Tämä kuva on kyllä tautisen huono. Ei ole oikein kohdistaminen kohdallaan.

Sen pituinen se tältä illalta. Ensi kerralla on aiheena vierailijat.

Muutoksia mielen maisemissa

Suru, joka pikku hiljaa viimeiset viikot tuli aina vaan lähemmäksi, on sitten tosiasia ja hyväksyttävä. Ihana naapurini on poissa. Tavallaan on parempi kun ihminen, jolla oli vaikea sairaus, sai lähteä. Toisaalta, kuten usein, tuntuu niin vaikealta hyväksyä, vaikka hän itse sen niin täysin hyväksyi. Niin hieno ihminen, avulias, pyyteetön. Ihminen, joka kohteli jokaista ihmistä samalla tavalla, kunnioittavasti. 
Joka toivoi että seuraavassa paikassa saisi taas juosta ja juosta lujaa. Sitä hän kaipasi; että taas saisi juosta. Sen hän kertoi keväällä, kun siirsimme traktoritunnit tulevaisuuteen. 

 Taikuri traktoriensa kanssa. Suuri on kunnioitukseni hänen vanhempiaan kohtaan joka osasi niin hienoksi ihmiseksi lastaan kasvattaa. 
Valmetin-traktorimies. Sinua ajattelen luultavasti aina kun näen Valmet-traktorin. Eivät he Valmetilla voi edes kuvitella millaisen uskollisen ihailijan he ovat hänessä menettäneet. 

Mutta mielessämme hän on. Niin kauan kun joku hänet muistaa, hän on olemassa. Hän oli pieni, suuri osa Kääpälää. Moni jäi kaipaamaan tätä vaatimatonta ajattelijaa.

Kattolistan jälkeen sytytystulppa on helppo nakki

Kattolistapäätöksen teen tällä viikolla. Tänä surumielisenä sunnuntaina halusin kuitenkin jotain konkreettista tehdä joten päätin tarttua listojen sijasta toisenlaisiin haasteisiin.

Moottorisaha ei käynnistynyt viime viikonloppuna ja silloin Valtteri-naapuri ehdotti että vaihtaisin sytytystulpat. Irrota ne ja ota mukaan kauppaan , niin osaat ostaa oikeat tulpat, hän neuvoi.

Varmaan ihan hyvä idea kerta kukaan ei ole niistä aikaisemmin mitään puhunut, ajattelin. En ollut muistanut niiden olemassaoloa. Olin myös vähän immarreltu siitä että hän luuli että tiedän mitä sytytystulppa on. Ja tiedänhän minä, koska näin lapsena niitä usein, isoisän "utombordare"ssa. Se oli  puinen avomoottorivene,  jossa oli keskellä venettä iso moottori ison vanerilaatikon alla. Moottori vedettiin käyntiin kammella. Ryyppyjä annettiin kahdeksaan reikään pienestä pullosta suoraan tulppiin jotka joskus kostuivat liikaa. Vene oli muuten Snappertunassa ja muistan ainakin kaksi kertaa kun se kampi oli isoisän kotona Kauniaisissa ja kaikki istuivat jo veneessä.

Toisen kerran odotimme rannalla koko päivän kun joku ajoi takaisin. Toisen kerran mentiin jonkun kylään odottamaan. Siihen aikaan matkaan meni 2,5 - 3 h per suunta. Ja Boxin lauttalla mentiin yli Skåldööhön. Muistan vähän kireitä aikuisia...

