Tapettien ihmeellinen maailma

Valon ja varjon leikki

 Tämä lause saa minut aina nauramaan. Olen oppinut että kun arkkitehdillä tai muotoilijalla ei ole muita argumentteja niin tämä heitetään kehään. Sitähän se kuva esittää..
Kaksi kolmesta tapetista on seinässä. Onnistuin nappaamaan varsin hienon varjoleikin.Odotin koko viikonlopun että tulisi sellainen valo että saisin tapetit kuvissakin näyttämään " oikeilta". Ei vaan tullut.

Olohuone - joka samalla on vierashuone

Miten vaan kuvasin niin harmaa väri on aivan liian tumma. Tapetti on Cole & Son Dorset- niminen tapetti. Mink/pale grey lukee värimääritelmänä. Ja se on niin kauniin vaalean harmaa. Ehkä kesällä saan otettua oikeanlaisen kuvan. Tuli vähän liian hieno olkkari nyt. Mutta kun ihastuu, niin ihastuu.

 Dorestista Pergolaan

Jos Dorset om empiretyyppinen niin Pergola samasta Cole & Son- firmalta on ihanaa Gaudimaista jugendia. Luulen ainakin. En ihan hallitse näitä tyylisuuntia. 
Olkkari menee todella vaaleanharmaan sävyyn. Makuuhuoneessa on todella hieno vanha puulattia joka joskus hiotaan ja öljytään. Siksi päädyin tapettiin joka ainakin sävyltään on loistava.Ihana paperinruskea jossa kuidut näkyvät.

Kuvio on tosi iso , ja luonnossa aivan mahtava. 

 

IPad ei saavu jouluksi

 

Olen niin paatunut sinkkunainen että joululahjankin annan aina itselleni. Ostan joka vuosi itselleni yhden mieluisan joulalahjan jonka käärin pakettiin. Rakastan paketteja. Yleensä paketissa lukee "Hyvää Joulua toivoo Mr X" . Toivossa on hyvä elää. Parasta tässä on kuitenkin se että aina saa minkä haluaa. 

Tänä vuonna olin valinnut itselleni IPadin.En nähtävästi edes tiedä miten se kirjoitetaan. Eikä paljon haittaa. En sitä saa tänä vuonna. 

Jos ihastuu johonkin pitää ensin kysyä hintaa ennenkuin kiintyy. Joten joululahjani on sitten tapettini. Voin siten nauttia joululahjasta monta vuotta. Juuri Ipadin hinnalla tapetit ylittivät budjettini.

Seuraavasti on edessä keittiön seinän tapetoiminen ja kolmen seinän maalaaminen. Sekä makuuhuoneen kolmen seinän maalaaminen. Onneksi sentään olin päättänyt tapetoida vaan yhden seinän ja maalata kolme sekä makkarissa että keittiössä.

Sen jälkeen mm. kattolistojen kiinnittäminen. Ai niin, minunhan piti kertoa peräkärryseikkailuista. Unohdin .. se jää seuraavaan kertaan.

Päivä konttorilla

“I’ve learned that people will forget what you said, 

people will forget what you did, 

but people will never forget how you made them feel.”

 

Se oli tämän työpäivän saldo.

Vieraat kävivät kylässä

On todella kivaa kuin käy vieraita. Etenkin jos olen kotona. Toissa sunnuntaina ystävällinen perunanviljelijä, joka kesällä toi minulle käyttövedet, kävi vaimoineen. He toivat itse tehdyt muffinsit. Sanoin tietysti että : keitänkö kahvit? Eivät halunneet, ehdotin mehua , ei tarvinnut keittää. Siinä me istuimme pöydän ympärillä ja juteltiin mukavia ja näytin Peuhuni rouvalle. Jälkeenpäin vaan muistin että minulle oli aivan selkeästi kerrottu että he juovat teetä. Tuntui hassulta istua pöydän ympärillä ilman kahvia tai teetä. Ja ne muffinsit vaivasivat minua koska olen niin perso leivonnaisille. Söin ensimmäisen heti kun auton takavalot olivat kadonneet mäen päältä. Loput kolme jälkkääriksi pari tuntia myöhemmin. Todella hyvänmakuiset muffinsit. Ja minä karppaillen mukan. Vyötärönympärysmitta on taas täysin karannut käsistä tai oikeastaan pitäisi kai sanoa selkärangasta. 

Onko ei ei, ehkä vaiko kyllä?

Onkohan niin että täälläpäin Suomea pitää kysyä monta kertaa tai keittää vaikka vieraat sanovat etteivät halua. En hallitse vielä ihan Itä-Suomen sosiaalisia koukeroita.Työkaveri väitti että näin on. Sillloin olen siis mokannut, mutta ei haittaa.Seuraavan kerran rupean vaan keittämään, kysymättä.

Toisenlaiset vieraat
 Tällaiset terveiset oli jätetty pari viikkoa sitten kuistin penkille.

Ja uuden palomuurin kohdalta tippuu etenkin kun en ole paikalla mujua  keittotasolle, taitaa olla reikiä vintille asti edelleen. Timpuri lupasi tilkitä joulukuussa. Selviän jotenkuten käärmeen kanssa etenkin jos se on vähän jumissa hirsien välillä mutta nämä pienet hiiret ovat minulle vähän haasteelliset.

Olen ostanut lossan, täkäläisittäin. Ja liskun sikäläisittäin, eli Kolarin - murteella. Kirvesmiehenii on sieltä kotoisin ja häneltä oppii aina uusia sanoja.
Kun lossa on viritetty ja osuma tullut niin siirryn taajuustorjuntaan.
Olen siis taas oppinut uusia suomenkielen sanoja.  


Hammaslääkärini, jonka kanssa parikymmentä vuotta sitten puhuin lapsista, mutta ne kasvoivat aikuiseksi, sitten hammashoidostaa  ja nyt vanhojen talojen korjaamisesta sain hyviä vihjeitä hiirien torjuntaan. Ensin on aatava pois sisällä olevat hiiret loukuilla, sitten estetään korkeilla taajuuksilla niiden tuloa. Saapi nähdä toimiiko. Hammaslääkärini on rempannut vanhan tilan jo kymmenen vuotta. Ja harrastanut erittäin tiiviisti  keväisin ja syksyisin hiiren torjuntaa.

