Pientä edistymistä taas ja 49 vuoden kammon voittaminen

 

 Kuva yllä on viime vuoden kesästä. Kaivoin sen esille jotta näkisimme mitä Max teki vanhan keittiöpuolen palomuurille. Ensin hän poisti tyypillisen 50 ja 60 -luvun sinisen muovisen "kaakeliseinän". Lapsuudenkodissamme oli kylpyhuoneessa vastaavanlainen "muovikaakeli". Äiti aikoinaan kertoi ettei Arava-taloon saanut 50- luvulla laittaa kaakelia kylppäriin, siksi he päätyivät jäljitelmään. Peuhun vastaavanlainen on ollut kuumassa paikassa, eikä ole sulannut. Aika hyvää materiaalia. Nuohooja oli aika järkyttynyt kun näki muovia puuhellan takana.

 

Muovin postamisen jälkeen  Max käsitteli parin kertaan Tikkurilan Tunto Hieno:lla seinän sen jälkeen kun oli soodalla pessyt sen. Hieno työtä teki. Hän kertoi että oli aika mielenkiintoista kun aloitti; hänellä ei ollut aavistustakaan mitä oli tekemässä ja ohjeet annoin aika ylimalkaisesti kerran paikan päällä ja kerrran puhelimitse. Kaikki työkalut jotka olin hankkinut olivat käyttökelvottomat. Loppujen lopuksi hän pensselillä veti tämän pinnoitteen seinään. Pinnoite oli urakoitsijan suosittelema. Kolibri oli toinen vaihtoehto, mutta sitä ei löytynyt Prismasta. 

Viime viikonloppuna kävi muutamia vieraita. Ensin tulivat 2 ystävätärtä. Yhdessä suunnittelimme kuten kuvasta näkyy hyvinkin tarkasti mihin asetetaan 5 kpl Led-ulkovaloa. Hyvin mietitty on puoleksi tehty! Raija pohtii ja Ritva odottaa tuloksia. 
Yöt ovat jo sen verran pimeät että pitää saadä vähän osviittaa mihin päin huussi on jos yöllä pitää  sinne mennä.

Asettelu toimi hyvin. Paitis että päiväsaikaan tietysti kompastuin yhteen koska valkoapilat ovat jo ylipitkät eikä valo näy päiväsaikaan. 

Kuten kuvasta näkyi nurmikko on kasvanut hyvin ja etenkin valkoapilani. Piti leikata nurmikko, mutta koska on 2 viikkoa satanut niin paljon, maa on niin pehmeä että kaikki tulisi juurineen ylös.  Toivottavasti voisin lauantaina jo leikata.  

Tuliaisiksi  ladyt toivat herkkua eri muodossa ja nyt pääsemme sitten viime korjoituksen cliffhangeriin. 

Mitä yhteistä on muikuilla, perunoilla ja omenoilla?

Raija kertoi juuri ennenkuin kerkesin ääneen hihkaista riemusta, että "pärekori ei kuulu lahjaan". Siksi koska hänen enonsa  Ilomantsissa pesi aina muikut tällaisessa pärekorissa. Raija on koipioinut enonsa pesutavan, mutta hän pesee tässä korissaan uudet perunat. 

Ja toi minulle nyt omenat tässä korissa . Ne ovat ihana makuiset.   Enkä niitä lainkaan pese. Syön omenat kuorineen päivineen, jäljelle jää ainoastaan se pieni pala josta omena roikkuu. Kaikki muu menee vatsaani. Kuituja pitää saada.

Kun kävin edellisellä viikolla sienimetsässä kuvasin tämän mielenkiintoisen paikan kännykkäkamerallani. Joku eläin ( hirvi?)  oli kävellyt puun ympäri aika monta kertaa ja tehnyt sammaleeseen hienon ympyrän puun ympärille. Sen jälkeen se oli varmaan mennyt makaamaan yöksi; minusta jäljestä päätellen siellä on maannut hirvi ( kuvassa vasemmalta, kun klikkaat kuvan päälle saa suuremmaksi sen). 

Tietoa menneisyydestä

Viikonlopun toinen vieras oli Peuhin entinen omistaja, eli nainen jolta talon ostin. Minua jännitti vähän miten hän reagoisi. 

Eka reaktio oli ihana; pihalla jo sanoi etten ole paljoakaan muuttanut pihalla . Kuten en olekaan.  Piha on vaan laskettu ja rehevä nurmikko kasvoi kuten ennen - nyt van aivan liian pitkänä. Piha oli niin ihana kun talon ostin ja ainoastaan yhden ison sireenin olen joutunut poistamaan. Ja vähän kasveja. Mutta minulla on hyvin tallessa mitä on tuhonnut, koska älysin omistajalta avaintenluovutustilaisuudessa vuonna 2009 kysyä niiistä. Ja piirsin pihasta hätäisen kartan  jonne merkkaisin nimet muistiin.  

Tarja kertoi että keittiön ja makkarin räsymadot on kudottu kylässä , sainpas kutojan nimenkin. Olkkarin iso räsymatto on kudottu Artjärvellä. Ja hän toi lahjaksi hienon ilmakuvan  tilastani josta näkyy kaikki ulkorakennukset jotka ovat noin 60 - 70 vuotta sitten pihalla seisseet. Aikamoinen määrä!

Kun muistan ottaa sen töihin, skannaan sen  ja saan siten kuvan jonka voin tänne lisätä. Kiitos sinulle Tarja, oli kiva että kävit.

49:n vuoden pelko  voitettu. 

  

Kuusivuotiaana salaa otimme serkkutytön kanssa ison kirveen ja ryhdyimme puita halkomaan. Meidän piti lämmittää sauna yllätykseksi vanhemmille kai. Minusta palat olivat tarpeeksi pienet mutta serkkutyttö oli erimieltä. 
Ja niinhän siinä kävi että hän iski ja minä otin silloin puupalan pois. Ja oikean käden peukalo meni halki pituussuunnassa ekaan niveleen asti. Hyvin se korjattiin, vähän ruma se on muttei ole menoa haitannut. Mutta kirveeseen en ole sen jälkeen koskenut. Kunnes Ritva tuli kylään viikko sitten
. 

Koska Ritva osaa melkein kaiken niin pyysin hänet opettajaksi. Ja  parempaa opettajaa ei voi olla...

Aseta halkopala tukevasti pölkylle, jalat tukevasti maahan (noin 40 cm toisistaan oli hyvä asento mulle),  päätä mihin isket, seuraa loppuun asti silmät auki ja .. siinä se oli kahdessa palassa. 

Kokeilimme erilaisia palkoja ja minä osasin. En pelkää enää, kunnioitan vaan tätä asetta. Kirves oli Fiskarsin uusi halkaisukirves mallia X11, 44 cm pitkä . Pikkutöille tarkoitettu. 

Hankin seuraavaksi mallin X17, joka on 58 cm pitkä. Tämä on liian pieni jos halua vähän isompia halkoja halkaista. Ja ne suurimmat Max saa sitten hoitat kunhan olen ensin opettanut. Hyvää yötä sanooo sitten varsinn tyytyväisen näköinen halonhakkuupelonsa voittanut meikäläinen.