..
Kuten kuvasta näkyy satoi viime viikonloppuna yhden yön aikana noin 15 cm lunta. Ja edellisen jutun kummitus makaa siinä kuvassa vasemmalla kauniissa mytyssä.
Joulumieli hiipii lähemmäksi. Lempikranssini löysi uuden paikan. Rakastan yksinkertaisia kransseja. Joskus keräiliin niitä. En edes tajua minne ne ovat hävinneet. Olen kai myynyt ne kirpputorilla. Ennen kuin keräsin niitä keräsin harjoja, siis erilaisia lattiaharjoja jne. Onneksi en enää. Nyt olen tullut jonkinlaiseen järkeen. Nauhan voisi kransissa olla parempi. Se vaihdetaan joskus.
Olen niin pihi ollut etten ole suonut itselleni mitään. Pitkään aikaan Mutta tänään kävin kasvohoidossa ja Gatineaun tuotteet käytettiin. On hyvä mieli ja hyvä olo joten voinen päätellä että hoito onnistui.
Timpurille heitin tänään pahan. On vähän haasteellinen kohta siinä keittiössä kun kaikki seinät ovat niin vinot. Sanoin vaan että mieti miten haluat sen tehdä ja " tee sellaiseksi että voit olla siitä ylpeä".
Olen aika tyytyväinen tähän kommenttiin, joka oli aikamoinen veto. Sen huomasin hänen reaktiostaan.
Mieleeni tuli bonuslapsen tyttären , 5 v. kysymys äidilleen kuukausi sitten ja a.o. sitaatti on tytön äidin FB -kommentista :
"Äiti, mitä on talouselämä?" Alan kakistellen vastausta ja ennen kun pääsen alkua pidemmälle pikkublondi jo huutaa: "Mahtava kysymys multa! Tosi vaikee!"
Tuo kranssi on niin kaunis juuri tuossa ovessa. Yksinkertainen on kaunista.
VastaaPoistaItse sorrun aina välillä myös krumeluureihin. Mieheni sanoo välillä "La donna e mobilee". Myönnän, että mielialani ja -tekoni todella vaihtelevat. Lapsuudestani muistan että Pohjanmaalla tällaisia sanottiin tuuliviireiksi ja ymmärsin, että se oli haukkumasana.
Talo on jotenkin niin surullisen näköinen, kun ei ole ikkunoita ja levyt peittona. Mutta onneksi kaikki on kohta entistä ehompaa!