Vain vähäisiä vaaroja vastaan

Kuuntelkin tänään Rosa Liksomin haastattelua ja hän kertoi aina kiinnittäneensä huomionsa pieniin asioihin. Se kuulemma liittyy kuvalliseen tapaan hahmottaa maailmaa ( vähän oijoin mutkia nyt tässä). Itse teen työtä kuvien, piirustusten, viivojen, yksityiskohtien kanssa jossa yksi millimetri tai yksi aste voi muuttaa esineen "me too"- tuotteesta äärimmäisen kauniksi objektiksi. Divine beauty kuten eräs kollegani viime viikolla sanoi. 
Eilen sattumalta luin tämän lappusen, nauratti ja päässäni rupesi heti pyörimään ajatuksia siitä millainen on vähäinen vaara. Rakastan näitä pieniä viestejäm jotka nykyään yhä useammin ilahduttavat arkeamme:

Minkälainen on vähäinen vaara? Jota vastaan jotain voi olla! Sellainenko olin itselleni tai ympäristölle kun perjantaina timpurin varoittavista sanoista huolimatta astuin Peuhuuni ja näin sen kamalan sotkun. Sotkun, jota timpuri ei ollut ehtinyt siivota.

 Sotkun, jonka siivosin onneksi teollisuusimurilla, jonka timpurin toistamiseen pyysi että hakisin hänen luota. Hyvä että hain. Hiivatin hyvä. Oli muuten hankala sotku.

Purin hampaita kiinni ja totesin että keittiö siivotaan puoliksi ja sitten joko makkari tai olkkari. Olkkari oli pienempi juttu. Keittiön sotku johtui siitä että timpurille tuli äkkilähtö palaveriin. 
Ja siitä etten tiennyt että hän korjaa  kahden huoneen liittymä-kohdan. Tähän moni kaveri on jo kompastunut tai tavallaan astunut ilmaan, kun toinen huone oli muutama sentti matalammalla. Sellainen pienikin askelpudotus voi olla erittäin vaarallinen. Teidän erään tyypin jolta meni välilevy, mies suoraan sairaalaan ja heti leikkauspöydälle. Nopea leikkaus pelasti halvaantumiselta. 

Jos olisin tiennyt tästä yllättävästä lisätyöstä ja mitä se toi mukanansa olisin tietysti aivan toisella tavalla suojannut tavaroitani. Nyt sitä sahanpurua oli kaikkialla ja jokaisessa lattianraossa. Ja jokaisella pinnalla. Sen lisäksi oli erikokoisia puunpaljoa listoista, jotka koko ajan tukki sen himskatin imuriletkun. Keräsin ne lopulta käsin lattialta ja niitä oli sadoittain.
Teollisuusimuri oli periaatteesssa hyvä , vaan aivan liian lyhyt varsi eikä mitään suutinta. Lötkö letku vaan. Imuroi nyt sitten sillä lötköllä letkulla lattiatasolta. Tänään on takareidet kahden siivouspäivän jäljiltä kamalan kipeät. Aivan kuten olisin istunut marjapensaan takan kyykyssä kaksi päivää. Selkähoitajani ei tästä ilahdu! Tai muuten , ehkä sittenkin ilahtuupi kun takareisiihakset vihdoin ovat venyneet. Hermoja raastava homma oli. Mutta ei kannata suuttua kun kukaan ei ole kohteena.  Se teollisuusimuri ei ole ikinä nähnyt kunnon naissiivoojaa. Voisin heti parannella tuotetta mutamalla hyvällä kommentilla.

                               Jääkapin yllätys

Hyvä ruoka yleensä auttaa harmiin. Oli vaan päässyt täysin unohtumaan että tyhjensin jääkaapin kun viimeksi lähdin kaupunkiin koska edessä oli muutaman viikon remonttitauko kaupungissa. Herkullinen perjantai-illan ateriani koostui sitten pakastekaapin jääpalalaatikosta löytyvästä antimista. Se on tosi litteä laatikko. Olohuoneen sekasotkusta löytyi avattu glögipullo ja mukaan olin ottanut avatun viinipullon sekä salaattia. Ilta oli pelastettu.

7 kpl Lidl- minibraatwurstia sulatin kun siivosin. Otin ensin vähän vuosikertaglögiä, joka ei tänä vuonna kyllä glögiltä maistunut lainkaan. Ja se Perelada-punkku on minusta hyvä. Ei ihan parhaimmillaan mikrouunissa lämmitettyjen bratwurstien kanssa, kuiteskaan. On mihin verrata koska tarjosin runsas kuukausi sitten
lammasta tämän viinin kanssa veljelleni ja kälylle. Oli selkeästi parempi kombinaattio. 

Ilta menikin sitten ihan rattoisasti siivotessa. 4 tuntia yhteensä. 
Yksi ystävättäristä, jonka asunto aina on ihan tip top, kertoi aikoinaan noin 20 vuotta sitten että hän aina ottaa Camparin kun siivoaa. Siten siivoaminen ei ole niin tylsää. Toinen kaveri vaan huomautti hänelle että "sinä olet sellainen siivoushullu, että tuuletat vyötkin".

Kun väsyneenä kömmin sänkyyn olkkarissa näytti jo kohtuullisen lupaavalta:

Vähän vaikeata oli ensin rentoutua kun vintillä kummitteli. Ihmeellisiä ääniä kuului. Mutta uni maistui nopeasti ja pitkästi. 9 tunnin yöunen jälkeen heräsin pirteänä ja oli satanut ainakin 15 cm lunta. Aamulla kummitteli taas kerran ja silloin satuin katsomaan ulos. Katolta tippui iso lumikinos.Sellainen kummitus se.

 

Se vähäinen vaara

Mistä moinen lause? Lappunen tippui muovipussista josta otin esille tällaiset.

 Niiden avulla pystyin lunta kolaamaan. Muuten vähäinen vaara olisi ollut että sormet olisivat jäätynyt. Olin unohtanut kaikki sormikkaa ja lapaset kotiin. Onneksi pussissa oli 20 paria. Niitä pieniä puupaloja ei näillä voinut kerätä, sen verran isot käsineet ovat  etten saanut pihtiotetta aikaiseksi.Jatkoa seuraa...