Hidasta edistymistä kansainvälistä älykkyyspäivää vietellen.

Haa! Ensin kirjoitin: Hidasta edistymistä syksyn kynnellä.  Vaikutti hieman omituiselta ja oikeastaan teille on harmillista ettette pääse nauttimaan kaikista niistä kielivirheistä joita huomaan poistaa ennen julkaisemista. Tiedän, tiedän että jäljelle jää aimo annos, mutta hauskimmat kyllä katoavat delete-nappulan ahkeralla naputtamisella.


Pönttöuuni, joka viime kirjoituksessa lämmitti hikeen asti, on nyt vähän tutumpi nurkkakaveri. Se ilmiselvästi leppyi kun taustoja vähän putsailtiin ja palomuuri ehostettiin. Likainen keltainen on nyt valkoinen. Poika ja miniä olivat asialla.

Seinässä on Kaipiaisen Kiurujen yö- tapetin mallipala,  joka päätyseinään on tulossa. Muualle sitä ei voi laittaa koska se on niin tumma ja syö kaiken valon.Minulla on ollut noin 20 vuotta kaapissa 4-5 rullaa tätä tapettia ja ne vaan ovat uskollisesti odottaneet oikeata kämppää. Odotus palkitaan runsaan kuukauden päästä.

 Pari viikonloppua sitten päätin että kuistin katossa oleva ammottava aukko  on saatava kiinni koska yöt rupeavat jo olemaan aika kylmät ja lämpöhukka on liian suuri. Reikä on entisten rappujen aukko.

Tartuin toimeen. Viime talvena kirvesmies peitti sen TuuliLeijona-levyllä ja minulla oli vielä 1 levy tallella. Joten mittanauha käteen ja sitten sahaamaan. Työkalupakkini on vielä vähän rajallinen ja saha oli aika pieni.

Harry Potter ei sahaa siinä levyn takana. Minua vaan nauratti koko tilanne niin kun se saamarin saha koko ajan juuttui kiinni. Joten päätin piristää lukijoitani mahtavilla käsityötaidoillani. Halkoan kyllä nyt puita paremmin kun sahaan. Toisaalta lähtötilanne on sahaamisessa aika alkeellisella tasolla.Ei siis syytä kerskailla liika.


Päätin myös että itse on nyt saatava tämä levy ylös. Akkuporakone oli ladattuna jo etukäteen. Siitä tuli plussapisteita itselleni. 
Ruuvit kulmaan vaan , tikkaat esille. Helppo homma.  Mutta levy oli 140 cm pitkä  ja 85 cm leveä enkä millään saanut sitä pysymään ylhällä toisessa päässä kun toisessa ruuvasin. Kokeilin eri kepeillä ja peräti haravalla tukea levyni pöydästä käsin kattoon muttei se onnistunut.

Kuvasta näkyy muuten kuitenkin hyvin myös miten kauniin kuvion sain aikaiseksi levyn reunaan sahaamalla.


 Lusikka kauniiseen käteen ja naapurin ovea kolkuttamaan : "Voisitko tulla auttamaan, on kysymys vaan neljästä ruuvista mutta tarvitsen toiset kädet".
Valtteri tuli ja hetkessä homma oli hoidettu. Vähän enemmän kuin neljä ruuvia siihen kyllä meni.

Perunanviljely onnistui tänä vuonna huomattavan paljon paremmin kuin viime vuonna. Johtui varmaan siitä että Masa auttoi maan kääntämisessä. Olen jo monta sangollista antanut eteenpäin. Laji oli Matilda.

Kurpitsat onnistuivat hyvin mutta kurkut eivät tänä vuonna oikeastaan jaksaneet kasvaa kun emäntä ei oikein muistanut niitä kastella.

Viime viikonloppuna tein ulkomaamatkan pitkästä aikaa. Hyvässä seurassa, 36 fiksua naista ja kohteena oli Pietari, naisjohtajuutta ja turismia. Mahtava kaupunki, mahtava ohjelma ja mahtavat naiset. Voimaannuttava kokemus. 

Vähemmän voimaannuttava kokemus oli lauantai -aamun älykkyysnystyröiden hierominen. Iloinen radiokuuluttaja  kertoi että "Tänään vietetään kansainvälinen älykkyspäivä". Meikäläinen katsoi ikkunasta ulos ja pihalla on arvoitus.

Perjantaina illalla pihalla ei ollut 4 kuorikesäkkia mutta lauantai-aamulla siellä ne olivat. Ilman viestiä.

Koska en ole mikään "eilisen teeren poikia " leikin lääkäriä ja etsin ratkaisun ongelmaani poissulkemisperiaatteella ( niinhän lekurit löytävät oikean diagnoosin kertoi entinen lekuripoikaystävä). Soitin sitten erälle kyläläiselle ja osuin ekalla oikeaan. Tiedustelin hintaa mutta olivat kuulemma ylimääräisiä. Tällaista täällä Kääpälässä.

Kuoriketta menee huussiin. Olin sattumalta laskenut viime viikolla että jos hankin kunnon murskaavan oksasilppurin se maksaa itsensä takaisin aika nopeasti kun ei tarvitse kuoriketta ostaa. Ensi keväänä hankin sellaisen. Maailmani on mujuttunut aika lailla. Nykyään vertailen neitissä raivaussahoja ja oksasilppureita.Hoho.

Ehkä pääsette pian ihastelmaan en niin vihreitä sormiani. Mutta jotain sentään onnistui.