Vähän hukassa ja toisaalta raiteillakin

Taas on jotain käsittämätöntä tapahtunut blogilleni. Ei näy teille mutta näkymäni kirjoittaessani on yhtäkkiä aivan erilainen ja kaikki toiminnot uusissa paikoissa. Joko olen taas jotain nappulaa painannut tai Blogger on liittynyt Facebookin tiimiin ja päivittää nyt  itseään kertomatta käyttäjälle mitä tapahtuu. Kun leikkaan ja liitän niin tekstit senkun vaan katoavat. Tämäkin teksti on nyt kirjoitettu kolme kertaa ja nyt meni hermot.

Härkkimen aiheuttama keskustelu

Sain viime kirjoitukseni ihmevempaimesta palautetta, joista  osa meni Facebooki-sivulleni.Niitä ette kaikki näe, joten:
 
Eräs herra kirjoitti:
Se puinen haarallinen aparaatti jota ihmettelit on nimeltään HÄRKIN. Sillä on ennen vanhaan sekoitettu esim. taikinaa vaikkapa ruisleivän juurta. On valmistettu männyn rungosta ja ellen ihan väärin kouluajoiltani kulttuurihistorian tunneilta muista niin haarojen määrällä oli jotain tekemistä tulevan sadon tai vastaavan onnen kanssa, näin uskottiin.
Toinen lukija ehdotti:
että kysymyksessä on koristemaalarin tuki, jonka avulla  käsi pysyy vakaana hankalien kohtien kohdalla. Kokeilin hänen teoriaansa mutten saanut sitä toimimaan.Joten taikinajuttu voitti uskottavuudessaan.

Kiurut lensivät kaappiin:

Poikani joka on asunnut talossa enemmän kuin minä viime aikoina ilmoitti että Kaipiaisen Kiurujen yö tummempi sininen versio vaan on liian tumma makuuhuoneeseen. Ja oikeassa hän oli kun tutkin asian, joten kiurut lensivät kaappiini toista 15 vuoden jaksoa viettämään.

 Ei tapetteja

Ja siitä sitten tapettipalaveriin tapisseeraajan kanssa joka on vaan niin tautisen hyvä. On ihanaa kun palaverissa edessäni istuu nainen joka sanoo kun keskustelemme väreistä ja värisävyistä ( joissa koen olevani aika hyvä itse) : "Tässä asiassa olen hyvä, oikeastaan erittäin hyvä". Tuli hyvä mieli kun joku niin luottaa itseensä ja osaamiseensa. Olen ekasta hetkestä aistinut että tämä nainen on superammattilainen ja niin hän vaan on.

 Itse aloitin keskustelumme kertomalla etten halua mitään tapetteja koska olen olen netistä etsinyt Suomesta, Ruotsista, Englannista ja muualtakin enkä löydä mitää hyvää.

Ja tämä ihmenainen ottaa esille Cole & Son:n kolme mallikuvastoa ja 50 minuuttia myöhemmin olen valinnut tapetit olkkariin ja makkariin. Ja keskustellut siitä miten pohjoisen sinien valo vaikuttaa värivalintaan, miten aamun itäinen valo myös tuo omat haasteensa. Miten olohuoneen valoisat itä- eteläikkunat sallivat toisenlaisia värejä. Ihana keskustelu. Huomasin samalla että tietämättä olen työni kautta oppinut hyvinkin paljon asioita joita en edes tiennyt osaavani. Keittiön osalta odotamme kolme mallipalaa.
Makkariin tulee tapetti pohjosseen seinään , muut maalataan, olkkarin kaikki seinät tapetoidaan ja keittiössä  yksi  seinä tapetoidaan luultavasti, muut maalataan. Enemmän tietoa tästä tulee marraskuussa noin 3 viikon päästä jos valitsemani malleja löytyvät varastosta.

Juuri nyt istun ja tuijotan Timoa, Riittaa, Joutsenta, Kurkea sekä Mäntsälää. Siitä enemmän ensi kerralla.

Lopetan  kuvalla joka on otettu Kääpälän kaupan ovesta. En ole itsekkään mikään pilkunviilaaja tai Millimetri-Petriä. Siksi kai nämä ihastuttavat niin. Ja siksi kai viihdyn täällä.