Kyllä kansa tietää milloin ensi lumi tulee.

Lähdin pariksi päiväksi kotiin Hesaan. Ennen sitä kannoin sisään puuta, sitähän on. Täytin kaikki klapiastiat.

 Onneksi tein niin. Kun saavuin takaisin eilen oli aika kylmää.

Minusasteita ja kylmää oli. Mutta halla tuo mukaansa paljon kauneutta.

                                Tankojumpan voittaja 
Edellisessä kirjoituksessani kerroin verhotankojumpastani. Hain sitten "Ukkojen lastentarhasta" ( "gubbdagisen" = Clas Ohlson) aivan uuden verhotangon. 
Kiinnitin sen kaksi kertaa seinään. Ensi mukaan tulleilla ruuveilla. Niistä ei ollut mihinkän. Sitten omilla. Hyvää tuli.
Ja minulla on nyt oviverho keittiön/kuistin oven edessä. 
Villakangas on nimeltään Mikaela, Eurokangas, 9,90 e /m. Pidikkeet ovat vanhat. En voinut tankoa ylemmäksi laittaa koska silloin jää jälkiä seinään. Kun ovilistat ovat paikoillaan voin nostaa tämän ylemmäksi.

Ruttuiseksi meni käsittelyksessäni mutta kyllähän se siitä oikenee. Kahdessa päivässä lämpötila sisällä oli laskenut ainoastaan kolmella asteella. Patterit olivat säädetty kaikki n. 12 asteeseen ja talossa oli 15 kun tulin.Vaan 1 patteri makkarissa oli vähän lämmin. Olen sitä mieltä että se patteri ei ole oikein kalibrioitu. Se reagoi aina eri lailla kun muut. 

                               Ensi lumi
Vanhan kansa tiedon mukaan ensi lumi sataa n. 9 viikkoa syyskuun viimeisten ukkosten jälkeen. Tarkistimme viikko sitten naapurin kanssa tästä allakasta, jonne kaikki merkataan, milloin ne ukkoset olivatkaan. 

Jo yli kuukausi sitten naapurin emäntä ( yli 80 v.) kertoi minulle ensimmäisen kerran että ensi lumi tulee 24 - 28.10. Tänään 27 satoi lunta ja maa on valkoinen.  Mykistyttävä suoritus rouvalta! Voisihan meteorologitkin vähän tiedustella osaajilta.
Kalenterin leikkaamisella oli oma verbi joka alkoi s-kirjaimella. Vaan hukkaisin tietysti sen lapun jonne verbin muistiin kirjoitin. Osaako kukaan lukijoista kertoa miten kulmien poislekkaaminen ilmaistaan yhdellä sanalla?

                                   Liiterin ovi
Puut ovat sisällä. Liiterissä uusi seinä ja uusi ovi. Ovi oli tehty ja asennettu niinä kahtena päivänä kun olin poissa. 

Dramaattinen kuva otettu tänään kun päätin että kirjoitan tänään. Aurinko oli juuri laskeutumassa. 
Istun takan edessä. Odotan hiilloksia. Meinaan grillata Suomen suosituointa vihannesta ( HK bleu), vuorata se Auran väkevällä sinapilla ja juoda kaljaa suoraan pullosta. Aika kauaksi ovat hienostelupilvet karanneet. Elämä on ihanaa - elämä on! 

Iso hiki ja tankojumppaa

Ei pidä liittää kuvia blogiin keskiyöllä. Ei ihme ettei karmia näkynyt kuvassa. Oli väärä kuva. Lohdutukseksi tulee kaksi kuvaa. Karmi näkyy hyvin.

                         Ajattele positiivisesti
Sataa todella paljon. Viime yönä tuli taas 11 mm. Mutta niskaojani talon edessä toimii. Nurmikko on kuivin lähellä taloa. Ei ole myöskään yhtään hyttysiä, ei ampiaisia, ei kärpäsiä. Ei liiemmin hämähäkkejä. Eikä liian kuuma ainakaan ulkona.
                           
