Kattolistan jälkeen sytytystulppa on helppo nakki

Kattolistapäätöksen teen tällä viikolla. Tänä surumielisenä sunnuntaina halusin kuitenkin jotain konkreettista tehdä joten päätin tarttua listojen sijasta toisenlaisiin haasteisiin.

Moottorisaha ei käynnistynyt viime viikonloppuna ja silloin Valtteri-naapuri ehdotti että vaihtaisin sytytystulpat. Irrota ne ja ota mukaan kauppaan , niin osaat ostaa oikeat tulpat, hän neuvoi.

Varmaan ihan hyvä idea kerta kukaan ei ole niistä aikaisemmin mitään puhunut, ajattelin. En ollut muistanut niiden olemassaoloa. Olin myös vähän immarreltu siitä että hän luuli että tiedän mitä sytytystulppa on. Ja tiedänhän minä, koska näin lapsena niitä usein, isoisän "utombordare"ssa. Se oli  puinen avomoottorivene,  jossa oli keskellä venettä iso moottori ison vanerilaatikon alla. Moottori vedettiin käyntiin kammella. Ryyppyjä annettiin kahdeksaan reikään pienestä pullosta suoraan tulppiin jotka joskus kostuivat liikaa. Vene oli muuten Snappertunassa ja muistan ainakin kaksi kertaa kun se kampi oli isoisän kotona Kauniaisissa ja kaikki istuivat jo veneessä.

Toisen kerran odotimme rannalla koko päivän kun joku ajoi takaisin. Toisen kerran mentiin jonkun kylään odottamaan. Siihen aikaan matkaan meni 2,5 - 3 h per suunta. Ja Boxin lauttalla mentiin yli Skåldööhön. Muistan vähän kireitä aikuisia...

RTFM
Tartuin toimeen ja tutkin sitä moottorisahaa ja tajusin ettei mulla ole aavistustakaan missä ne sytytystulpat sijaitsevat. Päätin heti että RTFM - metoodi varmaan nyt on paras ratkaisu ( read the f_cking manual) ja rupesin kaivamaan sen esille. Kun sen etsin, löysin niin monta mielenkiintoista lehteä ja muuta tavaraa, että vasta kolmen tunnin päästä pääsin syventymään tähän 23 sivuiseen manuaaliin

Hakemiston tekeminen on hikistä hommaa

Olen elämämäni aikana tehnyt aika monta kuvastoa painokuntoon asti ja eräs kamalimmista hommista on sisällysluettelon  ja hakemiston tekeminen, etenkin aikaan ennen tietokoneita. Minua ottaa kaaliin aina kun joku etsii kuvastosta jotain eikä käytä sitä hakemistoa, joka on niin vaikeata tehdä. En edelleenkän voi olla kysymättä: Mikset käytä hakemistoa?

Joten katsoin sisällysluettelosta ja sytytystulpan tiedot löytyivät heti sivulta 20. Hassu että käynnistämiseen liittyvä asia on ihan manualin lopussa, mietin.  Jo kolmannella rivillä ohjeistetaan irrottamaan moottorisahan kantta, josta on ohjeet luvussa 3.4.

Luku 3.4. ei löydy koko manauaalista. Luku 3 löytyy ja sen nimi on TOIMITUKSEN SISÄLTÖ.
Luku 4 käsittelee jo ihan toisenlaisia juttuja.

Luin koko manuaalin läpi, tai vähän ajan päästä jo vaan silmäilin läpi. Mistään ei löytynyt kohtaa missä kerrotaan miten se kansi avataan. Tai minkä näköiset ne tulpat ovat. Mutta kerrottiin kyllä että tulpan  johdon liittimen piti irrottaa ja sitten piti palotila tuulettaa ja missä se palotila oli jäi mysteeriksi. Ja minkänköinen se oli. Luovutin.

Moottorisaha ei siis käynnistynyt. Mutta olen siivonnut kirjahyllyni, pari A4 koteloa ja ison pinon papereita. Paljon siistimmän näköistä nyt olkkarissa.

Haravoida piti mutta vasen käsi tulee vaan kipeämmäksi koko ajan. Huomenna menen lekuriin. Käsi kipeytyi kun otin sen influenssarokotuksen. Olen eilen ja tänään ottanut yhden Panacodin. Se saa minut voimaan pahoin.  Liian tuhtia tavaraa. Kipu lähtee kyllä ja selkeät ajatukset ja iloinen mieli. Nyt on pakko jättää ottamatta, jotta osaa kertoa missä sattuu kun menee lääkäriin aamulla. Muutenhan se ei usko että käsi on kipeä.  Yleensä tulen aika oireettomaksi kun astun lääkärin vastaanotolle.
En ole muuten ainoa.

Ihmeellisen haastava homma

En voinut kuvitella että vaivaisen kattolistan valitseminen voi olla niin hankalaa. Tieto lisää tuskaa. Sain hyviä vihjeitä ostos-paikoista, kiitos siitä. Olen käynyt kolmessa ja puhunut neljännen kanssa puhelimessa kahdesti.
Esitteitä on katsottu ja arkkitehdin kryptisen viestinkin olen yhtäkkiä ratkaissut. Ja Vihdistä löytyi Hacklinin saha mutta samalla  Vihti vaan on liian kaukana ja ihan väärässä suunnassa. En tarkistanut kartasta etukäteen vaan muka muistin suurin piirtein missä tämä paikka on. 53 km oli matkaa ja pihalla odotti niin komea mies että pitkä matka ja väärä ilmansuunta unohtui.

Vielä käyn Malmissa Erikoishöyläämössä ja sitten teen päätökseni. Ja sen päälle pitä vielä valita ikkunalistat.  

Helga-neidin ammeko kadoksissa?
Hesassa parvekkeella odottaa kaksi sinkkiammetta, joista toisen myyn. Erehdyksessä alkusyksynä ostin kaksi - koska voitin nettihuutokaupassa molemmat huudot. Oli pieni järkytys. Aika kalliiksi tulivat kun Ruotsista kaikki rahdit ynnättiin päälle. Minulla on yksi ostajaehdokas jo mutta epäilen että hän juoksee hintaa karkuun.

 

Ammeen pituus on 167 cm.

Syksy on ollut niin kaunis ja viimeiset viikot niin uskomattoman lämpimät. Kivaa on että istutetut sipulit ehtivät vähän juurtua ennenkuin pakkaset tulevat. Laitatin jo talvirenkaat alle ettei vaan talvi pääse yllättämään. 

Pidän kovasti syksystä ja kävin sienimetsässä tänään taas. Vaan on nyt aivan liian paljon lehtiä maassa. En enää millään erottanut suppilovahveroita lehtien joukosta. Ainoa mahdollisuus tähän aikaan on mennä tuttuihin paikkoihin mutta niitä vielä ole pahemmin päässyt kertymään.

