MUURAUSTYÖT OSA 1

Monta hankintaa joutuu tekemään joita en ollut ymmärtänyt hoitaa. Mm. tikkaat, joita pitkin mennään katolle.

Nyt omistan  hienot pitkät tikkaat sekä toisetkin joista saa suoran tasonkin aikaiseksi.  Niistä on paljon hyötyä kun pitää ruveta pesemään tuvan seiniä vedellä ja mäntysuovalla. Honkkarista löytyi hyvään hintaan, kirvesmies soitti ja ehdotti että ostaisi minulle samalla kun itselleen hankkii. Hän on siis todellinen helmi, millaiset simpukat olivatkaan hänen vanhempansa. Ja minä kun kysin häneltä että "Mitä on honkkari?" ! 
Ellet asu Suomessa; honkkari = Hong Kong kauppaketju.

Katolle meno näyttä hurjalta  ja vaatii rohkeutta. Etenkin kun katsoo tukevaa pohjaa, jolla tikkaat seisovat.

Eiköhän ne yltävät maahan asti. Katolla oli taso valmiina ja toivottasti kurjet eivät ehdi siihen pesää rakentaa ennenkuin siihen asti päästään. Työt alkoivat siis sisällä kantamalla tiilet sisään.

 

Edessä uusi sähköuuni.

Hienolta näyttää. Ja Högfors on nyt talossa.

Pönttöuunin alustakin on valettu:

Pönttöuunilla ja uudella puuhellalla tulee yhteinen savupiippu.

Lunta oli muutama päivä  sitten  vielä paljon, mutta enää pohjoispuolella  ja katon lähellä.

Ihmeitä on ilmestynyt pihalleni. Kahden kauniin ison kiven rinnalle oli ilmestynyt kaksi valtavaa, valkoista kiveä.

Kuuluvat kuulemma muurarille ja jos tapaan häntä kysyn mitä näillä tehdään.

Ovat kuulemma styroxista.

Olen ollut neljää päivää nyt kotona kamalassa flunssassa. Ja koska tämä oli astmanjälkeisen elämäni eka flunssa niin kaiken tein väärin. Ensinnäkin unohdin matkalla kaksi iltaa ottaa hoitavaa lääkettä. En myöskään tiennyt että pitää tuplata hoitavan lääkkeen annostus jos iskee flunssa. Menin eräänä iltana nukkumaan ja ihmettelin siinä Milanon hotellihuoneessani että mikä kumma ääni kuuluu jostain.  Minulta se ääni tuli, minulla oli säkkipilliorkesteri keuhkoissa. Ennenkuin pääsin lekuriin oli mennyt muutama päivä ja sen päälle kamala nuha. Mutta tänään on eka  toivon päivä. Eilen meni 62 nenäliinaa, tänään paljon vähemmän. Pääsiäiseksi lähden  Kääpälään mutta talossani en tietysti vielä voi asua. Sisäänmuuttoviikonloppu on joko viikko 19 tai 20 (13 tai 20 toukokuuta). Epäilen että se on aikaisintaan 20.5. 

Jos voin perjantaina paremmin niin teen kevyttä ulkotyötä, lauantaina siivousta sisällä, koska 28.4 pinkopahvittaja tulee laittamaan ekat pahvit likoon. Harmillista etten pääse mukaan katsomaan. 
Työt häiritsevät kovasti yksityiselämääni. Pitäisi löytää jonkun joka käy kuvaamassa aina välillä. Sanna meinaa hoitaa pinkopahvitushomman yksin.

Vanha hella on 30 m päästä talosta

Lauantaina aamulla lähdettiin Kääpälä- ystävättäreni Eevan kanssa ajamaan Kääpälään. Mukana oli auton takakontissa upea hellani. Kesäajat  ja uusi asuinpaikkani Vuosaaressa tekee sen että perille päästään alle kahdessa tunnissa. Ihanaa.
Päätetiin ensin mennä moikkamaan kyläkauppaista ja yllätyksekseni kahvipöydässä istui hanslankarini.
Pääsimme siis heti pohdiskelemaan miten ihmeessä saataisiin hellan ylös ja ulos takakontistani. Ei ihan noin vaan nosteta takakontin reunan yli yli 120 kg painavaa valurautauunia.