RTFM
Tartuin toimeen ja tutkin sitä moottorisahaa ja tajusin ettei mulla ole aavistustakaan missä ne sytytystulpat sijaitsevat. Päätin heti että RTFM - metoodi varmaan nyt on paras ratkaisu ( read the f_cking manual) ja rupesin kaivamaan sen esille. Kun sen etsin, löysin niin monta mielenkiintoista lehteä ja muuta tavaraa, että vasta kolmen tunnin päästä pääsin syventymään tähän 23 sivuiseen manuaaliin

Hakemiston tekeminen on hikistä hommaa

Olen elämämäni aikana tehnyt aika monta kuvastoa painokuntoon asti ja eräs kamalimmista hommista on sisällysluettelon  ja hakemiston tekeminen, etenkin aikaan ennen tietokoneita. Minua ottaa kaaliin aina kun joku etsii kuvastosta jotain eikä käytä sitä hakemistoa, joka on niin vaikeata tehdä. En edelleenkän voi olla kysymättä: Mikset käytä hakemistoa?

Joten katsoin sisällysluettelosta ja sytytystulpan tiedot löytyivät heti sivulta 20. Hassu että käynnistämiseen liittyvä asia on ihan manualin lopussa, mietin.  Jo kolmannella rivillä ohjeistetaan irrottamaan moottorisahan kantta, josta on ohjeet luvussa 3.4.

Luku 3.4. ei löydy koko manauaalista. Luku 3 löytyy ja sen nimi on TOIMITUKSEN SISÄLTÖ.
Luku 4 käsittelee jo ihan toisenlaisia juttuja.

Luin koko manuaalin läpi, tai vähän ajan päästä jo vaan silmäilin läpi. Mistään ei löytynyt kohtaa missä kerrotaan miten se kansi avataan. Tai minkä näköiset ne tulpat ovat. Mutta kerrottiin kyllä että tulpan  johdon liittimen piti irrottaa ja sitten piti palotila tuulettaa ja missä se palotila oli jäi mysteeriksi. Ja minkänköinen se oli. Luovutin.

Moottorisaha ei siis käynnistynyt. Mutta olen siivonnut kirjahyllyni, pari A4 koteloa ja ison pinon papereita. Paljon siistimmän näköistä nyt olkkarissa.

Haravoida piti mutta vasen käsi tulee vaan kipeämmäksi koko ajan. Huomenna menen lekuriin. Käsi kipeytyi kun otin sen influenssarokotuksen. Olen eilen ja tänään ottanut yhden Panacodin. Se saa minut voimaan pahoin.  Liian tuhtia tavaraa. Kipu lähtee kyllä ja selkeät ajatukset ja iloinen mieli. Nyt on pakko jättää ottamatta, jotta osaa kertoa missä sattuu kun menee lääkäriin aamulla. Muutenhan se ei usko että käsi on kipeä.  Yleensä tulen aika oireettomaksi kun astun lääkärin vastaanotolle.
En ole muuten ainoa.

Ihmeellisen haastava homma

En voinut kuvitella että vaivaisen kattolistan valitseminen voi olla niin hankalaa. Tieto lisää tuskaa. Sain hyviä vihjeitä ostos-paikoista, kiitos siitä. Olen käynyt kolmessa ja puhunut neljännen kanssa puhelimessa kahdesti.
Esitteitä on katsottu ja arkkitehdin kryptisen viestinkin olen yhtäkkiä ratkaissut. Ja Vihdistä löytyi Hacklinin saha mutta samalla  Vihti vaan on liian kaukana ja ihan väärässä suunnassa. En tarkistanut kartasta etukäteen vaan muka muistin suurin piirtein missä tämä paikka on. 53 km oli matkaa ja pihalla odotti niin komea mies että pitkä matka ja väärä ilmansuunta unohtui.

Vielä käyn Malmissa Erikoishöyläämössä ja sitten teen päätökseni. Ja sen päälle pitä vielä valita ikkunalistat.  

Helga-neidin ammeko kadoksissa?
Hesassa parvekkeella odottaa kaksi sinkkiammetta, joista toisen myyn. Erehdyksessä alkusyksynä ostin kaksi - koska voitin nettihuutokaupassa molemmat huudot. Oli pieni järkytys. Aika kalliiksi tulivat kun Ruotsista kaikki rahdit ynnättiin päälle. Minulla on yksi ostajaehdokas jo mutta epäilen että hän juoksee hintaa karkuun.