Sauna sielun hoivaajana

 Suru on hiipimässä lähemmäksi ja lähemmäksi ja sen kanssa on vaan elettävä. Saunoin iltapäivällä kauan ja hartaasti. Onneksi olen suomalainen, ja ymmärrän hyvin miten sauna tekee sielulle hyvää. Toivoisin, että saisin olla kaikkien mielestä yhtä suomalainen kun äidinkieleltään suomenkieliset ovat. Sukuni tuli sentään tähän maahan jo1700 -luvulla. 

Kuuntelin Hesarin entistä päätoimittajaa Janne Virkkusta eilen ja opin taas paljon, En ollut tajunnut tai edes tiennyt että eräs syy maamme selviytymisestä 1809 jälkeen kaikkien vaikeuksien läpi itsenäiseksi asti osittain löytyi siitä ruotsalaisesta lainsäädännön perinnöstä joka seurasi mukaan ja joka samalla on demokratiamme ja  nykyisten laimme perustana. 

Uusi filmi ja uusi telkkarisarja

Toivon että moni menee katsomaan "Missä kuljimme kerran" -elokuvaa  tai alkaa seuraamaan saman nimisen TV-sarjan joulun tienoolla FST5:ssa. Sieltäkin käy, kuten kirjastakin hyvin, ilmi etteivät kaikki suomenruotsalaiset ole rikkaita. Mummoni oli köyhä työläistyttö Hesasta. Äitini varttui lastenkodissa siitä syystä. Mummoni mies oli hienopuuseppä vai oliko nimi koristepuuseppä ja hän teki puutöitä vanhoissa matkustajalaivojen hyteissä Wärtsilän telakalla. Kun mummoni kuoli löyty kaapista miehen tekemiä työkaluja, etenkin erikokoisia höyliä. Pelastin ne silloin, en tiennyt miksi. Ne ovat noin kahdenkymmenen vuoden aikana muuttaneet mukanani seitsemän kertaa kodista kotiin. Nyt tiedän miksi.

Saunapuhtaana laittaudun nyt vähän siistimmäksi. Olen menossa elämäni ensimmäisiin hirvipeijasiin. Mielenkiintoista varmasti.

Mäntsälä mielessäin, Mäntsälä mielessäin..

Rakas Riitta, Timo , kaunis  Joutsen ja Kurki. Hienoja olette.

Silti, ei ihan nyt onnistu. Mäntsälälista on ylärivissä oikealla. 
Ja nyt varmaan jotkut lukijat haukottelevat ennemmin tai myöhemmin kyllästymistään, koska tästä kirjoituksestä tulee nyt Lista-Nörtti - juttu.

Tarttis vähän apua:

Minun pitäisi saada selvää millainen on, tai mitä seuraava jokseenkin kryptinen työohjeestani löytyvä kohta tarkoittaa, tai miltä se näyttää:

Kattolistatyöt:
RT- kortin RT 21 .10978 perinteinen kattolista 22 oikean puoleinen malli, paksuus 22 mm, leveys 70 mm. Sahatuotannossa soveltaen mallia Mäntsälän Saha Oy. 

Toissa vuonna kun googlasin tätä korttia se löytyi netistä mutten tajunnut sitä tallentaa. Nyt yhtäkkiä kortti onkin maksullinen. Onko lukijoillani tästä ehkä kuva jonka voisi minulle lähettää?  Jos on , niin olisi kiva saada kurkkia sitä vähän.

Mistä saan listoja+
Mistä saa kohtuuhinnalla kattolistoja Helsinki-, Itä-Uusimaa-, Kouvola-, Kotka-, Lappeenranta-, Lahti-, Mikkeli- suunnasta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tai onko teillä tiedossa mistä saisin kohtuuhinnalla maalaamattomana edellä oleva lista kuva 22 oikean puoleinen malli. 
Olen käynyt Mäntsälän Sahassa. Sitä ei saa suoraan sieltä. Tarvitsen 70 metriä kattolistaa joten jokainen sentti on nyt kotiinpäin. Jos teistä joku vielä on erityisen kiinnostunut listoista niin voisi ehkä kommentoida onko tämä seuraava lista sitten mielestänne aivan tuomittava malli. 
Löysin sen Arvolista - nimisestä yrityksestä ja nimi kalskahtaa arvokkaalta.

Mitat vaan ovat vaan 20 x 120 m eikä 22 x 70. Mäntsälä malli omassa kuvassani yllä on ylin rivi lista oikealta. Ja sen mitat taas 15 x 95. Stööööööön. Onpa vaikeata.

En nyt oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Marraskuun viimeisellä viikolla minulla pitää olla maalattuna  70 m kattolistaa koska silloin kirvesmies tulee asentamaan niitä sekä tekemään viimeistelytöitä.  Ennen sitä minun pitää ostaa niitä listoja, viedä ne lämpiämään (paikka on löytynyt), maalata niitä ja antaa niiden kuivua. Sekä viedä ne talooni pari päivää ennen asentamista jotta ehtisivät mukautua taloni ilmaan ja ilmapiiriin.

Eilen laskin rahojani ja ne loppuvat sitten ensi keväällä kokonaan kun tapetit, listat, viimeistelytyö ja kuistin ikkunat on korjattu.Ärsyttää kun itse ei oikein ehdi tai en osaa tehdä enempää. Toisaalta olen myös miettinyt tätä suomalaisten vastahakoisuutta palvelujen ostamiseen. Ellemme opi palveluja ostamaan, työt loppuvat pikku hiljaa meiltä kaikilta. Ammattilaisen osaaminen maksaa. Jos vertaan käsityöläisen hinta monen esineen hintaan kuten esim keskihintaisen tai kalliin käsilaukun hintaan tai vaikkapa kesäveneen talvisäilytyksen hintaan niin mistä ihmeestä valitetaan. 
Moni laittaa 100/200 euroa kenkäpariin. Sillä hinnalla saan kolmesta kahdeksaan tunnin työt käsityöläiseltä. Voiko kuluttaa jotain muuta vähemmän jotta olisi varaa ostaa heidän osaamistaan. Tiedän nyt kahden vuoden vaihtoehtoisen kuluttamisen jälkeen että VOI.
Toista päivää lievää kuumeilua on ollut. Päätin että otan tänö vuonna taas influenssarokotuksen. Kerkesin kerskailla perjantaina töissä, jossa työnantaja piikin tarjoaa,  etten ikinä ol  saanut siitä mitään oireita. Olisi visusti vaan pitänyt olla kommentoimatta. Eka kerta tuli kuume ja vasen käsi on aika arka. Eli tulee nyt huomenna sairaspäivä. Harvinaista herkkua minulle. En yleensä ikinä sairasta.

