Kävin tänään hakemassa puuuhellani. Miten niin kaunis esine voikaan aiheuttaa niin paljon päänvaivaa..
Tai oikeastaan talvi ja runsas lumihan sen teki. Olin vaan niin tohkeissani etten muistanut kuvata lainkaan tämän päivän hellanhakuretkeä. Muistutukseksi siis että tämän kaunottaren 1800 luvun lopulta hain ;
En ostanut Rakennusapteekista, vaan jo viime syksynä intohimoiselta keräilijältä.
Ystävättären kanssa kaunotar haettiin tänään klo 16.00. Myyjä oli joutunut tilamaan aurauksen, kaverin ja nelivetoavolava-auton jotta hella saataisiin pois sieltä pellon keskellä sijaitsevasta talosta.
Kaikki meni hyvin, hella on nyt autoni takakontissa ja huomenna matka Kääpälään alkaa. Hella vaan painaa aika paljon. Minulta meni selkä viime keskiviikkona kun kannoin tätä "spångia" pitkin kyläläisen kanssa sähköuunini sisään. Ja tämä valurautainen olisi saatava talon sisään jollain ihmeen konstilla huomenna tai sunnuntaina.
Spång on siis ruotsiksi se puinen liuska .
Kielitaitoni karttumiseksi voisi joku kommentteihin lisätä tämän vekottimen suomenkielinen nimi. Tiedän tiedän, vekotin on paljon pienempi laite, mutta härveli oli myös minusta väärä sana.
On tiilellä komea nimi
Tarkkasilmäinen kyläläinen huomasi että tiilellä on melkeinpä sama nimi kuin talon emännällä. Minä olen siis Vaenerberg ja eräs nuoruuden kaveri kutsuu minut edelleen nimellä Titca ( tätä ei kyläläinen tiennyt) . Ei monta kirjainta mennyt väärin tiilitilauksessa.
Hellan ( 120 kg noin) sisään kantaminen voi osoittautua aikamoiseksi haasteeksi koska piha on siis tämän näköinen enkä pääse autolla enää lähelle ovea:
Laastin tekoa varten muurari lämmittää veden tässä astiassa .
Ymmärtääkseni tilanne ei ole ihan näin primitiivinen, "kattilan" alle tulee kaasukeitin.
Rahan menoa ei voi estää
Siksi pitää iskeä kun löytää. Ostin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten ekan kirpputorihuonekaluni, kauniin kirjahyllyn. Käyn täysin epäsäännöllisesti kirppareissa. Onnistuin syksyllä löytämään Lähetystorilta 2 tosi mukavaa nojatuolia. 45 e /kpl ja ainostaan kangas vähän nuhjuinen. Mutta jousitukset ja runko napakassa 100 % kunnossa. Näissä on niin hyvä istua.
Ja natoni kanssa kävin kirppareilla Riihimäellä toissa viikonloppuna ja tässä nyt kuva niistä hillopurkeista:
Vetoisuus 2,5 dl Niitä oli 13 kpl ja 12 niistä alkuperäislaatikossakin. Tällä hetkellä ne koristavat kämppäni avohyllyä, täynnä sahraminkukkaa, paprikajauhetta, kuvattua karpaloita, erilaisia pähkinöitä jne jne. Nyt veroehdotusta tarkistamaan...
Jippii..pieni positiviinen yllätys. Rahat tulevat joulukuussa. Ehkä saan talvella 2012 sitten muurattua keittiöön kaminan tai sitten kunnostan kaivon keväällä 2012. Ennen olisin lähtenyt matkalle jonnekin sillä rahalla. Niin se maailma muuttuu, veikkoseni.
Sen pituinen se tältä illalta.