 

Ammeen pituus on 167 cm.

Syksy on ollut niin kaunis ja viimeiset viikot niin uskomattoman lämpimät. Kivaa on että istutetut sipulit ehtivät vähän juurtua ennenkuin pakkaset tulevat. Laitatin jo talvirenkaat alle ettei vaan talvi pääse yllättämään. 

Pidän kovasti syksystä ja kävin sienimetsässä tänään taas. Vaan on nyt aivan liian paljon lehtiä maassa. En enää millään erottanut suppilovahveroita lehtien joukosta. Ainoa mahdollisuus tähän aikaan on mennä tuttuihin paikkoihin mutta niitä vielä ole pahemmin päässyt kertymään.

Sauna sielun hoivaajana

 Suru on hiipimässä lähemmäksi ja lähemmäksi ja sen kanssa on vaan elettävä. Saunoin iltapäivällä kauan ja hartaasti. Onneksi olen suomalainen, ja ymmärrän hyvin miten sauna tekee sielulle hyvää. Toivoisin, että saisin olla kaikkien mielestä yhtä suomalainen kun äidinkieleltään suomenkieliset ovat. Sukuni tuli sentään tähän maahan jo1700 -luvulla. 

Kuuntelin Hesarin entistä päätoimittajaa Janne Virkkusta eilen ja opin taas paljon, En ollut tajunnut tai edes tiennyt että eräs syy maamme selviytymisestä 1809 jälkeen kaikkien vaikeuksien läpi itsenäiseksi asti osittain löytyi siitä ruotsalaisesta lainsäädännön perinnöstä joka seurasi mukaan ja joka samalla on demokratiamme ja  nykyisten laimme perustana. 

Uusi filmi ja uusi telkkarisarja

Toivon että moni menee katsomaan "Missä kuljimme kerran" -elokuvaa  tai alkaa seuraamaan saman nimisen TV-sarjan joulun tienoolla FST5:ssa. Sieltäkin käy, kuten kirjastakin hyvin, ilmi etteivät kaikki suomenruotsalaiset ole rikkaita. Mummoni oli köyhä työläistyttö Hesasta. Äitini varttui lastenkodissa siitä syystä. Mummoni mies oli hienopuuseppä vai oliko nimi koristepuuseppä ja hän teki puutöitä vanhoissa matkustajalaivojen hyteissä Wärtsilän telakalla. Kun mummoni kuoli löyty kaapista miehen tekemiä työkaluja, etenkin erikokoisia höyliä. Pelastin ne silloin, en tiennyt miksi. Ne ovat noin kahdenkymmenen vuoden aikana muuttaneet mukanani seitsemän kertaa kodista kotiin. Nyt tiedän miksi.

Saunapuhtaana laittaudun nyt vähän siistimmäksi. Olen menossa elämäni ensimmäisiin hirvipeijasiin. Mielenkiintoista varmasti.

Mäntsälä mielessäin, Mäntsälä mielessäin..

Rakas Riitta, Timo , kaunis  Joutsen ja Kurki. Hienoja olette.

Silti, ei ihan nyt onnistu. Mäntsälälista on ylärivissä oikealla. 
Ja nyt varmaan jotkut lukijat haukottelevat ennemmin tai myöhemmin kyllästymistään, koska tästä kirjoituksestä tulee nyt Lista-Nörtti - juttu.

Tarttis vähän apua:

Minun pitäisi saada selvää millainen on, tai mitä seuraava jokseenkin kryptinen työohjeestani löytyvä kohta tarkoittaa, tai miltä se näyttää:

Kattolistatyöt:
RT- kortin RT 21 .10978 perinteinen kattolista 22 oikean puoleinen malli, paksuus 22 mm, leveys 70 mm. Sahatuotannossa soveltaen mallia Mäntsälän Saha Oy. 

