Adaptereiden ihmeellinen maailma

Ihmeellisen kiirettä on ollut iltaisin etten ole edes ehtinyt koneeni ääreen. Viime kerralla lupasin vielä palata peräkärryhaasteisiin.
Olin googlannut peräkärryjen perään ( hehe) ja totesin nopeasti että hintakartelli toimii myös tällä alalla.  Päädyin kuomulliseen malliin ja teknisistä tiedoista kävi ilmi että koko ihanuus on noin  4 m pitkä. Muistin että kattolistojen pituus oli 4 -4,5. Varasin vaunun ja se oli tosi moka. 
Kun tulen paikalle niin ensinnäkin vaunun sisämitta ei ole lähelläkään 4 metriä, koska aisakin laskettiin mukaan. 
En edes tiennyt mitä aisa on:

Muille hurreille tiedoksi että aisa on se osa joka kuvassa auton ja kärryn välissä. Sen  päälle saa laittaa  tavaraa. Mutta pitää huolehtia siitä että vaunu kääntyy  kulmaan asti osumatta auton puskuriin.

Eikä sisämitta ollut 258 cm kuten teknisissä tiedoissa oli ilmoitettu. Lava oli kai sateessa kutistunut  238 cm:n mittaiseksi. Soitto Erikoishöyläykseen. 
Ja silloin kävi ilmi että listat ovatkin 5 metriä pitkät. Tajusin sentään kysyä miten paljon saa roikua reunan yli. 

Tiedoksenne että tieliikennalaki sallii siis 2 metrin ylimenon lavan takan sisältäen punaisen varoituslipun. Se lippujuttu on mietityttänyt minua siitä lähtien. Jos lippu on iso, vedetäänkö se siis vakaasuoraan ja aloitetaan/tai lopetetaan mittaaminen siitä/siihen. Ihmeellinen juttu. Olisi kiva nähdä miten se lainkirjoittaja asian mietti tai paperille piirsi kun muotoili tämän rivin lakiin.

Hyvää palvelua Shellillä.
Ja takapakkia. Todettiin yhdessä ihanan ja avuliaan Shell Itäkeskus- huoltoaseman nuoren miehen kanssa että varmaan mahtuu kamat lavalle, koska etuaisakin on käytössä. Vaan ei auennut tämän mallin etupääty lainkaan. Mahtavaa palvelua sain kuitenkin. Nuori Shelliläläinen etsi kaikista Itä-Hesan Shelleistä vapaan kärryn ja tasan yksi löytyi, Hankunilasta. Lavan pituus jopa 2,70 ja etureunan sai pois. 

Sinne lähdin heti. Vuokrasin sen avokaupalla jos jostain syystä tulisi ongelmia listojen kanssa. Tunnin sisällä piti olla takaisinm niin ei tarvitsisi mitään maksaa. Kytkin peräkärrny autooni - tai yritin. Ensin en edes löytänyt koko pistorasiaa. Shellin mies löysi sen. Se olikin piilotettu auton alle ja ylös nostettu vielä ja sen piti vetää ensin alas ja sitten ulos. Shell Hakunilan nuori mies palveli hyvin. Kiitin ja kundi meni muita palvelemaan. Koska sanoin että olen ennen kytkenyt peräkärryjä joten sen ainakin osasin tehdä. Luulin!
En millään saanut sähköjohtoa kiinni. Vaikka mitä tein.  Koukussa oli 13 metallitikkua ja vaunun rasiassa paljon vähemmän , 7 kpl.

Soitin automyyjälle - onneksi olin aloittanut tämän keikan jo kello kaksi iltapäivällä - ja kysyin mitä nyt teen kun kärryn pistorasia ei sovi vetokoukun pistorasiaan.  Hän kertoi että minulla on niin uusi koukkumalli että pitää aina pyytää adapteri mukaan kun vuokraa kärryn. Standardi on kuulemma muuttunut. Olisi voinut kertoa sen kun sain sen vetokoukun. Saakelin automyyjä. Sitä koukkuakin odotin 8 viikkoa.  Mutta - onnistuin sitten kytkemisessä kun olin saanut adapterin. Joka onneksi löytyi kassalta.

Listanhaku ja -ajo
Sitten Tapanilaan ja siellä listani odottivat. Listafirmoissa on mielenkiintoisia miehiä.Tässä firmassa palveli hauska tyyppi jolla oli sellaiset viikset etten miestä ikinä unohda. Aikamoiset krumeluurit viiksien päässä. Ja varmaan aika paljon pomadaa niissä jotta pysyisivät siinä asennossa arvelen.
Kolme herraa kantoi ja kiinnitti noin 120 metriä listaa lavalle ja hyvin tekivät sen. 
Sittenpä lähdin ajelemaan ja perille pääsin. 

Oli todella pimeätä kun saavuin joten sisäänkanto sai jäädä seuravaan päivään.
Ja kuvakin oli jotenkin vahingoittunut matkalla kännykästä mailiini. Kummallinen harmaa palkki siinä kuvassa. Eipä haittaa, soraa olette varmaan nähneet ennenkin.

Toinen takaisku 

En millään seuraavana aamuna saanut niitä kiristysremmejä auki.Vaikka kuinka tutkin en tajunnut miten sain kiristysasennon pois päältä. Piti antaa periksi ja pyytää napurin miestä auttamaan.
Hän näytti miten se tehdään ja eka remmi saatiin pois. Toisen kohdalla sanoin hänelle että haluan nyt itse irrottaa remmin. Muuten en ikinä muista miten se tehtiin. Yritin ja yritin. Mutta oli niin kovalla paineella ettei sorimivahvudet riittäneet. Ei vaan riittänyt voimani. Ärsyttävää.  Yhdessä kannoimme kaiken sisään kylmään mutta kuivaan tupaan. 
Kun palasin kotiini sunnuntain illalla kaikki viimeiset huonekalut olin ensin  siirtänyt  pois seiniltä myös keittiöstä ja makkarista.



Edessä oli keittiön tapetointi ja maalaaminen  sekä makkarin kolmen seinän maalaaminen. Siitä kuvia seuraavalla kerralla. Tähän hommaan palkkasin siis ammattilaisen koska en lähde mokaamaan enemmän.
Kuvat ovat jo olemassa kamerassani mutta nyt pitää tehdä suppilovahverotahnaa. Olen menossa veljeni ja kälyni Secret Santa Partyyn. Viime vuonna siellä oli ihmisiä kai kymmenestä eri maasta. Kaikki tuovat yhden ruuan oman maan valikoimasta ja sitten syödään herkkua. Kiva idea. Lisäksi keräätään yhteen päiväkotiin Perussa vähän rahaa jotta lapset saisivat joululahjoja. Yksi kälyni neljästä veljeksistä on siinä tukihenkilönä. Ja älykäs päättelee että veljen vaimo lienee perulainen. Hän on asunut pian 2 vuotta Suomessa, käynyt integraatiokurssin vuoden, hankkinut itselleen työpaikan ja oppinut aika paljon suomeakin. Hurja nainen.