                       Iso vilu ja iso hiki
Olen lämmittänyt taloni nyt kunnolla. Vähän liiankin kunnolla. Lämpötila nousi melkein 23 asteeseen. Aika kamalaa. Vaatii nähtävästi vähän harjoittelua tämäkin. Viime yönä palelin sängyssä niin etten oikein voinut edes kääntyä, koska silloin tuli vilunväristyksiä. Olin liian vähän puita polttanut makkarin pönttöuunissa. Tai oikeastaan kai aloitin liian myöhään. Joten lämpö valtasi makkarin vasta aamuyöllä. Aamulla oli jo liian kuumaa. Niin tai näin - aina väärin päin. Hassua. 
                        Maalaisen tankojumppa
Tänään olen lukenut business caseja koko illan. Mielenkiintoista. Yritin päivällä myös asentaa oviverhoja. Ei onnistunut. Minulla on 12 erilaista verhotankoa, joista 11 ovat vanhoja messinkisiä.  En yhtäkään saanut ylös. Osa ovat ruostuneet kiinni pahasti, toisilta puuttuu osia. Seinäkiinnikkeitä on mutta ovat kaikki jotenkin vialliset. Yritin yhdistää osia keskenään, ei onnistunut. Yksi uusi tanko on, mutta se tulee liian lähelle ovea. Verho ei kulje. 
Huomenna Clas Ohlson ja uusi väliaikainen ratkaisu kunnes ovilistat ovat paikallaan.  Ja silloin minulla on 13 tankoa. Hassua. 
Oma renki voisi kyllä olla aika hyvä juttu. Pistetään harkintaan. Vaatii todella pitkää harkintaa.

SPA muutti sisätiloihin

Blogin ja Facebook- palautteen perusteella tämä on siis sahdin- tai kaljanteko-astia. ) kuva valitettavasti kadonnut)

Jos joku tällaisen kaipaa voin hankkia. Todennäköisesti kohtuuhintaankin heti keväällä. Ja alla olevakin - jonkinlainen tupakkakone.

Liiterin oviaukko sai ovikarmin -vaikka se näkyykin ihmeellisen huonosti kuvassa. Kuvaajassahan ei ole vikaa. 

 Talvi lähestyy. Tuntuu kaikessa. Tuoksuu jo myöhäissyksyltä. Aika lailla viimeiset hanhet lähtivät pari päivää sitten. Aikaisemmin näin ison aurayrityksen. Hanhet ovat liikuttavan huonoja aurojen tekemisessä. Mieleeni tuli omat nuoruuden ryhmävoimisteluesitykset Norjassa Haugesundin stadionilla. Liityin voimistelujoukkueseen ainoastaan siitä syystä että pääsisi "ulkomaille" ilman vanhempia. Olin 14 v. Heti kun matka oli ohi, lopetin voimistelun. Kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Mieleeni tulee kuvasta jostain syystä myös viime viikkoinen aerobic- tunti Kääpälän koulussa. Naurussa oli pitelemistä kun "aerobikkasin". En ole liikunnan taidolla hemmoteltu nainen.

                               
                               Hyvät unen lahjat
Elän elämässäni hienoata aikaa. Nukuin viime viikolla yhden yön peräti10 tuntia. Ensimmäinen kerta varmaan kymmeneen vuoteen. Aamulla tosiaan tuntui siltä kuin elintoiminnot olisivat jotenkin lakanneet tai ainakin hidastuneet. Nukun yleensä aika tarkasti 7,5 h. Nyt tänä syksynä kun pimeys tulee niin yöunetkin venyvät.  Ja hyvällä omatunnolla voin mennä nukkumaan milloin huvittaa. Nytkin kello on pian yksi yöllä. Eikä vielä  tarvitse nousta mihin tiettyyn aikaan. Tästä voin todella nyt  nauttia niin kauan kun se kestää. Olen aina ollut hyvä nukkuja. Paitsi nuorena kun kuljin unessa. 

         Kesäkalusteet siirtyivät talvisäilöön. 

Ensin kurkistus: ei kai siellä vaan ole kummituksia tai rottia tms.! 

Ei ikinä voi olla varma. Tänään kyydissäni kun oli kaksi kuollutta karitsaa; onneksi sentään paloiteltuna ja vakumpakkattuna.  

 Ja SPA:kin muutti sisätiloihin. Tässä tunnelmallisessa kuvassa on jotain haikeata ja kaunista. 

