Katselin vitriinissä rahaani


Tämä projekti tulee kuulemma maksamaan. Luulin tekeväni hyvän kaupan kun ostin talon, jota piti vähän kunnostaa. Vähän tämä sinisilmäisyys naurattaa edelleen. Kaupantekotilanteessa selvisi että myyntiesitteessä oli virhe, mutta senhän minä fiksuna naisena olin jo huomannut. Kun välittäjä kertoi ettei talon pinta- ala olekaan 65 m2 vaan 165 m2 niin minulle valkeni että tontin pinta-alassa oli jotain mystistä. ( Matematiikka nyt ei ikinä ollut lempiaineeni, sen jälken kun matikkaopettaja ilmoitti minulle , ettei minun kannata edes ajatella matikkalinjaa. Sen jälkeen en enää oppinut matikkaa.)

(Siis jo kerran kerroin että tämä kauppa tehtiin aika nopeasti ..pieneksi varoitukseksi.)
Nojaa, ihmettelin pienessä päässäni minkä kokoisen tontin olen ostanut, kun arvelin että esitevirhe liittyi juuri pinta-alaan. Laskin ja laskin päässäni ja kyselin varoivaisesti onko todella niin että olen siis tehnyt tarjouksen talosta, joka sijaitsee 34 000 m2:n tontin päällä. Eli 3,4120 hehtaaria. (Minun ongelmani oli että esitteessä luki 0,34120 km2m sitä en osannut muuttaa m2:ksi). Välittäjä vahvisti tämän oikeaksi. Edelleen aika rehellinen välittäjä. Meinasin saada slaagit. Sen jälkeen päätin että olen tiluksen omistaja.

Mutta miksi katselin rahojani?  Koska olen laittanut Bukowskin modern design -huutokauppaan esineen, josta pitäisi tulla rahaa. Ellei tule, en tiedä mitä teen. Peukut pystyyn 18.4.
Ja te ehkä mietitte edelleen, miten en reagoinut talon kokoon. Oletin ettei tupapuolta laskettu mukan koska se oli täysin kylmä tila ja oli toiminut varastona 60 vuotta.

Verottajakin heräsi
Tammikuussa verottajakin oli jo huomannut että olin siirtynyt tiluksenomistajaksi. Tuli A4 kuori ja iso läjä verolomakkeita otsikolla "Metsänomistajan veroilmoitus". Painettu kaunilla vihreällä värillä, väri varmaan valittu kuusen mukaan. Voi halvattu, vain metsänomistaja myös! Näkisitte niitä rytäköitä, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeniin vuosiin. Laitoin paperit pinoon ja viikon päästä rohkenin perehtyä niihin. Onneksi niitä täyttää vaan jos myy puuuta. En edes tajua kuka voisi mennä niitä sinne kaatamaan.

                                  Tässä kuitenkin kauniit koivut

Rakennustyöselostus on valmistunut
Arkkitehti teki todella ansiokkaasti työtä. Enemmän kuin pyysin ja siinäkin on sitten haasteita miten saadaan rahat riittämään. Mutta huomaan tarkkana naisena että copy/paste toiminto on onneksi ollut parissa kohdassa käytössä hänella, koska kannessakin lukee toukokuu 2009 ja minä ostin talon vasta heinäkuussa. Lisäksi hän on määritellyt minulle 3 eri jäteastiaa. En tiedä kyllä mitä niihin laitan. Yksi oli onneksi lasille, ja ehkä viinipulloja voisi siinä säilyttää. Kunnes käytän ne mehupulloina. Kauppaan kuului aikamoinen puutarhakin..

Leikki sikseen, hän tekee erittäin hyvää työtä. Hän ja urakoitsijani kunnioittavat toisiaan ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Arkkitehti- ystävättäreni kertoi että sellainen asia on alalla jokseenkin harvinaista, joten olen tyytyväinen. Minulla on nyt 48-sivuinen melkein valmis "Päärakennuksen korhennus- korjaus-ja laajennustyöt - rakennustyöseloste." En ole muuten kertaakaan puhunut mistään laajennuksesta. Ehkä vintin käyttöönottoa luokitellaan laajennukseksi!

Taustoja ja cliffhanger
Vähän taustoja taas tähän loppuun. Mutta ensin olisi saatava Cliffhanger jotta jaksatte pysyä kanavalla.
Seuravalla kerralla eli ehkä vasta maanantaina näytän kuvia miltä näytti,  kun avattiin lokakuussa kaikissa huoneissa lattiat peruskuntokartoistusta varten. Ja kerron mitä siitä löytyi.  Ensi viikolla kerron ja näytän myös mitä tällä viikolla sieltä löytyi. Toivottavasti on jo kahdesta huoneesta lattialankut nostettu ja numeroitu. Ne olivat niin hienossa kunnossa että niitä voidaan käyttää!
 
Kari, erään naapurin serkkupoika, lähetti mailitse minulle jatkosodan ajasta vähän tietoa.
"Yhdessä riihessä oli sota-aikana vankeja, muistaakseni ne oli poliittisia
vankeja jotka tekivät töitä kylän taloissa. Asuivat siinä riihessä ja muistan
kun olin pikkupoika, niin siellä mäellä, riihen vieressä oli vielä vankien
käyttämä riukukäymälä, oli monttu ja riut tallella. Se paikka on luultavasti
jäänyt sen talon alle, joka on siinä mäellä.

Nykyinen vessa on vähän mukavampi:

Kari jatkaa:
Talo todella liittyy läheisesti minun lapsuuteeni ja myös mummoni elämään, sillä sen omisti vielä 30-luvulla mummoni sisko tai täti, en ole aivan varma kumpi, mutta olen pyytänyt Valkealan seurakunnaltasiitä selvitystä, kun saan sen niin kerron. 
Mummoni olisi ollut ainoa perillinen tilalle 1930-luvulla, jolloin sen omistaja kuoli, eikä hällä ollut lapsia. Hänen ainoa poikansa, joka oli vajaamielinen, oli kuollut jo aiemmin. Hän kuitenkin testamenttasi talon
rengilleen, eli Eewaldille, joka sitä hoiti 1950-luvun loppupuolelle asti. Taloon  oli tullut jossain vaiheessa paimenpojaksi talon leskirouvaa 11 vuotta nuorempi Evald. Hän viihtyi talossa hyvin, koska ”talossa on aina ollut paljon kauniita naisia”.

Kauniita naisia talossa on kunhan niitä sinne ensin kutsuu. ( kuva edelleen hakusessa)

Lähinaapurini kertoi että leskirouva testamenttasi tilan Evaldille koska heillä oli pidempi aikainen suhde eikä Anna Sofialla ( =leskirouva) ollut elossa omia lapsia.
Saapi nähdä löydänkö rengin!