Siinä se odotti minua.

Sunnuntaina illalla jouduin sattumalta blogini tilastosivuille. Olette varmaan huomanneet että vähän harjoittelen ulkoasun suunnittelua vaihtelevalla menestyksellä. 

Tilastoo kertoo että  Suomen lisäksi viime kuussa lukijoita  oli
Sveitissä, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Isobritanniassa, Venäjällä, Marokossa ,Tanskassa ja Alankomaissa.
Ihmeellistä!  Hei teille kaikille.  

Sattuipa hyvin.
Eilen minun piti kirjoittaa viikonlopusta, sienestämisestä jne mutta sattui ihmeellinen juttu ja juutuin illaksi kirjaan. Peuhu painui unholaan.

Olin päivällä keskustassa hakemassa pari esinettä yhteen projektiin ja parkkeerasin Vuorimiehenkadulle antikvariaatin eteen. Ikkunaa en vaan voinut jättää tutkimatta ja siinä oli mielenkiintoinen Söderströmin kirja, jota en ollut ikinä nähnyt " Gammalt glas" ,4 e oli hinta. 
Tiedän, lompakon piti mennä kiinni mutta olen sentään tehnyt työtä lasiteollisuuden parissa jo pian kaksikymmentä vuotta. 

Päätin ensin hakea tavarat joita tarvitsin. Palasin sitten antikvariaattiin. 
Kun myyjä yritti onkia kirjan ikkunan esillepanosta seisoin - aivan kuten elokuvissa - ja tuijottelin edessä olevaa hyllyä. 
En voinut seistä ja katsella sitä miehen pyllyäkään. 
En katsellut - siksi olen kai sitkeästi edelleen sinkku. 

Mutta onneksi en katsonut koska silmäni tuijottivat taidekirjojen hyllyä. Siinä oli iso, ohut kirja jonkä selässä luki Kilpi/Thesleff ja Laulu rakkaudesta. 
Ei kai, ajattelin. Pakko tsekata. Ja vedin kirjan hyllystä , selasin äkkiä ja kyllä. 

Vuodesta 1997 olen etsinyt Eeva Kilven runokoelman Laulu rakkaudesta ja muita runoja. Kaikkialta. Ei vaan löydy, koska on niin älyttämän suosittu runokoelma. Ja minulle niin rakas. 

Siihen tarinaan liittyy tietysti mies, joka joskus lausui ääneen runon ja joka myös luki runoja. Ja siihen liittyy ihania muistoja. Mitä olisinkaan ilman niitä. Nehän ovat juuri elämäni.

Eilen illalla luin läpi melkein koko kirjan. Kirjassa on Eeva Kilven runoja, hänen valitsemia, Ellen Thesleffin maalauksiin. Kilven runot ovat neljästä runokokoelmasta. Niistä  parhaiten tunnen juuri sen ensimmäisen; Laulu rakkaudesta ja muita runoja. 

Silloin kauan sitten, tarinamme alkuvaiheessa vuonna 1985 astuin erääseen huoneeseen, pysähdyin ovenaukkoon ja kysyn: Häiritsenkö? Ja hän vastasi:

Sinä et ainostaan häiritse,sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.


Kirjasta löysin myös ratikkalipun päivätty14.4. 1998, joka sattuu olemaan Ranskan lukijani syntymäpäivä. Ja elokuvateattereiden ohjelma , Jackie Brown oli mm. ohjelmistossa silloin.  

Vuosi ennen tätä tämä mies oli pikku hiljaa lakannut puhumasta minulle. Keväällä  1997 kai juuri huhtikuussa kirjoitin kirjeen mykälle, tietokoneisiin rakastuneelle  miehelle ja annoin sen hänelle korpulla. Se oli ainoa tapa jonka keksin, koska hän ei puhunut.

Juhannuksena 1997 hän lähti.

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessan ovesta sisään,
niin minä lähden pois. 


Sinä et ainostaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.