 

 

Ihana naapurini

Aina välillä kun ei sada hän rauhallisesti tulee mäkeä alas ja jatkaa hommiaan.

Kotona odottaa vanha isä ja vaimo. Isää ei voi jättää enää yksin. Tänään napurini kertoi että lääkäri oli antanut isän tasapaino-ongelmille diagnoosin  " vanhuus".  Isä kun on 97 vuotias. Ja asuu poikansa ja miniänsä kanssa. Mallia monelle. 

Kylmän yön jälkeen aamu oli tänään ihana. Liiterin seinä on periaateessa tehty. 

Tänään alkoi karmien teko. Siitä lisää seuraavalla kerralla.

Juuri ennen kuin nappurini lopetti hän kertoi että huusin ovi on nyt korjattu. Hän oli viikolla huomannut ettei se mennyt kunnolla kiinni. Eilen hän näytti mulle miksei mennyt. Johtui siitä että huussi oli vähän vino - onneksi sentään sivusuunnassa. Huussi seisoo nyt suorana ja ovi menee aivan ihmeellisen helposti kiinni.

Helpotus on huusissa nyt tuplasti suurempi.

Peräänkuulutus!

Jos joku vielä kertoisi minulle mikä esine on ao. kuvissa. Näin sellaisen lauantaina.

Sateinen viikko takana

Naapuri kertoi että satoi kaatamalla joka ikinen päivä kun olin matkoilla.Joka kerta kun aloitti sai melkein heti lopettaa. 
Silti hän oli jo aika paljon ehtinyt tehdä. 

Komea on hänen sahapukkinsa. Nyt joudun lähtemään Prismaan hakemaan 150 mm nauloja. Onneksi on sunnuntaisin auki. Karmin tekoon tarvitaan niin isoja nauloja kun hirsi on vastassa. 

                        Iso maksaruohoni on niin kaunis. 

Aivan pian näen...

Pian olen taas takaisin rakkaassa Peuhussa. Otin viikon vapata kaikesta ja lähdin ystävättäreni luokse Skåneeseen (vai onko se Skåneen)! Ihanaa oli. Olemme tunteneet toisiamme jo yli 30 vuotta ja ystävystyimme ensimmäisellä työpaikallani. Siitä työpaikasta  minulle on jäänyt 3 ystävätärtä. 
Tämä ystävyys on kohtuullisen erilainen. Järjestin hänen häänsä 23 vuotta sitten Helsingissä. Ja silloin hänen pikkusiskonsa päätti tulla mukaan ja mennä naimisiin. Joten järjestin sitten tuplahäät eräänä uuden vuoden aaton aattona Temppeliaukion kirkossa. 
Pikkusiskolla oli molemmat lapset mukana. Pikkuinen Sanna oli silloin 2 v. ja seisoi myös papin edessä. Tylsää oli joten hän katsoi tiukasti pappia ja sano: Skratta! Skratta! ( naura! naura!). 

Kun me muut lauloimme jonkun virren hän lauloi Bä bä vita lamm. Ihana lapsi, joka nyt on oikea kaunotar ja jolla aivan pian  fil.kand paperit taskussa. 

Sitten hyppäsin maanantaina aamulla junaan ja lähdin tyttäreni luokse joka nykyään asuu Kööpenhaminassa rakkaansa luona. Ihania leppoisia päiviä on ollut. Tytär ( uusin Gloria s 102 -106 nimikirjaimen JK) joka elättää itsensä kirjoittamalla, moderoimalla, puhumalla, olemalla tavattoman rohkea ja tekemällä televisio  ja radiota,  antoi minulle useamman päivän laatuaikaa.

Ja vielä sukuilta
Sukurakas kun olen järjestin yhdeksi illaksi nyyttikestit pikkuserkun luona kaupungin keskustassa.  (Join muuten korsikalaista kastanjagrappaa"- samettisen pehmeätä ja hyvänmakuista.) Halusin että tytär tutustuu sukuunsa joka asuu Kööpenhaminassa. Oli niin mukava ilta. Ja tytär sai isomman perheen ja hänen Bjarkensa vielä lisää uusia naamoja muistettavaksi. Kieli oli suomenruotsia ja tanskaa. Nämä uskomattomat pikkuserkut kun edelleen puhuvat suomenruotsia ja hyvin vaikka vanhin on jo eläkkeellä. Eivätkä ne ole ikinä Suomessa asuneet.

