Tänä kesänä tarkoituksena oli avata Kääpälä Spa:ni.
Huutokappalöytöni viime syksyltä kuljetettiin Helsingistä paikalle. Paikka pihalla oli tarkasti valittu.
Pitää saada kylpeä rauhassa siksi sireenien suojassa oleva "minilehto" saunan vieressä on paras paikka.
Sitten vaan odottaman lämpimiä säitä. Ja sitähän odotan vieläkin. Ei pihalla sinkkiammeessa viitsi oikein kylpeä sateessa, sateessa tai sateessa. Kesä tuli ja meni.
Arvelin että elokuu tuo mukaansa kovat helteet. Ei tuonut. Toi vaan lisää vettä.
Elokuussa iloitsin siitä että kerrankin on aikaa olla maalla syyskuussa. Ainutlaatuinen mahdollisuus kokea intiaanikesää.
Ei tullut syyskuussa intiaanikesää. Tuli vettä, vettä ja vettä.
Mutta kultapiisku rupesi kukkimaan.
Itse kävin joka päivä tyhjentämässä sadevedet pois ammeesta. Aika kaukana todellisuudesta unelmani, lämpimistä kesäkylvyistä kuohuviinalasi kädessa ulkona taivasalla, oli.
Mutta ensi kesänä taas. Toisaalta odotan kyllä nyt että lokakuu yllättää intiaanisyksyllä. Optimismi on parantumaton tauti.