Sovitttin tapaamisesta talon luona vähän ajan päästä ja kun sinne saavun  kaikki on jo valmiiksi suunniteltu. Katselkaa ja hämästelkää miten yksi mies hoitaa homman. Älykkyydellä.

Ja lopputuloksena hieno pino

Huomenna se kuskataan joko nokkakärryillä tai muilla sisään taloon kahden miehen voimalla.


Olen saanut teiltä lukijoilta ihanaa palautetta ja omaan sähkpostiini myös suoria kysymyksiä. Vastaukset yleensä laitan itse tekstiin. Tänään tuli kysymys kylän lumitilanteesta. Vastaus on helppo.


Lunta on ihan kamalasti edelleen.


Hyvin on sulannut mutta lähtötilanne oli aika vaikuttava. Päätin tänään varovasti lapioida maakellarin oven vapaaksi ja tein sen ilman suurempia murheita. Kun avasin oven niin eihän se auennut. Maassa oli niin paljon jäätä  enkä saanut sitä rikki hienolla muovisella Fiskars-lapiollani huolimatta sen aluminisesta reunavahvikkeesta. No problem, päätin hakea rautakangen liiteristä.

Homma jäi siihen. Kuva on otettu ihan normaalikorkeudesta, kinokset ovat yli metrin korkuiset kohdissa joissa on aurattu. Muualla on vaan noin 50 cm enää paikoissa jotka eivät ole etelänrinteissä.

Selkäni on edelleen sen verran kipeä että maakellarin aarteet saavat jäädä. Voi olla että se on tyhjä, koska en muista olenko sieltä kaiken jo hakenut. Korkeintaan siellä on pari hillopurkkia.


Piti myös ikuistaa mahtavan piirustukseni jonka lähetin muurarille avuksi?

Kuvasta saa ehkä jonkinlaisen aavistuksen siitä mitä tuleman pitää. Sähköuuni upotetaan edestä ja keraaminen liesitaso ylhäältä.Ja niiden vasemmalle puolelle tulee Högfors Nr 5.  Alaosaan  tulee paikka puille.

Talossani oli nyt ihan kamalan kuuma kun päällä oli 1 puhalluspatteri ja 2 öljytäytteistä sähköpatteria. Pitää olla kuuma jotta sementti kuivuisi.

Minä olin siellä  5 minuuttia ja olin ihan hiessä. Pelkkä ajatus millainen sähkölasku on tulossa sai minut hikoilemaan lisää ja kiipeämään ottamaan tämän kuvan. Pakko soitta KSS:ään ( Kymenlaakson sähkö) ja keskustella vähän laskutusperiaatteistani. Ainakin voisi tsekata millainen lasku on tulossa ensi syksyllä. En ollut tietysti ennakkoarviossa ottanut huomioon että marraskuusta - toukokuhun paahtaa 1 patteri täysillä ympäri vuorokauden. Tein viime syksyllä 2 vuoden kiinteän sopimuksen.

 Kova lumi on myös katkaissut puita. Tästä kauniista puusta olen vuoden aikaan julkaisssut aika monta kuvaa. Ei enää ole yhtä mahtava...



Nyt saunaan, huomenna töihin ja tiistaista - lauantaihin Milanoon Huonekalu- ja designmessulle. Ihanaa.

Pikakäynti Billnäsissä

Kävin tänään hakemassa puuuhellani. Miten niin kaunis esine voikaan aiheuttaa niin paljon päänvaivaa..

Tai oikeastaan talvi ja runsas lumihan sen teki. Olin vaan niin tohkeissani etten muistanut kuvata lainkaan tämän päivän hellanhakuretkeä. Muistutukseksi siis että tämän kaunottaren 1800 luvun lopulta hain ;

En ostanut Rakennusapteekista,  vaan jo viime syksynä intohimoiselta keräilijältä.