Toissa vuonna kun googlasin tätä korttia se löytyi netistä mutten tajunnut sitä tallentaa. Nyt yhtäkkiä kortti onkin maksullinen. Onko lukijoillani tästä ehkä kuva jonka voisi minulle lähettää?  Jos on , niin olisi kiva saada kurkkia sitä vähän.

Mistä saan listoja+
Mistä saa kohtuuhinnalla kattolistoja Helsinki-, Itä-Uusimaa-, Kouvola-, Kotka-, Lappeenranta-, Lahti-, Mikkeli- suunnasta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tai onko teillä tiedossa mistä saisin kohtuuhinnalla maalaamattomana edellä oleva lista kuva 22 oikean puoleinen malli. 
Olen käynyt Mäntsälän Sahassa. Sitä ei saa suoraan sieltä. Tarvitsen 70 metriä kattolistaa joten jokainen sentti on nyt kotiinpäin. Jos teistä joku vielä on erityisen kiinnostunut listoista niin voisi ehkä kommentoida onko tämä seuraava lista sitten mielestänne aivan tuomittava malli. 
Löysin sen Arvolista - nimisestä yrityksestä ja nimi kalskahtaa arvokkaalta.

Mitat vaan ovat vaan 20 x 120 m eikä 22 x 70. Mäntsälä malli omassa kuvassani yllä on ylin rivi lista oikealta. Ja sen mitat taas 15 x 95. Stööööööön. Onpa vaikeata.

En nyt oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Marraskuun viimeisellä viikolla minulla pitää olla maalattuna  70 m kattolistaa koska silloin kirvesmies tulee asentamaan niitä sekä tekemään viimeistelytöitä.  Ennen sitä minun pitää ostaa niitä listoja, viedä ne lämpiämään (paikka on löytynyt), maalata niitä ja antaa niiden kuivua. Sekä viedä ne talooni pari päivää ennen asentamista jotta ehtisivät mukautua taloni ilmaan ja ilmapiiriin.

Eilen laskin rahojani ja ne loppuvat sitten ensi keväällä kokonaan kun tapetit, listat, viimeistelytyö ja kuistin ikkunat on korjattu.Ärsyttää kun itse ei oikein ehdi tai en osaa tehdä enempää. Toisaalta olen myös miettinyt tätä suomalaisten vastahakoisuutta palvelujen ostamiseen. Ellemme opi palveluja ostamaan, työt loppuvat pikku hiljaa meiltä kaikilta. Ammattilaisen osaaminen maksaa. Jos vertaan käsityöläisen hinta monen esineen hintaan kuten esim keskihintaisen tai kalliin käsilaukun hintaan tai vaikkapa kesäveneen talvisäilytyksen hintaan niin mistä ihmeestä valitetaan. 
Moni laittaa 100/200 euroa kenkäpariin. Sillä hinnalla saan kolmesta kahdeksaan tunnin työt käsityöläiseltä. Voiko kuluttaa jotain muuta vähemmän jotta olisi varaa ostaa heidän osaamistaan. Tiedän nyt kahden vuoden vaihtoehtoisen kuluttamisen jälkeen että VOI.
Toista päivää lievää kuumeilua on ollut. Päätin että otan tänö vuonna taas influenssarokotuksen. Kerkesin kerskailla perjantaina töissä, jossa työnantaja piikin tarjoaa,  etten ikinä ol  saanut siitä mitään oireita. Olisi visusti vaan pitänyt olla kommentoimatta. Eka kerta tuli kuume ja vasen käsi on aika arka. Eli tulee nyt huomenna sairaspäivä. Harvinaista herkkua minulle. En yleensä ikinä sairasta.

