Klabikasa pienenee hitaasti

Pitkä hiljaisuus takana. Lomat, vieraat ja kesä itsessään muuttavat elämänrytmini hetkellisesti.

Tosi hitaasti edistyi puiden pinoaminen, osittain huonosta säästä johtuen. Ja osittain muusta ohjelmasta. Kaiken kukkuraksi tämä bloggaaminen muuttui yhtäkkiä haasteeksi koska olen siirtynyt nyt PC -maailmasta Mac-maailmaan. Ei ole ihan pikku juttu minulle kun jo 1981 sain eteeni IMB-tietokoneen.
Lupasin paljastaa miten aika tehokkaasti saa banaanilaatikoissa klapit liiteriin.

Todella tehokas menetelmä jos porukassa on esim 3 - 5 ihmistä.

1. Hanki sopiva määrä banaanilaatikoita. Siihen sopii juuri 35 cm tai 50 senttiset klapit.
2. Pinoa ne laatikkoon kuorisivu ylöspäin. Valokuvamallina klapikoneenhoitajani.

3. Kuljeta liiteriin ja nosta laatikko pinon päälle. Kippaa se ylös alas pinon päällimmäiseksi.

4. Näin ne ovat oikein päin.

Olen kokeillut tehdä tämä yksin ja jaksoin 36 laatikkoa tyhjentää. Sitten katosivat voimat käsistä.
Kolmistaan pojan ja miniän kanssa meni jo aika hyvin. Ja kuun alussa tytär ja vävykokelas olivat tällä ja silloin saimme jo aika paljon aikaiseksi.

Blogin päivittäminen on siis edelleen vähän haasteellista.

En löydä nyt kuviani. Ne menevät jonnekin. Kunhan vaan ehdin Maciäni käyttää niin palaan bloggailemaan. Olen jo saanut niin paljon palautetta että liian hiljaista on ollut.

Nuorin veljeni kävi kylässä kuukausi sitten vaimonsa ja poikansa kanssa. Erehtyi klapikonemieheltä kysymään; voinko olla avuksi. rakensivat uuden lattian liiterin päätyyn.

Et voila!  Kylän hienoin liiterilattia rakennettu kakkosnelosista ja kakkoskutosista.  Laatupuuta joka oli jäänyt yli koolausvaiheista. Lattian alla on nyt uudet hirret, isoja kiviä ja bitumi"kangasta". Viimeisen päälle tehty. Kestä kuulemma monta monta vuosikymmentä.
Kiitos rakas pikkuveli. Lopuksi kannoimme velipojankin kanssa vielä ulos kaikki vanhat kuivat puut klapikoneen viereen.

Kun tutkii pikkuveljeni (oikealla) valkoisia  lenkkareita niin voi todeta että oli aikamoinen mutapainiprojekti. Satoi tietysti aina välillä. En voi muuta kuin ihailla veljeni sitkeyttä. Hän joutui kantamaan kaatosateessa aika isoja kivejä liiteriin eikä valittanut. Päin vastoin sanoi että oli todella kivaa tehdä työtä ihmisen kanssa joka  koko ajan tiesi mitä oli tekemässä.
Sen pituinen nyt tällä kertaa. I'll be back vähän ajan päästä.