Ystävättären kanssa kaunotar haettiin tänään klo 16.00. Myyjä oli joutunut tilamaan aurauksen, kaverin ja nelivetoavolava-auton jotta hella saataisiin pois sieltä pellon keskellä sijaitsevasta talosta. 

Kaikki meni hyvin, hella on nyt autoni takakontissa ja huomenna matka Kääpälään alkaa. Hella vaan  painaa aika paljon. Minulta meni selkä viime keskiviikkona kun kannoin tätä "spångia" pitkin kyläläisen kanssa sähköuunini sisään. Ja tämä valurautainen  olisi saatava talon sisään jollain ihmeen konstilla huomenna tai sunnuntaina.

Spång on siis ruotsiksi se puinen liuska .

Kielitaitoni karttumiseksi voisi joku  kommentteihin lisätä tämän vekottimen suomenkielinen nimi. Tiedän tiedän, vekotin on paljon pienempi laite, mutta härveli oli myös minusta väärä sana.

On tiilellä komea nimi

Tarkkasilmäinen kyläläinen huomasi että tiilellä on melkeinpä sama nimi kuin talon emännällä. Minä olen siis Vaenerberg ja eräs nuoruuden kaveri kutsuu minut edelleen nimellä Titca ( tätä ei kyläläinen tiennyt) . Ei monta kirjainta mennyt väärin tiilitilauksessa.

Hellan  ( 120 kg noin) sisään kantaminen voi osoittautua aikamoiseksi haasteeksi koska piha on siis tämän näköinen enkä pääse autolla enää lähelle ovea:

Laastin tekoa varten muurari lämmittää veden tässä astiassa .

Ymmärtääkseni tilanne ei ole ihan näin primitiivinen, "kattilan" alle tulee kaasukeitin.

Rahan menoa ei voi estää

Siksi pitää iskeä kun löytää. Ostin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten ekan kirpputorihuonekaluni, kauniin kirjahyllyn. Käyn täysin epäsäännöllisesti kirppareissa. Onnistuin syksyllä löytämään Lähetystorilta 2 tosi mukavaa nojatuolia. 45 e /kpl ja ainostaan kangas vähän nuhjuinen. Mutta jousitukset ja runko napakassa  100 % kunnossa. Näissä on niin hyvä istua.



Ja natoni kanssa kävin kirppareilla Riihimäellä toissa viikonloppuna ja tässä nyt kuva niistä hillopurkeista:

Vetoisuus 2,5 dl Niitä oli 13 kpl ja 12 niistä alkuperäislaatikossakin. Tällä hetkellä ne koristavat kämppäni avohyllyä, täynnä sahraminkukkaa, paprikajauhetta, kuvattua karpaloita, erilaisia pähkinöitä jne jne. Nyt veroehdotusta tarkistamaan...

Jippii..pieni positiviinen yllätys. Rahat tulevat joulukuussa. Ehkä saan talvella 2012 sitten  muurattua keittiöön kaminan tai sitten kunnostan kaivon keväällä 2012. Ennen olisin lähtenyt matkalle jonnekin sillä rahalla. Niin se maailma muuttuu, veikkoseni.

Sen pituinen se tältä illalta.

Kevät toi, kevät toi muurarin..

Oikein hymyilyttää täällä nojatuolissani kun aloitan tämän kirjoitukseni. Talven selkä taisi taittua viikonloppuna.

Koska siitä ei voinut olla varma olin joutunut kyläläiset taas pyytämään apuun. Tie taloni edessä oli aivan polanteinen( täynnä polannetta) ja kuormauto tulossa painavaa tavaraa tuomaan. Tavarat tulivat aprillipäivänä kun itse vietin viikonlopun Vuokatilla kahden ystävättären kanssa. Tämän viikonlopun jälkeen kaverit eivät enää minua näe Hesan läheisyydessä viikonloppuisin kuin satunnaisesti.

Tavaraa taas piha täynnä.

