sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ei menny ja sitten meni kuin Strömsössä!


Piti kirjoittaa siitä huonekalusta mutta hätä ei lue lakia. Työlista oli pitkä tälle viikonlopulle. Lauantaina se muuttui aika lailla. Sytytin tulet puuhellaan ja se rupesi savuamaan sisään. Toiselta sivulta savusi! Oli pakko toimia nopeasti. Äkkiä kuistille hakemaan tuhkaämpäriä. Ja palavat puut ulos sieltä. Pihtejä en löytänyt joten homma hoitui käsin pudottamalla ne sankoon. Toinen palikka oli aika kuuma. Onneksi osuin ämpäriin edes. Äkkiä ämpäri ulos ja vedet päälle.
Kuvassa näkyy sisään päin kaatunut seinä.

 Kokeilin nosta se takaisin paikalleen mutta huomasin ettei se ollut tiivis. Ja etukulmasta näkyi jotain massa. Ja muistin että jokinlaisia pieniä massapaloja on tuhkien mukaan tullut. Enpä ollut sitä liiemmin miettinyt. Kaupunkilainen!


Sitten olikin pakko juosta kalakunnan vuosikokoukseen jossa opin kolme uutta sanaa. Siitä enemmän joskus. Kokouksessa tiedustelin vähän mitä nyt pitäisi tehdä, kun valurautauunin toinen sivu on pudonnut tulipesään. Tarvitsen kuulemma muurarin. Sellaistakaan ei enää kylästä löydy. 
No, hyvä taas kun suunsa avaa. Sain tietää että tällainen voi itse korjata. Toinen kyläläinen kertoi kuinka hän muisti miten äiti säännöllisesti  tulipesän sisäpuolta tulenkestävällä laastilla käsitteli Yhdellä kyläläisellä oli 25 kg sitä. Kipaisin sitä hakemaan ja sitten vaan ryhdyin hommiin. No ei nyt ihan niin. Se saakelin säkki oli niin raskas että melkein itketti kun kiroilemalla sen nostin / pudotin autosta suoraan kottikärryyn. 

Itse homma ei niin vaikea ollut. Likaista kyllä. 
Samalla harjasin metalliharjalla renkaat ruosteesta ja noesta koska edessä on liesimustauskin joka tapauksessa. Metallinen grilliharja oli loistava siinä hommassa. Kuten kuvasta näkyy tämän olisi pitänyt tehdä jo viime vuonna. Kuten massakäsittelykin. Koko ajan oppii lisää.


Ihan hyvä siitä tuli. Nyt pellit ja kansi auki ja kuivumaan ainakin viikon verran. Riittänee koska alue on niin pieni. Sitten on jännä nähdä pysyykö se siellä.  Laastin pakkauksen päällä luki ettei saa armoroida, eli suoraan sinne seinälle vaan sitä taputtelin. Tyytyväinen kun tietää mitä armorointi on. (Kiitos nuoruuden poikaystävälle joka opetti sen kun raksalla oli duunissa.) 
Vähän epätasaista jälkeä on kyllä tullut, mutta ei oikein ollut oikeita työkaluja. Tämän tein siis puolelta päivin tänään ja nyt on kello puoli kymmenen. Ei se ainakaan vielä ole romahtanut vaan kuivuu nätisti. Huolehdin myös tarkasti siitä että arinan ( vapiskaa ruotsinkieliset ystäväni, tämänkin sanan opin jo monta vuotta sitten) reiät pysyivät auki.
Sitä vaan ihmettelen miten nokikolari (joka ei ole suutari vaan joku muu, aina se sana unohtuu) ei tätä huomannut. Olen ihan varma että paloja puuttui kun hän kesällä kävi. 
Jos tämä pysyy tiedän miten korjata se vanha puuhellanikin. Ja tulevaisuudessa olen varovaisempi, enkä enää änkeä sinne väkisin vähän lian isoja puupalikoita. Että sellainen tällä kertaa. Tekevälle sattuu. 
Huomenna töihin täältä suoraan. Vaikka käytin öljynkäsittelyhanskoja kädet ovat aivan mustat ( ehkä juuri siksi). Onneksi ei ole asiakastapaamisia huomenna.

3 kommenttia:

  1. No olipa hyvä, että sinun tuli maittua tuosta hellasta...:)

    VastaaPoista
  2. Niin. Mulla ei oikein tahdo suu pysyä kiinni. Huomaisn nyt kun on parempi valo että se seinä on aika muhkurainen!!

    VastaaPoista
  3. Huh, huh - läheltä piti -tilanne!
    Joskus vaan viikonloppu ei mene ihan suunnitelmien mukaan.
    Onneksi sait tilanteen haltuun ja kaikki päättyi onnellisesti.

    VastaaPoista