keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Metsänomistaja

Vaiheikas päivä tänään.

Juuri kun eilen olin pääkaupunkiseudun naismetsänomistajien opintopiirissä, niin vajaa vuorokausi sen jälkeen en ole enää oikea metsänomistaja. En myynyt metsiäni, vaan taikatemppu hoitui soittamalla verovirastoon.

Kun vihdoin luovutin aamulla vasta noin 20 minuutin puhelinjonottamisen jälkeen ja palasin asiaan iltapäivällä asiat selvisivät nopeasti. Verovirasto on muuten toiminut niin hyvin viimeisten vuosien aikan, palvelu on todella hyvä sekä Hesassa että Kouvolassa.

Vähän epäselväksi edelleen jäi olisiko minun todella pitänyt palauttaa niitä lomakkeita vai ei . Mutta se joka ei jäänyt epäselväksi oli, että metsänomistaja sinusta tulee kun omistat 2 ha metsää. Veroviraston kirjoissa oli että metsää 1,87 ha. Eli en ole metsänomistaja vaikka omistan metsää. Kas vaan , ihan selkeä juttu!

Viikonloppuna lammasjuhlat

Aamun laho- ja homejutun sekä metsänmenetyksen jälkeen oli aika harrastaa kulttuuria, hakea lampaanlihat siskoni luota, viedä ne kotiin, viedä ystävättäreni kotiin ja samalla lukita itseni ulos. Älykääpiön homma tämä viimeinen juttu. Olin ihan tyytyväinen kun kädessä oli jotain kun menin autooni. Valitettavasti vasikankyljyksillä ovi ei aukea! Soitin naapurini ovikelloa ja joimme lasin punkkua odotellessa.

Huomenna keitän lammaspataa joka syödään lauantaina kylässä. Niin moni naapuri on auttanut meitä, kahvittanut ja ruokkinut minua että nyt on minun, toisen kyläluudan vuoro tarjota.

Ja lopuksi jo kuolleen kyläläisen muistelmista:

Vanhan koulun paikalla oli siihen aikaan (v. 1918) Uudenpaikan riihi. Kun punaiset olivat hävinneet sisällissodan, punaisten perheet lähtivät karkuun kuka minnekin, koska valkoiset vangitsivat kaikki punaiset, jotka löysivät. Meidän perhekin oli karussa metsässä Toikkalan tienoilla, ja siellä oli paljon perheitä myös Valkealan kirkolta. Isä ei ollut mukana Toikkalassa vaan jossain muualla metsässä ja kun tulimme vihdoin kotiin, hän halusi tulla meitä tapaamaan. Muistan sen päivän kuin eilisen. Olin 6-vuotias ja olin mahallani keinussa mökin takana, siellä oli narukeinu, olin niin pieni, etten vielä ylettänyt sinne istumaan, vaan keinuin siinä mahallani. Suojeluskuntalaiset olivat piilossa Uudenpaikan riihessä ja kun isä tuli kotiin, he olivat heti isän kimpussa ja vangitsivat hänet, veivät hänet pois ja sen jälkeen ei isää nähty eikä hänestä kuultu mitään.

Isä oli poissa ja me jäimme mökkiin asumaan, äiti ja neljä pientä lasta. Elämä oli hyvin vaikeata. Äiti jaksoi kuitenkin ottaa osaa kylän yhteisiin rientoihin. Äiti joutui olemaan myös töissä ihmisten pelloilla, kun ei ollut mitään tuloja, ja useimmiten palkka maksettiin oravannahkoina, eli viljana, maitona, voina, jne.

Hiljaseksi vetää.

1 kommentti:

  1. Ehdit kuitenkin opiskella metsäasioita, jos joskus haluaisit metsänomistajaksi ryhtyä!

    Toivottavasti lammaspata onnistui!

    VastaaPoista