Miksi tanskalaisia
Sekä isäni puolelta hänen mummonsa että famonsa olivat tanskalaisia. Ja sitten fafani ainoa sisar meni tanskalaisen kanssa naimiinsin. Ja niin teki hänen tyttärensäkin. Siitä tämä ihana sukuhaara Tanskassa.

Huomenna kirjoitan miltä liiteri näyttää.  Jännittää itse miltä näyttää. 

Luonnon oma spa yllätti sitekeydellään

Tänä kesänä tarkoituksena oli avata Kääpälä Spa:ni. 

Huutokappalöytöni viime syksyltä kuljetettiin Helsingistä paikalle. Paikka pihalla oli tarkasti valittu. 

 
Pitää saada kylpeä rauhassa siksi sireenien suojassa oleva "minilehto" saunan vieressä on paras paikka. 

Sitten vaan odottaman lämpimiä säitä. Ja sitähän odotan vieläkin. Ei pihalla sinkkiammeessa viitsi oikein kylpeä sateessa, sateessa tai sateessa. Kesä tuli ja meni.  

 
Arvelin että elokuu tuo mukaansa kovat helteet. Ei tuonut. Toi vaan lisää vettä. 
Elokuussa iloitsin siitä  että kerrankin on aikaa olla maalla syyskuussa. Ainutlaatuinen mahdollisuus kokea intiaanikesää. 
Ei tullut syyskuussa intiaanikesää. Tuli vettä, vettä ja vettä.
Mutta kultapiisku rupesi kukkimaan. 

Itse kävin joka päivä tyhjentämässä sadevedet pois ammeesta. Aika kaukana todellisuudesta unelmani, lämpimistä kesäkylvyistä kuohuviinalasi kädessa ulkona taivasalla, oli. 

Mutta ensi kesänä taas.  Toisaalta odotan kyllä nyt että lokakuu yllättää intiaanisyksyllä. Optimismi on parantumaton tauti.

             Mutta myönnettävä on että kyllä sade on roikkunut löysänä tänä vuonna.

Liiterin laudoittaminen lähestyy

Kävimme tänään naapurini Valtterin kanssa Savitaipaleella lautoja hakemassa. Naapurin valvovan silmän alla lajittelimme kakkoslaadun puita tunnin verran ja kuorma oli valmis.

Tuuman paksuiset,  eli 25 mm ei 22 mm joka tuntuu olevan se tavallisempi paksuus, sekä 125 mm leveät laudat kuormattiin. Sahan omistaja oli komea mies ja oikein mukava. Jos muistaa rimarallini viime vuodelta niin ei voi muuta kuin todeta että lista- ja lauta-busineksessä pyörii hyvän näköisiä miehiä. Sahaamassa  täällä oli uusi sahaaja, hänkin komea. Minä katsoin kerrankin vähän tarkemmin  miehiä ja Valtteri-naapuri lankkuja. Hyvä työnjako. Mutta lankut olivat sydänpuuta ja kestää kuulemma sata vuotta.  Pitää varmaan tehdä tästä huomautus testamenttiin, koska lienen vähän muualla vuonna 2112. 

Kun ajoimme sahan pihalle minun piti peruuttaa autoni peräkärryn kanssa toiselle puolelle pihaa. Meni muuten kohtuullisen sutjakkaasti ja oli aika makeat fiilikset. Sellainenhan kostautuu hetkessä. 
Heti  pyydettiin että vielä siirtäisin autoni kerran toiseen kohtaan" koska  niin näppärästi peruutit sen kärryn kanssa äsken."  Yritin kyllä selittää että kyseinen peruuttaminen oli erehdys. 
Kolme miestä kun seisoivat katsomassa homma loppui siten että kärry irrotettiin ja työnnettiin oikeaan kohtaan. Vaikka periaatteen tasolla tarkasti tiedän, miten peruutetaan kärryn kanssa ei se vaan aina onnistu.