Vähän hukassa ja toisaalta raiteillakin

Taas on jotain käsittämätöntä tapahtunut blogilleni. Ei näy teille mutta näkymäni kirjoittaessani on yhtäkkiä aivan erilainen ja kaikki toiminnot uusissa paikoissa. Joko olen taas jotain nappulaa painannut tai Blogger on liittynyt Facebookin tiimiin ja päivittää nyt  itseään kertomatta käyttäjälle mitä tapahtuu. Kun leikkaan ja liitän niin tekstit senkun vaan katoavat. Tämäkin teksti on nyt kirjoitettu kolme kertaa ja nyt meni hermot.

Härkkimen aiheuttama keskustelu

Sain viime kirjoitukseni ihmevempaimesta palautetta, joista  osa meni Facebooki-sivulleni.Niitä ette kaikki näe, joten:
 
Eräs herra kirjoitti:
Se puinen haarallinen aparaatti jota ihmettelit on nimeltään HÄRKIN. Sillä on ennen vanhaan sekoitettu esim. taikinaa vaikkapa ruisleivän juurta. On valmistettu männyn rungosta ja ellen ihan väärin kouluajoiltani kulttuurihistorian tunneilta muista niin haarojen määrällä oli jotain tekemistä tulevan sadon tai vastaavan onnen kanssa, näin uskottiin.
Toinen lukija ehdotti:
että kysymyksessä on koristemaalarin tuki, jonka avulla  käsi pysyy vakaana hankalien kohtien kohdalla. Kokeilin hänen teoriaansa mutten saanut sitä toimimaan.Joten taikinajuttu voitti uskottavuudessaan.

Kiurut lensivät kaappiin:

Poikani joka on asunnut talossa enemmän kuin minä viime aikoina ilmoitti että Kaipiaisen Kiurujen yö tummempi sininen versio vaan on liian tumma makuuhuoneeseen. Ja oikeassa hän oli kun tutkin asian, joten kiurut lensivät kaappiini toista 15 vuoden jaksoa viettämään.

 Ei tapetteja

Ja siitä sitten tapettipalaveriin tapisseeraajan kanssa joka on vaan niin tautisen hyvä. On ihanaa kun palaverissa edessäni istuu nainen joka sanoo kun keskustelemme väreistä ja värisävyistä ( joissa koen olevani aika hyvä itse) : "Tässä asiassa olen hyvä, oikeastaan erittäin hyvä". Tuli hyvä mieli kun joku niin luottaa itseensä ja osaamiseensa. Olen ekasta hetkestä aistinut että tämä nainen on superammattilainen ja niin hän vaan on.

 Itse aloitin keskustelumme kertomalla etten halua mitään tapetteja koska olen olen netistä etsinyt Suomesta, Ruotsista, Englannista ja muualtakin enkä löydä mitää hyvää.

Ja tämä ihmenainen ottaa esille Cole & Son:n kolme mallikuvastoa ja 50 minuuttia myöhemmin olen valinnut tapetit olkkariin ja makkariin. Ja keskustellut siitä miten pohjoisen sinien valo vaikuttaa värivalintaan, miten aamun itäinen valo myös tuo omat haasteensa. Miten olohuoneen valoisat itä- eteläikkunat sallivat toisenlaisia värejä. Ihana keskustelu. Huomasin samalla että tietämättä olen työni kautta oppinut hyvinkin paljon asioita joita en edes tiennyt osaavani. Keittiön osalta odotamme kolme mallipalaa.
Makkariin tulee tapetti pohjosseen seinään , muut maalataan, olkkarin kaikki seinät tapetoidaan ja keittiössä  yksi  seinä tapetoidaan luultavasti, muut maalataan. Enemmän tietoa tästä tulee marraskuussa noin 3 viikon päästä jos valitsemani malleja löytyvät varastosta.

Juuri nyt istun ja tuijotan Timoa, Riittaa, Joutsenta, Kurkea sekä Mäntsälää. Siitä enemmän ensi kerralla.

Lopetan  kuvalla joka on otettu Kääpälän kaupan ovesta. En ole itsekkään mikään pilkunviilaaja tai Millimetri-Petriä. Siksi kai nämä ihastuttavat niin. Ja siksi kai viihdyn täällä.

180 sipulia 180 asteen kulmassa

Toissa viikolla kärsin koko viikon selkäkivuista kun kunnon noidannuoli iski. Olin ahkerasti käyttänyt uutta kirvestä ( Fiskars X17 , pituus n. 60 cm), tuli kylmä, nukuin vierassängyssä ja aamulla kun tein selkävenytykseni vähän hutiloiden niin siinähän se oli. 
Viime maanantain jooga palautti selkäni selkien joukkoon. Ja sen olen oppinut vuoden 2005 välilevyongelmani jälkeen että lihasrelaksantit ovat hyvä asia, joka nopeuttaa parantumisprosessin.

Löysin tänään tällaisen esineen ja rapsuttelin sillä selkääni, mutta mikä ihmeen laite se on. Meinasin heittää pois, mutta muistin että
olen jonkun blogissa nähnyt kuvan tällaisesta kerran. Voiko käyttää johonkin järkevään hommaan.

Perjantaina innostuin vähän istuttamaan kevätkukkia, peräti 150. Lauantaina selkäni sai lepäämään ja tänään istutin 30 sipulia lisää. Asento on todella paha. Ja jos olisin ymmärtänyt miten se mainio sipulinistutuslaite tyhjennetään mullasta homma olisi mennyt aika nopeasti. Mutta minä torvi tyhjensin sen erikseen käsin joka kerta kun olin painannut se syvälle maahan. Onneksi noin 70 sipulin jälkeen unohdin kerran sen tyhjentää ja huomasin silloin että se tyhjentää itse itsensä kun kaivaa sen maahan seuraavan kerran.
140 reikää on puserrettu tällä laitteella pahassa asennossa. 30 kpl työnsin maahan peukalolla koska olivat niin pienet sipulit. 

Kun kävin ihanien naapureiden luona  löysin polulla nämä kaksi myöhäissyntynyttä kukkaa.

Toinen veljestäni vaimoineen vierailivat pe-la. Kävimme Kouvolassa katsomassa mestaruussarjan koripallo-ottelua. Ihmeellisiin paikkoihin tämä Peuhu saa minut lähtemään. Mutta veljenpoika pelaa ekaa kauttaan Salon Vilppaassa ja olen hänen kummitätinsä. Oikeastaan oli ihan kiva. Vaikka he hävisivät.