Loso ja huullos 
Kirvesmiehen kanssa kun keskustelimme viime lauantaina puuasioista niin opin vielä 2 sanaa. Loso on jättöpuuta, eli se pinta lauta joka jää kun sahaa lankkua tukista. Huullos on sitten niin erikoinen sana etten sitä tunne edes omalla äidinielelläni. Jos olet rempannut vanhoja taloja ehkä osaat sen. Paljastan oikean vastauksen seuraavassa ellei joku kommenteissa osu nappiin.
Kirvesmies kävi siis tyttöystävänsä kanssa lounaalla ja tapasin siten elämäni ensimmäisen siltainsinöörin. Kauniin ja mukavan sellaisen.  Olin muuten nyt ymmärtänyt jo etukäteen kertoa että tarjoan lounaan.

Lopetan kauniiseen kurpitsaan. Se oli aika iso. Kaakelin mitta on 10x 10 cm. Kurpitsan sain naapurilta.

En ihan naulakantaan...

asti mutta melkeinpä. Meinasi sattua tänään pikkainen onnettomuus mutta taas oli onni matkalla.

Olin ystävättären kanssa peittämässä muutama kymmenen kuutiota puuta ja yhtäkkiä vieras esine oli jalan alla. Aikamoinen flaksi oli, kun ruosteinen naula upposi pohjan ja villasukan läpi ja tarkasti ukkovarpaan ja kakkosvarpaan välistä.

20 000 sisäänloggausta  meni rikki.

Tänään tai eilen illalla blogillani on käyty ekasta kirjoituksestani lähtien  jo yli 20 000 kertaa. Minulle ihan tajuton juttu. En olisi tätä uskonut keväällä 2010. Ja hirmuisen hauska että mukana pysytään. Uusia lukijoitakin tuntuu tulevan koko ajan. Ihmeellistä! Kiitos kaikille.

Viikko sitten saapui vihdoin puiden "kerääjä. Olin odottanut tätä syyskuun puolesta välistä lähtien, eli kaksi kuukautta. Odottamisen aika on pitkä. Puut olivat hienoissa pinoissa ja niin kauan kun aurinko paistoi olin ihan tyyynenä. Vähän rupesi rassammaan kun sateet alkoivat.

                   Kun työt alkoi, homma eteni vauhdikkaasti..

Noin viisi tuntia ja melkein kaikki oli jo kasattu. Perinteistä polttopuuta ..

 .. sekä harmaaleppä josta tehdään lankkua tässä jo aivan piakkoin. Lankusta rakennutan muutaman keittiöhuonekalun ensi vuonna.

Seuraavana aamuna viimeiset rungot haettiin metsästä ja lopullinen polttopuupino oli kasassa.

 Taustalla oikealla näkyy myös miten paljon lankkuleppä saimme aikaiseksi.

Lauantaina kävimme Carlan kanssa hakemassa pressuja (ja tapettini jotka olivat saapuneet). Pikkuista haasteta oli siinä että pino oli aika korkea. Carla keksi ratkaisun ja kiinnitimme  molemmin puolin pressun ekaan metallireikään narun, narun sitten keppiin kiinni. Ladyt sitten omalle puolelle pinoa ja lähdimme kepit korkealla vetämään pressu numero 1 pinon yli. Vähän niin kuin Olymppialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä kun itse Olymppialippu tuodaan kentälle. Kun eka oli paikallaan toinen samalla menetelmällä toisesta suuntaan pinon päälle.
Aika hyvin toimi tämä systeemimme.

Pressut kiinni jokaisesta reiästä molemmin puoli ja päälle vähän sellaisia runkoja joita jaksoimme pressujen päälle asettaa. Paikka ei ole niin tuulinen. Pressu tietysti loppu, eli yksi osa on vielä peittämättä. 

Tämä kuva on kyllä tautisen huono. Ei ole oikein kohdistaminen kohdallaan.

Sen pituinen se tältä illalta. Ensi kerralla on aiheena vierailijat.

Muutoksia mielen maisemissa

Suru, joka pikku hiljaa viimeiset viikot tuli aina vaan lähemmäksi, on sitten tosiasia ja hyväksyttävä. Ihana naapurini on poissa. Tavallaan on parempi kun ihminen, jolla oli vaikea sairaus, sai lähteä. Toisaalta, kuten usein, tuntuu niin vaikealta hyväksyä, vaikka hän itse sen niin täysin hyväksyi. Niin hieno ihminen, avulias, pyyteetön. Ihminen, joka kohteli jokaista ihmistä samalla tavalla, kunnioittavasti. 
Joka toivoi että seuraavassa paikassa saisi taas juosta ja juosta lujaa. Sitä hän kaipasi; että taas saisi juosta. Sen hän kertoi keväällä, kun siirsimme traktoritunnit tulevaisuuteen. 

 Taikuri traktoriensa kanssa. Suuri on kunnioitukseni hänen vanhempiaan kohtaan joka osasi niin hienoksi ihmiseksi lastaan kasvattaa. 
Valmetin-traktorimies. Sinua ajattelen luultavasti aina kun näen Valmet-traktorin. Eivät he Valmetilla voi edes kuvitella millaisen uskollisen ihailijan he ovat hänessä menettäneet. 

Mutta mielessämme hän on. Niin kauan kun joku hänet muistaa, hän on olemassa. Hän oli pieni, suuri osa Kääpälää. Moni jäi kaipaamaan tätä vaatimatonta ajattelijaa.

Kattolistan jälkeen sytytystulppa on helppo nakki

Kattolistapäätöksen teen tällä viikolla. Tänä surumielisenä sunnuntaina halusin kuitenkin jotain konkreettista tehdä joten päätin tarttua listojen sijasta toisenlaisiin haasteisiin.

Moottorisaha ei käynnistynyt viime viikonloppuna ja silloin Valtteri-naapuri ehdotti että vaihtaisin sytytystulpat. Irrota ne ja ota mukaan kauppaan , niin osaat ostaa oikeat tulpat, hän neuvoi.