              Yllä tarkka Valtteri valmistelee kuorman sitomista. 

Tarkkasilmäinen huomaa että meille sattui pikkuinen kömmähdys kuorman kanssa. Jossain vaiheessa lastaamisen aikana unohdimme täysin peräkärrysäännön; "kuorma saa olla max. 1,5 metriä kärryn ulkopuolella"! Alussa sääntö oli kyllä ihan kirkkaana mielessä. Vasta nyt kirjoittaessani tajusin että meillä oli liian pitkät laudat kuormassa.
Lopuksi pikainen laskuoperaation kuorman painosta (pitää olla alle 500 kg), joka sentään osoittautui lailliseksi ja sitten kotiin. Aika painava kuorma mutta matka meni hyvin. Olen jo tottunut ajamaan näitä pitkiä kuormia.

Lounaan jälkeen kaikki kannettiin liiteriin katon alle. Kuvan ottaminen unohtui ja nyt ulkona on liian pimeätä. 

Pimeys tuli tänään nopeasti. Mutta kaikki puulaarit ovat täynnä polttopuita, lämmintä on yli 20 astetta sisällä. 
Syyslannoitettu on, saunan lautapino suojattu pressulla, 3 lyhtyä palaa pihalla. 
Muna/Kalles kaviar -leivät huuhdeltu alas GinTonicin kanssa ( ihan totta). Huomenna tulee ystävätär käymään. Elämä on ihanaa - totta maar.

Junnu, abrystir and beesting!

Juhlia ja ruokia 

Poikani on innostunut kovasti ruuanlaitosta tänä kesäni isosiskon miesystävän mallia seuraten. Ja kun paikkakunnaltamme saa tuoreita munia suoraan kanaloista niin hauskaahan on kokeilla erilaisia reseptejä. Ei näytä ihmeelliseltä mutta muna on hyydytetty espressokupissa ja se oli tosi maukas röstin kanssa.

                                                   Jauhelihan hän jauhoi itse käsin. 

Itse yritin taas viljellä huonolla menestyksellä. Viime vuonna sentään kurkut onnistuivat hyvin. Tänä vuonna pelkäsin peräti koskea niihin. Inhottavia piikkejä täynnä. Eikä koko huumaa!

Tuntuu siltä että minulta viljelyn osalta kaikki onnistuu mahtavan hyvin kun pysyn mahdollisimman kaukana itse kohteesta - eli en tee mitään. Inkiväärinikin innostui silloin kasvamaan.

Kesäkurpitsan kukat kun paistoin en älynnyt niitä kuoruttaa. Silloin niistä tulee limanuljaskoja! 

Nuorparin Amelie-koira kun täytti 10 niin hänelle tehtiin kakku joka ei millään muistuttanut resepetiä. Miniä urheasti vei projektinsa loppuun vaikka joutui improvisoimaan aika monta kertaa. Keltaisesta täytteestä tuli osittainen kuorrutus. Meillä oli kyllä aika hauskaa.Todellisuudessa hän on aivan loistava leipuri.

                        Vasikoiden kanssa tanssiin 

Eilen tein ensimmäisen kerran elämässäni kalvdans. Se on suomeksi kai uuniternijuusto. Tai jotain sinne päin. Eri murteilla sillä on oma nimi. Googlasin suomeksi terni-sanalla wikipedia.fi:ssä muttei tullut osumia. Löysin toisaalta kaupungin nimeltään Terni Umbriasta. Siinä syntyi aikoinaan St. Valentine; ystäväpäivän heppuli. Kaiken voi oppia kun hakee ternimaitoa Hevosojalta.
Ruokalajin nimi on ruotsiksi kalvdans. Kalvdans on vasikantanssi suomeksi. Aika kaunis kuvakieli. 
Olin siitä jälkiruuastani eilen niin ylpeä,vaikka oli vähän liian kauan uunissa, että kuvanottaminen unohtui. Kattauksen kuvasin ja siitä lisää ensi viikolla. Kattauksen kuvaaminen ei ole sekään mikään helppo juttu. 
Kalvdans on intian kielellä junnu, mutta se tehdään puhvelin ternimaidosta. Islanniksi abrystir. Englannin kielellä ternimaito on beestings josta tehdään erilaisia vaunkkaita! Ei oikein kuulosta beestings kovin lempeältä. 