Kälyni sanoi että täällä on niin viihtyisää ja niin on. Istuimme iltaa, söimme luomukaritsankyljyksiä, joimme yhden älyttömän hyvän punaviinin ja myös jotain ei niin hyvää. Veli auttoi lauantaina pumpun sisäänottamisessa, polttopuiden kantamisessa, puutarhakeinun liiteriin viemisessä jne. Kävimme kylää tsekkaamassa ja Kääpälän kauppaa. Kälyni oli juuri tänne tullessaan sanonut ettei hänellä ole villasukkia. Kaupassa löytyvät erilaisia ja hän osti sieltä kauniit vihreä/punaiset. Aika haasteellista on kun mummot eivät oikein enää neulo sukkia. Mutta onneksi on Kääpälän kauppa. 


Viime viikon suppilovahverosaalis oli mahtava. Olen löytönyt todella hyvän paikan. Korin olen vuosia sitten saanut äidiltäni ja se on minulle todella rakas. Saalis pöydällä on vaan osa korin sisällöstä.

Olen eristenauhalla mallia D eristänyt kuistin ja keittön välisen oven sekä keittiön ja ison tuvan välisen oven. Teen nyt erilaisia lämmityssäätöharjoituksia ja yritän ymmärtää miten usein minun pitää puita polttaa jotta talossa pysyisi kohtuullinen lämpötaso. En oikein onnistunut joten pitkät kalsarit menivät jalkaan. Onneksi ostin perjantaina kahdet. Ennen käytin niitä ainoastaan jos lähdin hiihtämään.

Siinä se odotti minua.

Sunnuntaina illalla jouduin sattumalta blogini tilastosivuille. Olette varmaan huomanneet että vähän harjoittelen ulkoasun suunnittelua vaihtelevalla menestyksellä. 

Tilastoo kertoo että  Suomen lisäksi viime kuussa lukijoita  oli
Sveitissä, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Isobritanniassa, Venäjällä, Marokossa ,Tanskassa ja Alankomaissa.
Ihmeellistä!  Hei teille kaikille.  

Sattuipa hyvin.
Eilen minun piti kirjoittaa viikonlopusta, sienestämisestä jne mutta sattui ihmeellinen juttu ja juutuin illaksi kirjaan. Peuhu painui unholaan.

Olin päivällä keskustassa hakemassa pari esinettä yhteen projektiin ja parkkeerasin Vuorimiehenkadulle antikvariaatin eteen. Ikkunaa en vaan voinut jättää tutkimatta ja siinä oli mielenkiintoinen Söderströmin kirja, jota en ollut ikinä nähnyt " Gammalt glas" ,4 e oli hinta. 
Tiedän, lompakon piti mennä kiinni mutta olen sentään tehnyt työtä lasiteollisuuden parissa jo pian kaksikymmentä vuotta. 

Päätin ensin hakea tavarat joita tarvitsin. Palasin sitten antikvariaattiin. 
Kun myyjä yritti onkia kirjan ikkunan esillepanosta seisoin - aivan kuten elokuvissa - ja tuijottelin edessä olevaa hyllyä. 
En voinut seistä ja katsella sitä miehen pyllyäkään. 
En katsellut - siksi olen kai sitkeästi edelleen sinkku. 

Mutta onneksi en katsonut koska silmäni tuijottivat taidekirjojen hyllyä. Siinä oli iso, ohut kirja jonkä selässä luki Kilpi/Thesleff ja Laulu rakkaudesta. 
Ei kai, ajattelin. Pakko tsekata. Ja vedin kirjan hyllystä , selasin äkkiä ja kyllä. 

Vuodesta 1997 olen etsinyt Eeva Kilven runokoelman Laulu rakkaudesta ja muita runoja. Kaikkialta. Ei vaan löydy, koska on niin älyttämän suosittu runokoelma. Ja minulle niin rakas. 

Siihen tarinaan liittyy tietysti mies, joka joskus lausui ääneen runon ja joka myös luki runoja. Ja siihen liittyy ihania muistoja. Mitä olisinkaan ilman niitä. Nehän ovat juuri elämäni.

Eilen illalla luin läpi melkein koko kirjan. Kirjassa on Eeva Kilven runoja, hänen valitsemia, Ellen Thesleffin maalauksiin. Kilven runot ovat neljästä runokokoelmasta. Niistä  parhaiten tunnen juuri sen ensimmäisen; Laulu rakkaudesta ja muita runoja. 

Silloin kauan sitten, tarinamme alkuvaiheessa vuonna 1985 astuin erääseen huoneeseen, pysähdyin ovenaukkoon ja kysyn: Häiritsenkö? Ja hän vastasi:

Sinä et ainostaan häiritse,sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.


Kirjasta löysin myös ratikkalipun päivätty14.4. 1998, joka sattuu olemaan Ranskan lukijani syntymäpäivä. Ja elokuvateattereiden ohjelma , Jackie Brown oli mm. ohjelmistossa silloin.  

Vuosi ennen tätä tämä mies oli pikku hiljaa lakannut puhumasta minulle. Keväällä  1997 kai juuri huhtikuussa kirjoitin kirjeen mykälle, tietokoneisiin rakastuneelle  miehelle ja annoin sen hänelle korpulla. Se oli ainoa tapa jonka keksin, koska hän ei puhunut.

Juhannuksena 1997 hän lähti.

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessan ovesta sisään,
niin minä lähden pois. 


Sinä et ainostaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

Nyt lompakko kiinni

Posti toi kalliita yllätyksiä tällä viikolla. Sähkömiehen 2 laskua , sähkölasku puolen vuoden toteutuneestä käytöstä ja arvio vuodeksi eteenpäin, kuljetusmaksulasku  kun nettishoppailin vanhoja tavaroita Ruotsista ja kaiken päälle sain parkkisakon eilen. Pitikö tulla samalla viikolla.  Ja kaikki aivan itse aiheutettu. Ei voi syyttää kuin itseään. Ja sitten iloisesti eteenpäin seuraavaan lompakontyhjennysprojektiin.Nyt tosi edulliseen.

                         Löytöjä kotimaan kamaralla


 
Löytöjäkin pystyy edelleen tekemään Suomen Savitaipaleella.Pöytä on 160 x 80 cm eikä maksanut satastakaan.

Nuoruudessani joskus 70-luvun loplla tai 80-luvun alussa ostin Antti Nurmesniemen ihanan isoimman punaisen  valurautapadan Stockalta alennusmyynnin alennusmyynnistä. Ja sitten se ei mahtunutkaan uuniin. Möin sen jossain vaiheessa. Nyt löysin samanlaisen Savitaipaleelta. Tuote melkein kujin uusi ja melkein  virheetön.  30 euroa.Yeah. Käytettiin jo ekan kerran viime viikolla kun tein lammaspataa kuudelle.

Kävin viime lauantaina myös sienimetsässä ja löysin ihan vähän suppiksia. Mutta löysin ihanan satumetsän jollaisia on ihan joka nurkassa täällä.

Tällainen lyhykäinen nyt tänään.

