lauantai 8. joulukuuta 2012

Kokeiltu on ja sitkeyttä vaan vaatii

Itsenäisyyspäivänä pääsin toteuttamaan kauan kyteneen haaveeni: himmelin tekoa. Annoin natolle merkkipäivälahjaksi tarpeet sekä vajaat kaksi vuorokautta seurassani hänen luonaan. Ehkä hiukasen omahyväinen ja kummallinen lahja mutta kun ei saanut antaa mitään. Luokittelen kuivat heinät " ei mitään"- luokkaan. Edellisenä päivänä olin kertonut kahdelle supisuomalaiselle meneväni natoni luokse, jolloin molemmat kysyivät mitä se on? Se on siis aviomiehen sisko. Koska mies on entinen aviomies en oikein tiedä onko nato entinen myös. Kai hän on exnato; nyt rakas ystävätär. 
6.12 aloitimme aamulla ja vähän ajan päästä eka pieni oktaedri ( kahdeksankulmainen) oli valmis. 

 Kulmat eivät oikein osuneet heti mutta taito kyllä kasvoi tehdessään. Tarvitaan olkia ( joita kutsuin heiniksi),  puuvillaista Helmi-nauhaa, pitkiä suoria neuloja ja terävät sakset. Sekä kärsivällisyyttä. Sitä tulee nähtävästi koko ajan lisää, koska pärjäsin aika hyvin. En hermostunut vaikka monta kertaa piti purkaa solmuja ja korjata pieniä virheitä. Isoja ei siten voikaan enää korjata vaan silloin tehdään uudestaan vaan. Aikoinaan meikäläisen pinna oli aika lyhyt. Kiinnovastalla tehtävälla on nähtävästi logaritminen vaikutus kärsivällisyyteen.  


Ahkerointia sitten vaan koko päivänksi. 
Kun kasaaminen alkoi niin tuli pieniä ongelmia. Modernissa kämpässä kun ei ole vapaita nauloja tai koukkuja katossa. Hätä ei ole tämän näköinen; nopeasi keksimme ratkaisun. Sini-tuotteen pyykinkuivatusteline sai uuden käyttötarkoituksen.

   Kun himmeli kasvoi pituutta kuivausteline nostettiin pöydän päälle.  Alla omani on aika lailla valmis. 

Kuljetin sen Kääpälään ja nyt himmelini roikkuu keittiön katosta. Kaukaa katsottuna se on aika hieno. Ollakseen ensimmäinen yritys.

Aloitimme vähän kymmenen jälkeen aamulla ja lopetimme noin puoli seitsemän. Oli lounastauko ja jossain välissä valmistimme myös illallisen (appelsiiniglaseerattua ankanrintaa, palsternakkaperunsasosetta ja valkosipulipapuja. Sekä suklaafondant). Toki, ankankoivet olivat olleet jo edellisenä päivänä 5 tuntia uunissa.

Mistä tarpeet ja ohjeet 
Tämä ei ole sponsattu mainos. Oljet ja muut tarpeet  Hobbypoint  Hesasta. Heillä on nettikauppakin. Mallit netistä googlaamalla ja sieltä löytyi myös hyvä video www.kaspaikka.fi - sivulta. 
Suosittelen. Mukavaa seurustelua vaikkei alussa kovinkaan paljon puhuttu. Sen verran piti keskittyä. Pientä kiroilua ja tuhaduksia kuului enemmän. Iltaa kohden vauhti kiihtyi ja rima korotettiin koko ajan vähän. Ja glögi maistui. Ulos ei ehditty. 

10 kommenttia:

  1. Vau! Kunnioitusta! Minäkin olen haaveillut samasta, mutta veikkaan, että tympiintyisin jo kolmannen pikkutimantin jälkeen.

    VastaaPoista
  2. On hieno ja aika haastavakin ensimmäiseksi himmeliksi.

    VastaaPoista
  3. Hieno :)

    Eksyin sattumalta blogiisi, ja jään lukijaksi!

    VastaaPoista
  4. Ette sitten tyytyneetkään ihan pieneen himmeliin.
    Onnea hienon aikaansaannoksen johdosta!
    Minä askartelin viime lauantain piparkakkutaloja. Oli siinä vastaavaa hommaa minulle. Sitä ennen lasten ollessa pieniä väsäsin yhden ja näpit palaneena vannoin, että ei koskaaan enää. "Niin muuttuvainen on naisen mieli"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, se piparkakkuvala on minulla edelleen voimassa. Ehkä jos joskus tulee lapsenlapsia se vala perutaan.

      Poista
  5. Vautsi Titte, en olisi uskonut, että sait noin hienon himmelin aikaan. Minusta koulullenikin sopisi oikein hyvin himmeli. Saisi olla vielä isompikin, kun on niin korkeat huoneet. Toivottavasti himmelikärpänen puraisi sinua ja teet niitä jatkossa sarjana. Minulle ekana please Eeva

    VastaaPoista
  6. Hei.
    Onnea himmelin teosta. Tein tyttärelle himmelin lauantaina ja koko päivä siihenkin meni, vaikka olen tehnyt niitä ennenkin. Ovatko nuo oljet "oikeita rukiinolkia", vai riisiolkea. En ole onnistunut saamaan rukiinolkia enää mistään, mutta hätä keinot keksii. Rytikaisla toimii myös hyvin, vaikka liotus, kuoriminen, leikkaaminen ja lajittelu vievät aikaa. Tulos on kaunis ja keltainen, monet eivät erota oljesta. Toinen tyttäreni halusi modernin himmelin mustasta mehupillistä. Suostuin sen tekemiseen, vaikka itse en sellaista huolisi. Ovat kuulemma muotia moderneissa sisustuksissa ja esillä sisustuslehdissä. Minusta nämä vanhanaikaiset ovat kauniita.
    t. elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Elina, olet jo toinen joka kysyy ovatko rukiinolkia vaiko riisiolkea. Olen kaupunkilaistyttö, en osaa vastata. Minulle olki on olki, en ollut tajunnut että siihenkin liittyy kategorisointia.

      Poista
    2. Nyt olen asiaan niin paljon perehtynyt, eivät ole rukiinlkia, ne ovat kullankeltaisia. Nämä ovat aika haaleat.

      Poista