Vähän hukassa ja toisaalta raiteillakin

Taas on jotain käsittämätöntä tapahtunut blogilleni. Ei näy teille mutta näkymäni kirjoittaessani on yhtäkkiä aivan erilainen ja kaikki toiminnot uusissa paikoissa. Joko olen taas jotain nappulaa painannut tai Blogger on liittynyt Facebookin tiimiin ja päivittää nyt  itseään kertomatta käyttäjälle mitä tapahtuu. Kun leikkaan ja liitän niin tekstit senkun vaan katoavat. Tämäkin teksti on nyt kirjoitettu kolme kertaa ja nyt meni hermot.

Härkkimen aiheuttama keskustelu

Sain viime kirjoitukseni ihmevempaimesta palautetta, joista  osa meni Facebooki-sivulleni.Niitä ette kaikki näe, joten:
 
Eräs herra kirjoitti:
Se puinen haarallinen aparaatti jota ihmettelit on nimeltään HÄRKIN. Sillä on ennen vanhaan sekoitettu esim. taikinaa vaikkapa ruisleivän juurta. On valmistettu männyn rungosta ja ellen ihan väärin kouluajoiltani kulttuurihistorian tunneilta muista niin haarojen määrällä oli jotain tekemistä tulevan sadon tai vastaavan onnen kanssa, näin uskottiin.
Toinen lukija ehdotti:
että kysymyksessä on koristemaalarin tuki, jonka avulla  käsi pysyy vakaana hankalien kohtien kohdalla. Kokeilin hänen teoriaansa mutten saanut sitä toimimaan.Joten taikinajuttu voitti uskottavuudessaan.

Kiurut lensivät kaappiin:

Poikani joka on asunnut talossa enemmän kuin minä viime aikoina ilmoitti että Kaipiaisen Kiurujen yö tummempi sininen versio vaan on liian tumma makuuhuoneeseen. Ja oikeassa hän oli kun tutkin asian, joten kiurut lensivät kaappiini toista 15 vuoden jaksoa viettämään.

 Ei tapetteja

Ja siitä sitten tapettipalaveriin tapisseeraajan kanssa joka on vaan niin tautisen hyvä. On ihanaa kun palaverissa edessäni istuu nainen joka sanoo kun keskustelemme väreistä ja värisävyistä ( joissa koen olevani aika hyvä itse) : "Tässä asiassa olen hyvä, oikeastaan erittäin hyvä". Tuli hyvä mieli kun joku niin luottaa itseensä ja osaamiseensa. Olen ekasta hetkestä aistinut että tämä nainen on superammattilainen ja niin hän vaan on.

 Itse aloitin keskustelumme kertomalla etten halua mitään tapetteja koska olen olen netistä etsinyt Suomesta, Ruotsista, Englannista ja muualtakin enkä löydä mitää hyvää.

Ja tämä ihmenainen ottaa esille Cole & Son:n kolme mallikuvastoa ja 50 minuuttia myöhemmin olen valinnut tapetit olkkariin ja makkariin. Ja keskustellut siitä miten pohjoisen sinien valo vaikuttaa värivalintaan, miten aamun itäinen valo myös tuo omat haasteensa. Miten olohuoneen valoisat itä- eteläikkunat sallivat toisenlaisia värejä. Ihana keskustelu. Huomasin samalla että tietämättä olen työni kautta oppinut hyvinkin paljon asioita joita en edes tiennyt osaavani. Keittiön osalta odotamme kolme mallipalaa.
Makkariin tulee tapetti pohjosseen seinään , muut maalataan, olkkarin kaikki seinät tapetoidaan ja keittiössä  yksi  seinä tapetoidaan luultavasti, muut maalataan. Enemmän tietoa tästä tulee marraskuussa noin 3 viikon päästä jos valitsemani malleja löytyvät varastosta.

Juuri nyt istun ja tuijotan Timoa, Riittaa, Joutsenta, Kurkea sekä Mäntsälää. Siitä enemmän ensi kerralla.

Lopetan  kuvalla joka on otettu Kääpälän kaupan ovesta. En ole itsekkään mikään pilkunviilaaja tai Millimetri-Petriä. Siksi kai nämä ihastuttavat niin. Ja siksi kai viihdyn täällä.