Urinoitu kukattomaksi.

Taloprojektin rinnalla on tullut monta uutta kiinnostavaa projektia.
Eräs niistä on metsän siistimisen ohella, puutarhan hoitaminen. 

Olen kuunnellut radiohjelmia, ja lukenut blogeja. Odla.nu sivustolla luin että ihmisen virtsa on hyvä lannoite. Ja että yksi lirauskäynti on 2 -3 euron arvoinen. Kaiken ihminen voi oppia!

Radiostakin  kerrottiin että aamuvirtsa on hieno lannoite ja että se pitää laimentaa suhteessa 1/10. Ja sitten voi kastella. Kastelin salkoruusujani ahkerasti koko kesän arvoseoksellani. Hmm.  Kastelin joka päivä joten tuli todella hienot lehdet eikä yhtään kukkaa. Tämä lannoite kuulemma tapaa  kukinnan jos liian usein lannoittaa. Ensi vuonna sitten harvennetan ainostaan lannoittamista.

Nurmikkoni

Kesällä aivan liian myöhään perustimme nurmikon.
Onneksi oli samaan aikaan menossa rengaskaivon sisäänajo ja  piti aina välillä tyhjentää vedet. Nehän tyhjennettiin nurmikolle. Viime viikonloppuna  oli edessä ensimmäinen kerta uuden nurmikon leikkaaminen. Itse nurmikonleikkuri toimii taivaallisen hyvin. Siitä kuuluu kiitos Masalle joka huolsi sen alkukesällä. Ja starttausohjeeksi annettiin : "Kolme lyhyttä vetoa ja sitten yksi kunnon repäisy" ja käyntiin lähti. Ja tulihan siitä nurmikon näköinenkin. 

Puutarha.com:n uutiskirjeessa ( joka tulee minulle kerrna viikossa ja opin siitä paljon) sanottiin että ensin leikataan 6-8 sm korkeaksi ( tai matalaksi?) syyskuun lopulla  ja lokakuun puolessa välissä sitten leikataan alas enemmän. Ja että leikkuujäte poistetaan. Toiset sanoo että se jätetään. Ota nyt tästä sitten selvää!  Ja miten Mr. Toikka Puutarha.com:sta tietää missä lukija asuu.  Tarkemmat neuvot tarvitaan uusavuttomille. 
Vasta nyt tulivat suppilovahverot Kouvolan korkeudelle. Eli ollaan reilusti Hesan seutua jäljessä.

Myöhään heinäkuussa istutin pensaskrassea, koska satuin laatikostani löytämään pussillisen, joka oli menossa vanhaksi. En uskonut että olisi ehtinyt kukkia mutta ehtipäs. Kuvat on viime viikonlopulta.

Kevään ja kesän aikana on ollut erilaisia kukkia. Sanansaattaja ( se isoinkarville) jonka istutin kesäkuussa oli kaunis valkoinen kukka, jonka valokuva erehdyksessä pyyhkiytyi pois. Eli kuva ei ole minun kukista vaan lainattu netistä.

Muitakin kukkia esiintyi eri aikaan puutarhassa. Suuri haaste oli etten muistanut minne oli istuttanut mitä, joten en sitten koko kesänä juuri mitään rikkaruohoja kitkenyt.Unohdin kuvata kaikkia kukkia, joten tässä on onneton pieni otos.

 

Iso maksaruoho viihtyi hyvin. 

Ostin pienet plantut Kouvolan Kylähullun kirppiksestä. Maksaruoho on harvoja kukkia jonka nimen osan suomeksi. Se johtuu ekasta työpaikastani missä möimme kahvikuppeja, joissa oli erilaisia kukkia. Maksaruohon nimi  syöpyi mieleeni kun Ahvenanmaalta soitti vuonna 1981 iloinen nainen ja tilasi 6 kpl kahvikuppia. Hauskan keskustelun aikana hän kertoi että itse on sellainen Fetknopp ( pullukka, läski = maksaruohon =  ruotsinkielinen nimi) että päätti investoida kerrankin tuotteeseen johon voi samaistua. Sen jälkeen kukka on jäänyt mieleeni.

Kuvasta näkyy hyvin kitkemättömät rikkaruohot. Jos haluatte nähdä kunnon puutarhakuvia suosittelen Irenen ihana Rakkaudesta Vironperään blogon. Linkki oikealla ( en osaa vielä linkkejä laitat tekstiin).

Tänään löysin myös Bloggerin oikolukijan. Se vaan ilmoittaa vähän miten sattuu mitkä sanat on väärin kirjoitettu.  Spellerillä, eli oikeinkirjoitusvahdilla ja minulla on yksi asia joka meitä yhdistää; kumpikaan ei tunnista rikkaruohoa.

Hidasta edistymistä kansainvälistä älykkyyspäivää vietellen.

Haa! Ensin kirjoitin: Hidasta edistymistä syksyn kynnellä.  Vaikutti hieman omituiselta ja oikeastaan teille on harmillista ettette pääse nauttimaan kaikista niistä kielivirheistä joita huomaan poistaa ennen julkaisemista. Tiedän, tiedän että jäljelle jää aimo annos, mutta hauskimmat kyllä katoavat delete-nappulan ahkeralla naputtamisella.


Pönttöuuni, joka viime kirjoituksessa lämmitti hikeen asti, on nyt vähän tutumpi nurkkakaveri. Se ilmiselvästi leppyi kun taustoja vähän putsailtiin ja palomuuri ehostettiin. Likainen keltainen on nyt valkoinen. Poika ja miniä olivat asialla.

Seinässä on Kaipiaisen Kiurujen yö- tapetin mallipala,  joka päätyseinään on tulossa. Muualle sitä ei voi laittaa koska se on niin tumma ja syö kaiken valon.Minulla on ollut noin 20 vuotta kaapissa 4-5 rullaa tätä tapettia ja ne vaan ovat uskollisesti odottaneet oikeata kämppää. Odotus palkitaan runsaan kuukauden päästä.

 Pari viikonloppua sitten päätin että kuistin katossa oleva ammottava aukko  on saatava kiinni koska yöt rupeavat jo olemaan aika kylmät ja lämpöhukka on liian suuri. Reikä on entisten rappujen aukko.

Tartuin toimeen. Viime talvena kirvesmies peitti sen TuuliLeijona-levyllä ja minulla oli vielä 1 levy tallella. Joten mittanauha käteen ja sitten sahaamaan. Työkalupakkini on vielä vähän rajallinen ja saha oli aika pieni.

Harry Potter ei sahaa siinä levyn takana. Minua vaan nauratti koko tilanne niin kun se saamarin saha koko ajan juuttui kiinni. Joten päätin piristää lukijoitani mahtavilla käsityötaidoillani. Halkoan kyllä nyt puita paremmin kun sahaan. Toisaalta lähtötilanne on sahaamisessa aika alkeellisella tasolla.Ei siis syytä kerskailla liika.


