Haaa - yllätyspostaus - ikkunaremppaa täällä taas

Ei voi muuta kun nauraa. Kun niin hitaasti etenee kaikki. Sentään etenee. 

Lauantaina oli Kääpälässä myös Kyläkotkotuspäivä; eli tavaroiden kierrätystapahtuma jonka keksimme joitakin vuosia sitten ystävättäreni kanssa. Ja aurinko paistoi ja ihmisiä oli paljon ja löysin uudet shortsit ja korkkiplacemats. Ja joku vei pöytäni joka oli siellä tavaroiden vuoksi, ei kierrätettävänä. Se kyllä harmittaa. Oli niin nätti pöytä. Tällainen.

Tämä pääsi tapahtumaan koska aurinko paistoi. Ja minun oli pakko mennä kotiin smyygilautoja pohjamaalaamaan. Onneksi aurinko paistoi. Aikataulujen kanssa rupesi olemaan pikku hiljaa pikkuinen stressi. 

Etelänpuolen ikkunat ovat niin korkealla eikä toista ikkuna saa enää irti kun ylä smyygilauta on paikoillaan, joten pyysin poikani apuun. Tämä on poikani käsi. Eikö ole komea!

 Esimerkki-ikkuna jossa kaikki maalattu nyt ekan kerran.

 Suurimman osan pystyi sisältäpäin maalaamaan. Tämä oli aika ihanaa mutta hidasta työtä. Ei sivulautojen vuoksi vaan niitten karmien valkoisen alueen vuoksi. Välillä oli vaan 10 mm maalattavaa ja pensseli oli vähän turhan iso. Hankin seuraavalle kerrokselle pienempiä pensseleita muutaman. Nyt tiedän mitä tarvitsen.

 Tämä pensseli on aivan ihana.

 Sitten kun kaikki oli maalattu Kyläkotkotus olikin jo loppu. Sunnuntaina alkoi tavaroiden roudaaminen pois tuvasta. Luulin. Satoi kaatamalla.

 Sain kuitenkin ylimääräiset laudat pois.

 Pisimmät kannoin.

 Maanantaina, eli eilen pesin neljä mattoa. Kuvassa olevat sain lahjaksi eräältä tuttavalta. Kolme on vielä pesemättä. Tarvitsen välttämättä nyt intiaanikesän elokuun ja syyskuun viikonlopuiksi. Pliis.

Tupa on edelleen sotkuinen.

 Tämä Nilfisk on sama kuin lapsuuteni. Vaikka se onkin entisen miehen Nilfisk. Voisiko olla avioliittoaikainen Nilfiskimme. Pitää kysellä kun torstaina lennämme yhdessä Köpikseen erääseen juhlaan.

Postiluukku kilahti

Toissa iltana yritin olla ajattelematta näitä raha-asioita mutta sitten vaan pankkitilit esille ja laskin ja ynnäsin. Vaikka miten laskin puuttui edelleen rahaa.. aika paljon.

Eilen tein etätöitä täällä kotona Lauttasaaressa. Kuulin jossain vaiheessa kun postiluukku kävi ja jotain tippui eteisen lattialle. Olin kuitenkin niin uppoutunut iittala brändin mielenkiintoiseen road mapin kehittämiseen etten edes huomannut että aurinko paistoi ulkona ja olisin voinut istua parvekkeella.
Enkä muistanut mennä tsekkaamaan postiani.

Siellähän se oli 

Vasta aika myöhään iltapäivällä muistin ja siellähän se oli. Ympäristöministerin päätös. Myönnettävä että sen verran cool lady olen että ensin avasin ison pehmeän kirjekuoren. Sisälsi Skogsbruket -lehden vuosikerran laskun a 10 e, sekä tilaaja-lahjana kaunin harmaan Finlaysonin käsipyyhkeen johon oli kirjailtu valkoisella Skogsbruket. Aika snygi. Joku ei ilmiselväst ei osaa laskea tai lehti saa kovasti tukea jostain.
Ja Valkealan Sanomat muisti minut myös laskulla. Se lehti on Kääpälää-Lipiälää  lähimpänä oleva paikallislehti.
Ja sitten avasin sen ison A4-kuoren. Päätin etten kurkkaa vaan luen rauhallisesti koko tekstin:

Asia: Avustuksen myöntäminen rakennusperinnön hoitoon valtion vuoden 2010 talousarvion momentin 35.20.64....

Arvelin että se tarkoittaa että avustus on myönnetty mutta sitten rauhoitin hermojani ja totesin itselleni että voihan myös olla niin että avustuksen myöntämisen päätös voi olla kielteinen.  En malttanut lukea hillitysti loppuun asti vaan silmäilin nopeasti sen jälkeen kirjettä ja otsikon Ympäristökeskuksen ratkaisut ja perustelut luki:

Hakemus koskee paikallisesti merkittävää kohdetta ja sen voidaan katsoa täyttävän rakennusperinnön hoitoon tarkoitetun avustuksen edellytykset. Avustusta oli myönnetty, ei isoa summaa mutta kuitenkin jotain. Kaikki mikä tulee on kotiinpäin.

IHANAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. 

Minulla on siis kultturihistoriallisesti merkittävä talo. Kiitos vaistolleni, kiitos Eevalle  joka osti sen vanhan kansakoulun, kiitos Tepalle jonka kanssa lähdin Kääpälään purkamaan Eevan tavaroita. Kiitos arkkitehdille joka teki hyvän ja vaikuttavan korjaussuunnitelman ( 48 sivua) . Kiitos paikallisille jotka ovat kertoneet niitä tarinoita ja jotka koko ajan auttavat.

Tuli juuri se minua huolestuttava puuttuva summa. Kunnes se on tilillä joudun vähän vippamaan koska rahat ovat täysin loppuneet.
Sen verran pieleen meni - kuten aina menee-  kustis, joka tehtiin siinä vaiheessa viime syksynä kun avustusanomus meni sisään. Kai ne siellä ministeriössä tyytyväisinä huomaavat että ainakin panostan aika paljon tähän ihanaan kohteeseen. Mutta kirvesmies pysyi ainakin oman väittämänsä mukaan uuden arvioin hintahaitarissa. Loppulasku ei ole vielä tullut.

Ja kiitos Pepelle ja Annelille, siivettömille enkeleille, joita ilman Eevan ja minun projektiti olisivat huomattavan paljon hankalammat. Seuraavan kerran näytän paljon kuvia pönttöuunin purusta. Siihen osallistuivat Pepe ja Anneli. Ja Pepellä oli aika rankka urakka.

Menipä helposti

Olipa yllättävän helppo aloitus. Vaikka väärä kuva tuli alkuun enkä tajua miten sen korjaan . Mutta eiköhön tämä pikku hiljaa valkenee.

Kiitokset tästä mainiosta ideasta kuuluu Jaakko S:lle, joka kertoi projektistani äidilleen, joka taas haastoi minut mukaan bloggailemaan. Kun osaan enemmän, laitan linkin hänen bloggiinsa. Ja ihme ja kumma että tämä hyvä URL-osoitteeni oli vapaa!! Nyt vielä kuva tuvasta...( jos sen nyt jostain löydän kun käsin lisään kaikki kuvat jotka olivat kadonneet kailki vuosilta 2009-2012.