Varmaan ihan hyvä idea kerta kukaan ei ole niistä aikaisemmin mitään puhunut, ajattelin. En ollut muistanut niiden olemassaoloa. Olin myös vähän immarreltu siitä että hän luuli että tiedän mitä sytytystulppa on. Ja tiedänhän minä, koska näin lapsena niitä usein, isoisän "utombordare"ssa. Se oli  puinen avomoottorivene,  jossa oli keskellä venettä iso moottori ison vanerilaatikon alla. Moottori vedettiin käyntiin kammella. Ryyppyjä annettiin kahdeksaan reikään pienestä pullosta suoraan tulppiin jotka joskus kostuivat liikaa. Vene oli muuten Snappertunassa ja muistan ainakin kaksi kertaa kun se kampi oli isoisän kotona Kauniaisissa ja kaikki istuivat jo veneessä.

Toisen kerran odotimme rannalla koko päivän kun joku ajoi takaisin. Toisen kerran mentiin jonkun kylään odottamaan. Siihen aikaan matkaan meni 2,5 - 3 h per suunta. Ja Boxin lauttalla mentiin yli Skåldööhön. Muistan vähän kireitä aikuisia...

RTFM
Tartuin toimeen ja tutkin sitä moottorisahaa ja tajusin ettei mulla ole aavistustakaan missä ne sytytystulpat sijaitsevat. Päätin heti että RTFM - metoodi varmaan nyt on paras ratkaisu ( read the f_cking manual) ja rupesin kaivamaan sen esille. Kun sen etsin, löysin niin monta mielenkiintoista lehteä ja muuta tavaraa, että vasta kolmen tunnin päästä pääsin syventymään tähän 23 sivuiseen manuaaliin

Hakemiston tekeminen on hikistä hommaa

Olen elämämäni aikana tehnyt aika monta kuvastoa painokuntoon asti ja eräs kamalimmista hommista on sisällysluettelon  ja hakemiston tekeminen, etenkin aikaan ennen tietokoneita. Minua ottaa kaaliin aina kun joku etsii kuvastosta jotain eikä käytä sitä hakemistoa, joka on niin vaikeata tehdä. En edelleenkän voi olla kysymättä: Mikset käytä hakemistoa?

Joten katsoin sisällysluettelosta ja sytytystulpan tiedot löytyivät heti sivulta 20. Hassu että käynnistämiseen liittyvä asia on ihan manualin lopussa, mietin.  Jo kolmannella rivillä ohjeistetaan irrottamaan moottorisahan kantta, josta on ohjeet luvussa 3.4.

Luku 3.4. ei löydy koko manauaalista. Luku 3 löytyy ja sen nimi on TOIMITUKSEN SISÄLTÖ.
Luku 4 käsittelee jo ihan toisenlaisia juttuja.

Luin koko manuaalin läpi, tai vähän ajan päästä jo vaan silmäilin läpi. Mistään ei löytynyt kohtaa missä kerrotaan miten se kansi avataan. Tai minkä näköiset ne tulpat ovat. Mutta kerrottiin kyllä että tulpan  johdon liittimen piti irrottaa ja sitten piti palotila tuulettaa ja missä se palotila oli jäi mysteeriksi. Ja minkänköinen se oli. Luovutin.

Moottorisaha ei siis käynnistynyt. Mutta olen siivonnut kirjahyllyni, pari A4 koteloa ja ison pinon papereita. Paljon siistimmän näköistä nyt olkkarissa.

Haravoida piti mutta vasen käsi tulee vaan kipeämmäksi koko ajan. Huomenna menen lekuriin. Käsi kipeytyi kun otin sen influenssarokotuksen. Olen eilen ja tänään ottanut yhden Panacodin. Se saa minut voimaan pahoin.  Liian tuhtia tavaraa. Kipu lähtee kyllä ja selkeät ajatukset ja iloinen mieli. Nyt on pakko jättää ottamatta, jotta osaa kertoa missä sattuu kun menee lääkäriin aamulla. Muutenhan se ei usko että käsi on kipeä.  Yleensä tulen aika oireettomaksi kun astun lääkärin vastaanotolle.
En ole muuten ainoa.

Ihmeellisen haastava homma

En voinut kuvitella että vaivaisen kattolistan valitseminen voi olla niin hankalaa. Tieto lisää tuskaa. Sain hyviä vihjeitä ostos-paikoista, kiitos siitä. Olen käynyt kolmessa ja puhunut neljännen kanssa puhelimessa kahdesti.
Esitteitä on katsottu ja arkkitehdin kryptisen viestinkin olen yhtäkkiä ratkaissut. Ja Vihdistä löytyi Hacklinin saha mutta samalla  Vihti vaan on liian kaukana ja ihan väärässä suunnassa. En tarkistanut kartasta etukäteen vaan muka muistin suurin piirtein missä tämä paikka on. 53 km oli matkaa ja pihalla odotti niin komea mies että pitkä matka ja väärä ilmansuunta unohtui.

Vielä käyn Malmissa Erikoishöyläämössä ja sitten teen päätökseni. Ja sen päälle pitä vielä valita ikkunalistat.  

Helga-neidin ammeko kadoksissa?
Hesassa parvekkeella odottaa kaksi sinkkiammetta, joista toisen myyn. Erehdyksessä alkusyksynä ostin kaksi - koska voitin nettihuutokaupassa molemmat huudot. Oli pieni järkytys. Aika kalliiksi tulivat kun Ruotsista kaikki rahdit ynnättiin päälle. Minulla on yksi ostajaehdokas jo mutta epäilen että hän juoksee hintaa karkuun.

 

Ammeen pituus on 167 cm.

Syksy on ollut niin kaunis ja viimeiset viikot niin uskomattoman lämpimät. Kivaa on että istutetut sipulit ehtivät vähän juurtua ennenkuin pakkaset tulevat. Laitatin jo talvirenkaat alle ettei vaan talvi pääse yllättämään. 