Päätin myös että itse on nyt saatava tämä levy ylös. Akkuporakone oli ladattuna jo etukäteen. Siitä tuli plussapisteita itselleni. 
Ruuvit kulmaan vaan , tikkaat esille. Helppo homma.  Mutta levy oli 140 cm pitkä  ja 85 cm leveä enkä millään saanut sitä pysymään ylhällä toisessa päässä kun toisessa ruuvasin. Kokeilin eri kepeillä ja peräti haravalla tukea levyni pöydästä käsin kattoon muttei se onnistunut.

Kuvasta näkyy muuten kuitenkin hyvin myös miten kauniin kuvion sain aikaiseksi levyn reunaan sahaamalla.


 Lusikka kauniiseen käteen ja naapurin ovea kolkuttamaan : "Voisitko tulla auttamaan, on kysymys vaan neljästä ruuvista mutta tarvitsen toiset kädet".
Valtteri tuli ja hetkessä homma oli hoidettu. Vähän enemmän kuin neljä ruuvia siihen kyllä meni.

Perunanviljely onnistui tänä vuonna huomattavan paljon paremmin kuin viime vuonna. Johtui varmaan siitä että Masa auttoi maan kääntämisessä. Olen jo monta sangollista antanut eteenpäin. Laji oli Matilda.

Kurpitsat onnistuivat hyvin mutta kurkut eivät tänä vuonna oikeastaan jaksaneet kasvaa kun emäntä ei oikein muistanut niitä kastella.

Viime viikonloppuna tein ulkomaamatkan pitkästä aikaa. Hyvässä seurassa, 36 fiksua naista ja kohteena oli Pietari, naisjohtajuutta ja turismia. Mahtava kaupunki, mahtava ohjelma ja mahtavat naiset. Voimaannuttava kokemus. 

Vähemmän voimaannuttava kokemus oli lauantai -aamun älykkyysnystyröiden hierominen. Iloinen radiokuuluttaja  kertoi että "Tänään vietetään kansainvälinen älykkyspäivä". Meikäläinen katsoi ikkunasta ulos ja pihalla on arvoitus.

Perjantaina illalla pihalla ei ollut 4 kuorikesäkkia mutta lauantai-aamulla siellä ne olivat. Ilman viestiä.

Koska en ole mikään "eilisen teeren poikia " leikin lääkäriä ja etsin ratkaisun ongelmaani poissulkemisperiaatteella ( niinhän lekurit löytävät oikean diagnoosin kertoi entinen lekuripoikaystävä). Soitin sitten erälle kyläläiselle ja osuin ekalla oikeaan. Tiedustelin hintaa mutta olivat kuulemma ylimääräisiä. Tällaista täällä Kääpälässä.

Kuoriketta menee huussiin. Olin sattumalta laskenut viime viikolla että jos hankin kunnon murskaavan oksasilppurin se maksaa itsensä takaisin aika nopeasti kun ei tarvitse kuoriketta ostaa. Ensi keväänä hankin sellaisen. Maailmani on mujuttunut aika lailla. Nykyään vertailen neitissä raivaussahoja ja oksasilppureita.Hoho.

Ehkä pääsette pian ihastelmaan en niin vihreitä sormiani. Mutta jotain sentään onnistui.

Pönttöuuni toimii ja todella hyvin ja neuvoja vailla olen

 Ihanaa kunnostettua pönttöuunia on nyt kaksi viikonloppua lämmitetty. Yritin pari viikkoa aikaisemmin käynnistää sisäänpolttamisen muttei onnistunut koska ulko- ja sisätilan lämpötilanero oli liian pieni. Vähintään 5 astetta pitää olla kylmempi ulkona jotta kunnolla vetäisi.  Kertoi muurari.

Nyt on onnistunut ja liiankin hyvin. Vaikka vaan  2-3  pesällistä poltin niin oli pakko jättää  pellit auki yöksi koska tuli liian kuuma. Viime yönä poltin vaan 1 ½ pesällistä ja silti oli liian kuuma. Tämä vaattii nyt vähän harjoittelua. Haaste tuottaa  nukkumatapani, koska nukun aina ikkuna auki, läpi vuoden. Silti huoneessa pitää olla jonkinlaista lämpöä. Jatkan harjoittelemista. 

Toinen haaste on että peltien malli pitää vaihtaa, niissä on nyt nuppi päässä. Ne ovat niin korkealla etten niihin yllä. Pitäisi löytää ketjulliset kiskomallit tai vaihtaa sellaisiin joissa on reikä päässä, että saan sinne jonkinlaisen "kepin".Vihjeitä saisi laittaa minulle. 

Toinen haaste oli lattian suojaaminen. Alla kun on vanha puulattia. Olen erilaisia suorakulmamalleja kokeillut mutta pitäisi minusta olla ihan eri mallinen messinki/ kuparilevy suojana. Löytyykö kaarevia malleja. Onko vihjeitä!!

Lahja ( luulen) sähkömieheltä.

 Sähkömies toi yllä olevan lampun oikeastaan ulko-oven yläpuolelle sijoitettavaksi. Siihen se oli liian iso. Mutta tästä tulee tulevan parkkipaikan tai valaistetun liiterin lamppu. Joskus kun rikastun ja taas kaivan pihan auki.

Sitkeät pelargonit

Kuistilla pelargonit ovat vähän kärsineet. Ainoa, joka viihtyi oli Eilan äidin vanhoista pelargoineista otettu pistoke . Ovat ainakin 40 --50 v. vanhat ne alkuperäiset Eilan äidin kasvit, jos nyt niin voi sanoa. Sekin menestyi koska sain sen niin myöhään kesällä. Omat tuoksupelargonit jotka hankin  pitämään ampiaiset kaukana eivät oikein ensin jaksaneet kukkia ja ne tulivat vähän aneemisen näköiseksi. Alussa oli kai liian pimeätä, kun siirsin ulos, rupesivat kukkimaan , mutta sitten en vaan muistanut niitä kastella. Uusi haaste on talvehtiminen. Ehkä voin viedä maakellariin, siinä on noin 5 astetta talvellakin. Kärsiikö olla siellä, tietääkö kukaan? 

On niin mont asiaa jota en ole, ja yksi niistä on viherpeukalo. Mutta kaksi viikkoa sitten pensaskrasseni rupesi sentään kukkimaan. Parempi myöhään kuin ei "silloinkaan". 

 Enempää en jaksa kirjoittaa. Tänään olen istunut ratin takana 6 tuntia kun tulin maalta kaupunkiin, hain pojan ja miniän, ajoimme Snappertunaan isän 80 v - päivää viettämään ydinperheen kanssa ja siitä sitten takaisin 3,5 tunnin lounaan jälkeen.