Toinen naapuri riensi apuun kun toinen ei päässyt. Piha oli aurattu ja mäen polanne rikottu ja kuorman tuonut auto pääsi pihalle ja mäkeä ylös takaisin.

Toinen paikkakuntalainen toi valovirtaisen betonimyllyn sekä vesisäiliön ( näkyy myllyn takana)  muurarin käyttöön.

Armon kirvesmieheni, joka on niin omaaloitteinen, oli katolla käynyt lunta ja jäätä pudottamassa ja alkanut tellinkejä rakentamaan. Hän pelkäsi että jää tuhoaa ne tikapuut siellä. Lisäksi hän teki muotin muurarille.

Kun tähän asti oli tultu alkoi tietysti sataa vettä oikein kunnolla. Ja eilen maanantaina 5.4 päästiin seuraavaan vaiheeseen.

Uuden hellan alusta on valettu. Nyt sen pitää kuivua 13.4 asti jolloin muurari palaa asiaan.

Siinä välissä kirvesmiehellä on aika paljon hommia vintillä koska tulee uusi savupiippu hormistoineen.

Telineitä pitää rakentaa jotta muurari ja hänen hanslankarinsa (joka on talkootöissä ) voisivat ahkeroida siten ensi viikolla. Vintti on täysin rakentamaton ja valaistus aika heikko.

Tämä kuva on aika kaunis minusta.

Savupiippujämä  kuvassa on ison tuvan entinen.

Sekin jossain vaiheessa korjataan.

Mielenkiintoiset kielelliset haasteet.

Hyvämuistinen lukija varmaan muistaa viime kesän pönttöuunin purkausprojekti. Löytyy kesäkuussa 2010. Muurari kyseli kun tapasimme helmukuussa jotenkin siihen tapaan : Mitäs se pönttöuuni! Vastasin että sekin korjataan aikanaan ja kysyin olisiko mahdollista tehdä nyt samalla. Hän vastasti jollain lailla epämääräisesti : että katotaan.  Nojaa, koska ei sitä enemmän kommentoinut en tohtinut kysellä.

Olen tietysti kuullut  (viimeiksi tänään) että savolainen aina jättää vastuun kuulijalle.

Se siis tarkoittaa että minun pitää olla aktiivinen ja pitää keskustelu käynnissä. Ja huolehtia että päätös saadaan aikaan. Tämä on aika lailla eri tapa toimia kuin mihin olen tottunut. Kun on tottunut että kysyy ;sopiiko ja toinen kertoo sopiiko vai ei.  Töissä näitä savolaisia on ja aina vaan unohdan että se aukinainen lause ei tarkoita välttämättä että asia olisi jäänyt auki. Ei haittaa mitään mutta kun pitäisi muistaa että minun kuuluu toimia.

Sitä en ollut tehnyt.

Kirvesmies soitti perjantaina ja kertoi että muurari oli häneltä kysynyt : "siitä pönttöuunista" . Todettiin että kysytään nyt voisiko tehdä. Muurari lupasi maanantaiksi tarkistaa ehtiikö tehdä samaan syssyyn ja antavansa samalla hinta-arvionsa. Maanantai tuli, ja päätin  että pönttöuuni kammariin tehdän nyt samaan projektiin. Rahani riittävät siihen.

JA se ihana kirvesmies kysyi että haluanko että hän ottaa ne vanhat peltikuoret puhdistettavaksi.

Tässä on kuoret kirvesmiehen talon ulkosalla jo.

Ja vähän ajan päästä näytti jo tältä:

Minun vastuulleni jää nyt luukkujen osto. Olisi kiva saada vähän vihjeitä mistä löydän hyvät. Ja mikä on kohtuullinen hinta? Onko jotain erikoista mitä minun pitäisi ottaa huomioon.

Muurarista ei tullut muita kuvia kuin tästä oikeasta kädestä ja vähän selästä.