Tunnustus
Ja nyt pistän eteenpäin  Rakkaudestavironperään - bloggaajalta saamani tunnustus  
http://susannantyohuone.blogspot.fi
Ahkera mimmi, joka myy aivan ihania bambutiskirättejä. Vastoinkäymisistä huolimatta. Suorat linkit löydät oikealla omasta blogiluettelostani joka on aika pieni. 

Nyt muihin hommiin. Huomenna aamulla varhain lähden Savitaipaleelle lautoja hakemaan. Liiterin vuoraus alkaa olla edessä.

Ammatinvaihto!

Kananhoitajasta perunanlajittelijaksi

Tässä syksyn mittaan kokeilen nähtävästi uusia ulkoilma-ammatteja. Kyllä kananhoitajan elämä oli aika helppoa verrattuna perunanlajittelijan stressaavaan työhön.

Muutama viikko sitten kokeilin pari tuntia perunanlajittelua nostokoneen päällä. Ihan mukavasti meni kun oli kaksi lajittelijaa ja takapiruna Eeva. 
Näkyy toisaalta hänenkin suunpielistä ettei tämä ihan maailman helpoin homma ole. Eikä liinalle tässä kuvassa tule aivan kamalasti perunaakaan. 

 

 

 Minunkin virneeni kertoo että tilanne on jokseenkin outo, poseeraan jäykästi. Alussa oli vähän vilpoista mutta ilmat lämpenivät ja niin lajittelijakin.

 Itse teossa tässä edelleen vähän kauhuissani koska homma ei ollut ihan hanskassa. Mutta harjoittelemalla oppii. 

Lajike oli Velox. Muutamassa tunnissa tuhansia kiloja lajittelimme kolmeen pekkaan. Kuvan laatikoista saisi varmaan Hesan designkaupassa aika paljon rahaa. Kunhan joku keksii käytön niille. 19 e maksoi pieni, käytetty omenalaatikko CityMarketissa tänään. Tämä on hiukkasen isompi.

                             Takaisin pellolle
Koelajittelusta rohkaistuneena uusin tempun viime maanantaina. Nyt vaan työtä 6, 5 h ( miinus lounas, kahvitauko ja tekninen ongelma). Mutta vaan kaksi lajittelijaa. 

Ihana sää, villiminttu tuoksui ja aurinko paistoi. Nikolai, Rosamunda ja joku muu kaveri nousi pellosta meitä moikkamaan ja kiusaa tekemään. Oli kavereiden kanssa kivaa niin kauan kun ajatukset pysyivät kasassa. 
Heti kun keskittyminen herpaantui syntyi kaaos. Ei paljon voinut ajatella muuta kuin kiviä, puunoksia, multakokkereita, kasvuvirheitä, mätiä istutusperunajämiä, puolikkaita tai muuten vaan huonoja perunoita. 
Kivet alas oikealle laatikkoon, nopeasti, nopeasti. Mädät vasemmalle. Onko tuo kokkare liian iso jatkoon. Jo, ei, apua.. . !!
Heti kun epäröi,ote herpaantuu ja kivet lenisvät takaisin pellolle tai jatkoivat tyytyväisinä matkaansa perunalaariin. 
Kohtuullisesti meni niin kauan kun ei paljon perunaa noussut mutta  kun päästiin Nikolaijin kimppuun.. niin oi, oi, oi!! 
Kaksi kertaa piti pysäyttää liina, en vaan ehtinyt mukaan.  Plussana: Toisaalta kerran työkaveri sanoi ettei niin nopea tarvitse olla, jotta hänelle (takapirunakin) riittäisi töitä. Mutta kyseessä oli vaan huonosatoisempi pelto..

Saldona kolmeksi päiväksi niskakipuja. Jännitin nähtävästi kamalasti.  Ja bonuksena 14 kpl sydämen muotoista perunaa, joita siinä vilskeessä lajittelin itselleni. Töissä voi olla kivaakin! Yes.

Ensi vuonna uuudestaan sama homma. Pitää miettiä työasento 

uusiksi vaan.