Ydinperhe on meillä lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset. Siis eri määritelmä kuin Suomen valtiolla. Meitä oli 27 vaikka puuttui  noin 6 ihmistä. Näin käy kun on sikiävää laatua. 
Minulla on 2 sisarta ja 2 veljeä. 
Ja 2 lasta ja  1 miniä. 
Ainoa tytär 33 v.  tänään kertoi että muuttaa Kööpenhaminaan miesystävänsä luokse asumaan. Kiva juttu hänelle. Kokelas oli minulle mieluinen ja hyvä kokki, hän oli julkaisukierroksella täällä muutama viikkoa sitten.

EDIT; korjasin tyttäreni ikä kolmesta 33:een.

Pientä edistymistä taas ja 49 vuoden kammon voittaminen

 

 Kuva yllä on viime vuoden kesästä. Kaivoin sen esille jotta näkisimme mitä Max teki vanhan keittiöpuolen palomuurille. Ensin hän poisti tyypillisen 50 ja 60 -luvun sinisen muovisen "kaakeliseinän". Lapsuudenkodissamme oli kylpyhuoneessa vastaavanlainen "muovikaakeli". Äiti aikoinaan kertoi ettei Arava-taloon saanut 50- luvulla laittaa kaakelia kylppäriin, siksi he päätyivät jäljitelmään. Peuhun vastaavanlainen on ollut kuumassa paikassa, eikä ole sulannut. Aika hyvää materiaalia. Nuohooja oli aika järkyttynyt kun näki muovia puuhellan takana.

 

Muovin postamisen jälkeen  Max käsitteli parin kertaan Tikkurilan Tunto Hieno:lla seinän sen jälkeen kun oli soodalla pessyt sen. Hieno työtä teki. Hän kertoi että oli aika mielenkiintoista kun aloitti; hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli tekemässä ja ohjeet annoin aika ylimalkaisesti kerran paikan päällä ja kerrran puhelimitse. Kaikki työkalut jotka olin hankkinut olivat käyttökelvottomat. Loppujen lopuksi hän pensselillä veti tämän pinnoitteen seinään. Pinnoite oli urakoitsijan suosittelema. Kolibri oli toinen vaihtoehto, mutta sitä ei löytynyt Prismasta. 

Viime viikonloppuna kävi muutamia vieraita. Ensin tulivat 2 ystävätärtä. Yhdessä suunnittelimme kuten kuvasta näkyy hyvinkin tarkasti mihin asetetaan 5 kpl Led-ulkovaloa. Hyvin mietitty on puoleksi tehty! Raija pohtii ja Ritva odottaa tuloksia. 
Yöt ovat jo sen verran pimeät että pitää saadä vähän osviittaa mihin päin huussi on jos yöllä pitää  sinne mennä.

Asettelu toimi hyvin. Paitis että päiväsaikaan tietysti kompastuin yhteen koska valkoapilat ovat jo ylipitkät eikä valo näy päiväsaikaan. 

Kuten kuvasta näkyi nurmikko on kasvanut hyvin ja etenkin valkoapilani. Piti leikata nurmikko, mutta koska on 2 viikkoa satanut niin paljon, maa on niin pehmeä että kaikki tulisi juurineen ylös.  Toivottavasti voisin lauantaina jo leikata.  

Tuliaisiksi  ladyt toivat herkkua eri muodossa ja nyt pääsemme sitten viime korjoituksen cliffhangeriin. 

Mitä yhteistä on muikuilla, perunoilla ja omenoilla?

Raija kertoi juuri ennenkuin kerkesin ääneen hihkaista riemusta, että "pärekori ei kuulu lahjaan". Siksi koska hänen enonsa  Ilomantsissa pesi aina muikut tällaisessa pärekorissa. Raija on koipioinut enonsa pesutavan, mutta hän pesee tässä korissaan uudet perunat. 

Ja toi minulle nyt omenat tässä korissa . Ne ovat ihana makuiset.   Enkä niitä lainkaan pese. Syön omenat kuorineen päivineen, jäljelle jää ainoastaan se pieni pala josta omena roikkuu. Kaikki muu menee vatsaani. Kuituja pitää saada.

Kun kävin edellisellä viikolla sienimetsässä kuvasin tämän mielenkiintoisen paikan kännykkäkamerallani. Joku eläin ( hirvi?)  oli kävellyt puun ympäri aika monta kertaa ja tehnyt sammaleeseen hienon ympyrän puun ympärille. Sen jälkeen se oli varmaan mennyt makaamaan yöksi; minusta jäljestä päätellen siellä on maannut hirvi ( kuvassa vasemmalta, kun klikkaat kuvan päälle saa suuremmaksi sen). 

Tietoa menneisyydestä

Viikonlopun toinen vieras oli Peuhin entinen omistaja, eli nainen jolta talon ostin. Minua jännitti vähän miten hän reagoisi. 

Eka reaktio oli ihana; pihalla jo sanoi etten ole paljoakaan muuttanut pihalla . Kuten en olekaan.  Piha on vaan laskettu ja rehevä nurmikko kasvoi kuten ennen - nyt van aivan liian pitkänä. Piha oli niin ihana kun talon ostin ja ainoastaan yhden ison sireenin olen joutunut poistamaan. Ja vähän kasveja. Mutta minulla on hyvin tallessa mitä on tuhonnut, koska älysin omistajalta avaintenluovutustilaisuudessa vuonna 2009 kysyä niiistä. Ja piirsin pihasta hätäisen kartan  jonne merkkaisin nimet muistiin.  

Tarja kertoi että keittiön ja makkarin räsymadot on kudottu kylässä , sainpas kutojan nimenkin. Olkkarin iso räsymatto on kudottu Artjärvellä. Ja hän toi lahjaksi hienon ilmakuvan  tilastani josta näkyy kaikki ulkorakennukset jotka ovat noin 60 - 70 vuotta sitten pihalla seisseet. Aikamoinen määrä!

Kun muistan ottaa sen töihin, skannaan sen  ja saan siten kuvan jonka voin tänne lisätä. Kiitos sinulle Tarja, oli kiva että kävit.

49:n vuoden pelko  voitettu. 

  

Kuusivuotiaana salaa otimme serkkutytön kanssa ison kirveen ja ryhdyimme puita halkomaan. Meidän piti lämmittää sauna yllätykseksi vanhemmille kai. Minusta palat olivat tarpeeksi pienet mutta serkkutyttö oli erimieltä. 
Ja niinhän siinä kävi että hän iski ja minä otin silloin puupalan pois. Ja oikean käden peukalo meni halki pituussuunnassa ekaan niveleen asti. Hyvin se korjattiin, vähän ruma se on muttei ole menoa haitannut. Mutta kirveeseen en ole sen jälkeen koskenut. Kunnes Ritva tuli kylään viikko sitten
. 