Eiköhän tämä riitä tältä illalta. Huomenna illalla minun on ajettava edestakaisin Kääplään uunia ja keittotasoa viemään, koska ne eivät mahdu autooni samaan aikaan kuin se valurautauuni. Sen haen perjantaina Länsi-Suomesta ja vien lauantaina Peuhuun.

Uudet sanat joita olen oppinut tänä talvena ; polanne, valovirtainen. Molemmat vaativat aika monta tukilausetta jotta ymmärtäisin mitä minun piti selittää "pyyntöni" esitellessäni.

God natt. Nyt olen syönyt puolikkaan suoklaalevyn;  Maraboun uuttaa ihanaa suklaata Premium 70 % Cocoa  Sea Salt  Pecan. Tautisen hyvää. Rakastan tummaa suklaata enkä voi maitosuklaata syödä. Tämä ei ole maksettu vaan  täysin syöty mainos.

Ihme ja kumma - Kuka Intiassa on käynyt blogiani lukemassa

Tämän tekniikan ihmelapsi yritti lisätä pari uutta blogia  omaan blogiluettelooni. Alkuviikolla osasin ja nyt en siten enää taas osaa. Ei löydy sitä reittiä enää.

Sattumalta päädyin sitten blogini tilastosivulle ja alla on tämän viikon lukijat maittain! Aivan ihmeellistä.  Hämmennyin, melkein punastuin. Ihana juttu. Ja 32 Espanjasta?  

Voisiko lähteenä kuitenkin olla joku serverireittiluettelo eikä oikeita kansalaisia. Päättelin n'in  koska Riitta-ystävätär on Italiassa juuri parhaillaan ja on aktiivisesti seurannut .

Tilasto myös kertoi että 78 % ovat windowskäyttäjiä, 15 % Macin, ja 9 % I-phonen himosurffaajia. Ja siitä tulee enemmän kuin 100 %, hmm  joten takaisin tilastoon. Korjaus siis heti perään;  i-phonekäyttäjiä  onkin  2 % , 1%  Nokia... 

Suomi 251 Espanja 32 Italia 9 Ruotsi 7 Kanada 2 Viro 2 Ranska 2 Britannia 1 Intia 1 Norja 1

Seuraavat askeleet neljän viikon päästä

Minun piti pienin askelin edetä mutta tuleepa nyt oikea harppaus.

Keskiviikkona 13.4 muurari aloittaa ja minulle  uusi kyläläistuttavuus on suostunut hanslankariksi. Siinä sitkeä, rohkea ja mukavan oloinen ihminen.Niitähän Kääpälästä löytyy. Talkootyönä työtä taas tehdään. 
Kirvesmieheni hoitaa paikan pääälle muurin iso tavaralista. Kuormautolla ne tuodaan, taitaa maksaa aika paljon se keikka.  Mutta muuta vaihtoehtoa ei oikein löydy. On niin paljon painavaa tavaraa.

Paikkakunnan perunaviljelijä tuo vesisäiliön  ja 1000 l vettä . (Kaivoni on sen verran  hankalassa paikassa ja mutaisen pellon takana). Vesisäiliö nostetaan oikeaan korkeuteen irtolavojen päälle . Muurarinhan pitää saada laastiämpärinsä säiliön alle. Tämä näppärä ehdotus tuli toiselta fiksulta kyläläiseltä kun päivittelin puhelimessa miten saada se säiliö oikeaan korkeuteen. Sehän painaa tuhat kiloa. 


Moniko teistä tietä muuten paljonko painaa 1 litra lasia, eli mikä on lasin ominaispaino. Ja älkää fuskata googlaamalla. Vastata voi mulle, tulee taas pikku palkinto jollekin.

Nämä irtolavat tuovat mieleeni näitä tuskaisia kielihaastemuistoja kun en ikinä varmasti tiennyt mikä näiden puualustojen oikea  nimi  oli suomeksi. Ekassa työssäni niitä kutsuttaan ruotsiksi nimellä "pallar" ja suomeksi  toiset kutsuivat niitä palleiksi. Mutta  en ikinä uskaltanut noin vaan sanoa sitä sanaa sanoa ääneen, pelkäsin että se kuitenkin on väärin ja ihmiset nauravat minulle. Joten yritin aina keksiä lauseita joissa en tarvinnut sitä sanaa käyttää. Sain usein oveluudella  keskustelukumppanini täyttämään hänen mielestään oikean sanan lauseeseeni. Mutten aina. Voi sitä tuskaa.. Eurolavoja ne kai nykyään ovat? Vai ovatko? Who cares. Pallit, pallit , pallit..

Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina 27.4 tulee se pinkopahvi-Sanna. 
Eli pääsen sisään siinä äitienpäivän tienoolla. Viikot kun olen töissä. 

Ennen sitä on vielä haettava tämä kaunotar 

Länsi-Suomesta.

Siinäkin on haasteensa. Varasto jossa se on, sijaitsee onnettomasti keskellä peltoa. Sinne ei pääse autolla koska lunta on niin paljon. Sitä tietä ei ole pystytty pitämään tänä vuonna auki.

On sitten sen päivän ongelma.

Kuulumisiin. Päällisin mielessäni on kuitenkin uhkaava ydinvoimalaonnettomuus. Sen verran monta vuotta olen seurannut kyseisen maan monimutkaista päätöksentekohierarkkiaa että tiedän ettei asioita hoideta fiksuimmalla ja nopeimmalla tavalla. Masentavaa. Kysymyksessä ei saisi olla ylpeys ja kasvojen menettämsien pelko kun ihmishenkiä on uhattuina.

Tunnustus

Tunnustus

Sain rakkaudesta vironperään tunnustuksen ja sen saaminen velvoittaa vastaamaan muutamaan kysymykseen.
Kiitos!

 1. Milloin aloitit blogisi?
Viime keväänä pääsiäisen aikoihin, kun  Vironperän emäntä haastoi minut mukaan ja taisi olla hänen pojallaan Jaakolla sormensa mukana pelissä. Olen yllytyshullu aina välillä ja tästä yllytyksestä olen nyt kovin kiitollinen.

2. Mikä seikka tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin blogeihin?  

Kaupunkilaisnainen ihastuu taloon vuodelta 1850, ostaa sen siltä istumalta ja rupeaa korjauttamaan sen. Talo sijaitsee 160 km;n päässä kodistani ja olen kokopäivätöissä. Kirjoitan suomeksi vaikka äidinkieleni on  ruotsi ja koulussa oli nelonen suomen kielessä monta kertaa. Kahdet ehdot luin myös. Onneksi olen siinä asiassa nyt edistynyt.Päätin kirjoittaa suomeksi jos sivuille eksyisi intohimoisia talonkorjaajia, jotka osaavat neuvoa tarvittaessa. Suomenkielisiä on vähän enemmän tässä maassa.

3. Mikä sai sinut aloittamaan bloggauksen?
Voi se Irene ja sitten tajusin heti että näin minun ei tarvitse kavereille kertoa sama juttu sata kertaa. Pitäisi olla vähän enemmän aikaa vaan ja roppakaupalla enemmän kärsivällisyyttä koska PC,ni temppuilee ja minä en jaksa ohjeita lukea.

4. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Minusta se on visualisesti aivan järkyttävän näköinen. En vaan jaksa perehtyä ohjeisiin.  Eli en millään saa tätä kauniimman näköiseksi nyt. MUTTA sain tänään vihdoin  lisättyä blogilistani. Pikku hiljaa, pikku hiljaa, kunhan vähän kokeilen sitä sun tätä aina kun on aikaa. Nämä tekniset ongelmat ja oma tyhmyyteni vaan vievät hermoni.

5. Seuraava tehtävä on jakaa tunnustus blogille.
Haluan jakaa sen seuraaville blogeilla:

Niin, lisään tähän niitä  kun olen tajunnut miten se tapahtuu. Ei olisi pitänyt poistaa ainoata linkkiä. Opin eniten ja nopeimmin kun kopioin ja tutkin mitöä mitä muut tekevät.