Pidän kovasti syksystä ja kävin sienimetsässä tänään taas. Vaan on nyt aivan liian paljon lehtiä maassa. En enää millään erottanut suppilovahveroita lehtien joukosta. Ainoa mahdollisuus tähän aikaan on mennä tuttuihin paikkoihin mutta niitä vielä ole pahemmin päässyt kertymään.

Sauna sielun hoivaajana

 Suru on hiipimässä lähemmäksi ja lähemmäksi ja sen kanssa on vaan elettävä. Saunoin iltapäivällä kauan ja hartaasti. Onneksi olen suomalainen, ja ymmärrän hyvin miten sauna tekee sielulle hyvää. Toivoisin, että saisin olla kaikkien mielestä yhtä suomalainen kun äidinkieleltään suomenkieliset ovat. Sukuni tuli sentään tähän maahan jo1700 -luvulla. 

Kuuntelin Hesarin entistä päätoimittajaa Janne Virkkusta eilen ja opin taas paljon, En ollut tajunnut tai edes tiennyt että eräs syy maamme selviytymisestä 1809 jälkeen kaikkien vaikeuksien läpi itsenäiseksi asti osittain löytyi siitä ruotsalaisesta lainsäädännön perinnöstä joka seurasi mukaan ja joka samalla on demokratiamme ja  nykyisten laimme perustana. 

Uusi filmi ja uusi telkkarisarja

Toivon että moni menee katsomaan "Missä kuljimme kerran" -elokuvaa  tai alkaa seuraamaan saman nimisen TV-sarjan joulun tienoolla FST5:ssa. Sieltäkin käy, kuten kirjastakin hyvin, ilmi etteivät kaikki suomenruotsalaiset ole rikkaita. Mummoni oli köyhä työläistyttö Hesasta. Äitini varttui lastenkodissa siitä syystä. Mummoni mies oli hienopuuseppä vai oliko nimi koristepuuseppä ja hän teki puutöitä vanhoissa matkustajalaivojen hyteissä Wärtsilän telakalla. Kun mummoni kuoli löyty kaapista miehen tekemiä työkaluja, etenkin erikokoisia höyliä. Pelastin ne silloin, en tiennyt miksi. Ne ovat noin kahdenkymmenen vuoden aikana muuttaneet mukanani seitsemän kertaa kodista kotiin. Nyt tiedän miksi.

Saunapuhtaana laittaudun nyt vähän siistimmäksi. Olen menossa elämäni ensimmäisiin hirvipeijasiin. Mielenkiintoista varmasti.

Mäntsälä mielessäin, Mäntsälä mielessäin..

Rakas Riitta, Timo , kaunis  Joutsen ja Kurki. Hienoja olette.

Silti, ei ihan nyt onnistu. Mäntsälälista on ylärivissä oikealla. 
Ja nyt varmaan jotkut lukijat haukottelevat ennemmin tai myöhemmin kyllästymistään, koska tästä kirjoituksestä tulee nyt Lista-Nörtti - juttu.

Tarttis vähän apua:

Minun pitäisi saada selvää millainen on, tai mitä seuraava jokseenkin kryptinen työohjeestani löytyvä kohta tarkoittaa, tai miltä se näyttää:

Kattolistatyöt:
RT- kortin RT 21 .10978 perinteinen kattolista 22 oikean puoleinen malli, paksuus 22 mm, leveys 70 mm. Sahatuotannossa soveltaen mallia Mäntsälän Saha Oy. 

Toissa vuonna kun googlasin tätä korttia se löytyi netistä mutten tajunnut sitä tallentaa. Nyt yhtäkkiä kortti onkin maksullinen. Onko lukijoillani tästä ehkä kuva jonka voisi minulle lähettää?  Jos on , niin olisi kiva saada kurkkia sitä vähän.

Mistä saan listoja+
Mistä saa kohtuuhinnalla kattolistoja Helsinki-, Itä-Uusimaa-, Kouvola-, Kotka-, Lappeenranta-, Lahti-, Mikkeli- suunnasta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tai onko teillä tiedossa mistä saisin kohtuuhinnalla maalaamattomana edellä oleva lista kuva 22 oikean puoleinen malli. 
Olen käynyt Mäntsälän Sahassa. Sitä ei saa suoraan sieltä. Tarvitsen 70 metriä kattolistaa joten jokainen sentti on nyt kotiinpäin. Jos teistä joku vielä on erityisen kiinnostunut listoista niin voisi ehkä kommentoida onko tämä seuraava lista sitten mielestänne aivan tuomittava malli. 
Löysin sen Arvolista - nimisestä yrityksestä ja nimi kalskahtaa arvokkaalta.

Mitat vaan ovat vaan 20 x 120 m eikä 22 x 70. Mäntsälä malli omassa kuvassani yllä on ylin rivi lista oikealta. Ja sen mitat taas 15 x 95. Stööööööön. Onpa vaikeata.

En nyt oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Marraskuun viimeisellä viikolla minulla pitää olla maalattuna  70 m kattolistaa koska silloin kirvesmies tulee asentamaan niitä sekä tekemään viimeistelytöitä.  Ennen sitä minun pitää ostaa niitä listoja, viedä ne lämpiämään (paikka on löytynyt), maalata niitä ja antaa niiden kuivua. Sekä viedä ne talooni pari päivää ennen asentamista jotta ehtisivät mukautua taloni ilmaan ja ilmapiiriin.

Eilen laskin rahojani ja ne loppuvat sitten ensi keväällä kokonaan kun tapetit, listat, viimeistelytyö ja kuistin ikkunat on korjattu.Ärsyttää kun itse ei oikein ehdi tai en osaa tehdä enempää. Toisaalta olen myös miettinyt tätä suomalaisten vastahakoisuutta palvelujen ostamiseen. Ellemme opi palveluja ostamaan, työt loppuvat pikku hiljaa meiltä kaikilta. Ammattilaisen osaaminen maksaa. Jos vertaan käsityöläisen hinta monen esineen hintaan kuten esim keskihintaisen tai kalliin käsilaukun hintaan tai vaikkapa kesäveneen talvisäilytyksen hintaan niin mistä ihmeestä valitetaan. 
Moni laittaa 100/200 euroa kenkäpariin. Sillä hinnalla saan kolmesta kahdeksaan tunnin työt käsityöläiseltä. Voiko kuluttaa jotain muuta vähemmän jotta olisi varaa ostaa heidän osaamistaan. Tiedän nyt kahden vuoden vaihtoehtoisen kuluttamisen jälkeen että VOI.
Toista päivää lievää kuumeilua on ollut. Päätin että otan tänö vuonna taas influenssarokotuksen. Kerkesin kerskailla perjantaina töissä, jossa työnantaja piikin tarjoaa,  etten ikinä ol  saanut siitä mitään oireita. Olisi visusti vaan pitänyt olla kommentoimatta. Eka kerta tuli kuume ja vasen käsi on aika arka. Eli tulee nyt huomenna sairaspäivä. Harvinaista herkkua minulle. En yleensä ikinä sairasta.