Koska Ritva osaa melkein kaiken niin pyysin hänet opettajaksi. Ja  parempaa opettajaa ei voi olla...

Aseta halkopala tukevasti pölkylle, jalat tukevasti maahan (noin 40 cm toisistaan oli hyvä asento mulle),  päätä mihin isket, seuraa loppuun asti silmät auki ja .. siinä se oli kahdessa palassa. 

Kokeilimme erilaisia palkoja ja minä osasin. En pelkää enää, kunnioitan vaan tätä asetta. Kirves oli Fiskarsin uusi halkaisukirves mallia X11, 44 cm pitkä . Pikkutöille tarkoitettu. 

Hankin seuraavaksi mallin X17, joka on 58 cm pitkä. Tämä on liian pieni jos halua vähän isompia halkoja halkaista. Ja ne suurimmat Max saa sitten hoitat kunhan olen ensin opettanut. Hyvää yötä sanooo sitten varsinn tyytyväisen näköinen halonhakkuupelonsa voittanut meikäläinen. 

Romusta valoon

  

Kuten viime kerralla lupasin näytän kuvia retkestäni romuliikkeeseen. Kääpälän taiteilijan innoittamanahan sinne lähdin. Kuljin paikasta toiseen ja yritin päästä luovaan fiilikseen. Toisella yrittäjällä oli tavarat vähän miten sattuu.

Toisella yrittäjällä oli ihan eri mentaliteetti ja tapa toimia.  Te jotka minut tunnette tietävät että ryntäsin suorien rivien

 ohi nopeasti ja tutkin sotkuja aika tarkasti. Puolen tunnin etsimisen jälkeen, josta iso aika meni myyjän etsimiseen,  tein ensimmäisen hankintani. Esine on noin 70 cm korkea.

Ihana esine. En tietysti tiennyt mikä se oli, jotenka kysyin. Tämä on sitten alunperin ollut öljykamina. Onhan se parempia päiviä nähnyt mutta tiesin heti että tästä tulee upea pihalyhty. Hintakin oli ihan kohtuullinen, yhden käden eurot. Koeajettu on kahdesti, toisella kerralla ulkosoihdulla ja toisella kerralla LED lampulla. Huonon  kamerani vuoksi en ole vielä onnistunut nappaamaan yökuvaa tästä. Kaunis on käytössä, sen lupaan. Ja mahtavan kauniisti sopii kuistin ilmeeseen.

Toinen ostokseni oli sen verran hintava että yön yli piti nukkua. Ja sitten lähdettiin siis takaisin romuliikkeeseen. Hankin takan edessä olevan oikeanpuoleisen kupariastian. Hinta askarrutti, 5 e /kg ja astian paino on kaksilukuinen. Mutta onneksi ostin.Se on niin kaunis, paksua kuparia ja kaunista käsityötä. Vasemmanpuoleinen on aikaisempi hutihankinta, kuitenkin ihan kiva. Takassa on iittalan uutuustuote,Sisustustakka Kaasa; design Ilkka Suppanen. On muuten ihana tuote, kauppoihin tuli viime viikolla kolmessa värissä.
Jostain ihmeen syystä kuvan alla on noin 30 tyhjää riviä jota en saa pois joten skrollaa alaspäin vaan, juttu jatkuu.

Elokuussa hankin erikoiselta naiselta mielenkiintoisen lampun. Varjo ja lasi oli kunnossa. Sähkömiehen piti vaihtaa siihen uuudet piuhat. Tietysti vanha posliinipesä mureni ja kolme ruuvia oli ruostunut kiinni. Sähköjohdon putki oli kadoksissa mutta loistava Jukka löysi Kouvolasta oikeanlaisen ja -kokoisen putken (todellisuudessa peräti 6 m, josta tarvittiin siis vaan runsaan metrin) oikeilla kierteillä. Ja perjantaina komistus oli koottu ja se ripustettiin keittöpöydän yläpuolelle. Oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut.

 

                           Lamppu on Idmanin vanha lamppu. 

Koska valoa ei ollut tarpeeksi samaan tilaan laitoin modernimman lampun joka hämmäsyttävällä tavalla tuskin näkyy. Huonekorkeus on vajaat 3 m ja lamppu jotenkin vaan katoaa sinne palkkien väliin. Lampussa on jotain vanhaa uudella tavalla ja sopi siihen oikein hyvin. Se tullaan käyttämään harvemmin kuin avokeittiön toiset lamput, joissa on enemmän haastetta.

 Keittötilan alkuosaan laitoin 4 lamppu. Löysin ne Kuusankosken kirppikseltä kahdella kympillä neljä lamppua. Olivat aivan ehjät.

Epäilen  että sähkömiehet ovat perustaneet salaliiton sähköyhtiöiden kanssa koska suosivat niin vahvoja lamppuja. Näihin on laitettu tietysti energiasäästölamput ja valo tasoittu häikäisevän valkoisen tasaiseksi vähän ajan päästä. Kuvassa ne on juuri sytytetty.Pakko on vaihtaa heikompiin, en kestä nöin paljon valoa. Ja olen aina inhonnut kattovaloja, mutta tässä talossa niitä on vaan pakko olla.

Olkkariin tuli vanha makuuhuoneeni lamppu, se on joko Lisa Johansson-Pape tai Paavo Tynell.

Ja makkariin oikea kunnin hätäratkaisu  - vihattujen plafondisuunnittelijoiden keskikastia edustava rumilus.

 

Lupasin sähkömiehelle etten ihan paljasta miten pitkä aika meni tämän ripustamiseen.  Ei mennyt hetkessä kun itsekään en ole vuosiin sitä ripustanut. Oli aivan päässyt unohtumaan kikka jolla se saatiin ylös. Kiinnittäkää huomiota sähkömiehen jalan turvasentoon.

Kuisti- ja ulkovalotkin toimivat ja liiketunnistin. Unohdin vaan ottaa niistä kuvat. 

Loppukevennyksenä saa tällä kertaa toimia uuden ulkoasuni sovittelu. Vähän näytän karhulta.

Jotteivät metsästäjän ampuisi minua lisäsin siihen punaisen pähineeni:

Selkeä parannus. Puhu on hirvikärpäsuojus kokoa xs - xxl samassa vatteessa. Menen Sipoon sienimetsään keskiviikkona ja puku, kaikki saappani ja ulkoilukenkäni ovat Kääpälässä. Eli hankin sitten huomenna uudet saappaat. Ystävät ovat luvanneet viedä minut heidän suppilovahveroapajille. 

Ensi kerralla palomuurien käsittely, miten muikkuja pestiin Ilomantissa ja miten tämä liittyy perunoihin ja omeniin.