Lukijakysymys koskien öljytäytteisiä sähkölämmittimiä

Koska poden astmaa ja niin myös potevat molemmat lapseni olen päätynyt öljytäytteisiin kiinteästi asennettaviin sähköpattereihin. Tarvitsen 4 kpla 800 w ja 2 kpl 1000 w pattereita.

Onko sulla  kokemusta?  Löytyy ainakin suomalainen Warmos ja ruotsalainen LVI. Jostain näin myös maininnnan Onnisen mallista.

Kirjoita mielellään. Warmoksen sivuilta en löytönyt mainintaa " frostskydd:stä", eli pakkassuojasta. ja mitä ihmettä se on ja miten se toimii?

Ja mikä ero on elektronisen ja mikrochip- termostaatin välillä. Apua. Opin koko ajan lisää mutta tämä oli vähän hankalaa.  Ja mistä saa parhaimmat hinnat?

Hiihtolomapäiviä Peuhun maisemissa

 

Hiihtolomaan tarvitaan paljon lunta. Onneksi ei enää tullut lunta. Maakellarikin oli aika hyvin hautautunut.

Naistenpäivän ilta sujui rattoisasti kylän naisten kanssa erään Seijan kotona. Kylän nuoremmat naiset ovat ajan hermolla. Tämän päivän Helsingin Sanomissa todettiin että SUBWAY -ketjulla on nyt enemmän toimipisteitä  kuin McDonald's:lla.  Illan ruokalistalla oli Subway - konseptin täytetyt sämpylät oman maun mukaan. Sekä turhien tavaroiden kierrätystä. 
Jokaisen piti kertoa turhan tavaransa historiasta jotain. Vapiskaa lahjanantajat. 

Ja nyt ekan kerran tänä vuonna otan sopivasti nyt esille tärkeän asian.  Talooni ei saa tuoda mitään lahjoja elleivät ne ole vähintään 90 v . vanhoja. Ja kestävät sen etten niitä pidä esillä tai niistä edes pidetä. Tämä on tiukka linja mutta:

..sitä tavaran määrää. Kuvista näkyy hyhvin  pieni osa tavaroista. Kaikki eivät sovi mukaan , osa mydään, osa pidetään , osa menee kierrätykseen. En todellakaan siis tarvitse yhtään mitään.

Lukijana saat mielellään saapua katsomaan tai vaikkapa työskentelemään mutta edelleen samalla säännöllä mennään kuin viime vuonna;  ruokia ja juomia saa tuoda, ei muuta, (ellei ole arvokasta antiikkia tai talonpoikaisantiikkia hehhe ).  Kokkaan sitten jotain sapuskaa, jos aikatauluun sopii. Kahvinkeittimeni löysin vintiltä  mutta kahvini on kuulemma aikamoista myrkkyä.

Työmaa edistyy nyt koko ajan.

Itse en voinut muuta kuin siivota koska edessä oli sähkötyöt. Sähkömies työharjoittelijoineen tekivät ripeästi muutamassa tunnit seuraavat vaiheet. Putket poistettiin ja ..

 

piuhat valmistettiin seuraavaan vaiheeseen; pinkopahvitustyöt. Alla Jukka ja hänen ammattikoulusta tullut harjoittelijansa, jonka nimi valui päästäni.

Ja Peuhun uusi sähkötaulu on rakennettu vain tämän talon tarpeita vastaan. On ainakin hankittu sellainen johon ei ainakaan suuret suunnitelmat kaatuvat.Suuria suunnitelmia onneksi ei vielä olekaan.

 

Kaikki juttuni kirjoitan nykyään uudessa pienessä kodissani tässä lempituolissani; Aulankotuolissa.

Väri on aika tyrmäävä, vaikkei se kuvasta käy ilmi. Kun sen valitsin minulta kysyttin ;Oletko todella varma että haluat tämän värin. Olen,vastasin. Enkä ole katunut. 

Toukokuussa tulee 4 vuotta kun sen uudelleen päällystitin ja olen tässä istunut Hesarini kanssa joka aamu ja useat illat.