Vähän hukassa ja toisaalta raiteillakin

Taas on jotain käsittämätöntä tapahtunut blogilleni. Ei näy teille mutta näkymäni kirjoittaessani on yhtäkkiä aivan erilainen ja kaikki toiminnot uusissa paikoissa. Joko olen taas jotain nappulaa painannut tai Blogger on liittynyt Facebookin tiimiin ja päivittää nyt  itseään kertomatta käyttäjälle mitä tapahtuu. Kun leikkaan ja liitän niin tekstit senkun vaan katoavat. Tämäkin teksti on nyt kirjoitettu kolme kertaa ja nyt meni hermot.

Härkkimen aiheuttama keskustelu

Sain viime kirjoitukseni ihmevempaimesta palautetta, joista  osa meni Facebooki-sivulleni.Niitä ette kaikki näe, joten:
 
Eräs herra kirjoitti:
Se puinen haarallinen aparaatti jota ihmettelit on nimeltään HÄRKIN. Sillä on ennen vanhaan sekoitettu esim. taikinaa vaikkapa ruisleivän juurta. On valmistettu männyn rungosta ja ellen ihan väärin kouluajoiltani kulttuurihistorian tunneilta muista niin haarojen määrällä oli jotain tekemistä tulevan sadon tai vastaavan onnen kanssa, näin uskottiin.
Toinen lukija ehdotti:
että kysymyksessä on koristemaalarin tuki, jonka avulla  käsi pysyy vakaana hankalien kohtien kohdalla. Kokeilin hänen teoriaansa mutten saanut sitä toimimaan.Joten taikinajuttu voitti uskottavuudessaan.

Kiurut lensivät kaappiin:

Poikani joka on asunnut talossa enemmän kuin minä viime aikoina ilmoitti että Kaipiaisen Kiurujen yö tummempi sininen versio vaan on liian tumma makuuhuoneeseen. Ja oikeassa hän oli kun tutkin asian, joten kiurut lensivät kaappiini toista 15 vuoden jaksoa viettämään.

 Ei tapetteja

Ja siitä sitten tapettipalaveriin tapisseeraajan kanssa joka on vaan niin tautisen hyvä. On ihanaa kun palaverissa edessäni istuu nainen joka sanoo kun keskustelemme väreistä ja värisävyistä ( joissa koen olevani aika hyvä itse) : "Tässä asiassa olen hyvä, oikeastaan erittäin hyvä". Tuli hyvä mieli kun joku niin luottaa itseensä ja osaamiseensa. Olen ekasta hetkestä aistinut että tämä nainen on superammattilainen ja niin hän vaan on.

 Itse aloitin keskustelumme kertomalla etten halua mitään tapetteja koska olen olen netistä etsinyt Suomesta, Ruotsista, Englannista ja muualtakin enkä löydä mitää hyvää.

Ja tämä ihmenainen ottaa esille Cole & Son:n kolme mallikuvastoa ja 50 minuuttia myöhemmin olen valinnut tapetit olkkariin ja makkariin. Ja keskustellut siitä miten pohjoisen sinien valo vaikuttaa värivalintaan, miten aamun itäinen valo myös tuo omat haasteensa. Miten olohuoneen valoisat itä- eteläikkunat sallivat toisenlaisia värejä. Ihana keskustelu. Huomasin samalla että tietämättä olen työni kautta oppinut hyvinkin paljon asioita joita en edes tiennyt osaavani. Keittiön osalta odotamme kolme mallipalaa.
Makkariin tulee tapetti pohjosseen seinään , muut maalataan, olkkarin kaikki seinät tapetoidaan ja keittiössä  yksi  seinä tapetoidaan luultavasti, muut maalataan. Enemmän tietoa tästä tulee marraskuussa noin 3 viikon päästä jos valitsemani malleja löytyvät varastosta.

Juuri nyt istun ja tuijotan Timoa, Riittaa, Joutsenta, Kurkea sekä Mäntsälää. Siitä enemmän ensi kerralla.

Lopetan  kuvalla joka on otettu Kääpälän kaupan ovesta. En ole itsekkään mikään pilkunviilaaja tai Millimetri-Petriä. Siksi kai nämä ihastuttavat niin. Ja siksi kai viihdyn täällä.

180 sipulia 180 asteen kulmassa

Toissa viikolla kärsin koko viikon selkäkivuista kun kunnon noidannuoli iski. Olin ahkerasti käyttänyt uutta kirvestä ( Fiskars X17 , pituus n. 60 cm), tuli kylmä, nukuin vierassängyssä ja aamulla kun tein selkävenytykseni vähän hutiloiden niin siinähän se oli. 
Viime maanantain jooga palautti selkäni selkien joukkoon. Ja sen olen oppinut vuoden 2005 välilevyongelmani jälkeen että lihasrelaksantit ovat hyvä asia, joka nopeuttaa parantumisprosessin.

Löysin tänään tällaisen esineen ja rapsuttelin sillä selkääni, mutta mikä ihmeen laite se on. Meinasin heittää pois, mutta muistin että
olen jonkun blogissa nähnyt kuvan tällaisesta kerran. Voiko käyttää johonkin järkevään hommaan.