180 sipulia 180 asteen kulmassa

Toissa viikolla kärsin koko viikon selkäkivuista kun kunnon noidannuoli iski. Olin ahkerasti käyttänyt uutta kirvestä ( Fiskars X17 , pituus n. 60 cm), tuli kylmä, nukuin vierassängyssä ja aamulla kun tein selkävenytykseni vähän hutiloiden niin siinähän se oli. 
Viime maanantain jooga palautti selkäni selkien joukkoon. Ja sen olen oppinut vuoden 2005 välilevyongelmani jälkeen että lihasrelaksantit ovat hyvä asia, joka nopeuttaa parantumisprosessin.

Löysin tänään tällaisen esineen ja rapsuttelin sillä selkääni, mutta mikä ihmeen laite se on. Meinasin heittää pois, mutta muistin että
olen jonkun blogissa nähnyt kuvan tällaisesta kerran. Voiko käyttää johonkin järkevään hommaan.

Perjantaina innostuin vähän istuttamaan kevätkukkia, peräti 150. Lauantaina selkäni sai lepäämään ja tänään istutin 30 sipulia lisää. Asento on todella paha. Ja jos olisin ymmärtänyt miten se mainio sipulinistutuslaite tyhjennetään mullasta homma olisi mennyt aika nopeasti. Mutta minä torvi tyhjensin sen erikseen käsin joka kerta kun olin painannut se syvälle maahan. Onneksi noin 70 sipulin jälkeen unohdin kerran sen tyhjentää ja huomasin silloin että se tyhjentää itse itsensä kun kaivaa sen maahan seuraavan kerran.
140 reikää on puserrettu tällä laitteella pahassa asennossa. 30 kpl työnsin maahan peukalolla koska olivat niin pienet sipulit. 

Kun kävin ihanien naapureiden luona  löysin polulla nämä kaksi myöhäissyntynyttä kukkaa.

Toinen veljestäni vaimoineen vierailivat pe-la. Kävimme Kouvolassa katsomassa mestaruussarjan koripallo-ottelua. Ihmeellisiin paikkoihin tämä Peuhu saa minut lähtemään. Mutta veljenpoika pelaa ekaa kauttaan Salon Vilppaassa ja olen hänen kummitätinsä. Oikeastaan oli ihan kiva. Vaikka he hävisivät.


Kälyni sanoi että täällä on niin viihtyisää ja niin on. Istuimme iltaa, söimme luomukaritsankyljyksiä, joimme yhden älyttömän hyvän punaviinin ja myös jotain ei niin hyvää. Veli auttoi lauantaina pumpun sisäänottamisessa, polttopuiden kantamisessa, puutarhakeinun liiteriin viemisessä jne. Kävimme kylää tsekkaamassa ja Kääpälän kauppaa. Kälyni oli juuri tänne tullessaan sanonut ettei hänellä ole villasukkia. Kaupassa löytyvät erilaisia ja hän osti sieltä kauniit vihreä/punaiset. Aika haasteellista on kun mummot eivät oikein enää neulo sukkia. Mutta onneksi on Kääpälän kauppa. 


Viime viikon suppilovahverosaalis oli mahtava. Olen löytönyt todella hyvän paikan. Korin olen vuosia sitten saanut äidiltäni ja se on minulle todella rakas. Saalis pöydällä on vaan osa korin sisällöstä.

Olen eristenauhalla mallia D eristänyt kuistin ja keittön välisen oven sekä keittiön ja ison tuvan välisen oven. Teen nyt erilaisia lämmityssäätöharjoituksia ja yritän ymmärtää miten usein minun pitää puita polttaa jotta talossa pysyisi kohtuullinen lämpötaso. En oikein onnistunut joten pitkät kalsarit menivät jalkaan. Onneksi ostin perjantaina kahdet. Ennen käytin niitä ainoastaan jos lähdin hiihtämään.