Makea  20/30 luvun matto on Albanian tuliainen Krujen kylästä. Se on vähän reikäinen ja kulunut muttei myöskään maksanut kuin 60 euroa.

Tällä viikolla selviää minä päivänä muurari aloittaa. Ja ai niin. Eilen kävi Peuhussa myös ihana Sanna, johon lumoduin niin etten muistanut häntä kuvata. Hän tulee asentamaan pinkopahvit 27.4 alkaen. Siihen menessä pitäisi olla uusi hella hormeineen.
Nyt,  god natt!

4996 lukijaa nyt. .Oletko nro 5000.

Jos olet , mailaa minulle christel.vaenerberg@fiskars.com

Saat pienen yllätyslahjan.

Viime viikon käynnin rääppiäiset

Taas tapahtuu. Sähkömiehen pitäisi huomenna asentaa pistorasiat je valokatkaisimien pesät. Ensi viikolla tapaan myös pinkopahvittajan. Toivottavasti hän innostuu tästä projektistani. Hän asuu Valkealassa  ja sinne on vaan noin 20 km.

                                           Omenat jäivät puuhun.

Sauna on melkein piilossa

Lunta oli 80 cm tasaisella maalla.

Hesarin mukaan - tänä aamuna - on hiihtolomani kuntoilu sitten lyöty lukkoon. Nyt pitää kuulemma huolehtia siitä että lumet jotka ovat kiinni talossa lapoidaan pois. Kun sulaavat talo kastuu. Tsekkaan kyllä ensin  Kaitsulta. En usko että kukaan on tätä ennen tehnyt. Ainakin saa taas paikalliset hyvät naurut kun kaupunkilainen torveilee. Talo on sentään 18 metriä pitkä ja yli 8 metriä syvä. Ihan turhaan en lähde sitä kaivaamaan lumesta.

Ensi viikolla olen talvilomalla.

3 päivää Kääpälässä ja sitten jossain , ehkä kotona , ehkä Ruotsissa. Jospa tytär kaipaisi remonttinaisen apua. Vaikkei oikein tästä ole käynyt ilmi niin pora pysyy hyvin kädessä.Isäni on sitä sun tätä opettanut.Kyllästyi kai siihen kun muutin niin usein. Muuttofirma joka muutti minut uuteen asuntooni Vuosaaren ( ai niin olen muuttanut tammikuussa Lauttasaaresta Aurinkolahteen)  totesi että olen tutun näköinen. Selvisi että hän on viime neljä muuttoani hoitanut.  Kun iso senkki oli kannettu sisään ja sanoimme hyvästit hän ehdotti että jäisin nyt vähäksi ajaksi tänne. Vähän nauratti. Häntäkin nauratti.

Joku ihmetteli  miten rahat riittää.

Kyllä riittää kun oppii luopumaan. Kaikki matkustaminen on jäänyt,  en osta enää vaatteita kuin ne tarpeelliset ja silloin ne ovat työvatteita, tarkkailen kaikkia ostoksiani, kaikki turhuudet pois.  Tämä on jatkunut jo yli vuoden. Möin lasi- ja keramiikkakokoelmiani tai osia niistä marras/joulukuuussa huuto.netissä.  Ja huonekalujakin. Oikeita helmiä. Möin vanhat muumimukini, möin Muumitalo-säästölippani ( Arabian  jne. Möin ison hienon asuntoni Lauttasaaressa ja muutin putkirempan alta  lännestä itään alle 10 v. vanhaa pienempään ja ei niin hienoon asuntoon. Ja viihdyn.

Olen kuulemma trendikäs.

'Downshifting, pienempään, vähempään. Minuakin on vähemmän. Liikun enemmän, sokerit ja jauhot jäivät, joogailen 2 kertaa viikossa ja olen vähentänyht massaa jo 5 kg. Antaa hyvät eväät kevättöihin. Helpompi kumartua maahan kun vatsaa ei ole enää yhtä paljon. Saan kengännauhatkin jo kiinni vaivatta.