Perjantaina innostuin vähän istuttamaan kevätkukkia, peräti 150. Lauantaina selkäni sai lepäämään ja tänään istutin 30 sipulia lisää. Asento on todella paha. Ja jos olisin ymmärtänyt miten se mainio sipulinistutuslaite tyhjennetään mullasta homma olisi mennyt aika nopeasti. Mutta minä torvi tyhjensin sen erikseen käsin joka kerta kun olin painannut se syvälle maahan. Onneksi noin 70 sipulin jälkeen unohdin kerran sen tyhjentää ja huomasin silloin että se tyhjentää itse itsensä kun kaivaa sen maahan seuraavan kerran.
140 reikää on puserrettu tällä laitteella pahassa asennossa. 30 kpl työnsin maahan peukalolla koska olivat niin pienet sipulit. 

Kun kävin ihanien naapureiden luona  löysin polulla nämä kaksi myöhäissyntynyttä kukkaa.

Toinen veljestäni vaimoineen vierailivat pe-la. Kävimme Kouvolassa katsomassa mestaruussarjan koripallo-ottelua. Ihmeellisiin paikkoihin tämä Peuhu saa minut lähtemään. Mutta veljenpoika pelaa ekaa kauttaan Salon Vilppaassa ja olen hänen kummitätinsä. Oikeastaan oli ihan kiva. Vaikka he hävisivät.


Kälyni sanoi että täällä on niin viihtyisää ja niin on. Istuimme iltaa, söimme luomukaritsankyljyksiä, joimme yhden älyttömän hyvän punaviinin ja myös jotain ei niin hyvää. Veli auttoi lauantaina pumpun sisäänottamisessa, polttopuiden kantamisessa, puutarhakeinun liiteriin viemisessä jne. Kävimme kylää tsekkaamassa ja Kääpälän kauppaa. Kälyni oli juuri tänne tullessaan sanonut ettei hänellä ole villasukkia. Kaupassa löytyvät erilaisia ja hän osti sieltä kauniit vihreä/punaiset. Aika haasteellista on kun mummot eivät oikein enää neulo sukkia. Mutta onneksi on Kääpälän kauppa. 


Viime viikon suppilovahverosaalis oli mahtava. Olen löytönyt todella hyvän paikan. Korin olen vuosia sitten saanut äidiltäni ja se on minulle todella rakas. Saalis pöydällä on vaan osa korin sisällöstä.

Olen eristenauhalla mallia D eristänyt kuistin ja keittön välisen oven sekä keittiön ja ison tuvan välisen oven. Teen nyt erilaisia lämmityssäätöharjoituksia ja yritän ymmärtää miten usein minun pitää puita polttaa jotta talossa pysyisi kohtuullinen lämpötaso. En oikein onnistunut joten pitkät kalsarit menivät jalkaan. Onneksi ostin perjantaina kahdet. Ennen käytin niitä ainoastaan jos lähdin hiihtämään.

Siinä se odotti minua.

Sunnuntaina illalla jouduin sattumalta blogini tilastosivuille. Olette varmaan huomanneet että vähän harjoittelen ulkoasun suunnittelua vaihtelevalla menestyksellä. 

Tilastoo kertoo että  Suomen lisäksi viime kuussa lukijoita  oli
Sveitissä, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Isobritanniassa, Venäjällä, Marokossa ,Tanskassa ja Alankomaissa.
Ihmeellistä!  Hei teille kaikille.  

Sattuipa hyvin.
Eilen minun piti kirjoittaa viikonlopusta, sienestämisestä jne mutta sattui ihmeellinen juttu ja juutuin illaksi kirjaan. Peuhu painui unholaan.

Olin päivällä keskustassa hakemassa pari esinettä yhteen projektiin ja parkkeerasin Vuorimiehenkadulle antikvariaatin eteen. Ikkunaa en vaan voinut jättää tutkimatta ja siinä oli mielenkiintoinen Söderströmin kirja, jota en ollut ikinä nähnyt " Gammalt glas" ,4 e oli hinta. 
Tiedän, lompakon piti mennä kiinni mutta olen sentään tehnyt työtä lasiteollisuuden parissa jo pian kaksikymmentä vuotta. 

Päätin ensin hakea tavarat joita tarvitsin. Palasin sitten antikvariaattiin. 
Kun myyjä yritti onkia kirjan ikkunan esillepanosta seisoin - aivan kuten elokuvissa - ja tuijottelin edessä olevaa hyllyä. 
En voinut seistä ja katsella sitä miehen pyllyäkään. 
En katsellut - siksi olen kai sitkeästi edelleen sinkku. 

Mutta onneksi en katsonut koska silmäni tuijottivat taidekirjojen hyllyä. Siinä oli iso, ohut kirja jonkä selässä luki Kilpi/Thesleff ja Laulu rakkaudesta. 
Ei kai, ajattelin. Pakko tsekata. Ja vedin kirjan hyllystä , selasin äkkiä ja kyllä. 

Vuodesta 1997 olen etsinyt Eeva Kilven runokoelman Laulu rakkaudesta ja muita runoja. Kaikkialta. Ei vaan löydy, koska on niin älyttämän suosittu runokoelma. Ja minulle niin rakas. 

Siihen tarinaan liittyy tietysti mies, joka joskus lausui ääneen runon ja joka myös luki runoja. Ja siihen liittyy ihania muistoja. Mitä olisinkaan ilman niitä. Nehän ovat juuri elämäni.

Eilen illalla luin läpi melkein koko kirjan. Kirjassa on Eeva Kilven runoja, hänen valitsemia, Ellen Thesleffin maalauksiin. Kilven runot ovat neljästä runokokoelmasta. Niistä  parhaiten tunnen juuri sen ensimmäisen; Laulu rakkaudesta ja muita runoja. 

Silloin kauan sitten, tarinamme alkuvaiheessa vuonna 1985 astuin erääseen huoneeseen, pysähdyin ovenaukkoon ja kysyn: Häiritsenkö? Ja hän vastasi:

Sinä et ainostaan häiritse,sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.


Kirjasta löysin myös ratikkalipun päivätty14.4. 1998, joka sattuu olemaan Ranskan lukijani syntymäpäivä. Ja elokuvateattereiden ohjelma , Jackie Brown oli mm. ohjelmistossa silloin.  

