lauantai 5. marraskuuta 2011

Muutoksia mielen maisemissa


Suru, joka pikku hiljaa viimeiset viikot tuli aina vaan lähemmäksi, on sitten tosiasia ja hyväksyttävä. Ihana naapurini on poissa. Tavallaan on parempi kun ihminen, jolla oli vaikea sairaus, sai lähteä. Toisaalta, kuten usein, tuntuu niin vaikealta hyväksyä, vaikka hän itse sen niin täysin hyväksyi. Niin hieno ihminen, avulias, pyyteetön. Ihminen, joka kohteli jokaista ihmistä samalla tavalla, kunnioittavasti. 
Joka toivoi että seuraavassa paikassa saisi taas juosta ja juosta lujaa. Sitä hän kaipasi; että taas saisi juosta. Sen hän kertoi keväällä, kun siirsimme traktoritunnit tulevaisuuteen. 


 Taikuri traktoriensa kanssa. Suuri on kunnioitukseni hänen vanhempiaan kohtaan joka osasi niin hienoksi ihmiseksi lastaan kasvattaa. 
Valmetin-traktorimies. Sinua ajattelen luultavasti aina kun näen Valmet-traktorin. Eivät he Valmetilla voi edes kuvitella millaisen uskollisen ihailijan he ovat hänessä menettäneet. 

Mutta mielessämme hän on. Niin kauan kun joku hänet muistaa, hän on olemassa. Hän oli pieni, suuri osa Kääpälää. Moni jäi kaipaamaan tätä vaatimatonta ajattelijaa.

3 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitettu. Osanottoni vanhemmille.
    terveisiä Etelärannikolta

    VastaaPoista
  2. Osanottoni!
    Läheisen naapurin menetys on aina suuri asia.
    Onneksi on kuitenkin jälkikasvua!

    VastaaPoista