Siinä se odotti minua.

Sunnuntaina illalla jouduin sattumalta blogini tilastosivuille. Olette varmaan huomanneet että vähän harjoittelen ulkoasun suunnittelua vaihtelevalla menestyksellä. 

Tilastoo kertoo että  Suomen lisäksi viime kuussa lukijoita  oli
Sveitissä, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Isobritanniassa, Venäjällä, Marokossa ,Tanskassa ja Alankomaissa.
Ihmeellistä!  Hei teille kaikille.  

Sattuipa hyvin.
Eilen minun piti kirjoittaa viikonlopusta, sienestämisestä jne mutta sattui ihmeellinen juttu ja juutuin illaksi kirjaan. Peuhu painui unholaan.

Olin päivällä keskustassa hakemassa pari esinettä yhteen projektiin ja parkkeerasin Vuorimiehenkadulle antikvariaatin eteen. Ikkunaa en vaan voinut jättää tutkimatta ja siinä oli mielenkiintoinen Söderströmin kirja, jota en ollut ikinä nähnyt " Gammalt glas" ,4 e oli hinta. 
Tiedän, lompakon piti mennä kiinni mutta olen sentään tehnyt työtä lasiteollisuuden parissa jo pian kaksikymmentä vuotta. 

Päätin ensin hakea tavarat joita tarvitsin. Palasin sitten antikvariaattiin. 
Kun myyjä yritti onkia kirjan ikkunan esillepanosta seisoin - aivan kuten elokuvissa - ja tuijottelin edessä olevaa hyllyä. 
En voinut seistä ja katsella sitä miehen pyllyäkään. 
En katsellut - siksi olen kai sitkeästi edelleen sinkku. 

Mutta onneksi en katsonut koska silmäni tuijottivat taidekirjojen hyllyä. Siinä oli iso, ohut kirja jonkä selässä luki Kilpi/Thesleff ja Laulu rakkaudesta. 
Ei kai, ajattelin. Pakko tsekata. Ja vedin kirjan hyllystä , selasin äkkiä ja kyllä. 

Vuodesta 1997 olen etsinyt Eeva Kilven runokoelman Laulu rakkaudesta ja muita runoja. Kaikkialta. Ei vaan löydy, koska on niin älyttämän suosittu runokoelma. Ja minulle niin rakas. 

Siihen tarinaan liittyy tietysti mies, joka joskus lausui ääneen runon ja joka myös luki runoja. Ja siihen liittyy ihania muistoja. Mitä olisinkaan ilman niitä. Nehän ovat juuri elämäni.

Eilen illalla luin läpi melkein koko kirjan. Kirjassa on Eeva Kilven runoja, hänen valitsemia, Ellen Thesleffin maalauksiin. Kilven runot ovat neljästä runokokoelmasta. Niistä  parhaiten tunnen juuri sen ensimmäisen; Laulu rakkaudesta ja muita runoja. 

Silloin kauan sitten, tarinamme alkuvaiheessa vuonna 1985 astuin erääseen huoneeseen, pysähdyin ovenaukkoon ja kysyn: Häiritsenkö? Ja hän vastasi:

Sinä et ainostaan häiritse,sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.


Kirjasta löysin myös ratikkalipun päivätty14.4. 1998, joka sattuu olemaan Ranskan lukijani syntymäpäivä. Ja elokuvateattereiden ohjelma , Jackie Brown oli mm. ohjelmistossa silloin.  

Vuosi ennen tätä tämä mies oli pikku hiljaa lakannut puhumasta minulle. Keväällä  1997 kai juuri huhtikuussa kirjoitin kirjeen mykälle, tietokoneisiin rakastuneelle  miehelle ja annoin sen hänelle korpulla. Se oli ainoa tapa jonka keksin, koska hän ei puhunut.

Juhannuksena 1997 hän lähti.

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessan ovesta sisään,
niin minä lähden pois. 


Sinä et ainostaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.