lauantai 29. lokakuuta 2011

Ihmeellisen haastava homma

En voinut kuvitella että vaivaisen kattolistan valitseminen voi olla niin hankalaa. Tieto lisää tuskaa. Sain hyviä vihjeitä ostos-paikoista, kiitos siitä. Olen käynyt kolmessa ja puhunut neljännen kanssa puhelimessa kahdesti.
Esitteitä on katsottu ja arkkitehdin kryptisen viestinkin olen yhtäkkiä ratkaissut. Ja Vihdistä löytyi Hacklinin saha mutta samalla  Vihti vaan on liian kaukana ja ihan väärässä suunnassa. En tarkistanut kartasta etukäteen vaan muka muistin suurin piirtein missä tämä paikka on. 53 km oli matkaa ja pihalla odotti niin komea mies että pitkä matka ja väärä ilmansuunta unohtui.

Vielä käyn Malmissa Erikoishöyläämössä ja sitten teen päätökseni. Ja sen päälle pitä vielä valita ikkunalistat.  

Helga-neidin ammeko kadoksissa?
Hesassa parvekkeella odottaa kaksi sinkkiammetta, joista toisen myyn. Erehdyksessä alkusyksynä ostin kaksi - koska voitin nettihuutokaupassa molemmat huudot. Oli pieni järkytys. Aika kalliiksi tulivat kun Ruotsista kaikki rahdit ynnättiin päälle. Minulla on yksi ostajaehdokas jo mutta epäilen että hän juoksee hintaa karkuun.

Ammeen pituus on 167 cm.

Syksy on ollut niin kaunis ja viimeiset viikot niin uskomattoman lämpimät. Kivaa on että istutetut sipulit ehtivät vähän juurtua ennenkuin pakkaset tulevat. Laitatin jo talvirenkaat alle ettei vaan talvi pääse yllättämään. 
Pidän kovasti syksystä ja kävin sienimetsässä tänään taas. Vaan on nyt aivan liian paljon lehtiä maassa. En enää millään erottanut suppilovahveroita lehtien joukosta. Ainoa mahdollisuus tähän aikaan on mennä tuttuihin paikkoihin mutta niitä vielä ole pahemmin päässyt kertymään.

Sauna sielun hoivaajana
 Suru on hiipimässä lähemmäksi ja lähemmäksi ja sen kanssa on vaan elettävä. Saunoin iltapäivällä kauan ja hartaasti. Onneksi olen suomalainen, ja ymmärrän hyvin miten sauna tekee sielulle hyvää. Toivoisin, että saisin olla kaikkien mielestä yhtä suomalainen kun äidinkieleltään suomenkieliset ovat. Sukuni tuli sentään tähän maahan jo1700 -luvulla. 
Kuuntelin Hesarin entistä päätoimittajaa Janne Virkkusta eilen ja opin taas paljon, En ollut tajunnut tai edes tiennyt että eräs syy maamme selviytymisestä 1809 jälkeen kaikkien vaikeuksien läpi itsenäiseksi asti osittain löytyi siitä ruotsalaisesta lainsäädännön perinnöstä joka seurasi mukaan ja joka samalla on demokratiamme ja  nykyisten laimme perustana. 

Uusi filmi ja uusi telkkarisarja
Toivon että moni menee katsomaan "Missä kuljimme kerran" -elokuvaa  tai alkaa seuraamaan saman nimisen TV-sarjan joulun tienoolla FST5:ssa. Sieltäkin käy, kuten kirjastakin hyvin, ilmi etteivät kaikki suomenruotsalaiset ole rikkaita. Mummoni oli köyhä työläistyttö Hesasta. Äitini varttui lastenkodissa siitä syystä. Mummoni mies oli hienopuuseppä vai oliko nimi koristepuuseppä ja hän teki puutöitä vanhoissa matkustajalaivojen hyteissä Wärtsilän telakalla. Kun mummoni kuoli löyty kaapista miehen tekemiä työkaluja, etenkin erikokoisia höyliä. Pelastin ne silloin, en tiennyt miksi. Ne ovat noin kahdenkymmenen vuoden aikana muuttaneet mukanani seitsemän kertaa kodista kotiin. Nyt tiedän miksi.

Saunapuhtaana laittaudun nyt vähän siistimmäksi. Olen menossa elämäni ensimmäisiin hirvipeijasiin. Mielenkiintoista varmasti.




3 kommenttia:

  1. Työkaluja aina tarvitaan. Lisäksi ne ovat upeita esineitä nuo vanhat työkalut. Miten paljon tarinoita ne tietävätkään!
    Olipas sinulla tuuria noiden ammeiden kanssa. Toivon, että saat sen toisen ammeen myydyksi.

    VastaaPoista
  2. Moikka! Mahtaako toinen ammeista olla vielä kotia vailla?

    VastaaPoista
  3. Hei, onkos amme vielä myynnissä?

    VastaaPoista