Vuosi ennen tätä tämä mies oli pikku hiljaa lakannut puhumasta minulle. Keväällä  1997 kai juuri huhtikuussa kirjoitin kirjeen mykälle, tietokoneisiin rakastuneelle  miehelle ja annoin sen hänelle korpulla. Se oli ainoa tapa jonka keksin, koska hän ei puhunut.

Juhannuksena 1997 hän lähti.

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessan ovesta sisään,
niin minä lähden pois. 


Sinä et ainostaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

Nyt lompakko kiinni

Posti toi kalliita yllätyksiä tällä viikolla. Sähkömiehen 2 laskua , sähkölasku puolen vuoden toteutuneestä käytöstä ja arvio vuodeksi eteenpäin, kuljetusmaksulasku  kun nettishoppailin vanhoja tavaroita Ruotsista ja kaiken päälle sain parkkisakon eilen. Pitikö tulla samalla viikolla.  Ja kaikki aivan itse aiheutettu. Ei voi syyttää kuin itseään. Ja sitten iloisesti eteenpäin seuraavaan lompakontyhjennysprojektiin.Nyt tosi edulliseen.

                         Löytöjä kotimaan kamaralla


 
Löytöjäkin pystyy edelleen tekemään Suomen Savitaipaleella.Pöytä on 160 x 80 cm eikä maksanut satastakaan.

Nuoruudessani joskus 70-luvun loplla tai 80-luvun alussa ostin Antti Nurmesniemen ihanan isoimman punaisen  valurautapadan Stockalta alennusmyynnin alennusmyynnistä. Ja sitten se ei mahtunutkaan uuniin. Möin sen jossain vaiheessa. Nyt löysin samanlaisen Savitaipaleelta. Tuote melkein kujin uusi ja melkein  virheetön.  30 euroa.Yeah. Käytettiin jo ekan kerran viime viikolla kun tein lammaspataa kuudelle.

Kävin viime lauantaina myös sienimetsässä ja löysin ihan vähän suppiksia. Mutta löysin ihanan satumetsän jollaisia on ihan joka nurkassa täällä.

Tällainen lyhykäinen nyt tänään.

Urinoitu kukattomaksi.

Taloprojektin rinnalla on tullut monta uutta kiinnostavaa projektia.
Eräs niistä on metsän siistimisen ohella, puutarhan hoitaminen. 

Olen kuunnellut radiohjelmia, ja lukenut blogeja. Odla.nu sivustolla luin että ihmisen virtsa on hyvä lannoite. Ja että yksi lirauskäynti on 2 -3 euron arvoinen. Kaiken ihminen voi oppia!

Radiostakin  kerrottiin että aamuvirtsa on hieno lannoite ja että se pitää laimentaa suhteessa 1/10. Ja sitten voi kastella. Kastelin salkoruusujani ahkerasti koko kesän arvoseoksellani. Hmm.  Kastelin joka päivä joten tuli todella hienot lehdet eikä yhtään kukkaa. Tämä lannoite kuulemma tapaa  kukinnan jos liian usein lannoittaa. Ensi vuonna sitten harvennetan ainostaan lannoittamista.

Nurmikkoni

Kesällä aivan liian myöhään perustimme nurmikon.
Onneksi oli samaan aikaan menossa rengaskaivon sisäänajo ja  piti aina välillä tyhjentää vedet. Nehän tyhjennettiin nurmikolle. Viime viikonloppuna  oli edessä ensimmäinen kerta uuden nurmikon leikkaaminen. Itse nurmikonleikkuri toimii taivaallisen hyvin. Siitä kuuluu kiitos Masalle joka huolsi sen alkukesällä. Ja starttausohjeeksi annettiin : "Kolme lyhyttä vetoa ja sitten yksi kunnon repäisy" ja käyntiin lähti. Ja tulihan siitä nurmikon näköinenkin. 

Puutarha.com:n uutiskirjeessa ( joka tulee minulle kerrna viikossa ja opin siitä paljon) sanottiin että ensin leikataan 6-8 sm korkeaksi ( tai matalaksi?) syyskuun lopulla  ja lokakuun puolessa välissä sitten leikataan alas enemmän. Ja että leikkuujäte poistetaan. Toiset sanoo että se jätetään. Ota nyt tästä sitten selvää!  Ja miten Mr. Toikka Puutarha.com:sta tietää missä lukija asuu.  Tarkemmat neuvot tarvitaan uusavuttomille. 
Vasta nyt tulivat suppilovahverot Kouvolan korkeudelle. Eli ollaan reilusti Hesan seutua jäljessä.

Myöhään heinäkuussa istutin pensaskrassea, koska satuin laatikostani löytämään pussillisen, joka oli menossa vanhaksi. En uskonut että olisi ehtinyt kukkia mutta ehtipäs. Kuvat on viime viikonlopulta.

Kevään ja kesän aikana on ollut erilaisia kukkia. Sanansaattaja ( se isoinkarville) jonka istutin kesäkuussa oli kaunis valkoinen kukka, jonka valokuva erehdyksessä pyyhkiytyi pois. Eli kuva ei ole minun kukista vaan lainattu netistä.

Muitakin kukkia esiintyi eri aikaan puutarhassa. Suuri haaste oli etten muistanut minne oli istuttanut mitä, joten en sitten koko kesänä juuri mitään rikkaruohoja kitkenyt.Unohdin kuvata kaikkia kukkia, joten tässä on onneton pieni otos.

 

Iso maksaruoho viihtyi hyvin. 

Ostin pienet plantut Kouvolan Kylähullun kirppiksestä. Maksaruoho on harvoja kukkia jonka nimen osan suomeksi. Se johtuu ekasta työpaikastani missä möimme kahvikuppeja, joissa oli erilaisia kukkia. Maksaruohon nimi  syöpyi mieleeni kun Ahvenanmaalta soitti vuonna 1981 iloinen nainen ja tilasi 6 kpl kahvikuppia. Hauskan keskustelun aikana hän kertoi että itse on sellainen Fetknopp ( pullukka, läski = maksaruohon =  ruotsinkielinen nimi) että päätti investoida kerrankin tuotteeseen johon voi samaistua. Sen jälkeen kukka on jäänyt mieleeni.

Kuvasta näkyy hyvin kitkemättömät rikkaruohot. Jos haluatte nähdä kunnon puutarhakuvia suosittelen Irenen ihana Rakkaudesta Vironperään blogon. Linkki oikealla ( en osaa vielä linkkejä laitat tekstiin).

Tänään löysin myös Bloggerin oikolukijan. Se vaan ilmoittaa vähän miten sattuu mitkä sanat on väärin kirjoitettu.  Spellerillä, eli oikeinkirjoitusvahdilla ja minulla on yksi asia joka meitä yhdistää; kumpikaan ei tunnista rikkaruohoa.

Hidasta edistymistä kansainvälistä älykkyyspäivää vietellen.

Haa! Ensin kirjoitin: Hidasta edistymistä syksyn kynnellä.  Vaikutti hieman omituiselta ja oikeastaan teille on harmillista ettette pääse nauttimaan kaikista niistä kielivirheistä joita huomaan poistaa ennen julkaisemista. Tiedän, tiedän että jäljelle jää aimo annos, mutta hauskimmat kyllä katoavat delete-nappulan ahkeralla naputtamisella.


Pönttöuuni, joka viime kirjoituksessa lämmitti hikeen asti, on nyt vähän tutumpi nurkkakaveri. Se ilmiselvästi leppyi kun taustoja vähän putsailtiin ja palomuuri ehostettiin. Likainen keltainen on nyt valkoinen. Poika ja miniä olivat asialla.

Seinässä on Kaipiaisen Kiurujen yö- tapetin mallipala,  joka päätyseinään on tulossa. Muualle sitä ei voi laittaa koska se on niin tumma ja syö kaiken valon.Minulla on ollut noin 20 vuotta kaapissa 4-5 rullaa tätä tapettia ja ne vaan ovat uskollisesti odottaneet oikeata kämppää. Odotus palkitaan runsaan kuukauden päästä.

 Pari viikonloppua sitten päätin että kuistin katossa oleva ammottava aukko  on saatava kiinni koska yöt rupeavat jo olemaan aika kylmät ja lämpöhukka on liian suuri. Reikä on entisten rappujen aukko.

Tartuin toimeen. Viime talvena kirvesmies peitti sen TuuliLeijona-levyllä ja minulla oli vielä 1 levy tallella. Joten mittanauha käteen ja sitten sahaamaan. Työkalupakkini on vielä vähän rajallinen ja saha oli aika pieni.

Harry Potter ei sahaa siinä levyn takana. Minua vaan nauratti koko tilanne niin kun se saamarin saha koko ajan juuttui kiinni. Joten päätin piristää lukijoitani mahtavilla käsityötaidoillani. Halkoan kyllä nyt puita paremmin kun sahaan. Toisaalta lähtötilanne on sahaamisessa aika alkeellisella tasolla.Ei siis syytä kerskailla liika.


Päätin myös että itse on nyt saatava tämä levy ylös. Akkuporakone oli ladattuna jo etukäteen. Siitä tuli plussapisteita itselleni. 
Ruuvit kulmaan vaan , tikkaat esille. Helppo homma.  Mutta levy oli 140 cm pitkä  ja 85 cm leveä enkä millään saanut sitä pysymään ylhällä toisessa päässä kun toisessa ruuvasin. Kokeilin eri kepeillä ja peräti haravalla tukea levyni pöydästä käsin kattoon muttei se onnistunut.

Kuvasta näkyy muuten kuitenkin hyvin myös miten kauniin kuvion sain aikaiseksi levyn reunaan sahaamalla.


 Lusikka kauniiseen käteen ja naapurin ovea kolkuttamaan : "Voisitko tulla auttamaan, on kysymys vaan neljästä ruuvista mutta tarvitsen toiset kädet".
Valtteri tuli ja hetkessä homma oli hoidettu. Vähän enemmän kuin neljä ruuvia siihen kyllä meni.

Perunanviljely onnistui tänä vuonna huomattavan paljon paremmin kuin viime vuonna. Johtui varmaan siitä että Masa auttoi maan kääntämisessä. Olen jo monta sangollista antanut eteenpäin. Laji oli Matilda.

Kurpitsat onnistuivat hyvin mutta kurkut eivät tänä vuonna oikeastaan jaksaneet kasvaa kun emäntä ei oikein muistanut niitä kastella.

Viime viikonloppuna tein ulkomaamatkan pitkästä aikaa. Hyvässä seurassa, 36 fiksua naista ja kohteena oli Pietari, naisjohtajuutta ja turismia. Mahtava kaupunki, mahtava ohjelma ja mahtavat naiset. Voimaannuttava kokemus. 

Vähemmän voimaannuttava kokemus oli lauantai -aamun älykkyysnystyröiden hierominen. Iloinen radiokuuluttaja  kertoi että "Tänään vietetään kansainvälinen älykkyspäivä". Meikäläinen katsoi ikkunasta ulos ja pihalla on arvoitus.

Perjantaina illalla pihalla ei ollut 4 kuorikesäkkia mutta lauantai-aamulla siellä ne olivat. Ilman viestiä.

Koska en ole mikään "eilisen teeren poikia " leikin lääkäriä ja etsin ratkaisun ongelmaani poissulkemisperiaatteella ( niinhän lekurit löytävät oikean diagnoosin kertoi entinen lekuripoikaystävä). Soitin sitten erälle kyläläiselle ja osuin ekalla oikeaan. Tiedustelin hintaa mutta olivat kuulemma ylimääräisiä. Tällaista täällä Kääpälässä.

Kuoriketta menee huussiin. Olin sattumalta laskenut viime viikolla että jos hankin kunnon murskaavan oksasilppurin se maksaa itsensä takaisin aika nopeasti kun ei tarvitse kuoriketta ostaa. Ensi keväänä hankin sellaisen. Maailmani on mujuttunut aika lailla. Nykyään vertailen neitissä raivaussahoja ja oksasilppureita.Hoho.

Ehkä pääsette pian ihastelmaan en niin vihreitä sormiani. Mutta jotain sentään onnistui.